No niin, nyt ois sitten aika paketoida kasaan kulunut
vuosi. Ja täytyy heti kärkeen todeta,
että todella aktiivinen vuosi olikin. Totta kai lähtökohtakin oli tänä vuonna
ihan erilainen, kun oli jo vajaa 2-vuotias koira sen vajaa vuotiaan sijaan, ja
pystyttiinkin siis tekemään jo paljon enemmän kuin edellisenä vuonna. Ja kuten
koiraharrastukseen kuuluu, niin mukaan mahtui niin ylä- kuin sitten niitä
alamäkiäkin.
MEJÄ
Ensimmäinen MEJÄ-koekausi meillä starttasi jo tosi aikaisin
keväästä, kun meidän kummankin ihka ensimmäinen koe oli jo huhtikuussa ja sitä
ennen alla oli yksi lyhyt omatekoinen jälki. Talven jälkeen Kodalla intoa
jäljellä piisasikin ja saatiinkin tuosta kokeesta meidän toistaiseksi paras
tulos eli AVO2. Se oli hyvä suoritus, sillä kyseisessä kokeessa tosi moni
koirakko jäi nollille juurikin liian innokkaan kevään ensimmäisen jäljen takia.
Tämän jälkeen käytiin kahdessa toisessa kokeessa, joista
toisessa ikävä kyllä kapsahdettiin ihan jäätävään kaatosateeseen. Puoleenväliin
jälkeä Koda jäljesti todella hyvin, mutta loppumatka oli viistoa ylämäkeä ja
sade teki tepposet kun oli huuhtonut jäljen ympäriinsä. Kolmannessa kokeessa
olikin sitten aivan liian riistarikas metsä, jossa Koda jäljesti jäljen sijaan
tuoreita hirven jälkiä sekä yhden teeren lentoon asti. Näissä jäätiin siis
nollille, mutta oppia ja kokemusta saatiin, sekä itse ennen kaikkea opin
suunnistamaan ja pääsin siitä kammosta eroon.
Ensi kesä onkin MEJÄN
osalta iso kysymysmerkki. Erittäin hauska laji, mutta ikävä kyllä liian aikaa
vievä. Jos saan unelmieni kesäduunin, niin luulenpa että ei kyllä riitä millään
MEJÄ-kokeisiin aikaa. Varmasti omia jälkiä tehdään ja treenataan, mutta kokeet
on niin eri juttu. Enkä kyllä muutenkaan niihin halua suunnata ennen kuin Koda
on tarkempi ja varmempi. Tää on siitäkin hyvä laji, ettei se katso ikää millään
tavalla. Yksikin tolleri-herra jälkivalioitui aiemmin tänä vuonna 11-vuotiaana
joten ei meillä tosiaan ole tän kanssa mikään kiire! Voidaan siis ihan huoletta
tehdä muutakin ja palata tähän joskus myöhemminkin jos siltä tuntuu.
Terveystulokset &
MH-luonnekuvaus
Kodan silmät peilattiin ja polvet tutkittiin jo viime
vuonna, mutta tänä vuonna tehtiin myös loputkin terveystutkimukset reilussa 1,5
vuoden iässä. Käytiin kesäkuussa lonkka- ja kyynärkuvissa ja sen lisäksi
otettiin myös verinäytteet PRA ja CEA-testejä varten. Ja erittäin hyvät
tulokset tulikin kaikin puolin. Oli aika
ikimuistoinen toi lonkkakuvauspäivä, kun punanenä oli niin valtavassa darrassa
koko loppupäivän.:)
Sen lisäksi käytiin heinäkuussa Riihimäellä
Novascotiannoutajat RY:n järjestämässä MH-luonnekuvauksessa ja se olikin yksi
kesän ehdottomia kohokohtia ja mielenkiintoisimpia päiviä. Koda suoriutui
varsin mallikkaasti ja sai mielestäni näköisensä lausunnon. Kyllä on jätkä
isäänsä tullut, eli kovuutta ja äijämäisyyttä löytyy. (Nyt syksyllä sitä on
tullut vielä lisää) Ei ole niin pehmoinen nallekarhu, miksi sitä ulkonäön
perusteella voisi luulla. Kuitenkin jäbä palautui tehtävien jälkeen nopeasti ja
tuomarikin totesi, että siinä on kyllä avoin ja sosiaalinen tolleri. Tämän
kuvauksen perusteella uskon, että Koda sietäisi myös varsinaisen luonnetestin,
joka on vieläkin astetta kovempi koetus koiralle. Aionkin joko ensi tai sitä
seuraavana kesänä myös sellaisessa Kodan käyttää.
