Tuulinen näyttelypäivä

Juups.

Käytiin tänään pitkästä aikaa kehäkettuilemassa täällä kotimaan maaperällä. Riihimäellä oli varsin mukava kesäpäivä, mutta myös erittäin tuulinen sellainen. Kyllä siellä näyttelyväellä häkit kolisi, tuolit kaatuili ja arvostelupaperit lenteli pitkin kehiä. Välillä tuntui että oli tuo tollokin lähellä lentoon lähteä.
Paikalla oli tosi mukavasti tuttuja, niin sai juttuseuraa tollokehän laidalla koko kehäkettuilun ajaksi. Jälkikäteen myös täällä kiitos seurasta Hannalle, Jarnolle, Johannalle ja Lyylille.:)

Riihimäellä tolloilla oli tuomarina meille tuttu Helin Tenson. Sama tuomaritäti siis, joka Kodalle helmikuussa Tallinnan ryhmiksessä antoi sertin ja VSP:n. Senpä takia odotukset ensimmäistä kertaa korkealla olivat ja toiveet optimistiset. Nöyrinä silti kehään mentiin.
Koda oli harvinaista kyllä ainoa avoluokan uros. Jäbä päätti tehdä tismalleen samoin kuin Tallinnassa saman tuomarin kanssa teki, eli pisti samantien istuen kun kopeloinnin aika koitti. Ensin meinasi punkea tuomarin syliin tosin.:D Tuomari tykkäsi jäbästä edelleen ja ERI SA saatiin.
Lopulta PU-kehään ylsi kolme urosta; Koda, junnu ja valio. Tuomari juoksutti kierroksen, jonka jälkeen pyysi meitä ja junnua juoksemaan vierekkäin edestakaisin. Sen jälkeen kysyi koirien ikää uudelleen ja mietti vielä hetken. Valio voitti, junnu toinen ja me jäätiin siis jälleen kerran jämäsertille. Kyllä otti päähän. Ja paljon. Jäin ihan äimänkäkenä vaan pitelemään vaaleansinistä hyödytöntä rusettia ja kysyin tuomarilta mikä vaikutti PU2 ja PU3 sijoitukseen. Liikkeet, kuulemma.

No joo, nää on näitä. Itse pidän tuota varasertiä tosi turhana, jota ei tarvitsisi jakaa ollenkaan. Varacacibista nyt voi hyvällä tuurilla olla iloa, tuosta ei minkään vertaa. On vaan hassua, että jo kahdesti ollaan jääty ruipelon junnun taakse vaikka tuo on jo niin valmis paketti. Mutta harmitti se, kun lähelle taas jäi. Mitäs menin sillon joskus aikanaan tokaisemaan, että varaserti on mun mielestä nätein ruusuke niin nyt sitä saa.

Tosi ihana arvostelu kyllä saatiin! Yksi parhaista tähän mennessä.:) Siinä oli kyllä tosi paljon samaa kuin helmikuisessa arvostelussa, silloin tosin tuomari vielä toivoi täydempää rintakehää.

"Selvä sukupuolileima. Hyvät mittasuhteet ja raajaluusto. Erinomainen pää, ilme, ylälinja ja kulmaukset. Hyvä häntä ja turkki. Samansuuntaiset liikkeet. Hyvät etuliikkeet."
AVO ERI1 SA PU3 VASERT.

Johannalle kiitos kuvista! :)

Kova tuuli näkyy kyllä tossa turkissa ja huuletkin lerpattaa.

