Putki päällä

Kesä on jo hyvällä mallilla ja tällä viikolla juhlitaankin jo juhannusta! Perinteen mukaisesti suunnataan taas lauman kera mökille ja onkin luvattu historiallisen hyvää ja lämmintä keliä.:)
Sitä ennen kuitenkin kerrataanpas mennyttä kevättä vielä nopeasti.

Cooper tosiaan avasi vihdoin ja viimein sertitilinsä Jämsässä ja näyttelyitä jatkettiin pitkin kevättä, eikä ollenkaan huonosti.:) Viikko Jämsän jälkeen suunnattiin Sipoon ryhmikseen, lähestulkoon kotinäyttelyyn, kun matkaa oli hurjat 20min. Tollereita taisi olla hurjat kahdeksan kappaletta ja tuomarina meille täysin uusi tuttavuus Erja Nummi. Olin lukenut että on tiukka ja tarkka täti, mutta minulle jäi hänestä hauska ja humoristinen kuva. Näyttely oli ampumaradalla, jossa alettiin päivän mittaan ammuskella. Säikkyjä koiraparkoja siis riitti, Coops sen sijaan alkoi käydä niistä kierroksilla enkä meinannut saada sitä kontaktiin ja seisomaan ennen kehää ollenkaan. Oltiin odoteltu kehää muutenkin kuumassa säässä jo pari tuntia ja oli todella turhauttavaa ja ihan tollerien alkuun asti mietin, että kannattaako sen kanssa mennä kehään ollenkaan.
Ihan omaan vuoroon asti emmin, mutta mentiin kuitenkin. Avouroksia oli kaksi ja Coops ensimmäisenä. Kuin taikaiskusta kontakti löytyi heti kehässä, ja Coops unohti paukkeet saman tien kun työmoodi löytyi, herkut maistuivat ja maltettiin taas seistä. Kuulin suurimman osan arvostelusta ja se kuulosti todella hyvältä. Tuomari kuitenkin kääntyi tuomarinpöydästä vielä meitä päin ja mietti kovaan ääneen, että mitä ihmettä hänen pitäisi tuolle koiralle antaa arvosanaksi. Olin siinä kohtaa suu auki että apua miten niin, sitten tuomari kertoi että Cooperilla on aivan upea runko mutta tuo sen pää.. kallo oli hänen makuunsa liian pyöreä ja liian vahva otsapenger. Taisin siinä sitten vähän hämmentyneenä sanoa että "no mutta onneksi se on kuitenkin todella söpö!" Siinä sitten tuomari sekä kehäsihteerit nauroivat kovaan ääneen, jonka jälkeen tuomari totesi että "no annetaan sille erinomainen!" Tämän jälkeen kuitenkaan en siis jäänyt odottelemaan mitään eriä kummempaa, kun siltähän se kuulosti. Toinen avouros sai EH:n, joten Coops luonnollisesti voitti luokkansa. Siinä sitten tuomari mietti vielä mitä tekisi ja yllätys oli melkoinen, kun hän totesikin että "Minun ei pitäisi oikeasti edes antaa SA:ta tuon pään mallin takia, mutta annanpa nyt kuitenkin!" Johan alkoi naurattaa itseäänkin siinä kohtaa ja tuomari vielä siinä toistamiseen kehui Cooperin runkoa, oli kuulemma oikea Mr.Finlandin runko.;)
Käyttöuros sai myös SA:n ja PU-kehässä tuomari mietti pitkään, laittaen kuitenkin käyttöuroksen ykköseksi ja tuomari jopa harmitteli kun ei voinut molemmille koiria sertiä antaa. Kyllä se sinivalkoinen olisi kieltämättä kelvannut, mutta sen perusteella kun ei meinannut ensin edes eriä antaa, niin tämä oli kyllä sellainen oikein hyvänmielen varaserti!

"Oikea tyyppi ja mittasuhteet. Tasapainoisesti rakentunut. Voimakaspiirteinen pää, jossa voimakas otsapenger ja kaareva kallo. Hyvä kuonon vahvuus. Hyvä selkä, lanne ja lantio. Riittävä eturinta, sopiva rungon vahvuus. Tasapainoiset kulmaukset, hyvä raajaluusto. Tyypilliset liikkeet. Oikealaatuinen karvapeite."
AVO ERI1 SA PU2 VASERT

Viikkoa myöhemmin elettiin hurjaa MM-lätkä huumaa ja sen lisäksi suunnattiin Cooperin kanssa kohti Kemiönsaaren ryhmistä. Olin ilmoittanut Coopsin sinne isolla riskillä, tuomarina kun oli hyvin tiukaksi todettu Leni Finne. Jotenkin minulla oli vain sellaiset vibat, että Coops voisi hänelle upota ihan hyvin, kun on aiemminkin jalkavista ja timmeistä tolloista tykännyt. Meillä oli kahden tunnin ajomatka suuntaansa ja aamu valkeni hyvin sateisena, Turun motaria kaatosateessa ajellessa manasin monta kertaa että eihän tässä ole mitään järkeä. Näyttelypaikallakin satoi lähes kaatamalla, sitten sade loppui hetkeksi, tuli uusi kuuro, sade loppui, alkoi uusi kuuro... tätä vaan jatkui, joten odoteltiin autossa jonkin aikaa kehien alkua. No, sitten kun päätin roudata kamat vihdoin ulos kehän laidalle niin totta kai piti häkki ja koira suojata kaikin tavoin, mitäs väliä sitä itellään oli.:D
Tollereita oli neljä kappaletta, kolme urosta ja yksi narttu. Olin jo siinäkin kohtaa että taas tätä meidän tuuria haha! Tuomari olikin sateisesta kelistä huolimatta oikein hyvällä tuulella ja totesikin tollereiden alkaessa (alkoi nimittäin juuri paistaa aurinko pilvien välistä hetkellisesti) että nyt hän kyllä ottaa sadetakin pois, vaikka varmasti sen jälkeen alkaa vaan sataa uudestaan.:D Oikein nätti nuori uros sai SA:n ja sitten avopojat joita oli kaksi. Kylläpäs jännitti, kun Finne niin tiukaksi tiedetään. Toisaalta ajattelin että jos hänellä pärjätään, niin sitä mielipidettä arvostan pitkälle! Coops tervehti tuomaria hyppimällä syliin ja pussaamalla, johon tuomari totesi että "no hyvä on,moikataan sitten oikein kunnolla!" Coops olisi halunnut lisää rapsuja, mutta sitten tuomari totesi että "ei ei nyt on tervehditty, nyt ryhdytään hommiin ja käyttäydytään!" Ja malttoihan herra sitten seistäkin ja juoksi ja esiintyi muutenkin kivasti ja energisesti. Kuulin taas osan arvostelusta ja kivaa kuultavaa se olikin.:) Erinomainen sitten saatiin ja toisen avouroksen saadessa EH:n, voitettiin luokka ja saatiin vielä SA perään. PU-kehässä mentiin luonnollisesti nuortenluokan uroksen taakse ja tässä järjestyksessä tuomari meitä sitten juoksuttikin. Kerkesin jo vähän huokaista pettymyksestä, kun paikkoja ei vaihdettu. Jäin kuitenkin palkkaamaan Cooperia, kun yhtäkkiä toisen uroksen omistaja vinkkasi että "hei menkäähän eteen, te olitte ykkösiä!" Ja minä näytin varmaan siltä kuin en olisi kehässä koskaan ollutkaan, kun olin niin pöllämystynyt.:D Mutta kyllä se tuomari meitä siitä sitten viittilöi eteen ja wohooo!! Sehän tiesi kuin tiesikin Cooperin toista sertiä! Voi mikä murunen.<3 Narttu sai sileän erin, joten se tiesi Cooperille myös automaattisesti roppia! Oli mun ilme varmasti näkemisen arvoinen, niin harvinaista herkkua meille ja vielä tosiaan arvostamaltani tuomarilta, wau!

Sipoon tavoin kun yksin oltiin liikenteessä, niin harmillisesti ei tältäkään reissulta yhtään kehäkuvaa muistoksi jäänyt vaikka silloin jos koskaan olis ollut tarvetta! Ilmakin oli niin sateinen, että piti posetuskuvatkin ottaa myöhemmin.

"Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Erinomainen sukupuolileima. Oikeanmallinen pää. Silmät voisivat olla tummemmat. Hyvät korvat, kaula ja ylälinja. Hieman niukka eturinta. Oikean mallinen rintakehä. Tasapainoiset kulmaukset. Oikea askelpituus."
AVO ERI1 SA PU1 SERT ROP

Hymyilytti jälkikäteen tuo "oikeanmallinen pää" kun viikkoa aiemmin toinen tuomari sitä niin inhosi.:D Mutta siitäkin näkee että on tämä niin tuomarilaji ja niin makuasia! Ryppeihin jäätiin totta kai, mutta läpijuoksuksi se meni, tuomarikin tosin oli ryhmissä eri. Silti oli kiva kokemus ja hienosti Coops jatkoi pitkän päivän, reipas reissumies.:)

Jatkettiin autossa istumista ja kehäkettuilua heti sunnuntaina, kun suunnattiin vuorostaan ihan toiseen ilmansuuntaan kohti Haminan NORD-näyttelyä. Tuomarina oli toistamiseen muutaman viikon sisään Jaana Hartus. Oltaisiin siis häneltäkin saatu toinen serti vielä ottaa, jos tilaisuus olisi tullut. Eipä ollut Haminassakaan tungosta, vain kymmenen tolleria joista kaksi vielä pentuja. Keli oli aivan erilainen kuin lauantaina, aurinko paistoi siniseltä taivaalta eikä tarvinnut kastua toista päivää putkeen.:D Kun meillä se serti Hartukselta jo oli, niin ei mitään kauheita paineita ollut. Avoluokassa oli kolme urosta, joista linjastaan ehkä hieman poiketen matalampi ja rotevampi uros vei tällä kertaa voiton, Coopsin ollen noista kolmesta selvästi jalkavin ja sporttisin. Linja piti sen verran kuitenkin, että Coops sijoittui luokassa toiseksi ja sai myös SA:n. PU-kehässä oli lopulta kolme urosta, Cooperin kiriessä PU2-sijalle saaden vaaleat varahärpäkkeet mukaanviemisiksi.:) Pakkohan se oli olla tyytyväinen, kun oli peräti neljän SA:n putki päällä (meille harvinaista herkkua, sen takia niitä kai arvostaa ihan eri lailla) ja kuitenkin kaksi PU1 sekä kaksi PU2 sijaa.:)

(c) Jarno Niemi

Haminasta saatiin kuviakin, varsinkin noista Coopsin upeista liikkeistä.:) Kiitos Hanna ja Jarno! Oli kyllä varsin huima ero tuossa Cooperin arvostelussa, jonka poju tällä kertaa sai Hartukselta. Aikaa välissä vain muutama viikko, mutta arvostelussa mainittu aivan eri asioita, ihan kuin olisi toisen koiran arvostelua lukenut. Mutta niin kai tämä joskus sitten vain menee. Pisti silti silmään itselläni ja monella muulla.

"Jäntevä, mittasuhteiltaan ja raajakorkeudeltaan oikea, nuorehko uros. Runko voisi olla vieläkin täyteläisempi ja eturinta merkitympi. Kaunis ryhti. Voimakas pää, jossa reilu stoppi. Kuonon tyvi voisi olla täyteläisempi. Liikkeessä rodulle tyypillinen keveys."

AVO ERI2 SA PU2 VASERT & NORD-VASERT

Eipä kyllä silti voinut tuosta viikonlopun saldosta valittaa, tietysti vielä Leijonat kruunasi koko viikonlopun toisaalla joten ikimuistoiset päivät nuo olivat! Muualtakin kuului hienoja uutisia; Cooperin Lotta-sisko (Hedera's Forever In Love) suoritti samaisena lauantaina Valkeakoskella MH-luonnekuvauksen hyväksytysti! Sen jälkeen Lotta kehäkettuili Keuruulla meidän ollessa samaan aikaan Haminassa, ja neitokainen olikin koko rotunsa kauneinen! Aika huikea edustus murusilla siis, kun sekä sisko että veli olivat viikonlopun roppeja. Olen niin onnellinen ja ylpeä.<3 

Roppiveli ja sen roppisisko! <3

No, tuon upean SA-putken jälkeen jatkettiin kehäkettuilua vielä parin näyttelyn verran ja meillä alkoikin erilainen putki. Meistä tuli hetkessä ropista floppi, kun Vantaalla PK-näyttelyssä Cooper vetäisi upealla esiintymisellä ja turkilla tylysti EH:n Tarja Hovilalta. No, hänen linjaansa en tollereissa ole alunperinkään koskaan ymmärtänyt. Hänet tuntien ei luultavasti pitänyt Cooperin päästä (ei aikoinaan pitänyt Kodankaan) ja kuulin kuinka liikkeistä löysi moitittavaa. Tuota arvostelua en edes hakenut. Silti oli mukavaa, kun kaverini Johannan Lara-bortsu (Cooperin yksi rakkaimmista tyttökavereista) oli hienosti ROP! :) Onnea vielä tätäkin kautta!

EH:n koirahan tämä on, eikö?

EH-putki jatkui heti pari päivää myöhemmin, kun suunnattiin Johannan ja Laran kanssa Iitin ryhmikseen. Tuomarina siellä taas uusi tuttavuus, Hilkka Salohalla. Olin hänestä kuullut että on koosta tarkka (olisi pitänyt ottaa tämä huomioon...) sekä purennasta. Sielläkin olisi ollut se viimeisen sertin mahdollisuus niin hyvä, mutta ehei. Tästä reissusta jäi kyllä paska maku suuhun. Tuomari oli ahkera koiria mittailemaan, ja tollereiden avoluokassa olikin sitten ihan ääripäät kuten tuomarikin sen sanoi ja kaivoi heti mittatikun esiin taas; oli nimittäin Coopsia vastassa matalajalkaisin ja pienin uros mitä olin koskaan nähnyt, huhhuh. Niin totta kai siihen verrattuna nuo Coopsin jalat korostuivat entisestään.. No, en silti jaksanut ressata kun LUOTIN SIIHEN että kyllä se sen 53cm niin kuin aina ollut. No eipä ollutkaan.:) Tuomari mittasi Cooperin, totesi olevan liian iso, tuli sitten mittaamaan vielä toisenkin kerran jolloin oletin hänen korjaavan lukeman sillä hän piti mittatikkua kyllä ihan vinossa, eikä pelkästään meidän kohdalla... No, ei kuulemma saanut Cooperista yhtään pienempää kuin 54cm eli puolisenttiä liikaa. Sen takia sitten tylysti EH, ei edes sileää eriä mikä olisi ollut musta ok ja perustella että ei SA:ta koon takia. Mutta EH. Tuomari totesi siinä että "Tämä on kyllä aivan upea koira, mutta liian iso." Turhapa siinä oli selitellä että on tällä jo kaksi sertiä ja aina mitattu 53cm, ilmeisesti kaikki edelliset olivat olleet väärässä ja tämä täti tasan oikeessa.:)))) Ironista kyllä, Cooper totisesti sai häneltä muuten kyllä varmasti upeimman arvostelun mitä se on koskaan saanut, vikaa lausetta "turhan suuri koko vaikuttaa arvosanaan" lukuunottamatta. 

Kehän jälkeen tuli eräs sprinkkunainen sanomaan mulle heti, että tuomari piti mittakeppiä aivan vinossa eikä koiran linjan mukaisesti ollenkaan. Ja saipa Larakin myöhemmin samalla tyylillä 1,5 senttiä lisakorkeutta, joten toooosi kiva. No, nää on näitä. Hirveen hauska laji ei voi muuta sanoa.:)

No, ei tämän kuvan saldoon voi silti pettynyt olla. Terve, iloinen ja vietikäs koira on aina pääasia, mutta en minä tästäkään valita! Sen jälkeen toki nuo EH:t tuntui kieltämättä paskalta, mutta kyllä me tästä vielä noustaan ja se viimeinenkin sinivalkoinen jostain saadaan.:) Sitten se työ vasta alkaakin!

