Helsinki Voittaja 2013

Perjantai 13.päivä. Olin jinksannut tämän päivän päässäni monta kertaa, enkä oikeastaan edes tiedä että miksi, sillä ainoa asia mikä minua tänään jännitti oli ajoissa paikanpäälle ehtiminen. Ne kuuluisat Pasilan liikennevalot kun olivat aivan tukossa taas aamulla. Mutta kun paikan päälle vihdoin pääsi niin jännitys katosi taas, oli vaan rentoa ja kivaa ja Kodakin oli taas niin uskomattoman rauhallinen, vaikka tottakai kaikkia mahdollisia kavereita piti silti päästä haistelemaan. Kävin kehässä kokeilemassa pari kierrosta ja Koda tuntui jälleen rennolta ja kuuliaiselta.

 Siinä kehän alkamista odotellessa meiltä tultiin yhtäkkiä kysymään että eikös tämä ole Mäkiharjun Zupreme-pentuja ja siinähän oli Kodan täysveli, Mäkiharjun Zupreme Passion eli Jekku! Oli kyllä ihan mahtava yllätys, Jekku asuu niin kaukana pohjoisessa että ei tullut mieleenkään että he olisivat tänne asti ajaneet. Mutta hienoa että niin tekivät, Jekku on kuulemma kehissä jokaisena kolmena päivänä. Ei kyllä ollut epäilystäkään etteivätkö olisi veljeksiä olleet, ihan samasta puusta pojut on veistetty. Jekku on hitusen Kodaa korkeampi sekä myös hoikempi, Kodalla on selkeästi enemmän jo massaa.Veljekset tulivat todella hyvin toimiin, hännät heiluivat eikä ollut isottelun makua kummallakaan, saatiin ne ihan vierekkäin istumaan eikä jätkiä haitannut yhtään, vaikka ihan pepukkain oltiinkin. Harmi, ettei yhteiskuvat silti onnistuneet yhtään tuon paremmin, kuvat ei todellakaan kerro todellisuutta ja varsinkaan Kodan kohdalta ei kovin edustava ole mutta on ne silti niin samannäköiset komiat pojat!

Koda rakastui Jekun perheeseen kuuluvaan hovawart-neitoon, vaikka pakit tulikin useaankin otteeseen.

Koda oli kehässä taas tasaisen varma ja rauhallinen suorittaja, tosin aluksi meinasi mennä vähän leikiksi Jekun kanssa kun pojat peräkkäin kehässä olivat mutta sitten keskityttiin omaan juttuun kuitenkin. Tuomarille heilutti häntää ja taisi nuolaistakin nopeasti jos en ihan väärin nähnyt.
Tolleri junnuilla oli siis eri tuomari kuin vanhemmilla olisi ollut ja junnujen tuomarina toimi Kari Salminen.

Tämän kertainen lausunto kuului näin:
"Erinomainen kokonaisuus. Vahva luusto. Hyvä, vahva pää. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Lupaava runko. Vähän ahdas liike takana. Kaunis karva." 
Tuloksena siis JUN ERI JUK2.

Tulos oli erittäin mieluinen! Taso on kuitenkin näissä Messarin näyttelyissä niin kova ja niin se oli tälläkin kertaa, joten Helsinki Voittajan kakkossija on hieno juttu! Kyseinen tuomari oli oikein mukava, sekä minulle että koiralle. Hän tutki koiran hellästi ja tarkasti turkinkin tarkkaan, kurkkasi ihan alusvillaan asti. Ja kun Jekku-velikin oli kolmas niin kyllä olivat nämä Mäkkäri-pojat oikein edukseen! 

Päätettyään lopulliset sijoitukset tuomari tuli vielä erikseen minulta kysymään Kodan ikää uudemman kerran ja vastasin että vajaat 15kk tällä hetkellä. Sitten hän sanoi sekä Kodasta että Jekusta, että tässä on kyllä todella lupaavia koiria ja että malttakaa odottaa vuosi, niin siinä on teillä todella upeat urokset ja että tämän kertainen voittaja oli vain selkeästi jo valmiimpi ja kehittyneempi. Tuomari totesi myös ettei todellakaan voi erehtyä etteivätkö kyseiset pojat olisi veljeksiä, ovat niin samannäköisiä. Tämä kyseinen jälkijutustelu tuomarin kanssa lämmitti minua vielä enemmän kuin tuo arvostelu ja sijoitus, niin hieno kuin se olikin. Ehdottomasti käydään siis Salmisen arvosteltavana uudemman kerran tulevaisuudessa, viimeistään nyt sitten silloin vuoden päästä.;)

Tässä juuri kyseinen keskustelu.

Hienon päivän kruunasi vielä tottakai se, että vihdoinkin pitkästä aikaa päästiin näkemään Kodan kasvattajaa, ihanaa Saria! Ensiksi kerrotiin hyvät uutiset kehästä ja sitten jutusteltiinkin siinä ummet ja lammet ja kun Sari ei kerennyt junnukehää näkemään niin tehtiin omat juoksut vielä kasvattajalle itselleen. Oli kuulemma todella tyytyväinen miltä Koda näyttää ja liikkuu ja on ollut tyytyväinen koko pentueeseen yleensäkin, Zupremeista on kasvanut juuri sellaisia kuin hän niistä halusikin. Siinä myös naurettiin, että täällä sitä sitten tavattiin vaikka minä Sarille vannoin etten näyttelyistä innostu ja että ne ei ole se meidän juttu. Noh, kuinkas tosiaan sitten kävikään.:D Sari olisi meitä halunnut myös kasvattajaluokkaan mukaan, mutta siinä olisi ollut junnulle niin paljon odottelemista ja Koda oli selkeästi jo väsynyt niin jätettiin tällä kertaa väliin, harmi sinänsä tottakai. Ensi vuonna sitten! ;) 
Ihan pikkaisen harmittaa myös, etten ilmoittanut Kodaa muille päiville kuin vain tänään. Mutta nuo Messarin hinnat oli kyllä sellaisia ettei köyhän opiskelijan budjetilla ihan olisi onnistunut. Enkä kyllä usko että tuo Kodan arvostelu olisi tuosta niin paljoa muuttunut kuitenkaan joten erittäin hyvä näin! :)

Kotiin päästyään Koda otti pienet tirsat ja koska myrsky väistyi ja aurinko tuli esiin, niin mikäs sen parempaa näyttelyn jälkeen olisikaan kuin pallon jahtaaminen Eetun kanssa. Juuri niin, ei yhtään mikään! ;)

Eetu omi kaikki myrskyn katkomat oksat ja kepit itselleen.

Hieno, hieno mies!