Se viimeinen

Kuten jo edellisessä postauksessa hieman sivusin, tänä viikonloppuna oli tarkoituksena lähteä tavoittelemaan sitä viimeistä sertiä Kodalle.
Tänään suunnattiinkin jo aikaisin aamusta siis kohti Loviisan ryhmistä. Näyttelypaikkana toimi ravirata ja kehien takana juoksentelikin komeita ravureita, jotka olivat kaikesta hälinästä huolimatta todella rauhallisia eivätkä olleet koirista moksiskaan eivätkä koiratkaan niistä välittäneet. Sisäinen heppatyttöni vaan iloitsi kyseisestä paikasta täysin rinnoin!

Kehät olivat isoja ja hyvä pohjaisia ja ennen kaikkea sää todellakin suosi! Aurinko paistoi tai suorastaan porotti pilveettömältä taivaalta. Mikäs sen parempaa viettää kevätpäivää kehäkettuillessa siis.:)
Tuomarina tollereilla toimi Saija Juutilainen ja tolloja oli Loviisaan ilmoitettu 13 kappaletta joista 12 oli paikalla. Uroksia oli neljä, kaksi avoluokassa ja kaksi käyttistä. Toinen avouros ennen Kodaa sai EH:n. Kuumasta kelistä huolimatta Kodalla riitti hurjasti virtaa ja se esiintyi todella pirteästi, tuntui jopa ihan nauttivan esiintymisestä tänään.

Kuvat (c) Jarno Niemi.

Punainen lappu nousi (ja luokkavoitto siitä siis) ja pian sen perään myös vaaleanpunainen SA:n merkiksi. Tuomari jo tässä kohtaa kätteli minua todeten että "Onnitteluni hienosta uroksesta!" Hymyilin jo tuossa kohtaa varmaan kuin naantalin aurinko! Siitä huolimatta piti vielä jännittää kahden uroksen verran. Käyttöluokan pojat saivat H:n sekä ERI:n, mutta vain sileän sellaisen. Se siis toden totta meinasi sitä että Koda sai kuin saikin sen viimeisen sinivalkoisen! <3 Upea, upea ukko!

Nartuissa oli myös tiukka linja ja kolme niistä saivat SA:t. Parhaaksi nartuksi valittiin Minku (Magicfox's Nebbiolo) joka on siis juurikin sama neitokainen, jonka kanssa oltiin roppikehässä Pertunmaalla kuukausi sitten. Kodahan vei silloin ropin nimiinsä.
Tuttu kaksikko vastakkain roppikehässä siis tänäänkin.:D Minä kyllä niiiin toivoin VSP:tä, että oltaisiin päästy ajoissa kotiin, sillä kuuma oli ja itselläni vielä vähän töitäkin myöhemmin.. No, Kodahan ei saanut silmiään irti Minkusta roppikehässä, joten roppi meni ansaitusti Minkulle ja Koda siis VSP, tämähän sopi meille paremmin kuin hyvin!

ROP Minku ja VSP Koda.

Koda sai tuomarin suurten kehujen lisäksi vielä todella hienon arvostelun joka oli ihan kirsikka kakun päällä:
 "3,5-vuotias uros. Oikealinjainen, hyvin rakentunut kokonaisuus. Hieno, jäntevä kunto. Kaunis karva ja väri. Hieno uroksen pää ja ilme. Hieman kookkaat korvat. Kaunis hännän asento. Sujuvat liikkeet, joissa hyvä tasapaino. Hyvä luonne."
-> AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP

Ennen kaikkea oli hienoa saada maininta Kodan yleisestä fyysisestä kunnosta.:) Olihan se varsinkin nuorten luokassa sellainen hieman löysä ja plösö eikä silloin mainittavaa menestystä tullutkaan. Mutta nyt 3,5-vuoden iässä ukkeli taitaa jo olla valmis pakkaus, niin rungoltaan kuin massaltaankin.
Loviisan ryhmiksessä oli myös mukavaa vaihtelua palkintojen suhteen, siellä oli valittavana vaikka mitä! Oli narupalloa, kynttilöitä, viilennyspyyhkeitä, pieniä maljakoita sekä koiranleluja ainaisten pokaalien tilalle. No, otettiin me matkaan yksi pokaali sekä sitten uusi ihana vinkulelu, olihan jätkä sen ansainnut! <3

Kyllä nyt on vaan liikuttunut ja kiitollinen olo. Huikeat pari viimeistä näyttelyä takana, ei voi muuta sanoa! Olin jo yhdessä vaiheessa aikeissa luovuttaa Suomen sertien keruun suhteen, mutta onneksi ei kuitenkaan! :) Nyt kun ulkoinen olemus on muotovalion arvon veroinen niin kaipa niitä taippareita pitää sittenkin alkaa harkita vakavasti..saisi ukkelista samantien viiden maan valion, siinä jos missä on motivaatiota treenata ja koittaa! Pitkän työn ja tuskan takana se tulee olemaan, mutta se ei pelaa joka pelkää.:)

Kyllä taitaa meidän näyttelyt täällä kotimaan kamaralla olla taputeltu tällä erää. Meillä ei ole enää mitään saavutettavaa tai voitettavaa, ei tarvita siis enää mitään. En koe siis saavani tästä enää oikein mitään irti, en kuitenkaan niiin paljon tästä näyttelyhommasta nauti, saati sitten Koda. Meillä on ne mitä tarvitaan ja se riittää meille varsin hyvin, varsnkin kun tästä ei koskaan pitänyt mitään showpuudelia edes tulla.:D Ollaan saatu jo paljon enemmän kuin koskaan uskalsin uneksia!
Meillähän olisi tosiaan huomenna vielä toinen ryhmis Lahdessa, olin ilmoittanut Kodan varmuuden vuoksi molempiin sillä toiveella että tuo viimeinen jommasta kummasta napsahtaisi. Ja nyt kun se napsahti, niin taidetaan jättää väliin ja suunnata sen sijaan tuonne Kodan "mummolaan" äitienpäivää juhlistamaan ja MM-lätkää katsomaan, ei hullumpaa sekään.:) Olishan se komiaa lopettaa näin huipulla kaiken lisäksi.:D
Meillä on muutenkin ollut jo ihan huippu viikko, kun torstaina ensin napsahti RTK2 ja nyt tämä, kyllä nämä kelepaa!

Ulkomailla toki tullaan vielä käymään, sillä kaksi cacibia uupuu inttivalion tittelistä joten ei sentään lopullisia hyvästejä näyttelykehille vielä heitellä. Suurkiitos kaikille meidän kanssa kehänlaidalla myötäeläneille!

Onnellinen tollo pääsi vielä ansaitusti iltauinnille! 

Pertunmaa RN

Tänään oli aikainen herätys ja 8.30 auto starttasi pihasta kohti Pertunmaan ryhmistä! Mentiin kaverini Sarin kyydillä, kun oli hänkin tulossa flättinsä kanssa samaan paikkaan ja vieläpä samalle tuomarille heti tollereiden jälkeen. Olikin paljon kivempaa mennä samalla kyydillä kun oli seuraa matkan ajan, kun sellainen parin tunnin ajo oli kuitenkin edessä.:)
Pertunmaa oli ihan keskellä ei mitään ja näyttelypaikka olikin melko erilainen mitä yleensä; tila oli sellainen hyvin pieni mutta siisti liikuntahalli. Pihalla pyöri kaksi kehää ja sisällä kaksi muuta.
Kun päästiin sisälle kamoja viemään kehän laidalle, niin heti sattui viereisen kehän laidalla silmään tuttuja, nimittäin meidän kanssamme Druskininkaissa olleet lagotto-ihmiset, ja tietysti piti morjenstaa, muistella reissua ja Liettuan helteitä ja kysellä miten sen jälkeen on mennyt. Minut sitten siltä seisomalta myös pestattiin viemään Reea-niminen ihana lagotto-rouva paras narttu-kehään! Mielelläni kyllä menin ja Reea liitelikin niin upeasti että ei tarvinnut kuin hihnasta pitää kiinni.:) Nuoremmat veivät tällä kertaa sijoitukset veteraanin kuonon edestä, mutta meillä oli kehässä hauskaa ja uusi kiva kokemus itselleenkin!