Mulla on nyt pienenä haaveena käydä vielä joskus Salohallan kehässä uudestaan, tällä kertaa vain sitten valioluokassa.;) 

Nyt meillä on sitten kunnon näyttelytauko, tulee tähän kohtaan kyllä tarpeeseen, vaikka Cooper onkin upean turkin kasvattanut juuri nyt totta kai.:D Ollaan jatkettu mejäreenejä, ja aloitettu säännöllisen epäsäännölliset toko/rallytokotreenit ja tarkoitys on mökilläkin viettää aktiivinen reenijuhannus. Saas vaan nähdä kuinka itse toteuksen käy! 

Summer boys.<3

Tuulinen näyttelypäivä

Juups.

Käytiin tänään pitkästä aikaa kehäkettuilemassa täällä kotimaan maaperällä. Riihimäellä oli varsin mukava kesäpäivä, mutta myös erittäin tuulinen sellainen. Kyllä siellä näyttelyväellä häkit kolisi, tuolit kaatuili ja arvostelupaperit lenteli pitkin kehiä. Välillä tuntui että oli tuo tollokin lähellä lentoon lähteä.
Paikalla oli tosi mukavasti tuttuja, niin sai juttuseuraa tollokehän laidalla koko kehäkettuilun ajaksi. Jälkikäteen myös täällä kiitos seurasta Hannalle, Jarnolle, Johannalle ja Lyylille.:)

Riihimäellä tolloilla oli tuomarina meille tuttu Helin Tenson. Sama tuomaritäti siis, joka Kodalle helmikuussa Tallinnan ryhmiksessä antoi sertin ja VSP:n. Senpä takia odotukset ensimmäistä kertaa korkealla olivat ja toiveet optimistiset. Nöyrinä silti kehään mentiin.
Koda oli harvinaista kyllä ainoa avoluokan uros. Jäbä päätti tehdä tismalleen samoin kuin Tallinnassa saman tuomarin kanssa teki, eli pisti samantien istuen kun kopeloinnin aika koitti. Ensin meinasi punkea tuomarin syliin tosin.:D Tuomari tykkäsi jäbästä edelleen ja ERI SA saatiin.
Lopulta PU-kehään ylsi kolme urosta; Koda, junnu ja valio. Tuomari juoksutti kierroksen, jonka jälkeen pyysi meitä ja junnua juoksemaan vierekkäin edestakaisin. Sen jälkeen kysyi koirien ikää uudelleen ja mietti vielä hetken. Valio voitti, junnu toinen ja me jäätiin siis jälleen kerran jämäsertille. Kyllä otti päähän. Ja paljon. Jäin ihan äimänkäkenä vaan pitelemään vaaleansinistä hyödytöntä rusettia ja kysyin tuomarilta mikä vaikutti PU2 ja PU3 sijoitukseen. Liikkeet, kuulemma.

No joo, nää on näitä. Itse pidän tuota varasertiä tosi turhana, jota ei tarvitsisi jakaa ollenkaan. Varacacibista nyt voi hyvällä tuurilla olla iloa, tuosta ei minkään vertaa. On vaan hassua, että jo kahdesti ollaan jääty ruipelon junnun taakse vaikka tuo on jo niin valmis paketti. Mutta harmitti se, kun lähelle taas jäi. Mitäs menin sillon joskus aikanaan tokaisemaan, että varaserti on mun mielestä nätein ruusuke niin nyt sitä saa.

Tosi ihana arvostelu kyllä saatiin! Yksi parhaista tähän mennessä.:) Siinä oli kyllä tosi paljon samaa kuin helmikuisessa arvostelussa, silloin tosin tuomari vielä toivoi täydempää rintakehää.

"Selvä sukupuolileima. Hyvät mittasuhteet ja raajaluusto. Erinomainen pää, ilme, ylälinja ja kulmaukset. Hyvä häntä ja turkki. Samansuuntaiset liikkeet. Hyvät etuliikkeet."
AVO ERI1 SA PU3 VASERT.

