Jyväskylän KV

Oltiin viettämässä isänpäivä viikonloppua kotona Keravalla ja jäätiin sitten vielä ylimääräiseksi viikoksi sinne, kun koulukin antoi sopivasti sen verran myöten. Perjantaina saavuttiin sitten takaisin tuuliseen Jyväskylään, juuri parahiksi ennen näyttelyä.
Eilen siis tosiaan oli Jyväskylän kansainvälisen näyttelyn ensimmäinen päivä ja meidän toinen virallinen näyttelymme. Tollereita oli paikalla reilut 40 eli todella iso määrä ja kehä alkoi aamulla kello 10, joten eipä kerennyt kauaa jännitellä omaa vuoroa. Olin etukäteen jännittänyt taas ihan mielettömästi, kun Kouvolan näyttelyiden jälkeen ollaan reenattu tasan 0 minuuttia, mutta se on jännä miten itse kisapaikalla sitten ykskaks rauhottuu ihan kummasti.
Koda oli kehässä taas itse rauhallisuus ja itsevarmuus, seisoi niin hienosti ja maltillisesti, se ihankuin unohtaa kaiken muun hässäkän ympärillään ja keskittyy täysillä, joten hauskaahan sen kanssa kehässä vain on. Se esiintyi aivan yhtä hienosti kuin Kouvolassa ja sen takia harmittaakin, kun tämänkertainen portugalilainen tuomarisetä oli melko tiukka arvosteluissaan.
Tämänkertainen lausunto kuului seuraavanlaisesti:

 Tuomarina Pedro Sanches Delerue, Portugali
"Good type but too heavy, head a bit deep, excellent eyes, could have a little more neck, good topline, loin a bit long, front should be straighter. Correct angulation behind, good movement and coat."
Tuloksena siis JUN EH JUK2. 

Kyseinen tuomari on siis pienten koirien tuomari ja sen kyllä huomasi, kun hän tällä kertaa suosi selkeästi pieniä kissankokoisia ja hoikkarakenteisia tollereita ja Kodan tapaiset isommat ja ronskimmat saivat EH:ta lähes poikkeuksetta. En todellakaan ota näitä näyttelyjuttuja tosissani mutta en ollut eilen läheskään ainoa jolla suu loksahti välillä auki arvosteluita kuultaessa. Ei sillä, hyvä arvostelu ja tuloshan tuokin on. Tää homma kun vaan on niin tuurista ja tuomarista kiinni. Kodaan ja sen esiintymiseen ja hermoihin olen kuitenkin niin hirveän tyytyväinen, kehän ulkopuolellakin oltiin hyvin sosiaalisia mutta rauhallisia.

 Meidän oma kamera eilen vähän kenkkuili, mutta onneksi kehän laidalta löytyi muitakin kuvaajia, kiitos siis suuresti näistä Marjutille!:) Joku kerta voisi yrittää saada videokuvamateriaalia myös, niin näkisi itse että miltä tuo touhu oikeasti näyttää. Hyviä vinkkejä kehän laidalta sain ja yksi niistä oli että voitaisiin juosta Kodan kanssa vähän reippaamin että saisi vieläkin paremmin liikkeet esille. Pienellä reenillä varmasti löydetään hyvä tahti ilman laukkaa tai hyppimisiä.

Ensimmäisenä Koda, keskimmäisenä Kodan velipuoli Niilo.

Kehän ulkopuolella kävi myös hauska sattuma; törmättiin Kodan velipuoleen Niiloon (Novamian Topaz Moonstone) sekä puolisiskolikkoihin Caraan (Novamian Ruby Moonstone) sekä Didiin (Novamian Jade Moonstone). Nämä uudet tuttavat ovat siis Stellan sisaruksia Jedin toisesta pentueesta. Didiin tosin törmättiin jo heti sisääntulojonossa mutta ei siinä alku hässäkässä vielä käynyt mielessä että tässähän on sukulaisia.:) Oli kyllä todella mukava jutella ja jaella kokemuksia näistä nuorista punaturkeista ja paljon on kyllä puolisisaruksissa samoja piirteitä, vaikka eri emot onkin. Varsinkin Koda ja Niilo ovat todella samannäköisiä. 

Saatiin vielä yhteiskuvakin. Vasemmalta Niilo, Didi, Cara ja Koda. (yhtä pihalla kuin aina)

Kaiken kaikkiaan oli oikein mukava ja onnistunut päivä, saatiin taas lisää hyviä kokemuksia ja arvokasta treeniä. En ole noin isossa ja ennen kaikkea kansainvälisessä näyttelyssä ennen käynyt ja tämä oli ensimmäinen sisätiloissa tapahtunut näyttely myös, joten hyvä oli sekin kokea. Meillä on nimittäin vielä joulukuussa kunnon koitos, kun olen ilmoittanut Kodan Helsinki Voittajaan Messukeskukseen. Se on vieläkin isompi tapahtuma kuin tämä, mutta näillä kokemuksilla on paljon parempi fiilis lähteä sinnekin kokeilemaan. Itse sain ainakin huimasti lisää varmuutta, että kyllä tuohon otukseen voi ihan tosissaan jo luottaa.