Sen jälkeen jäätiinkin odottelemaan tollerien kehän alkua. Tuomarina tolloilla oli vanha tuttu ja ihana Helin Tenson, joka Kodasta on hirmuisesti tykännyt aiemminkin. Tallinnassa siis saatiin häneltä SERT ja VSP ja viime kesänä silloin erittäin harmittava PU3 sijoitus ja varaserti. Siitä siis hampaan koloon jäi ja siitä lähtien olen vaan koko ajan kytännyt missähän Tenson mahtaa seuraavan kerran taas olla. Ja vihdoinkin pitkän odotuksen jälkeen hänen kehäänsä taas päästiin!
Pertunmaalle oli ilmottu kahdeksan tolleria, joista seitsemän oli paikalla. Koda oli ainoa uros! Herranjumala en ollut uskoa silmiäni ja tuuria, kun uutiset kehän laidalta kuulin.:D Mutta sitten vasta alkoikin jännittää, nyt oli sellainen sauma että NYT TAI EI KOSKAAN ja takaraivossa vaan pieni ääni huusi että mitäs jos ei tulekaan sitä SA:ta tällä kertaa kun ei sitä kuitenkaan koskaan tiedä! Uudelle tuomarille ei ole niin jännää mennä kun ei osaa yhtään odottaa mitä sieltä tulee, mutta kun oli tuomari jolla tiesi että pitäisi pärjätä niin herranjestas että jännitti!

No, sain itseni sen verran kasaan että kehään (onneksi!) sitten kuitenkin päästiin.:D

Koda oli taas tyyni, mutta iloinen ja tuomaria pusutteleva itsensä. Seisoi kauniisti ja juoksukin tuntui hyvältä, pohjakin oli kyllä huippu! (Ja noi pienet lätkäkaukaloseinät aivan ihanat.:D)
Tenson on tunnettu, että arvostelee pitkään ja hartaasti ja käyttää paljon aikaa, mutta nyt se tuntui extra pitkältä ajalta tuo seisominen! En kuullut tuomarin arvostelua ollenkaan, mutta sieltä se punainen ja heti perään vaaleanpunainen lappu nousi, JES! Kodan toinen serti, VIHDOIN JA VIIMEIN! Kyllähän sitä jo olikin odotettu tässä pieni tovi...:D
Koda sai muutenkin kyllä ehkä upeimman arvostelunsa ikinä, mikä lämmitti mieltä niin tavattoman paljon:
"Erinomaiset mittasuhteet ja luuston omaava uros. Komea uroksen pää. Hyvä ilme. Kauniit korvat. Kaunis ylälinja. Erinomainen eturinta ja rintakehä. Erinomaisesti kulmautunut. Erinomainen turkki ja väri. Liikkuu hyvin. Hyvä häntä."

Sitten päästiinkin odottelemaan sitä kotimaan ensimmäistä roppikehää! Kerkesin kuitenkin siinä välissä vielä esittää Taika-rouvan valioluokassa. Aivan ihana ja lihapullaperso rouva oli kyseessä, lähes 8-vuotias Taika olikin kyllä se kaikista energisin tolleri kehässä tänään.:D Ja ihan liekeissä kun tiesi että tällä uudella hassulla tädillä oli lihapullaa! Rouva olikin sitten hienosti "PN5" ja meillä oli hauskaa, nauratti koko kehäkettuilun ajan.:D
Roppikehään saatiinkin sitten vastaan Minku (Magicfox Nebbiolo) ja koska Tenson todella mielellään laittaa narttuja ropeiksi niin ei oikein odotuksia ollut ja itse asiassa salaa toivoin VSP:tä että oltaisiin saatu lähteä kotiin ( lue pentuja katsomaan!) Juostiin kerran ympäri yhdessä, jonka jälkeen tuomari totesi että kyllä tänään uros on paras ja ojensi meille sen punakeltaisen ruusukkeen! EI APUA <3 Multahan meni pasmat ihan sekaisin, itku ja liikutus oli valtava ja oli pakko halata tuomaria kun olin niin sekaisin.:D Kodan eka roppikehä Suomessa ja ROP!<3 Voi mun ihana uskomaton pikkumies, joka ei lakkaa yllättämästä! Tää on meille silti niin harvinaista herkkua että ei vieläkään oikein sisäistä tätä.:')

ROP Mäkiharjun Zupreme Surprise, VSP Magicfox's Nebbiolo (Kodaa ei enää kiinnostanut poseerata kun lihapullat loppui!)

Melko leuhka ukko, mutta suotakoon se hänelle! <3

No, koska suunnitelmiin tuli tosiaan sellainen PIKKU muuttuja niin piti alkaa pähkäilemään mitä sitä oikein sitten tehtäisiin. Koska tosiaan alkuperäinen suunnitelma oli, että oltaisiin Pertunmaalta hypätty Jyväskylästä tulevien kavereideni kyytiin ja oltaisiin siitä ajettu Hyvinkäälle tosiaan pentuja katsomaan. Mutta ryppi odotti. Se monen tunnin odotellu ei kuitenkaan hirveästi kiinnostanut, kyllä se pentujen näkeminen houkutti paljon enemmän. Moni pitää meitä taatusti hulluina, mutta me oltiin jo saatu se mitä me haettiin ja enemmänkin ja se riitti meille oikein hyvin. Kävin siis ilmoittamassa, että me emme jää ryppiin, joten matka kohti pentulaa saattoi alkaa.:)

Siellä olikin juuri sopivasti jo muutamalla pikkupirpanalla alkaneet jo silmät aueta! Ja aivan hirveä kuhina siellä kävikin, kyllä siellä jo möyritään, ryömitään ja melua pidetään.:D Ja maanantaina tosiaan ovat vasta kaksiviikkoisia! Hymy otti meidän tulon tosi rennosti, ei haitannut vaikka kolme ihmistä (yksi poika menee siis Jyväskylään tälle kaveripariskunnalleni) istui siihen pentulaatikon luokse ja Hymy oli vaan mielissään kun sai kaikkien sylissä käydä rapsutettavana.<3

Tässä linkki yhteen lyhykäiseen videoon minkä instagramiin latasin:
https://www.instagram.com/p/BD_A6_ytqb3/?taken-by=whysosiirious

Ihan mahtavan oloista sakkia ja tosi tasainen pentue muutenkin. Siellä on yksi aivan Kodan pikku kopio; tumma piirtopää poika jolla neljä valkeaa tassua, iso valkoinen rinta ja lisänä vielä valkea hännänpää, EN KESTÄ! <3 Valkosia sukkia ja rintoja siellä on muillakin.:)
Kyllä siellä parin viikon päästä on jo sellainen meno ja melske menossa että...!

Maijan ottamia kuvia ovat nämä!

Ensi viikolla onkin sitten tarkotus käydä kaikkien pärstät kuvaamassa tarkemmin, kun kaikilla silmät ovat kunnolla auki varmasti jo silloin.:) Kyllä tämä pentulassa käynti voitti rypin ihan satanolla! Voi tuota pennun ääntä ja tuoksua.<3 Mitenkäs tuohon ensi viikonloppuun edes enää oikein malttaa??

Mutta kaiken kaikkiaan oli kyllä niin kertakaikkisen upea lauantai, että ei tämä hevillä unohdu! Sarille kiitokset kyydistä ja seurasta, samoin Hannalle ja Jarnolle ja näyttelykuvista myös isot kiitokset! :) Upea Koda-iskä ja upeat pennut.<3

Tuulinen näyttelypäivä

Juups.

Käytiin tänään pitkästä aikaa kehäkettuilemassa täällä kotimaan maaperällä. Riihimäellä oli varsin mukava kesäpäivä, mutta myös erittäin tuulinen sellainen. Kyllä siellä näyttelyväellä häkit kolisi, tuolit kaatuili ja arvostelupaperit lenteli pitkin kehiä. Välillä tuntui että oli tuo tollokin lähellä lentoon lähteä.
Paikalla oli tosi mukavasti tuttuja, niin sai juttuseuraa tollokehän laidalla koko kehäkettuilun ajaksi. Jälkikäteen myös täällä kiitos seurasta Hannalle, Jarnolle, Johannalle ja Lyylille.:)