Johannalle kiitos kuvista! :)

Kova tuuli näkyy kyllä tossa turkissa ja huuletkin lerpattaa.

Roppikehän jälkeen sain vielä ilon ja kunnian auttaa Hannaa kasvattajaryhmässä handlaamalla siellä Lumon, joka oli VSP-koira.:) Oli kyllä reipas ja helppo tapaus, neito kun on tuossa hommassa ihan pro!
Tollereiden jälkeen tuomari piti kahvitauon ja tuli vielä kehän laidalle juttelemaan meidän kanssa. Oli selvästi huomannut pettymykseni ja oli pahoillaan, kun sanoi että mulla on aivan upea koira ja hän rakastui siihenkin niin ja oli todella vaikeaa päättää tuo järjestys ja se olisi voinut päättyä kummin vain. No ei siinä vaiheessa ollut itselläni paljon muuta vaihtoehtoa kuin todeta että kyllähän se harmittaa, mutta hän oli päätöksensä tehnyt ja perustellut ja sillä hyvä.:) Kehui Kodaa minulle kyllä tosi avoimesti, hoki koko ajan sen olevan niin kaunis. Sen jälkeen juteltiin vähän niitä näitä ja tuomari totesi siinä arvostavansa itse eniten selvää sukupuolileimaa, liikkeitä ja luonnetta. Hyviä arvoja minusta! Aivan ihana, persoonallinen ja hyväntuulinen tuomari tämä Tenson kyllä kaiken kaikkiaan, lisää hänenlaisiaan, kiitos! Siinä lopuksi sitten hän kehoitti tulemaan vielä uudestaan näytille ja sanoin että kyllä todellakin tullaan heti kunhan sopiva tilaisuus tulee! Tenson olisi elokuun alussa Mäntyharjulla mutta sinne me ei kyllä päästä.

Ja siis nyt jälkikäteen ajatellen pakkohan tähän on olla tosi tyytyväinen! Linja oli nimittäin tänään TODELLA tiukka. Arvosteluskaala oli T-ERI SA ja sitä hootakin oli useampi kappale. Toki sitä sinivalkosta lähettiin hakemaan, kun kerrankin tiedettiin että voidaan pärjätä, mutta onpahan yksi ruusuke lisää vaikka väri vähän eri olikin.
Kyllä taas huomasi eron, kuinka paljon vaikeempaa täällä Suomessa on pärjätä kun kilpailua on enemmän ja taso kovempi. Muutenkin juuri täällä PK-seudulla on tosi vaikeeta edes sijoittua kun koiramäärät on niin suuret joten voittoa se on aina tämäkin kuitenkin.

Ei me nyt ihan niin paskoja olla.:)

Nämä meidän Narvan pokaalit tuli jo aikoja sitten mutta unohdin postata kuvan.

Muuten tänne ei oikein mitään muuta kuulukaan. Meillä on kyllä lähtenyt tosi hitaasti ja laiskasti tämä kesä käyntiin, vaikka alkuperäiset suunnitelmat oli kaikkea muuta. Ei olla tällä viikolla mitään muuta tämän päivän lisäksi tehty. Ei edes toko nappaa ollenkaan, vaikka se yksi ykkönen enää puuttuisi. Mutta niin se mieli vaan muuttuu, niin itellään kuin koirallakin sillon tällön.
No, ensi viikolla voisi yrittää käväistä vähän uimassa ja hakea Sipoosta pari tilaamaani peuransorkkaa sekä pari purkkia peuranverta. Josko sitä sitten juhannuksena päästäisiin mökillä jälkiä vetämään. Mejäkokeisiin ei harmillisesti tänä kesänä millään riitä aika, liian aikaavievää ikävä kyllä. Ehkä loppukesästä tai syksystä, we'll see. Tällä hetkellä ei ole mahdollista varata koko viikonloppua moiselle hommalle.
Sen lisäksi ajattelin joku päivä suunnata jollekin läheiselle ampumaradalle paukkutreeneihin. Mejäkokeissa tuo ei ole ampumisesta ollut moksiskaan, kun osaa odottaa sitä. Mutta jos Koda kuulee laukauksia yhtäkkiä, se jähmettyy ja jää ihmettelemään vähän liikaakin. Kuitenkaan sitä ei ole ääniherkäksi todettu luonnekuvauksessakaan, ihan päinvastoin itseasiassa. Joten sitä käydään treenailemassa myös. Ei kait tässä muuta sen kummempaa. Vielä on onneksi kesää jäljellä.

