Biitsikelit on täällä!

Meillä on täällä vietetty hiljaiseloa ja oltu ihan omissa oloissa. Ei ole yksinkertaisesti riittänyt into eikä mielenkiinto mihinkään tekemiseen ja harrastamiseen. Tuntuu, että me ollaan vaan jämähetty tänne paikoillemme kun muut vaan mennä porskuttaa mitäkin.
Mutta elämään mahtuu ja kuuluu paljon muutakin, kuin tämä koiraharrastaminen. Se on tässä viime aikoina taas kerran nähty...

No, tässä jokin aikaa sitten (oisiko ollut viime viikolla) sain sentään yhtenä päivänä aikaiseksi sulattaa pakkasesta kanin. Ennen ollaan siis treenattu kaninnahkadamilla, mikä on aivan ihana juttu, mutta nyt oli kyseessä ihan ehtaa tavaraa. Onneksi ei ole mikään mörssäri kaniini, vaan just sellainen pikkuketulle passeli päälle kiloinen pupujussi.

Kävin vetämässä lähimettään Kodalle sellaisen 40-metrisen jäljen. Sattui tosi lämpöinen päivä ja metsässä ilma vielä oikein seisoi, kun ei tuullut yhtään. Kodalla ei siis tekemisessään oikein intoa ja vauhtia todellakaan ollut. Mutta kani kuitenkin löytyi ja nousi heti yhtään empimättä ja sehän oli pääasia. Ote oli myös heti ekalla yrittämällä tosi hyvä. Palautus jäi tällä kertaa mun jalkojen juureen, eikä käteen.

Pikkukettu jänismetsällä.

Jätettiin kani hautumaan tällä kertaa tuohon yhteen noutoon, kun tosiaan ei ihan hirveetä energiaa hommassa ollut. Koda sai kuitenkin palkkioksi kantaa kanin takaisin koko matkan metsän reunaan, ihmisten ilmoilla ajattelin että varmaan parempi sulloa se takaisin pussiin.:) Näytetään herra kania tässä uudestaan joku päivä, kun on hiukkasen viileempi keli ja tällä kertaa voisi jäljen vetää aukealle ja tuuliselle niitylle/pellolle että vähän hankaloituu tehtävänanto.

Viime viikonloppu olikin mulle sitten täysin koiraton, kun ite jäin kaupunkiin lepäilemään ja porukat otti Kodan mökille mukaan. Mikäs siinä. Ite sain aikaa levätä ja kelata asioita ja Koda sai juosta ulkona aamusta iltaan ja viettää koiranpäiviä. Uimassa oli kuulemma kerran käynyt, muuten oli ollut hieman sateiset kelit.

Tällä viikolla nyt vihdoinkin ollaan saatu jo kunnon maistiaisia kesästä! Tätä kirjoittatessa ulkona on taas pilvistä ja kamala tuuli, mutta eilen ja toissapäivänä on aurinko hellinyt ja ollut niiiin lämmintä!
Lämmön innoittamana viettiinkin Kodan kanssa kaksi edellistä päivää rantaleijonina. Suunnattiin siis uimaan juurikin samaiselle montulle, jossa Koda viime heinäkuussa innostui uimisesta ja löysi viimein sen sisäisen vesipetonsa. Jäbä tunnisti paikan oitis ja hepuloi kun käveltiin autolta rantaa kohti. Päästin sen irti ja rantaanhan se juoksi ja hyppäsi veteen ennen kuin olin kerennyt edes palloa heittää.

Vesipeto on irti! 

Ei tuota kyllä enää millään uskoisi siksi koiraksi, joka vielä vuosi sitten pelkäsi uimista ja meni paniikkiin, kun sitä pikkasenkin yritti johonkin rantaan ja veteen viedä. Ero on kyllä niin huima! :)

Eilinen biitsipäivä oli vielä keskiviikkoakin parempi, sillä eilen saatiin seuraa Hennasta ja Didistä. Ja kyllä olikin kakaroilla ihan mahtavaa! Ensimmäistä kertaa jätin pallon kokonaan pois ja heittelin Kodalle sen sijaan vesidamia, josta jäbä ei ole ennen eilistä ollut kovin innoissaan. Oli se nytkin alkuun hyvin pettyneen näköinen kun en kaivanutkaan palloa vaan vesidamin esille, mutta syttyi sillekin sitten kuitenkin. Varsinkin kun Didi liittyi seuraan, niin johan se dami kummasti kiinnosti.:D Mutta tästä ne vesinoudot lähtee!

Kuvat puhukoot nyt puolestaan, miten onnellisia tollukoita meillä eilen uimakuopalla oli.

Komistus. <3

Voi tollon onnea!

Muruset.<3

Keskiviikkona pulikoitiin reilu puolituntia, eilen montulla vierähti lähes pari tuntia ja kyllä olikin väsynyt kettu kotona. Ei paljoa koiraa enää loppuiltana näkynyt.:)
Nyt viikonloppuna pidetään vähän uimataukoa, mutta ensi viikolla suunnataan taas polskimaan.