Roppikehän jälkeen sain vielä ilon ja kunnian auttaa Hannaa kasvattajaryhmässä handlaamalla siellä Lumon, joka oli VSP-koira.:) Oli kyllä reipas ja helppo tapaus, neito kun on tuossa hommassa ihan pro!
Tollereiden jälkeen tuomari piti kahvitauon ja tuli vielä kehän laidalle juttelemaan meidän kanssa. Oli selvästi huomannut pettymykseni ja oli pahoillaan, kun sanoi että mulla on aivan upea koira ja hän rakastui siihenkin niin ja oli todella vaikeaa päättää tuo järjestys ja se olisi voinut päättyä kummin vain. No ei siinä vaiheessa ollut itselläni paljon muuta vaihtoehtoa kuin todeta että kyllähän se harmittaa, mutta hän oli päätöksensä tehnyt ja perustellut ja sillä hyvä.:) Kehui Kodaa minulle kyllä tosi avoimesti, hoki koko ajan sen olevan niin kaunis. Sen jälkeen juteltiin vähän niitä näitä ja tuomari totesi siinä arvostavansa itse eniten selvää sukupuolileimaa, liikkeitä ja luonnetta. Hyviä arvoja minusta! Aivan ihana, persoonallinen ja hyväntuulinen tuomari tämä Tenson kyllä kaiken kaikkiaan, lisää hänenlaisiaan, kiitos! Siinä lopuksi sitten hän kehoitti tulemaan vielä uudestaan näytille ja sanoin että kyllä todellakin tullaan heti kunhan sopiva tilaisuus tulee! Tenson olisi elokuun alussa Mäntyharjulla mutta sinne me ei kyllä päästä.

Ja siis nyt jälkikäteen ajatellen pakkohan tähän on olla tosi tyytyväinen! Linja oli nimittäin tänään TODELLA tiukka. Arvosteluskaala oli T-ERI SA ja sitä hootakin oli useampi kappale. Toki sitä sinivalkosta lähettiin hakemaan, kun kerrankin tiedettiin että voidaan pärjätä, mutta onpahan yksi ruusuke lisää vaikka väri vähän eri olikin.
Kyllä taas huomasi eron, kuinka paljon vaikeempaa täällä Suomessa on pärjätä kun kilpailua on enemmän ja taso kovempi. Muutenkin juuri täällä PK-seudulla on tosi vaikeeta edes sijoittua kun koiramäärät on niin suuret joten voittoa se on aina tämäkin kuitenkin.

Ei me nyt ihan niin paskoja olla.:)

Nämä meidän Narvan pokaalit tuli jo aikoja sitten mutta unohdin postata kuvan.

Muuten tänne ei oikein mitään muuta kuulukaan. Meillä on kyllä lähtenyt tosi hitaasti ja laiskasti tämä kesä käyntiin, vaikka alkuperäiset suunnitelmat oli kaikkea muuta. Ei olla tällä viikolla mitään muuta tämän päivän lisäksi tehty. Ei edes toko nappaa ollenkaan, vaikka se yksi ykkönen enää puuttuisi. Mutta niin se mieli vaan muuttuu, niin itellään kuin koirallakin sillon tällön.
No, ensi viikolla voisi yrittää käväistä vähän uimassa ja hakea Sipoosta pari tilaamaani peuransorkkaa sekä pari purkkia peuranverta. Josko sitä sitten juhannuksena päästäisiin mökillä jälkiä vetämään. Mejäkokeisiin ei harmillisesti tänä kesänä millään riitä aika, liian aikaavievää ikävä kyllä. Ehkä loppukesästä tai syksystä, we'll see. Tällä hetkellä ei ole mahdollista varata koko viikonloppua moiselle hommalle.
Sen lisäksi ajattelin joku päivä suunnata jollekin läheiselle ampumaradalle paukkutreeneihin. Mejäkokeissa tuo ei ole ampumisesta ollut moksiskaan, kun osaa odottaa sitä. Mutta jos Koda kuulee laukauksia yhtäkkiä, se jähmettyy ja jää ihmettelemään vähän liikaakin. Kuitenkaan sitä ei ole ääniherkäksi todettu luonnekuvauksessakaan, ihan päinvastoin itseasiassa. Joten sitä käydään treenailemassa myös. Ei kait tässä muuta sen kummempaa. Vielä on onneksi kesää jäljellä.