Tänään sitten tosiaan jäljestettiin ja keli oli eilistäkin lämpimämpi ja sateisempi, vaikka pahin sade alkoi onneksi vasta kotimatkalla. Tarmo jäljesti ensin, ja varsinaista extreme-jäljestystä siitä tulikin, sillä siinä ihan lähistöllä oli paljon metsästäjiä ja siellä juoksentelikin yksi karannut hirvikoira irrallaan. Tarmo onneksi pääsi reitin loppuun ennen kuin se sieltä pusikosta taas ilmestyi, ei onneksi ollut aggressiivinen koira mutta Tarmo ei sille lämmennyt. Kuultiin lähistöltä hirvikoiran omistajan huutoja mutta se ei niistä piitannut, se oli loukannut toista etujalkaansa ja oli jotenkin ihan pihalla, raasu. Eipä onneksi aikaakaan kun omistaja ilmestyi näkyviin ja vei koiran mukanaan ja silloin taisivatkin kaikki metsästäjät lähteä jo (onneksi) matkoihinsa. Joten kun ottaa kaiken tän jännityksen huomioon niin hyvinhän se Tarmo veti vaikka maastokin oli todella haastava.
Kodalla oli reilun 100m jälki ja sekin oli melko haastava; siinä oli ensimmäistä kertaa kaksi kulmaa jotka olivat todella lähellä toisiaan ja kaato oli nousevan kukkulan puolessa välissä. Muuten Kodan jälki olikin pitkälti peltojälkeä, toinen kulma tuli metsän reunaan ennen kukkulaa. Koda luultavasti aluksi ilmavainulla haistoi sorkan jo lähtöpaikalta sillä se lähti vetämään kohti kukkulaa, mutta sitten se palasi jäljelle ja pysyikin todella hyvin jäljellä koko matkan ja vauhti oli HURJA, ensimmäistä kertaa oikeasti jouduin ihan tosissaan juoksemaan sen perässä ja pipokin tippui matkalla päästä. Todella hyvä siis että vauhtia on, mutta nyt pitäisi miettiä että saisiko sitä nyt jopa vähän hitaammaksi vai pitääkö mun vaan treenata koko talvi että ensi kevään kokeissa pysyy pojan perässä koko pitkän jäljen ajan, huhhuh!
Toisen kulman jälkeen Koda lähti nousemaan kukkulalle oikeaan suuntaan, mutta juuri siellä kukkulalla oltiin aiemmin nähty koirien ulkoiluttaja jonka koiria karannut hirvikoira oli käynyt aluksi hätyyttämässä, joten siellä oli niin paljon koirien hajuja varmasti pitkin ja poikin, sillä siellä Koda meni halpaan ja sekaisin. Se selkeästi unohti verijäljen ja olisi jatkanut matkaa aina kukkulan laelle mistä ne koirat olivat tulleetkin. Piti siis palauttaa se jäljen loppuun ja sorkan nähdessään se tuntui muistavan että ai niiiin, tätähän me tosiaan etsittiin! Mutta muuten oli tosiaan hyvä ja hurjatempoinen jäljestys.
Olen tosiaan tehnyt Kodalle vieläkin melko lyhyitä jälkiä juurikin sen takia että innostus säilyy ja vauhtia tulisi lisää. Nyt sitä on tosiaan jo liikaa, joten seuraavilla jäljillä pidennän matkaa jo selvästi että kunnolla keskitytään ja sopiva vauhti löytyy. Koda on kyllä innokas, sinnikäs ja onneksi myös omatoiminen tolla jäljellä niinkuin pitää ollakin, kulmat sille osoitan vielä selkeästi kuitenkin, että se varmasti käy ne merkkaamassa.
Olin Kodalle hankkinut joululahjaksi uudet ihanat maastokuvioiset mejä-valjaat joilla ajattelin olevan käyttöä vasta keväällä mutta saatiinpa testata niitä jo nyt ja hyviltähän noi näytti. ;) Jos nää plussakelit mielii jatkua vielä joulun jälkeenkin niin täytyy niistä iloa repiä sitten vaikka just mejäilemällä. Vaikka kyllä sitä lunta sais jo tulla, oltiin tosiaan jo hyvissä ajoin aamupäivällä tositoimissa ja silti oli niin synkkää ja pimeää että huhhuh.
Kiitos Hannalle ja Tarmolle seurasta, oli kyllä kivaa jälleen kerran! :)
Nyt meillä on täällä noutaja ja pihakoira-pipareita uunissa kohoamassa ja niistä olisi tarkoitus koota yksinkertainen asetelma. Postataan valmiista versiosta kuva myöhemmin jos se onnistuu niinkuin ollaan suunniteltu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti