Treenipläjäys

Joo-o, eipä voi muuta kuin todeta että viime postauksen lumiset oltavat on enää pelkkä muisto vain! Viikonlopusta lähtien ollaan "nautittu" joulukuisesta kaatosateesta, joten ulkona tekeminen on vaan pelkkää lenkkeilyä kuravaatteissa tällä hetkellä.
On muuten PIKKUSEN ikävä näitä Rukan maisemia!! Ikävä tuota valoa ja lunta.. oikea talven ihmemaa tuo Kuusamo! Oli kyllä hauska reissu ja upea luonto.

Viime viikolla tosin saatiin hetkellisesti nauttia  valosta myös täällä etelässä, kun aurinko-armas pilkahti esiin keskiviikkona ja torstaina. Ja juuri torstaina tuo auringonpaiste houkutteli meidät pitkästä aikaa PK-kentälle treenaamaan ja teemaksi otin noudot sekä hypyt, kun niitä ei ollakaan aikoihin tehty.
On se vaan niin harmi, ettei toi nouto kuulu vielä ALO-luokan liikkeisiin, on se vaan niin jäbän lempijuttu.:) Niin hienosti hakee ja palauttaa kapulaa ettei tosikaan, ja sama juttu noutohypyssä. Jätkä tekee niin hienosti ja innolla noita liikkeitä, että melkein tekisi mieli treenata niitä vaikka koko tunnin, mutta pakko se on vaan malttaa lopettaa jo muutaman hyvän kerran jälkeen.

Vielä vaan kun joku kaunis päivä oppisin itse heittämään tuota kapulaa suoraan, auttaisi se koiraakin kun linjakin oli suorempi ja varsinkin juuri tuossa hypyssä saisi hypätä ja palauttaa mahd suoraan.:D Vaikka olihan tuo vähän haasteellista yrittää ohjata koiraa ja kuvata itse samaan aikaan, väkisinkin jompikumpi asia herpaantui.

Normi tokohypyssä näkyi hetkellisesti tuo treenin puute; Koda tarjosi hypyn jälkeen pari kertaa istumista seisomisen sijaan. Piti siis ottaa vähän takapakkia ja palkata heti hypyn jälkeen esteen yli, että jätkä jäisi varmasti seisomaan. Ja tulihan sieltä sitten se tuttu kymmenen pisteen arvoinen tokohyppykin tän pienen kertauksen jälkeen. Lopuksi tehtiin vielä tuota pystyä PK-estettä. Jätkä nautti tästä nouto/hyppy-treenistä silminnähden.:)

Viikonloppuna oli tosiaan todella kurja keli, mutta onneksi meillä silti riitti tekemistä ja vieläpä kuivissa sisätiloissa. Lauantaina oli agilitya tuttuun tapaan ja sunnuntaina oltiin Uudenmaan noutajien tokoringissä treenaamassa. Toinen vaihtoehto olisi ollut Messarin Voittaja-näyttelyt, mutta niihin en tänä vuonna Kodaa ilmoittanut. Sen verran suolaiset hinnat siellä on näin opiskelija-budjetille, eikä nuo tuomaritkaan tällä kertaa varmaan olisi meille sopineet. Tosin näin jälkikäteen hieman ohuesti harmittaa etten sinne ilmoittanut, koska molempina päivinä olisi ollut vain kaksi avourosta ja tollerien määrä muutenkin melko pieni. No, näin tällä kertaa. Onnea Messarissa menestyneille ja paljon tuttujahan siellä olikin.:)
Lauantaina tosiaan käytiin taas Malminkartanolla agilitytreeneissä ja meillä olikin todella hauska kymmenen esteen rata, johon oman lisämausteensa toi A-esteen alta menevä putki; molemmat Kodan lempiesteistä yhdessä siis. Pari kertaa pikkukettu menikin tässä kohtaa halpaan, kun kumpikin este oli niin kutsuvia! Oma ohjaus oli tällä kertaa ihan hukassa, ei meinannut edes valssia tulla, mutta koira kuitenkin eteni radalla, eikös se nyt ole kuitenkin pääasia.:D

Hyvin näkee näillä ruudunkaappauksilla että miten ja mistä koira hyppää, huh!

