maanantai 29. joulukuuta 2014

Summa summarum 2014

No niin, nyt ois sitten aika paketoida kasaan kulunut vuosi.  Ja täytyy heti kärkeen todeta, että todella aktiivinen vuosi olikin. Totta kai lähtökohtakin oli tänä vuonna ihan erilainen, kun oli jo vajaa 2-vuotias koira sen vajaa vuotiaan sijaan, ja pystyttiinkin siis tekemään jo paljon enemmän kuin edellisenä vuonna. Ja kuten koiraharrastukseen kuuluu, niin mukaan mahtui niin ylä- kuin sitten niitä alamäkiäkin.


MEJÄ
Ensimmäinen MEJÄ-koekausi meillä starttasi jo tosi aikaisin keväästä, kun meidän kummankin ihka ensimmäinen koe oli jo huhtikuussa ja sitä ennen alla oli yksi lyhyt omatekoinen jälki. Talven jälkeen Kodalla intoa jäljellä piisasikin ja saatiinkin tuosta kokeesta meidän toistaiseksi paras tulos eli AVO2. Se oli hyvä suoritus, sillä kyseisessä kokeessa tosi moni koirakko jäi nollille juurikin liian innokkaan kevään ensimmäisen jäljen takia.
Tämän jälkeen käytiin kahdessa toisessa kokeessa, joista toisessa ikävä kyllä kapsahdettiin ihan jäätävään kaatosateeseen. Puoleenväliin jälkeä Koda jäljesti todella hyvin, mutta loppumatka oli viistoa ylämäkeä ja sade teki tepposet kun oli huuhtonut jäljen ympäriinsä. Kolmannessa kokeessa olikin sitten aivan liian riistarikas metsä, jossa Koda jäljesti jäljen sijaan tuoreita hirven jälkiä sekä yhden teeren lentoon asti. Näissä jäätiin siis nollille, mutta oppia ja kokemusta saatiin, sekä itse ennen kaikkea opin suunnistamaan ja pääsin siitä kammosta eroon.
 Ensi kesä onkin MEJÄN osalta iso kysymysmerkki. Erittäin hauska laji, mutta ikävä kyllä liian aikaa vievä. Jos saan unelmieni kesäduunin, niin luulenpa että ei kyllä riitä millään MEJÄ-kokeisiin aikaa. Varmasti omia jälkiä tehdään ja treenataan, mutta kokeet on niin eri juttu. Enkä kyllä muutenkaan niihin halua suunnata ennen kuin Koda on tarkempi ja varmempi. Tää on siitäkin hyvä laji, ettei se katso ikää millään tavalla. Yksikin tolleri-herra jälkivalioitui aiemmin tänä vuonna 11-vuotiaana joten ei meillä tosiaan ole tän kanssa mikään kiire! Voidaan siis ihan huoletta tehdä muutakin ja palata tähän joskus myöhemminkin jos siltä tuntuu.


Terveystulokset & MH-luonnekuvaus
Kodan silmät peilattiin ja polvet tutkittiin jo viime vuonna, mutta tänä vuonna tehtiin myös loputkin terveystutkimukset reilussa 1,5 vuoden iässä. Käytiin kesäkuussa lonkka- ja kyynärkuvissa ja sen lisäksi otettiin myös verinäytteet PRA ja CEA-testejä varten. Ja erittäin hyvät tulokset tulikin kaikin puolin.  Oli aika ikimuistoinen toi lonkkakuvauspäivä, kun punanenä oli niin valtavassa darrassa koko loppupäivän.:)
Sen lisäksi käytiin heinäkuussa Riihimäellä Novascotiannoutajat RY:n järjestämässä MH-luonnekuvauksessa ja se olikin yksi kesän ehdottomia kohokohtia ja mielenkiintoisimpia päiviä. Koda suoriutui varsin mallikkaasti ja sai mielestäni näköisensä lausunnon. Kyllä on jätkä isäänsä tullut, eli kovuutta ja äijämäisyyttä löytyy. (Nyt syksyllä sitä on tullut vielä lisää) Ei ole niin pehmoinen nallekarhu, miksi sitä ulkonäön perusteella voisi luulla. Kuitenkin jäbä palautui tehtävien jälkeen nopeasti ja tuomarikin totesi, että siinä on kyllä avoin ja sosiaalinen tolleri. Tämän kuvauksen perusteella uskon, että Koda sietäisi myös varsinaisen luonnetestin, joka on vieläkin astetta kovempi koetus koiralle. Aionkin joko ensi tai sitä seuraavana kesänä myös sellaisessa Kodan käyttää.


Näyttelyt
Näyttelykausi meillä starttasi maaliskuussa ja päättyi syyskuussa ja tuohon väliin mahtui yhteensä 11 näyttelyä. Maaliskuussa oltiin vikan kerran junnuissa ja muuten oltiin nuorten luokassa koko ajan, tosin TollerShowssa korkattiin jo AVO-luokka sopivamman tuomarin takia. Keväällä ja alkukesästä tulokset vaihteli, mutta loppukesästä oli tasaista ERI-suorittamista.  Saatiin yhteensä kolme luokkavoittoa, 8X ERI, 2X EH ja kerran tuo ihmeellinen H (eli hieno;)). Kesäkuussa napsahti Forssasta ensimmäinen SERT ja se jäikin erityisesti mieleen, kun olin itse vetämässä MEJÄ-kokeeseen jälkiä paahtavassa helteessä ja sain keskellä metsää tekstarin Kodan handlerilta että SERTi tuli!
Sen jälkeen koittivatkin nuo isot kekkerit, eli SNJ, Maailmanvoittaja sekä TollerShow. Niissä jäbä teki tasaisen varmaa suorittamista ja kaikista sileät ERIt ja SNJ:ssä ja MV:ssä vielä sijoitukset päälle.
Syyskuussa napattiin vielä Mastery syysnäyttelystä PU2 ja VASERT ja Porvoosta vielä ERI SA. Tuossa alkusyksystä alkoi sitten hormonit sen verran hyrräämään, että kehässä alkoi ikävä kyllä näkymään melkoinen ärisevä apina. Sen takia jäätiinkin nyt pidemmälle näyttelytauolle, tuosta kukkoilusta on vaan päästävä eroon tai ei ole kivaa enää kellään.
Nämä ”meriitit” nyt ei varmasti kovin monelle varmasti merkkaisi yhtään mitään ja olisi taatusti melkoinen pettymys, mutta omalla kohdalla pakkoa sanoa että tyytyväinen olen. Tämä harrastus jos mikä on kyllä opettanut nöyräksi. Näyttelyt on sitä paitsi niin tuomaripeliä loppupeleissä, siitä hyvä esimerkki tuo että ensin saatiin H ja heti seuraavasta PU3 SERT. Se viimeistään opetti minulle, että ei tää oikeesti niin vakavaa ole.:D Joku tuomari tykkää, toinen ei. Ja itse kun en tälläydy ja pukeudu hamosiin ja jakkuihin noita tuomareita varten, vaan haluan edelleen elää siinä uskossa että siellä tosiaan katotaan sitä koiraa eikä naamataulua.
Ensi vuoden näyttelyistä en osaa sanoa mitään. Näyttelykalenteri näyttää vähän siltä, että karkelot alkaa luultavasti toukokuussa. Eikä meidän päätavotteet ensi vuodelle edes ole tuo misseily, mutta eiköhän me jossain kehässä käydä jos lähialueelle sattuu sopiva tuomari. Pikkuisen on katseet suuntautuneet tuonne Suomen rajojen ulkopuolelle tässä näyttelyasiassa, mutta siitä ehkä lisää tulevaisuudessa.



Uiminen
Kyllä voi ihan rehellisesti sanoa, että parasta viime kesässä oli ehdottomasti tuo Kodan uimakammon selätys! Olin ollut kieltämättä huolissani että tuleeko tuosta uimaria koskaan, kun ei ennen edes pallon, Eetun tai minun perässä veteen lähtenyt. Harjoitus ja kärsivällisyys (ja varmasti myös ne kammottavat helteet!) tuotti kuitenkin tulosta ja vesikammoisesta noutajasta tuli kuin tulikin vesipeto.:) Sinänsä pieni ja arkinen asia, mutta ihan mieletön juttu meille! Loppukesästä ei punaturkkia vedestä saanutkaan pois ja se tiesi aina minne oltiin menossa, kun uimapaikan parkkikselle saavuttiin. Kaikkein parastahan vielä oli, kun saatiin uimareissuille seuraa Didistä ja mökillä Eetusta. Toivottavasti jäbä on yhtä onnessaan vedessä myös ensi kesänä, sillä haluaisin itse päästä jo kovasti vesinoutoja treenaamaan.



BH
Tämä oli se, minkä kaikista eniten halusin tänä vuonna saavuttaa, mutta kieltämättä se saattoi olla hieman kunnianhimoinen tavoite noin nuorelle ja vielä kovin ärsykeherkälle koiralle. Käytiin parillakin eri kurssilla tähän valmentautumassa ja hyvää oppia saatiinkin, mutta ei sitten loppupeleissä vaan vielä oltu kuitenkaan ihan valmiita tähän. Kieltämättä ehkä jankkasin tuota kaaviota jopa liikaa ja Koda sitten loppukesästä jo puutui koko hommaan. Ja ennen kaikkea en muistanut tehdä tuota ilon kautta, niin kuin sitten tokoa ollaan tehty, eikä no edes niin kamalasti kuitenkaan eroa toisistaan.
Syyskuun alussa käytiin Kotkassa kokeessa kuitenkin kokeilemassa, mutta ei tullut BH:ta vielä tilille. En kyllä ihan ollut samaa mieltä tuomarin kanssa kaikesta vaikka paikkamakuu huonosti menikin, mutta perustottis osuuteen olin itse kuitenkin suhtkoht tyytyväinen. Noh, ei se silti ihan turha reissu sinänsä ollut, vaikkei PAKK0 kivalta näytäkään. Totesin vain kokeen aikana että ei perhana, eihän tää koetilanne oikeasti olekaan läheskään niin kamala mitä olin aina kuvitellut. Päinvastoin oli jopa ihan rentoa ja mukavaa talsia koiran kanssa kentällä (nurmikenttä kokeita kyllä tästedes vältetään!) ja se jännitys kummasti katoaa ja unohtuu kun suoritus alkaa. Vaikkei tässä kokeessa onnistuttu, niin siitä sain sen verran itseluottamusta että uskaltauduttiin tokokentille vielä myöhemmin syksyllä. BH on silti kovasti tavotteena, katellaan miten lähtee tottis ens vuoden puolella sujumaan ja katellaan sitä siis vielä uudestaan myöhemmin. Mahkuja on tuomarinkin mukaan kyllä, niin miksi lopettaa ja luovuttaa siihen.:)

TOKO
Haha! Vielä viime vuonna mulla oli vankka käsitys siitä, että ei suotaisi hifistely-tokolle mitään ajatusta ja siirryttäisiin rallytokoon sen sijaan. No, kas kummaa never say never! Syystä tai toisesta loppukesästä alkoi toko kulkemaan ja meillä molemmilla oli sitä reenatessa huisin hauskaa, kun löytyi se yhteinen sävel ja meille oikea treenitapa. Sitten alkoikin kutkuttelemaan pieni ajatus tokokokeista. (Sanna ehkä myös hieman tässä avitti :D)
Niinpä sitten käytiin ensin möllitokoilemassa hyvä tulos 178p eli ALO1, mikä osoitti että kyllä meillä tosiaan rahkeita ja mahkuja on! Lokakuun alussa startattiin sitten ensimmäisessä virallisessa kokeessa, josta tuloksena ihan kelpo ALO2 146,5p. Hyvä aloitus siis, pikkuisen siinä toki oli vähän enemmän jännitystä ja puristusta kuin mölleissä, mutta oli silti mukava ja rento suoritus ja se oli niin nopeasti ohi ettei sitä kummemmin kerennyt ees jännittää. Kaikki muut liikkeet menee jo oikein hyvin, tuo paikkamakuu häiriössä vaan tuottaa vielä päänvaivaa, muutenhan tuo on jo varma. Mutta mölleissä sekin kuitenkin onnistui, eli kunhan kaikki vaan hyvänä päivänä natsaa niin toivottavasti vielä ensi keväänä/kesänä ollaan sen TK1:sen arvoisia. Se meneekin kaiken muun edelle ja on meidän ensi vuoden päätavoite, tahdon saada sen pois alta ennen kuin nuo tokon sääntömuutokset tulevat voimaan elokuun alussa. On nimittäin aika vaikeaksi menossa, huhhuh! En kyllä allekirjoita noita muutoksia ite yhtään..


