Tokoa, agilitya ja mejää.

Tällä viikolla on kyllä riittänyt puuhaa! Mulla on nimittäin tässä jaksossa lähes pelkästään vain verkkokursseja niin on riittänyt kunnolla aikaa myös tolle punaturkillekin taas.
Tiistai-iltana oltiinkin siis ensimmäistä kertaa kokeilemassa Keski-Suomen Kennel Kerhon toko-tuntia, joka on todella kätevä kun sinne ei tarvitse etukäteen ilmoittautua mitenkään, sen kun vaan ilmestyy paikanpäälle. Kuudelta alkoi aloittelijoiden tunti ja seitsemältä olisi ollut kokeneempien koirakkojen ohjausta. Kodahan osaa jo vaikeampiakin tokoliikkeitä kuten tokonoudon ja hypyn sekä ruudunkin jo jotenkuten. Mutta koska olen aloittanut sen kanssa tosiaan naksutinkoulutuksen (mikä toimii Kodalla ihan älyttömän hyvin!) niin mentiin ihan sovinnolla tuolle aloittelijoiden tunnille. Tehtiin siis ihan perus liikkeitä; seuraamista, istu-maahan, luoksetuloja ja seisomista. Ne oli ihan selvää pässinlihaa Kodalle, mutta tuon naksutinkoulutuksen takia olenkin aloittanut ihan perusteista ja alusta sen kanssa taas. Ja en kyllä muista milloin Koda viimeksi olisi ollut noin mahtavasti kuulolla! Piti siellä pimeällä kentällä ihan välillä tihrustaa että oliko se todella mun tokokoirani joka aina joko kulkee nenä maassa tai vinkuu vieruskaverien perään.
Opettaja kiersi meidän kaikkien luona ja antoi yksilöllisiä hyviä neuvoja. Itse sain ihan älyttömän ahaa-elämyksen, kun opettaja tarkkaile meidän sivulle tulo-harjoittelua ja hän huomautti että alan ohjaamaan koiraa kädellä viereeni ennenkuin ehdin edes sanomaan "sivu"-käskyn kunnolla. Enhän minä ollut koskaan tuollaista tajunnut ollenkaan, kun keskityn tottakai aina koiran suorittamiseen niin paljon! Siitä lähtien olenkin ollut todella tarkkana että ensin SIVU ja sitten pieni käsimerkki jos koira sitä tarvitsee. Ensi tiistaita jo odotellessa!

Lauantaina olikin sitten kiireinen päivä! Herättiin hyvissä ajoin ja käväistiin puolisen tuntia pyörimässä koirapuistossa, sillä tavattiin siellä Kodan lapsuudenkaveri Martti. Pojat ovat ihan samanikäisiä ja tunteneet tosiaan jo ihan pienestä pennusta asti, harmi vain että pojat kerkesivät vain vähän aikaa asua samalla paikkakunnalla ennenkuin Martti muutti Helsinkiin. Ollaan nähty kyllä aina silloin tällöin mutta liian harvoin kuitenkin. Jätkät muistivat toisensa heti ja painileikit olivat tismalleen samanlaiset kuin ennenkin, kummankin koko oli vain tuplaantunut ja Martin vähintään triplaantunut!

Koirapuistosta suunnattiin sitten suoraan agilitytreeneihin. Se on kyllä niin mahtavaa, Koda ei pelkää siellä mitään ja koska sillä on enemmän kokemusta kuin muilla meidän ryhmäläisillä niin se suorittaa kaikki esteet aina ensin ja näyttää mallia muille.:) Lauantaina oli nähtävissä pujottelukepeillä jo selkeää tahdin löytymistä ja heittäytymistä keppien välillä.
Agilityn jälkeen treffattiin vielä Kodan tyttökaverin Windyn mammaa ja lähdettiin vetämään koirille jäljet Laajavuorelle. Siinä oli kyllä kävelyä yhdelle päivälle!

Tänään tosiaan sitten jäljestettiin. Annettiin kakaroiden aluksi juosta liiat energiat yön jäljiltä pois ja kyllä ne taas paineli ilman päätä eikä häntää. Sitten pistettiin ne remmeihin ja suunnattiin jälkiä kohti. Windylla tämä oli ihan eka kerta ja olimme tehneet sille 35-metrisen jäljen. Se ei ollut haistanut verta tai sorkkaa aiemmin mutta tutki lähtöpaikan tosi tarkkaan ja lähti etenemään hitaasti mutta varmasti, vähän niinkuin Koda ihan ensimmäisellä jäljellään. On se jännä miten koirat vaan tajuaa mitä niiden tulee tehdä. Sorkka löytyi ja Windy piti siitä hirveästi! Nuoli ja vähän järsi luunkulmaa, turhaan oli Windyn Tiia-mamma koiraansa epäröinyt, todella mallikas ensikertalaisen suoritus se oli!:) Annettiinkin jäljestyksen lopuksi tuo kyseinen sorkka Windylle joululahjaksi,kun meillä kuitenkin 3 sorkkaa odottaa vielä pakkasessa.
Kodalle tehtiin 100-metrinen jälki yhdellä kulmalla. Tämä oli meidän eka kerta kun jäljestettiin jo ennestään todella märässä maassa ja yöllä vielä satoi lisää. Tähän mennessä ollaan siis jäljestetty yleensä kuivalla ja aurinkoisella kelillä. Mutta eipä tuo näyttänyt vaikuttavan Kodan työskentelyyn mitenkään, sen silmät ihan syttyy kun sille laittaa valjaat päälle ja kun se löytää sorkan. Kulmasta se meinasi tällä kertaa mennä ohi, se kyllä kääntyi tismalleen oikeaan suuntaan mutta tosiaan ohitti kulman kokonaan. Ohjasin sen siihen siis uudestaan, Koda tutki sen todella hyvin ja lähti siitä sinne minne pitikin. Märän kelin lisäksi oli eka kerta kun meidän jälki kulki kukkulalla, joten tuuli saattoi hyvinkin siellä hajua liikutella. Kulmaa lukuunottamatta Koda kuitenkin pysyi jäljellä todella hyvin.

Tämäkään sorkka ei pötkinyt pakoon!

 Oli kyllä mahtavaa huomata ero "vapaalla olevan" ja "työskentelevän" koiran välillä. Molemmat punaturkit kun tosiaan juoksivat kuin hullut mutta kun ne pistettiin valjaisiin ja hommiin, ne rauhoittuivat heti ja keskittyivät ihan täysillä hommaansa alusta loppuun. Ja tuon jälkeen kun ne päästi uudestaan irti niin aivot olivat narikassa taas samantien!
Rinteellä juostessaan Koda kävi vielä pöllimässä sorkan kassista ja otti sen suuhunsa ja lähti liehittelemään Windyä. Oli ihan maailman paras leikki käydä esittelemässä hienoa löytöä tyttökaverille ja juosta samantien pois rinta rottingilla. No, tuo sorkka on ihan hirveän painava joten päästiin vain helpolla että Koda kantoi sen ihan vapaaehtoisesti mäen ylös.;) Voin kertoa että sekä eilen että tänään on kotona ollut hyvin väsynyt mutta ilmeisen tyytyväinen punaturkki.