torstai 21. heinäkuuta 2016

Saatiin eilen vihdoinkin aikaiseksi otettua Kodasta "virallinen" posetuskuva valioruusukkeidensa kera.:) Kiitos Sannalle herran asettelu avusta! Oikein kiva kuva saatiinkin aikaiseksi.


Tämän jälkeen ruusukkeet päätyivätkin sitten todistusten jatkoksi Kodan pienelle "Wall of Famelle."
Eivät nuo ehkä niitä maailman kauneimpia sisustuselementtejä ole, mutta on ne kaikki tärkeitä hienoja muistoja, niin pakkohan ne on esille saada.


Nuo ikkunankarmeista tehdyt ruusuketaulut saivat puolestaan täyttää kirja/tv-hyllyn aukot. On tuo ukkeli ylittänyt kaikki odotukset ja enemmänkin, varsinkin kun mitään tällaisia odotuksia eikä tavoitteita Kodaa hankkiessa edes ollut.:)




Pokemonjahti on jatkunut kiivaana ja toissapäivänä Tuusulanjärven rannalta löytyikin uitettu, maailman paras Pokemon! Pokedex tunnisti sen vesityypin Pokemoniksi joka tottelee nimeä Kodachu.:)


31.7 päästäänkin pitkästä aikaa rallytokoilemaan. Tollerien PK-seudun aluetoiminta järkkää silloin Vantaalla rallytokon koulutuspäivän ja tarkoitus olisi siellä sitten päästä aloittelemaan tuon voittajaluokan saloja ja katsomaan oisko herrasta koskaan sitä luokkaa korkkaamaan.:) Elokuussa pitäisi sitten tuon Nose Work-kurssin alkaa, odotan sitä kyllä jo innolla!

Koda vajaa 4 vuotta.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

BALT MVA

Vihdoin ja viimein saapui tuo ehkä kaikista eniten odotettu titteli eli BALT MVA suoraan Liettuasta.
Nyt on sitten kaikki tähän astiset tittelit saapuneet ja vahvistettu, mutta toivottavasti tarina ei tähän vielä suinkaan pääty vaan saisi jatkoa tässä tulevaisuudessa.:) Suunnitelmia ainakin on tehty, mutta eri asia tietysti miten ne toteutuvat.



Onhan tuo viiden tittelin rivistö silti jo aika hieno saavutus, kun reissuja ja kilometrejä kuitenkin on alle kertynyt ja kilpailuakin ollut matkan varrella. Ei voi kuin olla kiitollinen ja tyytyväinen, varsinkin kun Kodasta ei tosiaan kehäkettua koskaan pitänyt edes tulla. Sari jaksaakin yhä edelleen aina vaan muistuttaa kuuluisasta lausahduksestani että "minä en sitten mitään näyttelykoiraa tarvitse." Niinpä niin, niinpä niin.:D Never say never?
Nyt pitäisi sitten viimeisen diplomin ja ruusukkeen myötä jaksaa iskeä koko jengi vielä tuonne "Wall of Famelle." Täytyyhän ne esille saada, kun on niitä haettukin.

Tässä on jo kolmatta päivää jahdattu Pokemoneja ympäri kaupunkia ja näyttää se raja tulevan tollollekin vastaan jossain kohtaa, ilme ainakin on melko kärsivä ja tylsistynyt.:D

Ei enää yhtäkään Pokemonia pliis!
Koda on nyt myös ilmoitettu loppukesän ja alkusyksyn kattavalle Nose Workin alkeet-kurssille. Itselleenkin se on ihan uusi juttu, mutta muutamat kaverit ovat siihen jo tutustuneet ja kehuneet lajia kovasti! Se on Suomessa vielä ihan uusi hajuerotteluun keskittyvä laji, josta kuitenkin ilmeisesti on joskus tulevaisuudessa tulossa ihan virallinen koelaji. Koira saa etsiä ja ilmaista tiettyä hajua sekä sisä-että ulkotiloissa.
Alkeiskurssilla opetellaan ensimmäisenä eukalyptuksen haju ja sen etsiminen ja jos tuo kurssi selvitetään kunnialla niin jatkossa sitten hajukirjo lisääntyy mm. laventeliin.:) Toivottavasti kurssin jälkeen päästäisiin mahdolliseen möllikokeeseenkin kokeilemaan. Olisi kyllä huippua jos pikkukettu pääsisi edes jonnekin ja jotenkin tuota nokkaansa käyttämään, täällä kun on ihan silkka mahdottomuus päästä yhteenkään mejä-kokeeseen jos ei järjestävään tahoon kuulu.:/ Eikä välttämättä edes silloinkaan mahdu. Kyllä olisi helppoa jos asuisi jossain jumalan selän takana missä ei olisi kilpailua koepaikoista eikä liioin näyttelyissäkään.. Kyllä luulisi Suomen kaltaisessa maassa metsää riittävän näihin hommiin mutta ilmeisesti sitten kuitenkaan ei?

