Kodan joululahjoihin kuului damin ympärille kiedottava fasaaninnahka ja olin jo kädet syyhyten odottanut että sitä pääsisi testaamaan, kun viimeksi tuo linnun kantaminen meni tosiaan niin yllättävän hyvin. No, kelit tosiaan tässä jouluna ja sen jälkeenkin on olleet niin märkiä ja meidän treenipaikat niin mutaisia että koko hieno hankinta olisi mennyt samantien ihan pilalle.
Tänään VIHDOINKIN oli jo toinen päivä putkeen ilman sadetta ja aurinkokin yritti välillä pilkahtaa pilvien lomasta joten päätin vihdoinkin ottaa fasaanin esille. Kodahan meni siitä jo ihan sekaisin ennenkun sain sen edes kietaistua damin ympärille!
Ja jaa että mitä mitä sulkien ihmettelyä ja kanto-ongelmia meillä muka oli? Fasaanidami oli maailman ihanin juttu ikinä! Koda ei epäröinyt tarttua siihen hetkeäkään ja se etsi,haki,nouti ja palautti sitä todella innokkaasti tänään. Jopa välillä niinkin innokkaasti, että palautuksissa veti ensin kunnon kunniakierroksia ja jäi fasaani-raukkaa retuuttamaankin välillä melko lujastakin. Tähän käytökseen yritin puuttua mahdollisimman nopeasti. Fasaani ei ensimmäiseltä ulkoilukerraltaan palannut enää todellakaan yhtä komean näköisenä ja joudunkin sitä nyt paikka paikoin vähän korjailemaan ennen ensi kertaa, mutta pääasia kuitenkin oli, että se oli Kodasta nyt hirmuisen kivaa ja palkitsevaa ja hyviä kanto-otteita sillä oli jälleen kerran.
maanantai 30. joulukuuta 2013
tiistai 24. joulukuuta 2013
24.luukku
Katselin aamulla vuoden takaisia joulukuvia ja ei voi muuta todeta kuin että huhhuh, luojan kiitos meillä on tänä vuonna selkeästi rauhallisempi joulu kuin vuosi sitten. Koda oli silloin nimittäin 3kk ikäinen kakara ja meillä oli täällä sellainen pissakakka-ralli läpi joulun että kuulkaas! Mattoja ei ollut missään mutta sanomalehtiä ja pissalätäköitä senkin edestä.
Jokin muukin on kyllä muuttunut sitten viime vuoden..;)
Eipä sillä, ei tänäkään vuonna vauhtia ja vaarallisia tilanteita kauhukaksikon ansiosta puutu mutta saapahan matot taas sentään olla paikoillaan kuitenkin.
Mutta nyt tosiaan lenkin kautta saunaan!
Urpo ja Turbo & palvelusväki toivottaa kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!
Jokin muukin on kyllä muuttunut sitten viime vuoden..;)
Eipä sillä, ei tänäkään vuonna vauhtia ja vaarallisia tilanteita kauhukaksikon ansiosta puutu mutta saapahan matot taas sentään olla paikoillaan kuitenkin.
Mutta nyt tosiaan lenkin kautta saunaan!
Urpo ja Turbo & palvelusväki toivottaa kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!
maanantai 23. joulukuuta 2013
Yksi luukku jäljellä!
Kinkku lähti juuri uuniin ja kaksi uskollista silmäparia ei poistu nyt keittiöstä moneen tuntiin. Pojille tuleekin pitkä päivä, kun ensin piti kinkkua vahtia pari tuntia huoneen lämmössä ja nyt edessä on vielä paaaljon pidempi aika uunissa. Mutta eiköhän se odotus sitten illalla palkita muutamalla kinkkuviipaleella.;)
It's hard to be a tonttu-mies, eiks se niin mee?
Ja kuten eilen luvattua:
It's hard to be a tonttu-mies, eiks se niin mee?
Ja kuten eilen luvattua:
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
Joulumejää
Käytiin eilen Tarmon Hanna-mamman kanssa tekemässä Tarmolle ja Kodalle jäljet Hyvinkään Ridasjärvelle. Koska jos meillä kerta tulee olemaan lämmin ja sateinen joulu tänä vuonna niin sama sitten vielä jatkaa mejäilyä kun nyt kerta tosiaan voi.
Tänään sitten tosiaan jäljestettiin ja keli oli eilistäkin lämpimämpi ja sateisempi, vaikka pahin sade alkoi onneksi vasta kotimatkalla. Tarmo jäljesti ensin, ja varsinaista extreme-jäljestystä siitä tulikin, sillä siinä ihan lähistöllä oli paljon metsästäjiä ja siellä juoksentelikin yksi karannut hirvikoira irrallaan. Tarmo onneksi pääsi reitin loppuun ennen kuin se sieltä pusikosta taas ilmestyi, ei onneksi ollut aggressiivinen koira mutta Tarmo ei sille lämmennyt. Kuultiin lähistöltä hirvikoiran omistajan huutoja mutta se ei niistä piitannut, se oli loukannut toista etujalkaansa ja oli jotenkin ihan pihalla, raasu. Eipä onneksi aikaakaan kun omistaja ilmestyi näkyviin ja vei koiran mukanaan ja silloin taisivatkin kaikki metsästäjät lähteä jo (onneksi) matkoihinsa. Joten kun ottaa kaiken tän jännityksen huomioon niin hyvinhän se Tarmo veti vaikka maastokin oli todella haastava.
