AVO-luokan korkkaus

Käytiin Kodan kanssa nyt viikonloppuna Tuusulassa korkkaamassa ekaa kerta AVO-luokka tuloksella AVO3. Eipä todellakaan jäänyt siis paljoa jälkipolville siitä kerrottavaa. Kokeeseen tosin mahtui paljon hyviä asioita, mutta myös todellisia aivopieruja. Meiltä kummaltakin. Keli oli vähintäänkin mielenkiintoinen. TODELLA painostava ja hiostava keli koko kokeen ajan, koepaikkaa ympäröi sysimustat pilvet, jyrähdyksiä kuului kauempaa mutta silti aurinko paistoi mustien pilvien läpi ja vaikutti varmaan ainakin joltain osin meidän suoritukseen. Koda oli vaisu ja itselleenkin pukkasi hikeä jo pienestäkin jutusta. Melkein oli edellisen kokeen viileää sadesäätä ikävä.

En nyt ollut edes asettanut ykköstä tavoitteeksi ekasta avoimen luokan startista. Kakkosta toivoin tai vähintään ettei saataisi nollia. No joo, ei todellakaan onnistuttu siinä. Kunnollisia reenikertoja meillä oli alla kolme, joista yhdet ihan törkeän huonot. Perjantaina ennen koetta pidettiin lyhyet reenit joissa tuntui että nyt kulkee ja Koda teki hypynkin ekalla yrittämällä hienosti ja sai tehtyä pari mukiinmenevää luoksetulo pysähdystäkin. Mutta eihän se ollenkaan tarkoita sitä, että se kokeessa toimisi. Ehei.

En ollut alokasluokassa jännittänyt kehään menoa enää paikkamakuiden jälkeen ollenkaan, mutta tässä kokeessa tuntui että olin paskahalvauksen saada. Eka startti uudessa luokassa, muutamissa jutuissa olin vielä jopa vähän epävarma miten ne pitäisi suorittaa ja ei ollut oikein luottoa omaan hommaan eikä oikein koiraankaan. Varsinkin kun sillä oli taas tosi takkuinen pökkelö päivä, eikä ollut mukana tekemisessä ollenkaan. Voi hohhoijaa. Oikeasti, tosi vaikeeta motivoida ja tsempata itteensä ja esittää koiralle tekopirteetä, kun koiraa ei selvästi voisi kiinnostaa hevonpaskan vertaa. Kehässä kun pitäisi olla tiimi, niin ei se todellakaan riitä jos 50% tästä tiimistä yrittää ihan tosissaan tehdä jotakin.

No, oli siinä kokeessa tosiaan niitä hyviäkin juttuja. Esimerkiksi paikkamakuu, joka tehtiin nyt siis ekaa kertaa koetilanteessa niin, että menin piiloon. Siitä saatiin siis täysi kymppi! Kuka olis joskus uskonut, että juuri paikkamakuu ois meidän varmin liike, jota en hermoillut yhtään! Kodalle tämä piilopaikkamakuu on ollut paljon helpompi ja varmempi kuin se, jossa se on mun valvovan silmän alla. Koda sai kokeessa vielä reunapaikan, joten näin sen koko ajan teltan takaa kuitenkin.;) Pitkä on tuo pötköttelyaika, 3minsaa! Itselleen se tuntuu vielä pidemmältä siellä piilossa, huhhuh. Mutta kyllä oli pakko tosta onnistumisesta olla tyytyväinen!

Me oltiin Kodan kanssa avoimen luokan ensimmäinen koirakko, yleensä ollaan oltu aina jälkipäässä. Toisaalta oli siis hyvä saada se heti pois alta, mutta tällä kertaa olisin mieluusti odottanut vähän myöhempään. Tuomarina meillä oli alokasluokasta tuttu Harri Laisi ja kuten viimeksikin, oli liikkeet sekoitettu. Ja meidän kaikista epävarmin liike eli hyppy oli totta kai heti ensimmäisenä. Hyppyä ei oltu tosiaan päästy reenaamaan juuri ollenkaan ja sehän näkyi kyllä.. tosin eri tavalla kuin odotin. Kodalle kun on ollut vaikeampaa istua hypyn jälkeen kuin itse hyppyyn lähteminen, mutta nyt se tarvitsi TRIPLAkäskyn (tämähän tiesi automaattisesti nollaa pistettä) siihen että se edes hyppäsi. Istumaan meni yhdellä ja takaisin yhdellä käskyllä sentää. Koda ei ole KOSKAAN ALOssa tarvinnut edes tuplakäskyä hyppyyn niin kyllä oli siinä miettimistä ja sulattelemista. Odotin sitä tuplakäskyä nimenomaan istumisen kohdalla reenien perusteella. Siitäkin jo siis tiesin, että joo koiraa ei kiinnosta näköjään tänään yhtään. Tosi kiva.

Aivopieruja oli luvassa lisää. Noudon tiesin Kodalle satavarmaksi ja helpoksi liikkeeksi, ja liike lähtikin lupaavasti liikkeelle. Koda meni hyvin kapulalle, nosti hyvin MUTTA vei sen TUOMARILLE. Meni ihan pokkana tuomarin viereen täydelliseen perusasentoon ja jäi todella tyytyväisenä kapula suussa odottamaan että se otetaan häneltä ja kiitetään. Multa loksahti suu auki, en ollut osannut kuvitella että se tollaisen keksisi tehdä. Liikkuri nauroi ja tuomarikin yritti pidätellä pokkaa. Kutsuin sitten Kodan ”tänne” käskyllä ja silloin jäbä tajusi että ai niin joo, tuohan se mulle sen heittikin. Tuli hyvään perusasentoon ja luovutti kapulan mutta joo…:D Liikkuri tosin lohdutti, että näin on käynyt muillekin. Näin jälkikäteen tuo koko juttu kyllä naurattaa jo minuakin, olihan se melko koomista. Mutta ei hyvää päivää..mistä ihmeestä se nyt tuonkin ihan yhtäkkiä keksi?? Kun vaan joskus pääsisi näiden otusten pään sisälle ja saisi tietää mitä ihmettä niiden päässä oikein liikkuu..

Olin laskenut sen varaan, että jäävissä voitaisiin sitten kompensoida. Liikkeestä seisominen meni nappiin (jee me osataan ees jotain!!) vaikka sen olin laskenut heikommaksi, sillä treeneissä Koda on siinä tupannut hieman kääntymään perääni liikaa, kun olen sen ohi ja taakse kävellyt. Liikkeestä maahan pidin taas satavarmana, mutta siinä Koda tarvitsi TAAS tuplakäskyn että meni edes maahan, VOI HUOH. Kyllä niin järsii nää tosi typerät turhat virheet joita ei koskaan treeneissä tule, mutta toki kokeessa heti..ei ollut koira siis tässäkään kyllä mukana yhtään.

Seuraaminen oli ok, ei se edelleenkään tossa kyljessä kulje palvova ilme kasvoillaan, mutta tulee perässä kuitenkin ja tällä kertaa seurasi tiiviisti vieressä, parissa käännöksissä pukkasin sitä jopa polvella pari kertaa. Nyt ei myös ollut viime kokeen nuuskuttelua yhtään, on siis huima ero tossa nurmi-, ja hiekkakentässä. Kaukot on meillä menneet (taas yllätys yllätys) reeneissä mukavasti jopa häiriössä, mutta kokeessa Kodaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Jätin sen maahan, mutta vaikka seisoin sen edessä ja yritin käskyjä huudella niin se ei edes vilkaissut minuun, katse oli sivulla ja kuono nuuhki tuulta. Mahtoi olla ihku tyttökoira siellä jossain kehänlaidalla tai jotain, hohhoijaa. Luoksetulokin meni täysin läpijuoksuksi. Eihän siitä liike nollille jää, mutta kyllä ärsytti. Edellisillan treeneissä oli tässäkin tullut pari kelpo onnistumista, niin sen kanssa kyllä tiesin että se joko onnaa tai sitten ei. Valitettavasti sitten tietenkään itse h-hetkellä ei. Perus ”kyllä se aina kotona osaa mutta kokeessa ei.” Saatiin nyt kuitenkin tulos taululle, sekin jo jotain. 

Mutta kyllä tuomari jälkeenpäin harmitteli kovasti sitä, miten koira ei ollut kyllä yhtään mukana ja motivoitavissa. Sama meno jatkuu siis edelleen; nollasta sataan ja satasesta nollaan. Hohhoijaa tuota junttipäätä. En kuitenkaan koe, että kyse oli tekniikasta. Kyllä Koda osaa ja tietää mitä siltä pyydetään, mutta luulenpa että suurin syy meidän takkuiseen ja ailahtelevaan tekemiseen on ennen kaikkea yhteistyö tällä hetkellä. Tai sen puute. Tällä hetkellä ei oikein ole luottoa, ei omaan tekemiseen eikä koiran. Eikä Koda selvästi oikein luota minuun tai ainakaan halua tehdä tai miellyttää. Meillä on ollut päiviä, treenejä ja jopa kokeita joissa tuntuu että luetaan toistemme ajatuksia, mutta sitten on tullut ihan liikaa niitä hetkiä, kun se ajatus- ja luottokatkos tulee. Ja juuri niistä hetkistä on iskostunut omaan päähäni oikea ahdistunut mörkö ja sekös lisää hermostuneisuutta ja epävarmuutta entisestään. Että jos joku tietää missä niitä raudanlujia kisahermoja ym myydään niin pliis kertokaa mullekin! 

No, läskiksi meni siis avoimen luokan eka ja luultavasti vika startti. Sääntömuutoksiin on enää kuukausi jäljellä eikä olla mahduttu tuleviin kokeisiin enää. Kyllä niin kyrsii nämä sääntömuutokset!! Vanhoilla liikkeillä TK2 olisi ollut ihan realistinen tavoite saada, jos aikaa vaan olisi ollut enemmän. Kodalla kuitenkin on vahva pohja kaikkiin noihin liikkeisiin, tuomarinkin mukaan ekaksi avoimen startiksi ihan hyvä. Ilman näitä muutoksia olisin antanut Kodalle piiiiitkän loman tuon TK1 jälkeen ja reenannut kaikessa rauhassa avon vedenpitäväksi, koska edelleen itse pidän siitä paljon enemmän. Nyt vaan kapsahdettiin ikävä kyllä liian nopeaan tahtiin ja aikaväliin, olen itse ressannut ja panikoinut keretä kokeisiin vielä vanhoilla säännöillä ja se ei selvästikään ole ollut hyvä asia, päinvastoin.

Kehänlaidalla oli monia, jotka olivat samoilla linjoilla että aikovat jättää tokoilut tähän. Tulevat muutokset kun menevät kansainväliseen suuntaan, mutta oikeasti: kuinka monella meillä ”arkitokoilijoilla” on tarkoituksena lähteä joskus esim kansainvälisiin kilpailuihin?? OIKEASTI? Ja varsinkin kun ei nuo uudet liikkeet (varsinkaan avossa) ole mielestäni enää tokoa ollenkaan, vaan pikemminkin sirkustemppuja muistuttavia juttuja jo… Olen myös saanut sen käsityksen, että lähes kaikki vanhankaavan tuomarit (varsinkin jo hieman iäkkäämmät) lopettavat tuomaroinnin elokuussa. Juuri kun tokokärpänen minuakin kunnolla puraisi, niin aika loppuu tyystin kesken..

Kyllä, olen joutunut syömään sanani ennenkin, mutta en oikein usko että meitä kokeissa näillä uusilla säännöillä nähdään. Siinä pitäisi niin monta juttua aloittaa alusta, kun vaan oikeasti tahtoisi mennä eteenpäin. Siis, never say never mutta on meillä onneksi jatkossa uusia haasteita ja tavoitteita sen BH:n ja rallytokon kohdalla. Ainakin. Luulenkin, että varsinkin juuri rallytokon puolelle on niiiin kivaa palata tämän hampaat irvessä-tokon jälkeen.:)

Koda pääsi aiemmin tällä viikolla ensimmäistä kertaa eläissään mereen uimaan.

Tulipas tästä tähän loppuun aikamoinen mielipideteksti, vaikka alun perin oli tarkoitus yrittää LYHYESTI kertoa tosta kokeesta.:D No, näillä mennään. Heinäkuussa siis luultavasti otetaan vaan iisisti tekemättä varmaan juurikaan mitään. Uimassa varmasti käydään toki kun vihdoinkin on täällä etelässäkin edes vähän aikaa aurinkoista ja lämmintä! Saattaa blogikin siis jäädä pienelle kesätauolle. Elo-syyskuussa voisi sitten taas aktivoitua jollain tasolla jollakin rintamalla. Aika näyttää.

Nauttikaahan nyt kesästä! Älkääkä vaatiko koiriltanne mahdottomia, ne ei ole koneita!

Ei saatu rakeita tänä vuonna, vaan meillä näytti juhannusyönä mökillä näin upealta kello neljältä aamulla:

PS. Hennalle vielä tätäkin kautta ISO kiitos blogin uudesta bannerista! :) <3