PS. Meidän blogin katselukerrat ylittivät jo aikoja sitten 20 000 katselun rajapyykin mutta unohdin sen sitten ihan kokonaan aiemmin mainita. Kaunis kiitos kaikille meidän tollottimen ja pihiksen sivuilla vierailleille! :) Toivottavasti lueskelette meidän tolloilua vielä jatkossakin!

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Pienet perhetreffit

Kuten jo edellisessä postauksessa hieman sivusin, kävin viime keskiviikkona viemässä Kodan Hyvinkäälle Sissin perheen luokse hoitoon. Sitä ennen käytiin kuitenkin pyörähtämässä Maijan luona Sirua ja Hymyä moikkaamassa. Saatiin siis pienimuotoiset perhetreffit aikaiseksi, kun paikalla oli isä, äiti ja yksi tytär.:) Vaikeaa oli vaan saada kaikkia yhdessä kuviin vaikka kuinka yritettiin.

Hymy olisi Kodaa kiinnostanut vielä kovasti, mutta vastakaikua ei herunut.:)
Isä ja tytär tutustuu.<3

Siru oli uudesta leikkikaverista mielissään ja iskä kiinnosti neitiä kovasti, koko ajan seurasi ja roikkui perässä mukana. Koda oli alussa paljon enemmän kiinnostunut Maijan suomenlapinkoira Viljasta (hälle tulossa ilmeisesti juoksut) mutta kun Vilja laitettiin sisälle, niin johan malttoi iskä tyttärensä kanssa juosta hippaleikkiä pitkin pihaa.:)






"Kenenkäs tyttöjä sie oikein olet..ai minun!"





Siru on ihan eri kaliiperia Eiran kanssa. Jalkaa mielestäni neidillä on jo ihan mukavasti, mutta silti on selvästi matalampi sekä siskoaan rotevampi tapaus. Turkki on myös paljon tummempi, eli tuo kaunis väri on iskältä tullut.:) Innolla odotan millainen siitä tuon pentuturkin jälkeen oikein tulee. Kaunis pää ja ilme neidillä myös on sekä nuo isän suuret korvat kuten Eiralla. Ja todella reipas, rohkea ja sosiaalinen tapaus on siskonsa ja vanhempiensa tapaan hänkin. Ihana pieni neiti on siellä Maijalla kasvamassa!

14 viikkoa.
Kaunis Siru.<3
Hieman varistakin Maija lopuksi Sirulle vielä näytti. Meinaa vielä vähän tuo riista olla uuden lelun ja ruuan tapainen juttu pennulle, mutta kyllä sieltä jo kanto-otetta tulee ja pienen rallattelun jälkeen malttaa vaihtaa variksen namiin, joten kyllä se siitä lähtee!



Siitä Kodan matka jatkui noin kymmenen minuutin päähän Sissin luo, herralla kun noita tyttökavereita riittää.:) Sinne Koda jäi sitten hoitoon, kun itse tosiaan suuntasin Ouluun loppuviikoksi. Ja kuvista päätellen herra oli ottanut myös omasta "lomastaan" kaiken ilon irti ja ollut selvästi kuin kotonaan.
Koda oli päässyt kelien salliessa Sissin kanssa rellestämään metsään sekä uimaan ja oli kovasti leikittänyt perheen lapsia ihan onnessaan. Rankkaa oli vissiin ollut, kun kaikissa kuvissa mitä sain herra veteli vain lonkkaa milloin missäkin asennossa. Voi tolloa.:)
Suurkiitokset Kodan hienosta hoidosta Juhalle, Titalle ja lapsille vielä tätäkin kautta!


Rankkaa.:D
Ihanat kaverukset.<3
Oulussa pääsin itse pitkästä aikaa näkemään vanhoja rakkaita maisemia opiskeluajoilta, normaalisti ulkomailla asuvaa parasta kaveriani sekä jo isoksi tytöksi kasvanutta kummityttöäni. Lauantaina sekä sunnuntaina piipahdettiin Oulu KV:ssa ja olipas outoa olla vain kisaturistina ilman koiraa! Lauantaina käytiin tollokehän laidalla, sinne oli eksynyt paljon tuttuja jopa täältä Etelä-Suomesta asti, kiva oli taas nähdä! Se pääasia lauantaina oli nähdä pitkästä aikaa Kodan kasvattajaa Saria sekä toki myös Jenniä ja Tyyneä. Kehän jälkeen korkattiin skumppaa Kodan valioitumisen johdosta koko porukalla vaikkei itse juhlakalu paikalla ollutkaan.:) Toivottasti ensi kerralla saataisiin sitä C.I.E-skumppaa sitten.