Riihimäellä tolloilla oli tuomarina meille tuttu Helin Tenson. Sama tuomaritäti siis, joka Kodalle helmikuussa Tallinnan ryhmiksessä antoi sertin ja VSP:n. Senpä takia odotukset ensimmäistä kertaa korkealla olivat ja toiveet optimistiset. Nöyrinä silti kehään mentiin.
Koda oli harvinaista kyllä ainoa avoluokan uros. Jäbä päätti tehdä tismalleen samoin kuin Tallinnassa saman tuomarin kanssa teki, eli pisti samantien istuen kun kopeloinnin aika koitti. Ensin meinasi punkea tuomarin syliin tosin.:D Tuomari tykkäsi jäbästä edelleen ja ERI SA saatiin.
Lopulta PU-kehään ylsi kolme urosta; Koda, junnu ja valio. Tuomari juoksutti kierroksen, jonka jälkeen pyysi meitä ja junnua juoksemaan vierekkäin edestakaisin. Sen jälkeen kysyi koirien ikää uudelleen ja mietti vielä hetken. Valio voitti, junnu toinen ja me jäätiin siis jälleen kerran jämäsertille. Kyllä otti päähän. Ja paljon. Jäin ihan äimänkäkenä vaan pitelemään vaaleansinistä hyödytöntä rusettia ja kysyin tuomarilta mikä vaikutti PU2 ja PU3 sijoitukseen. Liikkeet, kuulemma.

No joo, nää on näitä. Itse pidän tuota varasertiä tosi turhana, jota ei tarvitsisi jakaa ollenkaan. Varacacibista nyt voi hyvällä tuurilla olla iloa, tuosta ei minkään vertaa. On vaan hassua, että jo kahdesti ollaan jääty ruipelon junnun taakse vaikka tuo on jo niin valmis paketti. Mutta harmitti se, kun lähelle taas jäi. Mitäs menin sillon joskus aikanaan tokaisemaan, että varaserti on mun mielestä nätein ruusuke niin nyt sitä saa.

Tosi ihana arvostelu kyllä saatiin! Yksi parhaista tähän mennessä.:) Siinä oli kyllä tosi paljon samaa kuin helmikuisessa arvostelussa, silloin tosin tuomari vielä toivoi täydempää rintakehää.

"Selvä sukupuolileima. Hyvät mittasuhteet ja raajaluusto. Erinomainen pää, ilme, ylälinja ja kulmaukset. Hyvä häntä ja turkki. Samansuuntaiset liikkeet. Hyvät etuliikkeet."
AVO ERI1 SA PU3 VASERT.

Johannalle kiitos kuvista! :)

Kova tuuli näkyy kyllä tossa turkissa ja huuletkin lerpattaa.

Roppikehän jälkeen sain vielä ilon ja kunnian auttaa Hannaa kasvattajaryhmässä handlaamalla siellä Lumon, joka oli VSP-koira.:) Oli kyllä reipas ja helppo tapaus, neito kun on tuossa hommassa ihan pro!
Tollereiden jälkeen tuomari piti kahvitauon ja tuli vielä kehän laidalle juttelemaan meidän kanssa. Oli selvästi huomannut pettymykseni ja oli pahoillaan, kun sanoi että mulla on aivan upea koira ja hän rakastui siihenkin niin ja oli todella vaikeaa päättää tuo järjestys ja se olisi voinut päättyä kummin vain. No ei siinä vaiheessa ollut itselläni paljon muuta vaihtoehtoa kuin todeta että kyllähän se harmittaa, mutta hän oli päätöksensä tehnyt ja perustellut ja sillä hyvä.:) Kehui Kodaa minulle kyllä tosi avoimesti, hoki koko ajan sen olevan niin kaunis. Sen jälkeen juteltiin vähän niitä näitä ja tuomari totesi siinä arvostavansa itse eniten selvää sukupuolileimaa, liikkeitä ja luonnetta. Hyviä arvoja minusta! Aivan ihana, persoonallinen ja hyväntuulinen tuomari tämä Tenson kyllä kaiken kaikkiaan, lisää hänenlaisiaan, kiitos! Siinä lopuksi sitten hän kehoitti tulemaan vielä uudestaan näytille ja sanoin että kyllä todellakin tullaan heti kunhan sopiva tilaisuus tulee! Tenson olisi elokuun alussa Mäntyharjulla mutta sinne me ei kyllä päästä.

Ja siis nyt jälkikäteen ajatellen pakkohan tähän on olla tosi tyytyväinen! Linja oli nimittäin tänään TODELLA tiukka. Arvosteluskaala oli T-ERI SA ja sitä hootakin oli useampi kappale. Toki sitä sinivalkosta lähettiin hakemaan, kun kerrankin tiedettiin että voidaan pärjätä, mutta onpahan yksi ruusuke lisää vaikka väri vähän eri olikin.
Kyllä taas huomasi eron, kuinka paljon vaikeempaa täällä Suomessa on pärjätä kun kilpailua on enemmän ja taso kovempi. Muutenkin juuri täällä PK-seudulla on tosi vaikeeta edes sijoittua kun koiramäärät on niin suuret joten voittoa se on aina tämäkin kuitenkin.