Näyttelyt
Näyttelykausi meillä starttasi maaliskuussa ja päättyi
syyskuussa ja tuohon väliin mahtui yhteensä 11 näyttelyä. Maaliskuussa oltiin vikan kerran junnuissa ja muuten oltiin nuorten luokassa koko ajan, tosin TollerShowssa korkattiin jo AVO-luokka sopivamman tuomarin takia. Keväällä ja
alkukesästä tulokset vaihteli, mutta loppukesästä oli tasaista
ERI-suorittamista. Saatiin yhteensä
kolme luokkavoittoa, 8X ERI, 2X EH ja kerran tuo ihmeellinen H (eli hieno;)). Kesäkuussa
napsahti Forssasta ensimmäinen SERT ja se jäikin erityisesti mieleen, kun olin
itse vetämässä MEJÄ-kokeeseen jälkiä paahtavassa helteessä ja sain keskellä
metsää tekstarin Kodan handlerilta että SERTi tuli!
Sen jälkeen koittivatkin nuo isot kekkerit, eli SNJ, Maailmanvoittaja
sekä TollerShow. Niissä jäbä teki tasaisen varmaa suorittamista ja kaikista
sileät ERIt ja SNJ:ssä ja MV:ssä vielä sijoitukset päälle.
Syyskuussa napattiin vielä Mastery syysnäyttelystä PU2 ja
VASERT ja Porvoosta vielä ERI SA. Tuossa alkusyksystä alkoi sitten hormonit sen
verran hyrräämään, että kehässä alkoi ikävä kyllä näkymään melkoinen ärisevä
apina. Sen takia jäätiinkin nyt pidemmälle näyttelytauolle, tuosta kukkoilusta
on vaan päästävä eroon tai ei ole kivaa enää kellään.
Nämä ”meriitit” nyt ei varmasti kovin monelle varmasti
merkkaisi yhtään mitään ja olisi taatusti melkoinen pettymys, mutta omalla
kohdalla pakkoa sanoa että tyytyväinen olen. Tämä harrastus jos mikä on kyllä
opettanut nöyräksi. Näyttelyt on sitä paitsi niin tuomaripeliä loppupeleissä,
siitä hyvä esimerkki tuo että ensin saatiin H ja heti seuraavasta PU3 SERT. Se viimeistään
opetti minulle, että ei tää oikeesti niin vakavaa ole.:D Joku tuomari tykkää,
toinen ei. Ja itse kun en tälläydy ja pukeudu hamosiin ja jakkuihin noita
tuomareita varten, vaan haluan edelleen elää siinä uskossa että siellä tosiaan
katotaan sitä koiraa eikä naamataulua.
Ensi vuoden näyttelyistä en osaa sanoa mitään.
Näyttelykalenteri näyttää vähän siltä, että karkelot alkaa luultavasti
toukokuussa. Eikä meidän päätavotteet ensi vuodelle edes ole tuo misseily,
mutta eiköhän me jossain kehässä käydä jos lähialueelle sattuu sopiva tuomari. Pikkuisen
on katseet suuntautuneet tuonne Suomen rajojen ulkopuolelle tässä
näyttelyasiassa, mutta siitä ehkä lisää tulevaisuudessa.
Uiminen
Kyllä voi ihan rehellisesti sanoa, että parasta viime
kesässä oli ehdottomasti tuo Kodan uimakammon selätys! Olin ollut kieltämättä
huolissani että tuleeko tuosta uimaria koskaan, kun ei ennen edes pallon, Eetun
tai minun perässä veteen lähtenyt. Harjoitus ja kärsivällisyys (ja varmasti
myös ne kammottavat helteet!) tuotti kuitenkin tulosta ja vesikammoisesta
noutajasta tuli kuin tulikin vesipeto.:) Sinänsä pieni ja arkinen asia, mutta
ihan mieletön juttu meille! Loppukesästä ei punaturkkia vedestä saanutkaan pois
ja se tiesi aina minne oltiin menossa, kun uimapaikan parkkikselle saavuttiin.
Kaikkein parastahan vielä oli, kun saatiin uimareissuille seuraa Didistä ja
mökillä Eetusta. Toivottavasti jäbä on yhtä onnessaan vedessä myös ensi kesänä,
sillä haluaisin itse päästä jo kovasti vesinoutoja treenaamaan.
BH
Tämä oli se, minkä kaikista eniten halusin tänä vuonna
saavuttaa, mutta kieltämättä se saattoi olla hieman kunnianhimoinen tavoite
noin nuorelle ja vielä kovin ärsykeherkälle koiralle. Käytiin parillakin eri
kurssilla tähän valmentautumassa ja hyvää oppia saatiinkin, mutta ei sitten
loppupeleissä vaan vielä oltu kuitenkaan ihan valmiita tähän. Kieltämättä ehkä
jankkasin tuota kaaviota jopa liikaa ja Koda sitten loppukesästä jo puutui koko
hommaan. Ja ennen kaikkea en muistanut tehdä tuota ilon kautta, niin kuin
sitten tokoa ollaan tehty, eikä no edes niin kamalasti kuitenkaan eroa
toisistaan.