Kodalla oli reilun 100m jälki ja sekin oli melko haastava; siinä oli ensimmäistä kertaa kaksi kulmaa jotka olivat todella lähellä toisiaan ja kaato oli nousevan kukkulan puolessa välissä. Muuten Kodan jälki olikin pitkälti peltojälkeä, toinen kulma tuli metsän reunaan ennen kukkulaa. Koda luultavasti aluksi ilmavainulla haistoi sorkan jo lähtöpaikalta sillä se lähti vetämään kohti kukkulaa, mutta sitten se palasi jäljelle ja pysyikin todella hyvin jäljellä koko matkan ja vauhti oli HURJA, ensimmäistä kertaa oikeasti jouduin ihan tosissaan juoksemaan sen perässä ja pipokin tippui matkalla päästä. Todella hyvä siis että vauhtia on, mutta nyt pitäisi miettiä että saisiko sitä nyt jopa vähän hitaammaksi vai pitääkö mun vaan treenata koko talvi että ensi kevään kokeissa pysyy pojan perässä koko pitkän jäljen ajan, huhhuh!
Toisen kulman jälkeen Koda lähti nousemaan kukkulalle oikeaan suuntaan, mutta juuri siellä kukkulalla oltiin aiemmin nähty koirien ulkoiluttaja jonka koiria karannut hirvikoira oli käynyt aluksi hätyyttämässä, joten siellä oli niin paljon koirien hajuja varmasti pitkin ja poikin, sillä siellä Koda meni halpaan ja sekaisin. Se selkeästi unohti verijäljen ja olisi jatkanut matkaa aina kukkulan laelle mistä ne koirat olivat tulleetkin. Piti siis palauttaa se jäljen loppuun ja sorkan nähdessään se tuntui muistavan että ai niiiin, tätähän me tosiaan etsittiin! Mutta muuten oli tosiaan hyvä ja hurjatempoinen jäljestys.
Olen tosiaan tehnyt Kodalle vieläkin melko lyhyitä jälkiä juurikin sen takia että innostus säilyy ja vauhtia tulisi lisää. Nyt sitä on tosiaan jo liikaa, joten seuraavilla jäljillä pidennän matkaa jo selvästi että kunnolla keskitytään ja sopiva vauhti löytyy. Koda on kyllä innokas, sinnikäs ja onneksi myös omatoiminen tolla jäljellä niinkuin pitää ollakin, kulmat sille osoitan vielä selkeästi kuitenkin, että se varmasti käy ne merkkaamassa.
Olin Kodalle hankkinut joululahjaksi uudet ihanat maastokuvioiset mejä-valjaat joilla ajattelin olevan käyttöä vasta keväällä mutta saatiinpa testata niitä jo nyt ja hyviltähän noi näytti. ;) Jos nää plussakelit mielii jatkua vielä joulun jälkeenkin niin täytyy niistä iloa repiä sitten vaikka just mejäilemällä. Vaikka kyllä sitä lunta sais jo tulla, oltiin tosiaan jo hyvissä ajoin aamupäivällä tositoimissa ja silti oli niin synkkää ja pimeää että huhhuh.
Kiitos Hannalle ja Tarmolle seurasta, oli kyllä kivaa jälleen kerran! :)
Nyt meillä on täällä noutaja ja pihakoira-pipareita uunissa kohoamassa ja niistä olisi tarkoitus koota yksinkertainen asetelma. Postataan valmiista versiosta kuva myöhemmin jos se onnistuu niinkuin ollaan suunniteltu
Tänään sitten tosiaan jäljestettiin ja keli oli eilistäkin lämpimämpi ja sateisempi, vaikka pahin sade alkoi onneksi vasta kotimatkalla. Tarmo jäljesti ensin, ja varsinaista extreme-jäljestystä siitä tulikin, sillä siinä ihan lähistöllä oli paljon metsästäjiä ja siellä juoksentelikin yksi karannut hirvikoira irrallaan. Tarmo onneksi pääsi reitin loppuun ennen kuin se sieltä pusikosta taas ilmestyi, ei onneksi ollut aggressiivinen koira mutta Tarmo ei sille lämmennyt. Kuultiin lähistöltä hirvikoiran omistajan huutoja mutta se ei niistä piitannut, se oli loukannut toista etujalkaansa ja oli jotenkin ihan pihalla, raasu. Eipä onneksi aikaakaan kun omistaja ilmestyi näkyviin ja vei koiran mukanaan ja silloin taisivatkin kaikki metsästäjät lähteä jo (onneksi) matkoihinsa. Joten kun ottaa kaiken tän jännityksen huomioon niin hyvinhän se Tarmo veti vaikka maastokin oli todella haastava.
Kodalla oli reilun 100m jälki ja sekin oli melko haastava; siinä oli ensimmäistä kertaa kaksi kulmaa jotka olivat todella lähellä toisiaan ja kaato oli nousevan kukkulan puolessa välissä. Muuten Kodan jälki olikin pitkälti peltojälkeä, toinen kulma tuli metsän reunaan ennen kukkulaa. Koda luultavasti aluksi ilmavainulla haistoi sorkan jo lähtöpaikalta sillä se lähti vetämään kohti kukkulaa, mutta sitten se palasi jäljelle ja pysyikin todella hyvin jäljellä koko matkan ja vauhti oli HURJA, ensimmäistä kertaa oikeasti jouduin ihan tosissaan juoksemaan sen perässä ja pipokin tippui matkalla päästä. Todella hyvä siis että vauhtia on, mutta nyt pitäisi miettiä että saisiko sitä nyt jopa vähän hitaammaksi vai pitääkö mun vaan treenata koko talvi että ensi kevään kokeissa pysyy pojan perässä koko pitkän jäljen ajan, huhhuh!
