Kyllä on viisi vuotta sujahtanut nopeaan, eikä hidastumisen merkkejä jätkässä näy, päinvastoin vaan. Yhtä ADHD duracell-pupu se on edelleen.:)
Eetu oli kyllä rasittavin pentu mitä olen ikinä kohdannut, mutta kuin ihmeen kaupalla siitä kasvoi kuin kasvoikin kunnon koirakansalainen. Ainoa asia mikä on jäänyt harmittamaan on se, että pienen alapurennan takia Eetun näyttelyura ei koskaan voinut ottaa tuulta alleen. Joka pihisympyröissä missä ollaan pyöritty on kehuja ja ihailuja jätkän ulkonäöstä sadellut, mutta minkäs teet.. näinkin pienet asiat kun vissiin ratkaisee, ikävä kyllä.
Mutta eipä se ole Eetun omaa elämää haitannut, tää jäbä on niin iloa ja elämää täynnä joka päivä että siitä saisi kaikki ottaa mallia.:)
On tämä tapaus kyllä oudoin ja ainutlaatuisin otus mitä on! Eikä ois Kodakaan parempaa isoveljeä voinut saada.
 |
| Synttärisankari oman erikoisruusukkeensa kera.:) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti