Riistatreeniä

Ajeltiin tänään Kodan kanssa Vantaalle moikkaamaan Kodan puolisiskoa Didiä ja Hennaa. Kelihän oli todella "jouluinen" eli plussaa, sumuista ja märkää riitti mutta se ei punaturkkeja estänyt, päinvastoin. Sisarukset tulivat todella hyvin juttuun ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, välillä meitä Hennan kanssa ihan hirvitti kun koirien takapäät vaan sutivat liukkaalla jäällä ja jarruja ei meinannut löytyä millään.
Mutta minkäs teet kun on vaan niin kivaa!

Koda on kyllä siitäKIN ihan mahtava, että se osaa (ainakin vielä toistaiseksi) leikkiä tyttöjen kanssa ilman, että pitäisi koko ajan yrittää selkään nylkyttämään. Juokseminen ja painiminen on vaan niin paljon kivempaa!

Meillä oli tosiaan ollut Hennan kanssa puhetta, että treenattaisiin riistan kanssa. Mehän oltiin kokeiltu varista ja kania vain kerran aiemmin Eevan ja Stellan kanssa. Silloin Kodaa kiinnosti kumpikin kyllä mutta ei uskaltanut nostaa silloin kumpaakaan, joten vähän epäilin tätäkin kertaa. Mutta vielä mitä, Didin läsnäolo herätti Kodan pienen kisavietin ja mustasukkaisuuden ja sekä variksesta että kanista piti kisata ihan kunnolla!
Koda yllätti minut kyllä ihan totaalisesti, jo ensimmäisellä heitolla se kiikutti variksen takaisin! Haisteli ensin, otti varovasti jaloista kiinni ja niistä raahasi sen takaisin mutta toi joka tapauksessa! Toisella kerralla se toi sen siivestä kiinni pitäen. Kyllä suu loksahti auki. En usko että olisi noin hyvin onnistunut ilman Didiä mutta erittäin hyvä näin, oon niin iloinen tästä pienen lampun syttymisestä.:) Ihan sama oikeasta kantamisotteesta ja palautuksesta, kunhan se nyt hakee ja kantaa!

Kanihan nyt oli aivan ihana ja sai kummankin punaturkin sekaisin. Kanista Koda otti pari kertaa jo todella hyvän, mutta hellän otteen ja siitä oli vielä kivempi kisata kuin variksesta. Kani motivoi Kodaa selkeästi enemmän ja se jaksoi jo todella hyvin keskittyä sen etsimiseen ja palauttamiseen. Hieno poika!

Didin tyylinäyte.

Kyllä se tästä lähtee!

Eikai tätä NOME-juttua sittenkään voi ihan kokonaan haudata, vaikka eiköhän se silti omaksi iloksi reenaamiseksi jää.

WHIIIII. Hullut kakarat.

Lopuksi tehtiin vielä pikkuisen viime hetken näyttelyposetus harjoituksia, kun meillähän koittaa tuo Helsinki Voittaja jo huomenna (APUA!) ja Didi on kehässä vuorostaan sitten lauantaina. On tuo poju vaan komia vaikka tuomarit sanois mitä. Miten siitä lylleröpallerosta onkin kasvanut jo noin iso mies?! Koda on kyllä niin selvästi Jedin näköinen, äitinsä naama sillä on, mutta Jedin tumma turkki ja vankka kroppa.
Kunpa vaan onnistuis kyseinen posetus huomennakin. Meillä kun tuppaa juurikin tuo takapää aina jäämään vähän "kumaraan."

Koda vajaa 15kk.

Nätti Didi.

Suloiset sisarukset.

Sovittiin Hennan kanssa että nähdään uudestaan joululomalla samanlaisissa treenimerkeissä ja jos vaan kelit sallii niin pystytetään meidän pihalle pieni agilityrata jota Didi voi sitten tulla kokeilemaan.:)