Toisen kulman jälkeen Koda lähti nousemaan kukkulalle oikeaan suuntaan, mutta juuri siellä kukkulalla oltiin aiemmin nähty koirien ulkoiluttaja jonka koiria karannut hirvikoira oli käynyt aluksi hätyyttämässä, joten siellä oli niin paljon koirien hajuja varmasti pitkin ja poikin, sillä siellä Koda meni halpaan ja sekaisin. Se selkeästi unohti verijäljen ja olisi jatkanut matkaa aina kukkulan laelle mistä ne koirat olivat tulleetkin. Piti siis palauttaa se jäljen loppuun ja sorkan nähdessään se tuntui muistavan että ai niiiin, tätähän me tosiaan etsittiin! Mutta muuten oli tosiaan hyvä ja hurjatempoinen jäljestys.
Olen tosiaan tehnyt Kodalle vieläkin melko lyhyitä jälkiä juurikin sen takia että innostus säilyy ja vauhtia tulisi lisää. Nyt sitä on tosiaan jo liikaa, joten seuraavilla jäljillä pidennän matkaa jo selvästi että kunnolla keskitytään ja sopiva vauhti löytyy. Koda on kyllä innokas, sinnikäs ja onneksi myös omatoiminen tolla jäljellä niinkuin pitää ollakin, kulmat sille osoitan vielä selkeästi kuitenkin, että se varmasti käy ne merkkaamassa.
Olin Kodalle hankkinut joululahjaksi uudet ihanat maastokuvioiset mejä-valjaat joilla ajattelin olevan käyttöä vasta keväällä mutta saatiinpa testata niitä jo nyt ja hyviltähän noi näytti. ;) Jos nää plussakelit mielii jatkua vielä joulun jälkeenkin niin täytyy niistä iloa repiä sitten vaikka just mejäilemällä. Vaikka kyllä sitä lunta sais jo tulla, oltiin tosiaan jo hyvissä ajoin aamupäivällä tositoimissa ja silti oli niin synkkää ja pimeää että huhhuh.
Kiitos Hannalle ja Tarmolle seurasta, oli kyllä kivaa jälleen kerran! :)
Nyt meillä on täällä noutaja ja pihakoira-pipareita uunissa kohoamassa ja niistä olisi tarkoitus koota yksinkertainen asetelma. Postataan valmiista versiosta kuva myöhemmin jos se onnistuu niinkuin ollaan suunniteltu
maanantai 16. joulukuuta 2013
Joukkotarkastus
Palattiin Kodan kanssa eilen illalla vielä muutamaksi päiväksi Jyväskylään ennen joululoman alkua.
Ja tänään tosiaan koitti tuo joukkoterveystarkastus, joka pidettiin täällä Jyväskylässä. Saatiin Niilon mammalta, Hennalta, kyyti paikanpäälle ja Henna auttoi muutenkin paljon, varsinkin pidättelemään rimpuilevaa punaturkkia sillä Koda ei tykännyt yhtään silmätippojen laittamisesta. Siinä onkin meillä jotain mitä treenata tulevaisuutta varten; sekä silmä- että korvatippojen laittamista ilman kumpaakin osapuolta tuskastuttavaa kamppailua.
Tilanne oli varsinkin itselleni melko jännittävä, sillä olin ensimmäistä kertaa koiran kanssa virallisissa tutkimuksissa. Kodaa tilanne lähinnä ihmetytti, mutta kun päästiin lääkärin käsiteltäväksi niin poju oli taas niin kiltti kuin se aina onkin, tutkimukset menivät ongelmitta ja olivat hetkessä tehty ja ohi.
Ja tulokset olivat hienoja; silmät OK, ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia sekä polvilumpiolux.med. 0/0 eli sekä silmät että polvet ovat pojulla terveet! :)
Piti luonnollisesti laittaa samantien Sarille viestiä iloisista uutisista.
Niilon tarkastus oli paria tuntia myöhemmin ja sitten sainkin Hennalta soiton, että Niilollakin oli mennyt todella hyvin, terveet silmät ja polvet löytyy sieltäkin. Henna oli jännittänyt miten Niilolla menisi isokokoisen mies eläinlääkärin kanssa, kun Niilolla on pientä epävarmuutta miehiä kohtaan mutta poju oli kuulemma ollut todella hienosti, hyvä näin!
Loput PEVISA-tutkimukset eli viralliset lonkka-ja kyynärkuvat otetaan sitten joskus myöhemmin keväällä Kodan ollessa 1,5-vuotias, ei näillä niin kiire tässä kuitenkaan vielä ole.
Olin muutenkin ajatellut, että tuo Helsinki Voittaja oli nyt ainakin toistaiseksi Kodan viimeinen näyttely junnuissa ja että nyt vaan kasvetaan ihan rauhassa tämä talvi ja katsotaan miltä keväällä näytetään. Henna meitä vähän houkutteli Kouvolaan näyttelyyn maaliskuussa, sen pidän nyt avoimena kuitenkin.:)
Ja tänään tosiaan koitti tuo joukkoterveystarkastus, joka pidettiin täällä Jyväskylässä. Saatiin Niilon mammalta, Hennalta, kyyti paikanpäälle ja Henna auttoi muutenkin paljon, varsinkin pidättelemään rimpuilevaa punaturkkia sillä Koda ei tykännyt yhtään silmätippojen laittamisesta. Siinä onkin meillä jotain mitä treenata tulevaisuutta varten; sekä silmä- että korvatippojen laittamista ilman kumpaakin osapuolta tuskastuttavaa kamppailua.
Tilanne oli varsinkin itselleni melko jännittävä, sillä olin ensimmäistä kertaa koiran kanssa virallisissa tutkimuksissa. Kodaa tilanne lähinnä ihmetytti, mutta kun päästiin lääkärin käsiteltäväksi niin poju oli taas niin kiltti kuin se aina onkin, tutkimukset menivät ongelmitta ja olivat hetkessä tehty ja ohi.
Ja tulokset olivat hienoja; silmät OK, ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia sekä polvilumpiolux.med. 0/0 eli sekä silmät että polvet ovat pojulla terveet! :)
Piti luonnollisesti laittaa samantien Sarille viestiä iloisista uutisista.
Niilon tarkastus oli paria tuntia myöhemmin ja sitten sainkin Hennalta soiton, että Niilollakin oli mennyt todella hyvin, terveet silmät ja polvet löytyy sieltäkin. Henna oli jännittänyt miten Niilolla menisi isokokoisen mies eläinlääkärin kanssa, kun Niilolla on pientä epävarmuutta miehiä kohtaan mutta poju oli kuulemma ollut todella hienosti, hyvä näin!
Loput PEVISA-tutkimukset eli viralliset lonkka-ja kyynärkuvat otetaan sitten joskus myöhemmin keväällä Kodan ollessa 1,5-vuotias, ei näillä niin kiire tässä kuitenkaan vielä ole.
Olin muutenkin ajatellut, että tuo Helsinki Voittaja oli nyt ainakin toistaiseksi Kodan viimeinen näyttely junnuissa ja että nyt vaan kasvetaan ihan rauhassa tämä talvi ja katsotaan miltä keväällä näytetään. Henna meitä vähän houkutteli Kouvolaan näyttelyyn maaliskuussa, sen pidän nyt avoimena kuitenkin.:)
perjantai 13. joulukuuta 2013
Helsinki Voittaja 2013
Perjantai 13.päivä. Olin jinksannut tämän päivän päässäni monta kertaa, enkä oikeastaan edes tiedä että miksi, sillä ainoa asia mikä minua tänään jännitti oli ajoissa paikanpäälle ehtiminen. Ne kuuluisat Pasilan liikennevalot kun olivat aivan tukossa taas aamulla. Mutta kun paikan päälle vihdoin pääsi niin jännitys katosi taas, oli vaan rentoa ja kivaa ja Kodakin oli taas niin uskomattoman rauhallinen, vaikka tottakai kaikkia mahdollisia kavereita piti silti päästä haistelemaan. Kävin kehässä kokeilemassa pari kierrosta ja Koda tuntui jälleen rennolta ja kuuliaiselta.
Siinä kehän alkamista odotellessa meiltä tultiin yhtäkkiä kysymään että eikös tämä ole Mäkiharjun Zupreme-pentuja ja siinähän oli Kodan täysveli, Mäkiharjun Zupreme Passion eli Jekku! Oli kyllä ihan mahtava yllätys, Jekku asuu niin kaukana pohjoisessa että ei tullut mieleenkään että he olisivat tänne asti ajaneet. Mutta hienoa että niin tekivät, Jekku on kuulemma kehissä jokaisena kolmena päivänä. Ei kyllä ollut epäilystäkään etteivätkö olisi veljeksiä olleet, ihan samasta puusta pojut on veistetty. Jekku on hitusen Kodaa korkeampi sekä myös hoikempi, Kodalla on selkeästi enemmän jo massaa.Veljekset tulivat todella hyvin toimiin, hännät heiluivat eikä ollut isottelun makua kummallakaan, saatiin ne ihan vierekkäin istumaan eikä jätkiä haitannut yhtään, vaikka ihan pepukkain oltiinkin. Harmi, ettei yhteiskuvat silti onnistuneet yhtään tuon paremmin, kuvat ei todellakaan kerro todellisuutta ja varsinkaan Kodan kohdalta ei kovin edustava ole mutta on ne silti niin samannäköiset komiat pojat!
Koda oli kehässä taas tasaisen varma ja rauhallinen suorittaja, tosin aluksi meinasi mennä vähän leikiksi Jekun kanssa kun pojat peräkkäin kehässä olivat mutta sitten keskityttiin omaan juttuun kuitenkin. Tuomarille heilutti häntää ja taisi nuolaistakin nopeasti jos en ihan väärin nähnyt.
Tolleri junnuilla oli siis eri tuomari kuin vanhemmilla olisi ollut ja junnujen tuomarina toimi Kari Salminen.
Tämän kertainen lausunto kuului näin:
"Erinomainen kokonaisuus. Vahva luusto. Hyvä, vahva pää. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Lupaava runko. Vähän ahdas liike takana. Kaunis karva."
Tuloksena siis JUN ERI JUK2.
Tulos oli erittäin mieluinen! Taso on kuitenkin näissä Messarin näyttelyissä niin kova ja niin se oli tälläkin kertaa, joten Helsinki Voittajan kakkossija on hieno juttu! Kyseinen tuomari oli oikein mukava, sekä minulle että koiralle. Hän tutki koiran hellästi ja tarkasti turkinkin tarkkaan, kurkkasi ihan alusvillaan asti. Ja kun Jekku-velikin oli kolmas niin kyllä olivat nämä Mäkkäri-pojat oikein edukseen!
Päätettyään lopulliset sijoitukset tuomari tuli vielä erikseen minulta kysymään Kodan ikää uudemman kerran ja vastasin että vajaat 15kk tällä hetkellä. Sitten hän sanoi sekä Kodasta että Jekusta, että tässä on kyllä todella lupaavia koiria ja että malttakaa odottaa vuosi, niin siinä on teillä todella upeat urokset ja että tämän kertainen voittaja oli vain selkeästi jo valmiimpi ja kehittyneempi. Tuomari totesi myös ettei todellakaan voi erehtyä etteivätkö kyseiset pojat olisi veljeksiä, ovat niin samannäköisiä. Tämä kyseinen jälkijutustelu tuomarin kanssa lämmitti minua vielä enemmän kuin tuo arvostelu ja sijoitus, niin hieno kuin se olikin. Ehdottomasti käydään siis Salmisen arvosteltavana uudemman kerran tulevaisuudessa, viimeistään nyt sitten silloin vuoden päästä.;)
Hienon päivän kruunasi vielä tottakai se, että vihdoinkin pitkästä aikaa päästiin näkemään Kodan kasvattajaa, ihanaa Saria! Ensiksi kerrotiin hyvät uutiset kehästä ja sitten jutusteltiinkin siinä ummet ja lammet ja kun Sari ei kerennyt junnukehää näkemään niin tehtiin omat juoksut vielä kasvattajalle itselleen. Oli kuulemma todella tyytyväinen miltä Koda näyttää ja liikkuu ja on ollut tyytyväinen koko pentueeseen yleensäkin, Zupremeista on kasvanut juuri sellaisia kuin hän niistä halusikin. Siinä myös naurettiin, että täällä sitä sitten tavattiin vaikka minä Sarille vannoin etten näyttelyistä innostu ja että ne ei ole se meidän juttu. Noh, kuinkas tosiaan sitten kävikään.:D Sari olisi meitä halunnut myös kasvattajaluokkaan mukaan, mutta siinä olisi ollut junnulle niin paljon odottelemista ja Koda oli selkeästi jo väsynyt niin jätettiin tällä kertaa väliin, harmi sinänsä tottakai. Ensi vuonna sitten! ;)
Ihan pikkaisen harmittaa myös, etten ilmoittanut Kodaa muille päiville kuin vain tänään. Mutta nuo Messarin hinnat oli kyllä sellaisia ettei köyhän opiskelijan budjetilla ihan olisi onnistunut. Enkä kyllä usko että tuo Kodan arvostelu olisi tuosta niin paljoa muuttunut kuitenkaan joten erittäin hyvä näin! :)
Kotiin päästyään Koda otti pienet tirsat ja koska myrsky väistyi ja aurinko tuli esiin, niin mikäs sen parempaa näyttelyn jälkeen olisikaan kuin pallon jahtaaminen Eetun kanssa. Juuri niin, ei yhtään mikään! ;)
Siinä kehän alkamista odotellessa meiltä tultiin yhtäkkiä kysymään että eikös tämä ole Mäkiharjun Zupreme-pentuja ja siinähän oli Kodan täysveli, Mäkiharjun Zupreme Passion eli Jekku! Oli kyllä ihan mahtava yllätys, Jekku asuu niin kaukana pohjoisessa että ei tullut mieleenkään että he olisivat tänne asti ajaneet. Mutta hienoa että niin tekivät, Jekku on kuulemma kehissä jokaisena kolmena päivänä. Ei kyllä ollut epäilystäkään etteivätkö olisi veljeksiä olleet, ihan samasta puusta pojut on veistetty. Jekku on hitusen Kodaa korkeampi sekä myös hoikempi, Kodalla on selkeästi enemmän jo massaa.Veljekset tulivat todella hyvin toimiin, hännät heiluivat eikä ollut isottelun makua kummallakaan, saatiin ne ihan vierekkäin istumaan eikä jätkiä haitannut yhtään, vaikka ihan pepukkain oltiinkin. Harmi, ettei yhteiskuvat silti onnistuneet yhtään tuon paremmin, kuvat ei todellakaan kerro todellisuutta ja varsinkaan Kodan kohdalta ei kovin edustava ole mutta on ne silti niin samannäköiset komiat pojat!
Koda rakastui Jekun perheeseen kuuluvaan hovawart-neitoon, vaikka pakit tulikin useaankin otteeseen. |
Koda oli kehässä taas tasaisen varma ja rauhallinen suorittaja, tosin aluksi meinasi mennä vähän leikiksi Jekun kanssa kun pojat peräkkäin kehässä olivat mutta sitten keskityttiin omaan juttuun kuitenkin. Tuomarille heilutti häntää ja taisi nuolaistakin nopeasti jos en ihan väärin nähnyt.
Tolleri junnuilla oli siis eri tuomari kuin vanhemmilla olisi ollut ja junnujen tuomarina toimi Kari Salminen.
Tämän kertainen lausunto kuului näin:
"Erinomainen kokonaisuus. Vahva luusto. Hyvä, vahva pää. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Lupaava runko. Vähän ahdas liike takana. Kaunis karva."
Tuloksena siis JUN ERI JUK2.
Tulos oli erittäin mieluinen! Taso on kuitenkin näissä Messarin näyttelyissä niin kova ja niin se oli tälläkin kertaa, joten Helsinki Voittajan kakkossija on hieno juttu! Kyseinen tuomari oli oikein mukava, sekä minulle että koiralle. Hän tutki koiran hellästi ja tarkasti turkinkin tarkkaan, kurkkasi ihan alusvillaan asti. Ja kun Jekku-velikin oli kolmas niin kyllä olivat nämä Mäkkäri-pojat oikein edukseen!
Päätettyään lopulliset sijoitukset tuomari tuli vielä erikseen minulta kysymään Kodan ikää uudemman kerran ja vastasin että vajaat 15kk tällä hetkellä. Sitten hän sanoi sekä Kodasta että Jekusta, että tässä on kyllä todella lupaavia koiria ja että malttakaa odottaa vuosi, niin siinä on teillä todella upeat urokset ja että tämän kertainen voittaja oli vain selkeästi jo valmiimpi ja kehittyneempi. Tuomari totesi myös ettei todellakaan voi erehtyä etteivätkö kyseiset pojat olisi veljeksiä, ovat niin samannäköisiä. Tämä kyseinen jälkijutustelu tuomarin kanssa lämmitti minua vielä enemmän kuin tuo arvostelu ja sijoitus, niin hieno kuin se olikin. Ehdottomasti käydään siis Salmisen arvosteltavana uudemman kerran tulevaisuudessa, viimeistään nyt sitten silloin vuoden päästä.;)
Tässä juuri kyseinen keskustelu. |
Ihan pikkaisen harmittaa myös, etten ilmoittanut Kodaa muille päiville kuin vain tänään. Mutta nuo Messarin hinnat oli kyllä sellaisia ettei köyhän opiskelijan budjetilla ihan olisi onnistunut. Enkä kyllä usko että tuo Kodan arvostelu olisi tuosta niin paljoa muuttunut kuitenkaan joten erittäin hyvä näin! :)
Kotiin päästyään Koda otti pienet tirsat ja koska myrsky väistyi ja aurinko tuli esiin, niin mikäs sen parempaa näyttelyn jälkeen olisikaan kuin pallon jahtaaminen Eetun kanssa. Juuri niin, ei yhtään mikään! ;)
Eetu omi kaikki myrskyn katkomat oksat ja kepit itselleen. |
Hieno, hieno mies! |
torstai 12. joulukuuta 2013
Riistatreeniä
Ajeltiin tänään Kodan kanssa Vantaalle moikkaamaan Kodan puolisiskoa Didiä ja Hennaa. Kelihän oli todella "jouluinen" eli plussaa, sumuista ja märkää riitti mutta se ei punaturkkeja estänyt, päinvastoin. Sisarukset tulivat todella hyvin juttuun ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, välillä meitä Hennan kanssa ihan hirvitti kun koirien takapäät vaan sutivat liukkaalla jäällä ja jarruja ei meinannut löytyä millään.
Mutta minkäs teet kun on vaan niin kivaa!
Koda on kyllä siitäKIN ihan mahtava, että se osaa (ainakin vielä toistaiseksi) leikkiä tyttöjen kanssa ilman, että pitäisi koko ajan yrittää selkään nylkyttämään. Juokseminen ja painiminen on vaan niin paljon kivempaa!
Meillä oli tosiaan ollut Hennan kanssa puhetta, että treenattaisiin riistan kanssa. Mehän oltiin kokeiltu varista ja kania vain kerran aiemmin Eevan ja Stellan kanssa. Silloin Kodaa kiinnosti kumpikin kyllä mutta ei uskaltanut nostaa silloin kumpaakaan, joten vähän epäilin tätäkin kertaa. Mutta vielä mitä, Didin läsnäolo herätti Kodan pienen kisavietin ja mustasukkaisuuden ja sekä variksesta että kanista piti kisata ihan kunnolla!
Koda yllätti minut kyllä ihan totaalisesti, jo ensimmäisellä heitolla se kiikutti variksen takaisin! Haisteli ensin, otti varovasti jaloista kiinni ja niistä raahasi sen takaisin mutta toi joka tapauksessa! Toisella kerralla se toi sen siivestä kiinni pitäen. Kyllä suu loksahti auki. En usko että olisi noin hyvin onnistunut ilman Didiä mutta erittäin hyvä näin, oon niin iloinen tästä pienen lampun syttymisestä.:) Ihan sama oikeasta kantamisotteesta ja palautuksesta, kunhan se nyt hakee ja kantaa!
Kanihan nyt oli aivan ihana ja sai kummankin punaturkin sekaisin. Kanista Koda otti pari kertaa jo todella hyvän, mutta hellän otteen ja siitä oli vielä kivempi kisata kuin variksesta. Kani motivoi Kodaa selkeästi enemmän ja se jaksoi jo todella hyvin keskittyä sen etsimiseen ja palauttamiseen. Hieno poika!
Eikai tätä NOME-juttua sittenkään voi ihan kokonaan haudata, vaikka eiköhän se silti omaksi iloksi reenaamiseksi jää.
Lopuksi tehtiin vielä pikkuisen viime hetken näyttelyposetus harjoituksia, kun meillähän koittaa tuo Helsinki Voittaja jo huomenna (APUA!) ja Didi on kehässä vuorostaan sitten lauantaina. On tuo poju vaan komia vaikka tuomarit sanois mitä. Miten siitä lylleröpallerosta onkin kasvanut jo noin iso mies?! Koda on kyllä niin selvästi Jedin näköinen, äitinsä naama sillä on, mutta Jedin tumma turkki ja vankka kroppa.
Kunpa vaan onnistuis kyseinen posetus huomennakin. Meillä kun tuppaa juurikin tuo takapää aina jäämään vähän "kumaraan."
Sovittiin Hennan kanssa että nähdään uudestaan joululomalla samanlaisissa treenimerkeissä ja jos vaan kelit sallii niin pystytetään meidän pihalle pieni agilityrata jota Didi voi sitten tulla kokeilemaan.:)
Mutta minkäs teet kun on vaan niin kivaa!
Koda on kyllä siitäKIN ihan mahtava, että se osaa (ainakin vielä toistaiseksi) leikkiä tyttöjen kanssa ilman, että pitäisi koko ajan yrittää selkään nylkyttämään. Juokseminen ja painiminen on vaan niin paljon kivempaa!
Meillä oli tosiaan ollut Hennan kanssa puhetta, että treenattaisiin riistan kanssa. Mehän oltiin kokeiltu varista ja kania vain kerran aiemmin Eevan ja Stellan kanssa. Silloin Kodaa kiinnosti kumpikin kyllä mutta ei uskaltanut nostaa silloin kumpaakaan, joten vähän epäilin tätäkin kertaa. Mutta vielä mitä, Didin läsnäolo herätti Kodan pienen kisavietin ja mustasukkaisuuden ja sekä variksesta että kanista piti kisata ihan kunnolla!
Koda yllätti minut kyllä ihan totaalisesti, jo ensimmäisellä heitolla se kiikutti variksen takaisin! Haisteli ensin, otti varovasti jaloista kiinni ja niistä raahasi sen takaisin mutta toi joka tapauksessa! Toisella kerralla se toi sen siivestä kiinni pitäen. Kyllä suu loksahti auki. En usko että olisi noin hyvin onnistunut ilman Didiä mutta erittäin hyvä näin, oon niin iloinen tästä pienen lampun syttymisestä.:) Ihan sama oikeasta kantamisotteesta ja palautuksesta, kunhan se nyt hakee ja kantaa!
Kanihan nyt oli aivan ihana ja sai kummankin punaturkin sekaisin. Kanista Koda otti pari kertaa jo todella hyvän, mutta hellän otteen ja siitä oli vielä kivempi kisata kuin variksesta. Kani motivoi Kodaa selkeästi enemmän ja se jaksoi jo todella hyvin keskittyä sen etsimiseen ja palauttamiseen. Hieno poika!
Didin tyylinäyte. |
Kyllä se tästä lähtee! |
WHIIIII. Hullut kakarat. |
Kunpa vaan onnistuis kyseinen posetus huomennakin. Meillä kun tuppaa juurikin tuo takapää aina jäämään vähän "kumaraan."
Koda vajaa 15kk. |
Nätti Didi. |
Suloiset sisarukset. |
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
Ai niin, Koda on nyt ilmotettu täällä Jyväskylässä 16.12 järjestettävään joukkotarkastukseen, jossa pojulta tutkitaan silmät ja polvet. Toi polvien tutkiminenhan ei tollereilla pakollista ole, mutta ajattelin ne kuitenkin samaan syssyyn ottaa kun ne kuitenkin nyt kerta halvemmalla saa.
Saadaan sinne vielä hyvää seuraakin, kun päästään samalla kyydillä Niilo-veikan kanssa. Hennalle vielä kiitos vinkistä että tällainen täällä järjestetään ja onneksi siellä vielä oli peruutuspaikkoja jäljellä.
Saadaan sinne vielä hyvää seuraakin, kun päästään samalla kyydillä Niilo-veikan kanssa. Hennalle vielä kiitos vinkistä että tällainen täällä järjestetään ja onneksi siellä vielä oli peruutuspaikkoja jäljellä.
tiistai 3. joulukuuta 2013
Synttäripoika!
Rakas esikoispoikamme EETU tänään 4 vuotta! <3
Onnea pojulle sinne kotiin Keravalle, viikonloppuna juhlitaan vielä jälkikäteen kun nähdään, mamma on jo ostanut pari isoa siansaparoa kotiin viemisiksi.
En vaan käsitä että miten nää vuodet on menneet näin nopeesti! Missä vaiheessa näistä Villiniityn I-pojista tulikin jo näin isoja aikamiehiä?
Alku aina hankala, sanotaan. Ja sitä se tosiaan oli Eetunkin kanssa, se oli niin tajuttoman energinen ja ilkikurinen pikku riiviö. Koskaan se ei tuhonnut mitään, mutta teki muita kepposia kyllä senkin puolesta. Remmirähjäämistä oli ja aina kun sitä yritti pitää sanomalehdillä pissitauolla niin sen silmäkulmista pisti esiin oikea pikku ilkiö. Ja kun tosiaan tuntui ettei tämä otus väsy sitten millään.
Kesään mennessä sillä kuitenkin klikkasi päässä jokin ja erittäin hyvällä tavalla! Se oli yhtäkkiä ihan eri koira, aivan ihana pieni koira! Ja siitä lähtien sitä se on ollutkin; edelleen virtaa riittää 24/7 mutta se osaa myös käyttäytyä ja rauhoittua ja on mitä rakastavin pieni mies.
On se vaan niin mielettömän komia rakas pieni höhlä. <3
Toista samanlaista ei ole eikä tule.
Paljon onnea siis vielä kerran Villiniityn I-pojille eli Eetulle, Tarmolle, Iivarille, Ilpolle ja Remolle!
Onnea pojulle sinne kotiin Keravalle, viikonloppuna juhlitaan vielä jälkikäteen kun nähdään, mamma on jo ostanut pari isoa siansaparoa kotiin viemisiksi.
En vaan käsitä että miten nää vuodet on menneet näin nopeesti! Missä vaiheessa näistä Villiniityn I-pojista tulikin jo näin isoja aikamiehiä?
MITEN PIENI SE OLIKAAN.:') (c) Kennel Villiniityn |
Eetu näytti ihan Eetulta ensi hetkestä alkaen. |
Kesään mennessä sillä kuitenkin klikkasi päässä jokin ja erittäin hyvällä tavalla! Se oli yhtäkkiä ihan eri koira, aivan ihana pieni koira! Ja siitä lähtien sitä se on ollutkin; edelleen virtaa riittää 24/7 mutta se osaa myös käyttäytyä ja rauhoittua ja on mitä rakastavin pieni mies.
On se vaan niin mielettömän komia rakas pieni höhlä. <3
Toista samanlaista ei ole eikä tule.
Paljon onnea siis vielä kerran Villiniityn I-pojille eli Eetulle, Tarmolle, Iivarille, Ilpolle ja Remolle!
lauantai 30. marraskuuta 2013
Agilitya
Kodan ehdoton viikon kohokohta on agility-lauantai. Ollaan tässä kohta jo pari kuukautta tahkottu tosissaan menemään, pari kertaa tosin on jäänyt välistä, viimeksi juuri näyttelyiden takia.
Tänä aamuna ulkona oli vielä kymmeneltäkin melko pimeää ja lunta satoi sakeasti mutta pakko oli lähteä, meillä kun on siis kävelymatkaa treenihallille reilu pari kilsaa. Eihän se paljon ole mutta tuossa tuiskussa tuntui siltä, onneksi tosiaan itse treenit on sitten kuivassa hallissa.
Tänään saatiin kaverini Elina mukaan katsomaan ja kuvaamaan meidän meininkiä, olinkin jo pitkään kuvia tuolta toivonut.
Putki on yksi Kodan ehdottomia lemppareita ja valttikortteja, vauhti on niin huima etten meinaa millään pysyä perässä. Sen takia tänään putken kanssa harjoiteltiinkin ennen kaikkea malttia ja käskyn odottamista.
Me edelleen harjoitellaan esteitä lähestulkoon yksi kerrallaan, nyt parina viime kertana ollaan otettu jo 2-3 esteen sarjoja mutta toisaalta tämä rauhallinen tahti sopii ainakin minulle, haluan tulla varmemmaksi tuon otuksen ohjaamisessa ja harjoitella ihan rauhassa varsinkin oikealta puolelta ohjaamista, tuo vasen on niin paljon helpompi. Tänään olikin jo melko haastava tehtävä kun yhdistettiin A-este ja aita.
Pussiinkin sukelletaan ilman mitään epäilyjä. Tänään harjoiteltiinkin sen oikeanlaista ohjaamista, opettaja antoi mielikuvan "ole kuin keilaisit koirasi pussiin." Toimii ainakin meillä!
Aidat on jännä juttu, ne on äärimmäisen helppoja mutta Kodan mielestä (ehkä jopa sen takia) tylsiä. Varsinkin kun me hypätään tosi matalalta edelleen, Kodan motto kun tässä hommassa on "kovaa ja korkealta." Kyllä se näitä perusesteitä hyppää mutta ne on vähän sellaisia laiskanpuoleisia ylityksiä, sen takia nameilla sitä yritetään motivoida vähän innokkaammaksi niillä. No ehkä se tästä kun korkeutta ja haastetta tulee lisää.
Koda rakastaa juuri noita kontaktiesteitä ylivoimaisesti eniten, eli siis puomia, A:ta ja keinua. Sen silmät ihan syttyy kun sen ohjaa niille ja into ja vauhti on 100 lasissa. Toi putkiin ja pussiin sujahtaminen ja kiipeäminen on sille jotenkin mielekkäämpää kuin hyppääminen. Se lenkeilläkin kapuaa jokaikiselle penkille tai reunuksille joka vain tulee vastaan. Opettajallemmekin mainitsin tästä asiasta ja hän totesi että hänen koiransa (ovat siis Australian paimenkoiria) ovat tismalleen samanlaisia.
En kyllä ollenkaan valita että nää vaikeimmaksi ja pelottavimmiksi mielletyt esteet on Kodalle juuri ne parhaat. Pikkasen vaan pitää noita kontaktiesteiden pysähdyksiä työstää vielä.:)
On se hieno!
Tänä aamuna ulkona oli vielä kymmeneltäkin melko pimeää ja lunta satoi sakeasti mutta pakko oli lähteä, meillä kun on siis kävelymatkaa treenihallille reilu pari kilsaa. Eihän se paljon ole mutta tuossa tuiskussa tuntui siltä, onneksi tosiaan itse treenit on sitten kuivassa hallissa.
Tänään saatiin kaverini Elina mukaan katsomaan ja kuvaamaan meidän meininkiä, olinkin jo pitkään kuvia tuolta toivonut.
Kepeillä. Noi verkot on niin kätevät! |
Putki on yksi Kodan ehdottomia lemppareita ja valttikortteja, vauhti on niin huima etten meinaa millään pysyä perässä. Sen takia tänään putken kanssa harjoiteltiinkin ennen kaikkea malttia ja käskyn odottamista.
Me edelleen harjoitellaan esteitä lähestulkoon yksi kerrallaan, nyt parina viime kertana ollaan otettu jo 2-3 esteen sarjoja mutta toisaalta tämä rauhallinen tahti sopii ainakin minulle, haluan tulla varmemmaksi tuon otuksen ohjaamisessa ja harjoitella ihan rauhassa varsinkin oikealta puolelta ohjaamista, tuo vasen on niin paljon helpompi. Tänään olikin jo melko haastava tehtävä kun yhdistettiin A-este ja aita.
Tää on niin hurjan ja mageen näköstä samaan aikaan. |
Aidat on jännä juttu, ne on äärimmäisen helppoja mutta Kodan mielestä (ehkä jopa sen takia) tylsiä. Varsinkin kun me hypätään tosi matalalta edelleen, Kodan motto kun tässä hommassa on "kovaa ja korkealta." Kyllä se näitä perusesteitä hyppää mutta ne on vähän sellaisia laiskanpuoleisia ylityksiä, sen takia nameilla sitä yritetään motivoida vähän innokkaammaksi niillä. No ehkä se tästä kun korkeutta ja haastetta tulee lisää.
Odotusharjoituksia tässäkin. |
Huoh,matalaa. Ilmavara! |
Keinulla opettaja auttaa vieläkin, mutta ei tämäkään pelota yhtään. |
En kyllä ollenkaan valita että nää vaikeimmaksi ja pelottavimmiksi mielletyt esteet on Kodalle juuri ne parhaat. Pikkasen vaan pitää noita kontaktiesteiden pysähdyksiä työstää vielä.:)
On se hieno!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)