Agilitya

Kodan ehdoton viikon kohokohta on agility-lauantai. Ollaan tässä kohta jo pari kuukautta tahkottu tosissaan menemään, pari kertaa tosin on jäänyt välistä, viimeksi juuri näyttelyiden takia.
Tänä aamuna ulkona oli vielä kymmeneltäkin melko pimeää ja lunta satoi sakeasti mutta pakko oli lähteä, meillä kun on siis kävelymatkaa treenihallille reilu pari kilsaa. Eihän se paljon ole mutta tuossa tuiskussa tuntui siltä, onneksi tosiaan itse treenit on sitten kuivassa hallissa.
Tänään saatiin kaverini Elina mukaan katsomaan ja kuvaamaan meidän meininkiä, olinkin jo pitkään kuvia tuolta toivonut.

Kepeillä. Noi verkot on niin kätevät!

Putki on yksi Kodan ehdottomia lemppareita ja valttikortteja, vauhti on niin huima etten meinaa millään pysyä perässä. Sen takia tänään putken kanssa harjoiteltiinkin ennen kaikkea malttia ja käskyn odottamista.

Me edelleen harjoitellaan esteitä lähestulkoon yksi kerrallaan, nyt parina viime kertana ollaan otettu jo 2-3 esteen sarjoja mutta toisaalta tämä rauhallinen tahti sopii ainakin minulle, haluan tulla varmemmaksi tuon otuksen ohjaamisessa ja harjoitella ihan rauhassa varsinkin oikealta puolelta ohjaamista, tuo vasen on niin paljon helpompi. Tänään olikin jo melko haastava tehtävä kun yhdistettiin A-este ja aita.

Tää on niin hurjan ja mageen näköstä samaan aikaan.

 

 

Pussiinkin sukelletaan ilman mitään epäilyjä. Tänään harjoiteltiinkin sen oikeanlaista ohjaamista, opettaja antoi mielikuvan "ole kuin keilaisit koirasi pussiin." Toimii ainakin meillä!

Aidat on jännä juttu, ne on äärimmäisen helppoja mutta Kodan mielestä (ehkä jopa sen takia) tylsiä. Varsinkin kun me hypätään tosi matalalta edelleen, Kodan motto kun tässä hommassa on "kovaa ja korkealta." Kyllä se näitä perusesteitä hyppää mutta ne on vähän sellaisia laiskanpuoleisia ylityksiä, sen takia nameilla sitä yritetään motivoida vähän innokkaammaksi niillä. No ehkä se tästä kun korkeutta ja haastetta tulee lisää.

Odotusharjoituksia tässäkin.

Huoh,matalaa. Ilmavara!

 

Keinulla opettaja auttaa vieläkin, mutta ei tämäkään pelota yhtään.

 Koda rakastaa juuri noita kontaktiesteitä ylivoimaisesti eniten, eli siis puomia, A:ta ja keinua. Sen silmät ihan syttyy kun sen ohjaa niille ja into ja vauhti on 100 lasissa. Toi putkiin ja pussiin sujahtaminen ja kiipeäminen on sille jotenkin mielekkäämpää kuin hyppääminen. Se lenkeilläkin kapuaa jokaikiselle penkille tai reunuksille joka vain tulee vastaan. Opettajallemmekin mainitsin tästä asiasta ja hän totesi että hänen koiransa (ovat siis Australian paimenkoiria) ovat tismalleen samanlaisia.
En kyllä ollenkaan valita että nää vaikeimmaksi ja pelottavimmiksi mielletyt esteet on Kodalle juuri ne parhaat. Pikkasen vaan pitää noita kontaktiesteiden pysähdyksiä työstää vielä.:)

On se hieno!