Sunnuntaina suunnattiin sitten tosiaan Espooseen UMN:n tokoringin treenitunnille, jonka teemana oli paikkamakuu, jäävät liikkeetä sekä ruutu, Halusin tuonne nimenomaan sen takia, että saataisiin arvokasta häiriökoiratreeniä sekä kokemuksia halliolosuhteista. Noh, ainakaan tämänkertainen treeni ei mennyt meiltä lainkaan putkeen. Ryhmä oli suht pieni, yhteensä viisi koirakkoa, mutta muut olivat narttuja ja johan oli siis jätkällä pää pyörällä. Sen lisäksi halli ja muut koirat (jotka olivat varsin äänekkäitä) saivat Kodan kyllä melkoisen paineistuksen alle.
Kuten arvata saattaa, paikkamakuu ei onnistunut kuten ei viime kokeessakaan. Treenattiin sitä niin, että minä pysyin koko ajan paikallani ja ohjaaja kävi sen sijaan palkkaamassa Kodaa aina silloin tällöin. Tämä toimikin jonkun aikaa, mutta kyllä se kettu sieltä nousi juuri ennen ajan umpeutumista. Ei se koskaan muiden koirien luo lähde, vaan aina yrittää sieltä livahtaa mun luokse. Huoh. Ei parane kyllä seuraavasta kokeesta haaveillakaan jos ei tää lähde toimimaan. Yksinollessaan se napittaa paikallaan vaikka maailman tappiin asti, mutta heti kun on ne muut koirat ympärillä niin ei..
No, sen jälkeen siirryttiin pareittain treenaamaan jääviä ja totta kai ajattelin että nyt on sentään meidän bravuurit kyseessä. Niinhän sitä aina luulisi! Kodaa oli tosi vaikea motivoida ja saada kuulolle, kyllä se vierellä jolkotteli mutta ei ollut läsnä ollenkaan ja vilkuili koko ajan pariani, joka siis käveli vierellä ja esitti tuomaria. Ei ole koskaan mejäkokeissa eikä tokokeessa tuomari haitannut jäbää yhtään, mutta nyt jotenkin Koda ainakin välillä keskittyi siihen liikaakin. Nuo jäävät, varsinkin makuu, on tosiaan ihan meidän bravuureita olleet aina, mutta tällä kertaa kumpikin meni ihan penkin alle. Maahanmeno sujui jotenkuten, mutta tooosi hitaasti ja Koda otti aina pari askelta mun perään käskyn saatuaan ja kävi vasta sitten maate. Seisominen ei luonnistunut sitten kertaakaan, vaan se jäi aina jälkeen ja yritti hiipiä perässä. HOHHOIJAA. Yritä siinä sitten ohjaajalle ja ennen kaikkea itselleen hokea, että kyllä se nämä osaa (kuten koekin kertoo), mutta ei juuri nyt tänään! Oli kyllä tosi turhautunut olo... (Tunnin jälkeen testasin nämä liikkeet pihalla ja joo kyllä, ulkona ne tulivat sitten ihan kuin kaupanhyllyltä..)
Lopuksi treenattiin sitten ruutua. Ikuinen pessimisti kun olen, niin en ole sitä koskaan lähtenyt edes treenaamaan, kun olen koko ajan ajatellut ettei niin pitkälle päästä että se tarvitsisi edes opetella. Oltiin treenattu ruutua viimeksi jollain ihan alokaskurssilla ja sielläkin ihmettelin, että minkä ihmeen takia tyyliin jo heti toisella tunnilla meidän pitäisi tätä tehdä..
Ei siis ollut mitään käsitystä miten se tulisi menemään, mutta Koda tykkäsi ruudusta ihan hirveästi! On tuosta pienestä nome-treenistä ollut jotain hyötyä, kun eteen lähettäminen kuitenkin onnistuu suhthyvin. Lähetin Kodan ruutuun ja heti sinne päästyään heitin sille pallon sinne. Ja jeee, tää olikin kivaa! Hmm, ehkä sen voisi sittenkin lisätä ainakin välillä treeniohjelmistoon, ettei kaikki olisi ihan sitä samaa aina vaan. Onneksi tehtiin sitä loppuun, että saatiin edes joten kuten kiva fiilis.

Kyllä tämä silti aika paljon pisti miettimään. Hinku kokeisiin on kova, ja nimenomaan ensi vuoden tavoitteeksi olen asettanut nimenomaan koetulokset näyttelyiden sijaan. Koda alkaa jo pikkuhiljaa olemaan sen ikäinen, että jonkinlaisia tuloksia pitäisi jo alkaa saamaan. Haluaisinkin siis mahd pian ensi vuonna suunnata kokeisiin, mutta jos Koda tosiaan on noin levoton ja pihalla sisähallissa, niin kai se sitten tarkoittaa sitä, että meidän on odotettava lumien (jos sitä edes tulee!) sulamista ja ulkokokeita. Halleissa olisi vaan se hyvä puoli, että siellä ei olisi noita iki-ihania ulkoilman hajuja ja ääniä.. Mutta jos siellä aina on yhtä tuskallista ja ne olot saavat Kodan unohtamaan parhaat liikkeensä niin jaa-a.. No, tätä täytyy vielä pohdiskella. Eiköhän kuviot selvene, kun ensi sunnuntaina suunnataan luultavasti toiselle tunnille (teemana seuraaminen, kaukokäskyt ja hyppy) ja sen lisäksi ilmoitin meidät tammikuussa kisoihin tähtäävälle viiden kerran pikakurssille, jossa nimenomaan haluaisin saada vaan mahdollisimman paljon lisää tuota häiriökoiratreeniä ja hallikokemusta. Katotaan sen jälkeen mikä on tilanne. Itsekin kyllä paljon enemmän nautin noista ulkonäyttelyistä ja kokeista, joten ymmärrän jäbää kyllä.

Osaa se olla rauhallisesti ja nätisti sillon kuin haluaa.:)