Uudet tutut
Sosiaalisia otuksia kun me koiraihmiset ollaan, niin tänäkin vuonna, kiitos koiraharrastuksen, saatiin paljon uusia tuttavuuksia, niin ihmisiä kuin koiriakin. Sen lisäksi tehtiin enemmän tuttavuutta myös entuudestaan tuttuihin koirakkoihin ja oltiin entistä enemmän heidän kanssaan tekemisissä. Siitäkin mahtavaa ja antoisaa hommaa on tämä.:)
Tässäpä suurin piirtein oli meidän vuosi, näin lyhyesti kiteytettynä. Voisin vielä tarkemmin uuden vuoden jälkeen tehdä pienen postauksen ensi vuoden suunnitelmista ja ajatuksista, kunhan ne nyt kunnolla selkiytyvät vielä minullekin. Muutoksia tulee varmasti kuitenkin johonkin kohtaan, kun on sitä tosiaan muutakin elämää kuin tämä koirailu.


Näillä puheilla me siirytään uudenvuoden viettoon sukulaisille Keski-Suomeen.
Oikein ratkirailakasta ja menestyksekästä uutta vuotta 2015! Pitäkää itsenne ja nelijalkaiset ystävänne turvassa raketeilta.:)

perjantai 26. joulukuuta 2014

Talvikuvia

Kinkkuperso Eetu.
Nyt on kinkut ja laatikot pikkuhiljaa lähteneet (onneksi!) sulamaan ja ollaankin hyvien kelien ansiosta ulkoiltu poikien kanssa ahkerasti. Mahtavaa vastapainoa mässäilylle, että pääsee kuitenkin joka päivä koirien kanssa ulkoilemaan. Ollaan Kodan kanssa vietetty joulu perinteisesti siis "mummolassa" ja ollaan käyty peltoilemassa, metsässä sekä tietysti palloiltu omalla pihalla ja koirat ovat pyörineet jaloissa ärsyttävyyteen asti lumitöitä tehdessä.
Kamerakin on ollut ahkerasti käytössä ulkona ja tässäpä joitain otoksia.


Punainen Ferrari ilman jarruja.















Murunen ja sen aarre.




Frisbee löytyi tuurilla jostain kinoksesta!

Ihana mies.:)
Pakko saada se!!
Koppi!

Ja kun päivän lenkit on juostu ja leikit leikitty, niin mikäs oliskaan parempaa kuin käpertyä "veljen" viereen lämmittelemään?


Muruset.
On tää joulu vaan niin ihanaa ja arvokasta relaamisen aikaa. Ei kiirettä eikä ressiä minnekään.:) Huomenna meillä onkin sitten Kodan kanssa viimeinen agility-tunti. Se taitaakin huomisen jälkeen jäädä taas pidemmälle tauolle, kun keväällä ja kesällä ois tarkoitus tosiaan tokoilla. Mutta ehkäpä me sitten taas syksyksi tuonne halliin palataan, kun tarvitaan aina syksyn harmauteen joku hauska harrastus kuitenkin.:)
Ihan loppuun vielä komia mies!

Koda 2v 3kk.
Kuka kertoo mulle että miten ihmeessä tuon posetuksen saa myös näyttelykehään?!

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulu on taas!

Aatonaattoa viedään ja eteläänkin saatiin kuin saatiinkin lunta kuin tilauksesta! Viime päivinä ollaankin siis ulkoiltu ahkerasti ja nautittu valosta ja lumesta, sekä koirat että emäntä.
Muuten ei ollakaan mitään maailmaa mullistavaa tehty sitten viime päivityksen. Tosin viime viikolla Kodalla oli tuo toinen hierontakerta ja vieläkin on tuo takapää vaan itsepäisesti jumissa. Marian mukaan ei kuitenkaan enää ihan NIIIN juntturassa kuin ensimmäisellä kerralla, mutta vieläkin teki kipeää ja lihakset laittoivat vastaan. Mutta niinhän se on ihmisilläkin, että jos on kovia jumeja niin se vaatii muutaman hierontakerran että paikat kunnolla aukeaa. Sovittiinkin siis seuraava kerta tammikuulle, kun siihen mennessä on tuo meidän agilitykin saatu päätökseen ja saataisiin nekin jumit sieltä sitten pois.

Viime viikolla saatiin nauttia pieni vilaus auringosta, jonka innoittamana käytiinkin vähän uusissa lenkkimaisemissa ja maastosta löytyikin ihania sulia vesiojia. Tollohan oli ihan onnessaan!





Eilen pyörähdettiin taas jo tutuksi tulleessa palvelukoti Wilhelmiinassa, jossa Koda on siis ennenkin käynyt vanhusten paijattavana. Käytiin siellä toivottelemassa hyviä jouluja ja punakuono kulki joulukulkunen kaulassa kilkattaen huoneissa silitettävänä ja kärsivällisesti kuunteli mummojen juttuja. Siitä jos mistä tuli hyvä joulumieli itse kullekin.:)

Kohta on myös taas se aika vuodesta kun on aika suummata yhteen kulunutta vuotta sekä tuumailla jo hieman tulevaa, mutta sitä ennen vielä rauhoitutaan joulunviettoon ja syödään hyvin ja relataan! Pojat vahtivatkin tänään uskollisesti kinkun paistoa ja saivat ensimmäisinä jonossa maistaa. Ja maistuihan se!
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin hyvää joulua toivottavat Eetu-tonttu, Koda-poro sekä itse allekirjoittanut! :)


maanantai 8. joulukuuta 2014

Treenipläjäys

Joo-o, eipä voi muuta kuin todeta että viime postauksen lumiset oltavat on enää pelkkä muisto vain! Viikonlopusta lähtien ollaan "nautittu" joulukuisesta kaatosateesta, joten ulkona tekeminen on vaan pelkkää lenkkeilyä kuravaatteissa tällä hetkellä.
On muuten PIKKUSEN ikävä näitä Rukan maisemia!! Ikävä tuota valoa ja lunta.. oikea talven ihmemaa tuo Kuusamo! Oli kyllä hauska reissu ja upea luonto.





Viime viikolla tosin saatiin hetkellisesti nauttia  valosta myös täällä etelässä, kun aurinko-armas pilkahti esiin keskiviikkona ja torstaina. Ja juuri torstaina tuo auringonpaiste houkutteli meidät pitkästä aikaa PK-kentälle treenaamaan ja teemaksi otin noudot sekä hypyt, kun niitä ei ollakaan aikoihin tehty.
On se vaan niin harmi, ettei toi nouto kuulu vielä ALO-luokan liikkeisiin, on se vaan niin jäbän lempijuttu.:) Niin hienosti hakee ja palauttaa kapulaa ettei tosikaan, ja sama juttu noutohypyssä. Jätkä tekee niin hienosti ja innolla noita liikkeitä, että melkein tekisi mieli treenata niitä vaikka koko tunnin, mutta pakko se on vaan malttaa lopettaa jo muutaman hyvän kerran jälkeen.

Vielä vaan kun joku kaunis päivä oppisin itse heittämään tuota kapulaa suoraan, auttaisi se koiraakin kun linjakin oli suorempi ja varsinkin juuri tuossa hypyssä saisi hypätä ja palauttaa mahd suoraan.:D Vaikka olihan tuo vähän haasteellista yrittää ohjata koiraa ja kuvata itse samaan aikaan, väkisinkin jompikumpi asia herpaantui.

Normi tokohypyssä näkyi hetkellisesti tuo treenin puute; Koda tarjosi hypyn jälkeen pari kertaa istumista seisomisen sijaan. Piti siis ottaa vähän takapakkia ja palkata heti hypyn jälkeen esteen yli, että jätkä jäisi varmasti seisomaan. Ja tulihan sieltä sitten se tuttu kymmenen pisteen arvoinen tokohyppykin tän pienen kertauksen jälkeen. Lopuksi tehtiin vielä tuota pystyä PK-estettä. Jätkä nautti tästä nouto/hyppy-treenistä silminnähden.:)


Viikonloppuna oli tosiaan todella kurja keli, mutta onneksi meillä silti riitti tekemistä ja vieläpä kuivissa sisätiloissa. Lauantaina oli agilitya tuttuun tapaan ja sunnuntaina oltiin Uudenmaan noutajien tokoringissä treenaamassa. Toinen vaihtoehto olisi ollut Messarin Voittaja-näyttelyt, mutta niihin en tänä vuonna Kodaa ilmoittanut. Sen verran suolaiset hinnat siellä on näin opiskelija-budjetille, eikä nuo tuomaritkaan tällä kertaa varmaan olisi meille sopineet. Tosin näin jälkikäteen hieman ohuesti harmittaa etten sinne ilmoittanut, koska molempina päivinä olisi ollut vain kaksi avourosta ja tollerien määrä muutenkin melko pieni. No, näin tällä kertaa. Onnea Messarissa menestyneille ja paljon tuttujahan siellä olikin.:)
Lauantaina tosiaan käytiin taas Malminkartanolla agilitytreeneissä ja meillä olikin todella hauska kymmenen esteen rata, johon oman lisämausteensa toi A-esteen alta menevä putki; molemmat Kodan lempiesteistä yhdessä siis. Pari kertaa pikkukettu menikin tässä kohtaa halpaan, kun kumpikin este oli niin kutsuvia! Oma ohjaus oli tällä kertaa ihan hukassa, ei meinannut edes valssia tulla, mutta koira kuitenkin eteni radalla, eikös se nyt ole kuitenkin pääasia.:D