Sunnuntaina käväistiin uudemman kerran raviradalla, sillä kaverini pitkäkarvainen sakemanni ja samalla rakas pieni "kummipoikani" Hadi (Jadovar Äxon) korkkasi näyttelyuransa pentuluokassa ollen ROP-pentu! Hieno Hattarainen.:) Koiramaisuuksia siis mahtui tähän reissuun yllin kyllin vaikkei omaa karvakorvaa mukana ollutkaan.


On kyllä mukavaa, että Koda pääsi tutustumaan kahteen tyttäreensä vain muutaman päivän sisään. Katsotaan jos elokuulle saataisiin sitten se hieman isompi pentuemiittinki tehtyä, sellaista oli vähän suunnitteilla ainakin.:) Olen onneksi saanut Facebookissa paljon kuvia myös hieman kauempana asuvista pennuista ja hyvin on kaikilla mennyt, ovat tainneet kaikki jo käydä tekemässä ensimmäiset uimareissunsakin! Rohkeita tyyppejä.:) Tytöt ovat selkeästi enemmän Hymyn näköisiä, pojat taas tulevat isäänsä. Varsinkin edelleen Eino-poika (Sancandy's Steal the Show) on kasvaessaan aina vaan enemmän ja enemmän Kodan näköinen.

Leo-poika (Sancandy's Speed Demon)
Leo.
Mini-Koda eli Eino tykkää saunoa.:)
Isänsä poika Eino.<3
Hattulan Hani.
Jyväskylän poika Reima retkeilee.
Kodan kanssa noin muuten edelleen hiljaiseloa vietellään. Pikkuhiljaa pitäisi taas sorvin ääreen kuitenkin palailla. Tiian kanssa ollaan viestitelty että josko lomat ois lusittu ja saataisiin vihdoinkin sen rallytokon voittajaluokan reenailu taas käyntiin. Kesän ensimmäinen mejä-koe saattaa olla muutaman viikon kuluttua tai sitten ei, pessimisti kun ei tässä(kään) asiassa pety. Katsellaan kuinka käy. Sissin porukoiden kanssa joka tapauksessa kuitenkin reenijälkiä tehdään siltä varalta että koepaikka heruisi.
Elokuulle sekä myöhemmälle syksylle on hieman suunnitelmia tehty, mutta katsotaan kuinka niidenkin kanssa oikein vielä käy.:)
BALT MVAn pitäisi myös jo olla matkalla, joten sitäkin odotellessa siis.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Eiraa moikkaamassa

Kuten jo edellisessä postauksessa hieman sivusin, niin eilen kävimme Helsingissä moikkaamassa Kodan tytärtä, Eiraa (Sancandy's Sunshine). Meinasi ensin jäädä reffit väliin kokonaan, kun koko päivän sateli sekä Helsingin puolella että meillä, mutta kaikeksi onneksi illaksi sää selkeni joten päästiin sittenkin tytteliä tapamaan.:)
Kodahan ei ollut tätä ennen vielä yhtäkään lapsukaistaan tavannut, edellisetkin suunnitellut reffit siirtyivät ukkosen vuoksi. Eira asustelee omistajansa Elsan kanssa aivan Helsingin keskustan tuntumassa, joten mitään kunnollista leikkipaikkaa ei koirilla varsinaisesti ollut, mutta ne saivat temmeltää taloyhtiön suljetulla pihamaalla, mutta kyllä se tolloille kelpasi ja menoa kyllä riitti! :D

Olen aina ollut sitä mieltä, että koirilla on joitakin vaistoja joista me ihmiset ei tiedetä yhtään mitään. Järkikin sen sanoo, etteivät Koda ja Eira voineet mitenkään tietää/ymmärtää olevansa isä ja tytär, mutta se niiden yhteys heti ensi näkemältä oli uskomaton. Ne olivat heti alusta pitäen yhdessä siihen malliin, kuin olisivat tunteneet toisensa aina. Kodahan on aina pitänyt pennuista tosi paljon, leikittää niitä ihan onnessaan ja sen hermo kestää pentujen metkuja hienosti. Mutta silti, Elsan kanssa ihasteltiin tuota niiden kontaktia toisiinsa, ei sitä voi oikein kuvailla edes.
Oli myös liikuttavaa, kun Eira selvästi nautti aikuisen koiran seurasta ja matki Kodaa ihan kaikin mahdollisin tavoin. Heti alusta pitäen se alkoi omaksua Kodan toiminta-tapoja ja eleitä, seurasi tarkasti ja joka paikkaan ja teki samalla tavalla perässä. Elsakin sanoi monta kertaa, että tuollaista se ei ole koskaan aiemmin tehnyt.