Mastery syysnäyttely

Pyörähdettiin lauantaina Kodan kanssa Helsingin Tuomarinkartanolla Mastery syysnäyttelyssä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja kaikkialla oli vihreää, joten tunnelma oli pikemminkin kesäinen kuin syksyinen.
Tuomarina Helsingissä piti alunperin olla Leni Finne ja hän onkin sellainen tuomari, joka jakaa kovasti mielipiteitä. Juteltiinkin siinä kentän laidalla, että varmaankin juuri tämän takia tollereiden osallistujamäärä olikin todella pieni, 5kpl! Mutta sitten tuomariksi vaihtuikin brittiläinen John Thirlwell, josta kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan.
Brittiläiseen tapaan hän oli hyvin kohtelias herra, joka näytti arvostavan ennen kaikkea hyvää liikettä ja lopulliset sijoitukset perustuivatkin varmasti lopulta juuri siihen. Uroksia oli kaksi ja narttuja kolme ja kävi niin hauskasti että joka luokassa oli vain yksi koira.

Sekä junnuluokan uros Niilo (Grezagord's Breaker Junior) että Koda saivat molemmat ERIt ja SA:t joten kohdattiinkin samantien PU-kehässä. Niilolla oli niin lentävät liikkeet, että vei urosten voiton vaikka Koda toki kehittyneempi olikin. Serti meni siis Niilolle ja Kodalle varaserti! Ei kyllä haitannut meitä, meillä oli koko ajan niin hyvä tsemppi ja henki päällä meidän pienellä tolloporukalla, että oltiin vaan ilosia toistemme puolesta. Toinen serti olisi toki kelvannut, mutta mahdollinen ROP ja varsinkin RYP-kehä eivät kyllä olisi innostaneet yhtään. ViimeKIN viikolta on sellaiset univelat taas kertyneet, että oltiin Kodan kanssa molemmat tosi tyytyväisiä että päästiin ajoissa kotiin ansaituille päikkäreille. :) Tollereiden kanssa sitäpaitsi toi RYP-kehä on aina lähes poikkeuksetta vaan sellainen kiitos ja näkemiin-juttu.
Ja jostain syystä juuri tuo varaserti on aina ollut omaan silmään se kaikista nätein ruusuke, niin kiva saada sellainen hyllyyn joukon jatkoksi.;) Stella-siskokin oli myös tuolla kehäkettuilemassa ja olikin ainoa narttu joka sai SA;n ja nappasikin sitä myötä myös ensimmäisen sertinsä (oli jo vähän aikakin;) ja oli vielä VSP, hieno juttu!

Kuvia ei valitettavasti vielä tuolta paikan päältä ole kun en ole niitä valokuvaajalta saanut, mutta päivitellään niitä tänne sitten sitä mukaa kun niitä saadaan.

"Very good type. Pleasing head with good eye. Lovely bone. Well angulated shoulders. Good length of body. Adequate rear angulation. Pleasing outline. Moved a little close behind. Good coat."
NUO ERI1 SA PU2 VASERT

Näyttelypaikalla oli vielä kaiken lisäksi mahtavat tarjoukset, ja saatiinkin kuusi uutta lelua vain viidellätoista eurolla. Ei ollakaan pitkään aikaan mitään ostetukaan, niin olihan pikkukettu ne nyt ansainnutkin. Ensi lauantaina kehäkettuilaan vielä kerran nuorten luokassa ja koko tänä vuonna Porvoossa. Siellä onkin jo sitten liki 30 tolleria, joten me ei siellä kärkiporukassa kiikuta joten siksi nautitaankin nyt tästä!