Syyskuun alussa käytiin Kotkassa kokeessa kuitenkin
kokeilemassa, mutta ei tullut BH:ta vielä tilille. En kyllä ihan ollut samaa
mieltä tuomarin kanssa kaikesta vaikka paikkamakuu huonosti menikin, mutta
perustottis osuuteen olin itse kuitenkin suhtkoht tyytyväinen. Noh, ei se silti
ihan turha reissu sinänsä ollut, vaikkei PAKK0 kivalta näytäkään. Totesin vain
kokeen aikana että ei perhana, eihän tää koetilanne oikeasti olekaan läheskään
niin kamala mitä olin aina kuvitellut. Päinvastoin oli jopa ihan rentoa ja
mukavaa talsia koiran kanssa kentällä (nurmikenttä kokeita kyllä tästedes
vältetään!) ja se jännitys kummasti katoaa ja unohtuu kun suoritus alkaa.
Vaikkei tässä kokeessa onnistuttu, niin siitä sain sen verran itseluottamusta
että uskaltauduttiin tokokentille vielä myöhemmin syksyllä. BH on silti kovasti
tavotteena, katellaan miten lähtee tottis ens vuoden puolella sujumaan ja
katellaan sitä siis vielä uudestaan myöhemmin. Mahkuja on tuomarinkin mukaan
kyllä, niin miksi lopettaa ja luovuttaa siihen.:)
TOKO
Haha! Vielä viime vuonna mulla oli vankka käsitys siitä,
että ei suotaisi hifistely-tokolle mitään ajatusta ja siirryttäisiin
rallytokoon sen sijaan. No, kas kummaa never say never! Syystä tai toisesta
loppukesästä alkoi toko kulkemaan ja meillä molemmilla oli sitä reenatessa
huisin hauskaa, kun löytyi se yhteinen sävel ja meille oikea treenitapa. Sitten
alkoikin kutkuttelemaan pieni ajatus tokokokeista. (Sanna ehkä myös hieman tässä
avitti :D)
Niinpä sitten käytiin ensin möllitokoilemassa hyvä tulos
178p eli ALO1, mikä osoitti että kyllä meillä tosiaan rahkeita ja mahkuja on!
Lokakuun alussa startattiin sitten ensimmäisessä virallisessa kokeessa, josta
tuloksena ihan kelpo ALO2 146,5p. Hyvä aloitus siis, pikkuisen siinä toki
oli vähän enemmän jännitystä ja puristusta kuin mölleissä, mutta oli silti
mukava ja rento suoritus ja se oli niin nopeasti ohi ettei sitä kummemmin
kerennyt ees jännittää. Kaikki muut liikkeet menee jo oikein hyvin, tuo
paikkamakuu häiriössä vaan tuottaa vielä päänvaivaa, muutenhan tuo on jo varma.
Mutta mölleissä sekin kuitenkin onnistui, eli kunhan kaikki vaan hyvänä päivänä
natsaa niin toivottavasti vielä ensi keväänä/kesänä ollaan sen TK1:sen
arvoisia. Se meneekin kaiken muun edelle ja on meidän ensi vuoden päätavoite,
tahdon saada sen pois alta ennen kuin nuo tokon sääntömuutokset tulevat voimaan
elokuun alussa. On nimittäin aika vaikeaksi menossa, huhhuh! En kyllä
allekirjoita noita muutoksia ite yhtään..
Uudet tutut
Sosiaalisia otuksia kun me koiraihmiset ollaan, niin tänäkin
vuonna, kiitos koiraharrastuksen, saatiin paljon uusia tuttavuuksia, niin
ihmisiä kuin koiriakin. Sen lisäksi tehtiin enemmän tuttavuutta myös
entuudestaan tuttuihin koirakkoihin ja oltiin entistä enemmän heidän kanssaan
tekemisissä. Siitäkin mahtavaa ja antoisaa hommaa on tämä.:)
Tässäpä suurin piirtein oli meidän vuosi, näin lyhyesti
kiteytettynä. Voisin vielä tarkemmin uuden vuoden jälkeen tehdä pienen
postauksen ensi vuoden suunnitelmista ja ajatuksista, kunhan ne nyt kunnolla
selkiytyvät vielä minullekin. Muutoksia tulee varmasti kuitenkin johonkin
kohtaan, kun on sitä tosiaan muutakin elämää kuin tämä koirailu.
Näillä puheilla me siirytään uudenvuoden viettoon
sukulaisille Keski-Suomeen.
Oikein ratkirailakasta ja menestyksekästä uutta vuotta 2015!
Pitäkää itsenne ja nelijalkaiset ystävänne turvassa raketeilta.:)