"Vitsit että iskä on siisti!"



Eira sai vähän etumatkaa.:D
Kukka-asetelmat on jänniä..
Harmillisesti kamera ei ihan pysynyt tollojen vauhdissa mukana ja lähes kaikki kuvat olivatkin tärähtäneitä..

Aivan ihana tytteli on kyllä kyseessä! Eira jäi pentuajalta mieleen todella hyvin, juurikin kauniiden valkoisten tassujensa ansiosta, mutta myös siksi että se oli kaikista sosiaalisin pentu. Oli joka kerta punkemassa syliin ja kun sen laittoi takaisin maahan niin se vain hyppi vasten että takaisin syliin ja rapsutettavaksi! Sellainen on Eira myös edelleen.:) Todella iloinen, reipas, avoin ja ihmisiin luottava pikkuneiti! Ulkonäöltään ja rakenteeltaan selvästi enemmän äitinsä tapainen, mutta luonteeltaan ja tavoiltaan hyvin Kodamainen. Eiralla on Hymyn tavoin vaalea turkki, mutta eiköhän se tuosta tummu jonkin verran kun pentukarva lähtee, ilmekin on enemmän Hymyn periä. Isänsä isot ja kaunisasentoiset korvat neidillä selvästi on.
Pihalla kulki muitakin ihmisiä, kaikki tuntuivat Eiran tietävän ja hyvin rohkeana ja luottavaisena Eira kävi Kodan kanssa kaikki vastaantulijat moikkaamassa.
Elsalla on tarkoitus tehdä Eirasta terapia/kaverikoira ja neidin luonne sopii siihen varmasti kuin nakutettu! Puhetta oli myös, että kävisin itse tyttösen kanssa muutaman kerran kehässä pyörähtämässä tulevaisuudessa.:)


Iskä on varsin ylpeen näköinen.:)
Kun kavereita ollaan niin lihapullatkin voidaan jakaa.

Siitä se lähtee!

Maahanmeno-harjoituksia.



"Iskä hei, kävisit parturissa!"
Lopuksi käytiin vielä kuuluisassa Koffin puistossa lenkillä ja siellähän Koda päätti sitten viihdyttää kaikkia puistossa olleita hyppäämällä suihkulähteeseen pulikoimaan ihan onnensa kukkuloilla..hohhoijaa, mihinkäs se tollo karvoistaan pääsisi.:D Eira tyytyi vielä toistaiseksi (ja ehkä ihan hyvä vaan) ihmettelemään lähteen reunalle että mitä ihmettä se iskä nyt oikein tolloilee...
Oli kyllä ihana sunnuntai-ilta ja meidän vierailu venyikin kolmen tunnin mittaiseksi. Kyllä sammui isä-koirakin saman tien kun kotiin päästiin.
Seuraavista reffeistäkin on jo puhuttu ja yritetään järkkäillä myös vähän isompaa pentumiittinkiä, toivottavasti saadaan se vielä tänä kesänä aikaiseksi kun kakarat vielä ovat pieniä! :) Jos joskus sellainen tilanne tulee, niin eiköhän Eira meille joskus päädy myös hoitoon.

Tämä ankea ja harmaa maanantai sai hiukkasen piristystä, kun vihdoin ja viimein saatiin yli kuukauden jälkeen postia Latviasta! Kodan LV MVA vahvistus saapui siis vihdoinkin! Olisihan se aikaa toki paljon säästänyt, jos olisi saman tien anonut myös ton Baltian valion arvon samaan syssyyn, mutta edelleen haluan sen sieltä Liettuasta. Paperit lähtikin sinne jo vetämään, joten aika voiton puolella kuitenkin jo ollaan! :) Taitaa juuri kesälomasesonki olla päällä vähän joka maassa ja järjestössä..


Keskiviikkona Koda pääseekin sitten vuorostaan Sissin ja Sissin perheen luokse hoitoon, kun itse lähden hurjalle kesälomareissulle Ouluun vanhoja kavereita ja kummityttöä katsomaan.:) Ovat kuulemma suunnitelleet hieman yhteisreenejä Sissille ja Kodalle sillä aikaa kun herra siellä kylässä on, kuulostaapa hyvältä mutta annas kattoa miten Koda niistä oikein selviytyy.
Jospa kävisi samaan syssyyn kun käyn Kodan heittämässä Hyvinkäälle, niin myös Hymyä ja Siru-tyttöä katsomassa.