Sen jälkeen jäädäänkin pitkälle näyttelytauolle, sillä meille nää tulokset kyllä jo riittää ja passaa vallan mainiosti. Syksy ja talvi keskitytään nyt lajitreenaamiseen (agility ja toko/rallytoko) että voidaan ensi vuoden puolella startata jo jossain kokeessa.
Kokeista puheen ollen; käytiin viikko sitten maanantaina Kotkassa Kodan kanssa BH-kokeessa. Eihän se läpi mennyt niinkuin vähän jo ounastelinkin, mutta arvokasta tietoa ja kokemusta saatiin. Itselleni se oli tärkeä kynnys ylitettäväksi, varsinkin henkisellä puolella, että uskalsin kokeeseen mennä. Eipä kukaan noita koulutustunnuksia ja tuloksia kotisohvalle tuo, niin pakkohan sitä vaan on lähteä kokeilemaan, eikä se oikeasti edes ollut sen kummempaa kun kentälle asteli.

En ollut edes pettynyt siihen ettei koe mennyt läpi, vaan siihen miten erilainen kuva koko kokeesta minulle oli annettu opettajienkin kautta. Minulle oli aina sanottu ja kerrottu, että siellä ei haittaa vaikkei koira koko ajan seuraisi palvova ilme kasvoillaan, ei haittaisi tuplakäskyt eikä se että koira juoksee luoksetulossa suoraan viereen eikä eteen. (Kysyin tätä vielä juuri ennen meidän vuoroa ja sanottiin ettei haittaa) Tämän kun EI PITÄISI olla hifistelytokoa, vaan nimenomaan koiran pitäisi vaan totella ja olla HALLINNASSA.
Mutta ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole. Saatiin nimittäin hirveetä miinusta kun Koda tosiaan pysyi vierellä koko ajan, mutta ei seurannut myös katseellaan, käytin "paikka" käskyä pelkän istu ja maahan sijaan ja Koda juoksi vierelle; kaikesta miinusta ja siksi liikkeet olivat "puutteellisia." Tämä ei mennyt minulle ihan kaaliin. Varsinkin kun meitä edellinen koira pomppi kuin kenguru koko tottiksen ajan ja pääsi läpi. Meidän parina ollut levoton malinois kirjaimellisesti ulvoi koko suorituksen ajan ja pääsi läpi. Kodan lisäksi, yllätysyllätys, toinen koira joka ei läpäissyt oli rauhallinen kultainennoutaja. Että kun BH nimenomaan tarkoittaa BEHAVIOUR eli KÄYTTÄYTYMINEN, niin tuollaiset levottomat adhd-koirat kyllä läpäisevät, mutta sitten rauhallisemmat ja verkkaisemmat koirat jotka oikeasti KÄYTTÄTYVÄT hyvin, mutta joiden liikkeet eivät ole ihan niin näyttävät eivät läpäise, niin kyllä tässä mun mielestä on jokin vialla, ja pahasti. Murrrrrrr.

Sen takia siis potutti ja raskaasti muutaman päivän. Mutta tuomari oli kuitenkin meille kokeen jälkeen sanonut, että ei todellakaan kuulemma ollut paljosta kiinni tuo läpäiseminen. Hän toivoi Kodalle innokkaampaa ja aktiivisempaa seuraamista ja hieman nopeampaa reagointia käskyihin, niin se olisi sitten siinä. Nojoo, meijän tapoihin ei kuulukaan heittää pyyhettä kehään, niin nytkun suurinpiirtein tiedetään mitä vielä pitää hioa, niin keväällä varmasti koittaa uusi yritys. Olihan se kieltämättä melko uhkarohkea yritys saada tuo BH alle 2-vuotiaana, varsinkin kun tuo tollopoika on ollut melkoinen hormonihirviö viime aikoina ja käskyjä on ollut melko vaikea saada läpi. Tuomarikin hyvin kokeessa sanoi, että koira ei ollut aivan läsnä. Että jos ja kun tuo pikkukettu toivottavasti taas jossain vaiheessa palaa takaisin maan pinnalle ihanalta tuoksuvien narttujen maailmasta, niin tästä jatketaan.:)

"Sometimes you win, sometimes you learn."