Hyvin näkee näillä ruudunkaappauksilla että miten ja mistä koira hyppää, huh!
Sunnuntaina suunnattiin sitten tosiaan Espooseen UMN:n tokoringin treenitunnille, jonka teemana oli paikkamakuu, jäävät liikkeetä sekä ruutu, Halusin tuonne nimenomaan sen takia, että saataisiin arvokasta häiriökoiratreeniä sekä kokemuksia halliolosuhteista. Noh, ainakaan tämänkertainen treeni ei mennyt meiltä lainkaan putkeen. Ryhmä oli suht pieni, yhteensä viisi koirakkoa, mutta muut olivat narttuja ja johan oli siis jätkällä pää pyörällä. Sen lisäksi halli ja muut koirat (jotka olivat varsin äänekkäitä) saivat Kodan kyllä melkoisen paineistuksen alle.
Kuten arvata saattaa, paikkamakuu ei onnistunut kuten ei viime kokeessakaan. Treenattiin sitä niin, että minä pysyin koko ajan paikallani ja ohjaaja kävi sen sijaan palkkaamassa Kodaa aina silloin tällöin. Tämä toimikin jonkun aikaa, mutta kyllä se kettu sieltä nousi juuri ennen ajan umpeutumista. Ei se koskaan muiden koirien luo lähde, vaan aina yrittää sieltä livahtaa mun luokse. Huoh. Ei parane kyllä seuraavasta kokeesta haaveillakaan jos ei tää lähde toimimaan. Yksinollessaan se napittaa paikallaan vaikka maailman tappiin asti, mutta heti kun on ne muut koirat ympärillä niin ei..
No, sen jälkeen siirryttiin pareittain treenaamaan jääviä ja totta kai ajattelin että nyt on sentään meidän bravuurit kyseessä. Niinhän sitä aina luulisi! Kodaa oli tosi vaikea motivoida ja saada kuulolle, kyllä se vierellä jolkotteli mutta ei ollut läsnä ollenkaan ja vilkuili koko ajan pariani, joka siis käveli vierellä ja esitti tuomaria. Ei ole koskaan mejäkokeissa eikä tokokeessa tuomari haitannut jäbää yhtään, mutta nyt jotenkin Koda ainakin välillä keskittyi siihen liikaakin. Nuo jäävät, varsinkin makuu, on tosiaan ihan meidän bravuureita olleet aina, mutta tällä kertaa kumpikin meni ihan penkin alle. Maahanmeno sujui jotenkuten, mutta tooosi hitaasti ja Koda otti aina pari askelta mun perään käskyn saatuaan ja kävi vasta sitten maate. Seisominen ei luonnistunut sitten kertaakaan, vaan se jäi aina jälkeen ja yritti hiipiä perässä. HOHHOIJAA. Yritä siinä sitten ohjaajalle ja ennen kaikkea itselleen hokea, että kyllä se nämä osaa (kuten koekin kertoo), mutta ei juuri nyt tänään! Oli kyllä tosi turhautunut olo... (Tunnin jälkeen testasin nämä liikkeet pihalla ja joo kyllä, ulkona ne tulivat sitten ihan kuin kaupanhyllyltä..)
Lopuksi treenattiin sitten ruutua. Ikuinen pessimisti kun olen, niin en ole sitä koskaan lähtenyt edes treenaamaan, kun olen koko ajan ajatellut ettei niin pitkälle päästä että se tarvitsisi edes opetella. Oltiin treenattu ruutua viimeksi jollain ihan alokaskurssilla ja sielläkin ihmettelin, että minkä ihmeen takia tyyliin jo heti toisella tunnilla meidän pitäisi tätä tehdä..
Ei siis ollut mitään käsitystä miten se tulisi menemään, mutta Koda tykkäsi ruudusta ihan hirveästi! On tuosta pienestä nome-treenistä ollut jotain hyötyä, kun eteen lähettäminen kuitenkin onnistuu suhthyvin. Lähetin Kodan ruutuun ja heti sinne päästyään heitin sille pallon sinne. Ja jeee, tää olikin kivaa! Hmm, ehkä sen voisi sittenkin lisätä ainakin välillä treeniohjelmistoon, ettei kaikki olisi ihan sitä samaa aina vaan. Onneksi tehtiin sitä loppuun, että saatiin edes joten kuten kiva fiilis.

Kyllä tämä silti aika paljon pisti miettimään. Hinku kokeisiin on kova, ja nimenomaan ensi vuoden tavoitteeksi olen asettanut nimenomaan koetulokset näyttelyiden sijaan. Koda alkaa jo pikkuhiljaa olemaan sen ikäinen, että jonkinlaisia tuloksia pitäisi jo alkaa saamaan. Haluaisinkin siis mahd pian ensi vuonna suunnata kokeisiin, mutta jos Koda tosiaan on noin levoton ja pihalla sisähallissa, niin kai se sitten tarkoittaa sitä, että meidän on odotettava lumien (jos sitä edes tulee!) sulamista ja ulkokokeita. Halleissa olisi vaan se hyvä puoli, että siellä ei olisi noita iki-ihania ulkoilman hajuja ja ääniä.. Mutta jos siellä aina on yhtä tuskallista ja ne olot saavat Kodan unohtamaan parhaat liikkeensä niin jaa-a.. No, tätä täytyy vielä pohdiskella. Eiköhän kuviot selvene, kun ensi sunnuntaina suunnataan luultavasti toiselle tunnille (teemana seuraaminen, kaukokäskyt ja hyppy) ja sen lisäksi ilmoitin meidät tammikuussa kisoihin tähtäävälle viiden kerran pikakurssille, jossa nimenomaan haluaisin saada vaan mahdollisimman paljon lisää tuota häiriökoiratreeniä ja hallikokemusta. Katotaan sen jälkeen mikä on tilanne. Itsekin kyllä paljon enemmän nautin noista ulkonäyttelyistä ja kokeista, joten ymmärrän jäbää kyllä.

Osaa se olla rauhallisesti ja nätisti sillon kuin haluaa.:)