Ei me nyt ihan niin paskoja olla.:)

Nämä meidän Narvan pokaalit tuli jo aikoja sitten mutta unohdin postata kuvan.

Muuten tänne ei oikein mitään muuta kuulukaan. Meillä on kyllä lähtenyt tosi hitaasti ja laiskasti tämä kesä käyntiin, vaikka alkuperäiset suunnitelmat oli kaikkea muuta. Ei olla tällä viikolla mitään muuta tämän päivän lisäksi tehty. Ei edes toko nappaa ollenkaan, vaikka se yksi ykkönen enää puuttuisi. Mutta niin se mieli vaan muuttuu, niin itellään kuin koirallakin sillon tällön.
No, ensi viikolla voisi yrittää käväistä vähän uimassa ja hakea Sipoosta pari tilaamaani peuransorkkaa sekä pari purkkia peuranverta. Josko sitä sitten juhannuksena päästäisiin mökillä jälkiä vetämään. Mejäkokeisiin ei harmillisesti tänä kesänä millään riitä aika, liian aikaavievää ikävä kyllä. Ehkä loppukesästä tai syksystä, we'll see. Tällä hetkellä ei ole mahdollista varata koko viikonloppua moiselle hommalle.
Sen lisäksi ajattelin joku päivä suunnata jollekin läheiselle ampumaradalle paukkutreeneihin. Mejäkokeissa tuo ei ole ampumisesta ollut moksiskaan, kun osaa odottaa sitä. Mutta jos Koda kuulee laukauksia yhtäkkiä, se jähmettyy ja jää ihmettelemään vähän liikaakin. Kuitenkaan sitä ei ole ääniherkäksi todettu luonnekuvauksessakaan, ihan päinvastoin itseasiassa. Joten sitä käydään treenailemassa myös. Ei kait tässä muuta sen kummempaa. Vielä on onneksi kesää jäljellä.

Road dogs: Narva

Viime viikonloppuna tehtiin kolmas ulkomaan näyttelyreissu kolmen kuukauden sisään. Tällä kertaa oltiin toistamiseen Virossa, tarkemmin sanottuna Narvassa, aivan Venäjän ja Viron rajalla siis. Meininki siellä olikin varsin venäjähenkinen ja pääkieli tuntui olevan venäjä viron sijaan. Tavoitteena meillä oli saada puuttuvat kaksi Viron sertiä. Matkaseura meillä oli edelleen erinomaista, vaikka vähän vaihtuikin. Tällä kertaa reissuun meidän kanssa lähtivät Henna ja Didi! Tytöt olivat ekaa kertaa ulkomailla näyttelyreissulla, mutta hienosti selvisivät ja Didi oli todella reipas neiti koko reissun ajan. Saas nähä puraisiko ulkomaan näyttelykärpänen nyt myös Hennaa.;)

Matkattiin nyt toistamiseen Miliam travelin kautta ja perjantai-iltapäivästä lähdettiin laivalla kohti Tallinnaa. Viimeksi otettiin Sannan kanssa koirat hyttiin mukaan, mutta nyt ne jäivät muiden koirien tavoin bussiin laivamatkan ajaksi. Meitä kieltämättä Hennan kanssa vähän jännitti, että mitenhän ne meidän kakarat siellä oikein pärjää, mutta melko rauhallisilta vaikuttivat kun mekin taas bussin kyytiin Tallinnassa hypättiin. Ajomatka Narvaan  kesti 2,5 tuntia jonka aikana tehtiin yksi pysähdys, jolloin pissatettiin koiria ja saatiin ekinokokkileimat passeihin.

Reippaat kakarat pysäkillä!

Hotellilla oltiin hieman ennen iltakahdeksaa. Ei mikään maailman hääppöisin hotelli todellakaan, ja järkytys oli suuri kun hotellihuoneissa ei ollut lainkaan jääkaappia. Olin pakannut Kodalle mukaan raakaruokaa (nappula jätettiin kokonaan kotiin) ja siinä tulikin sitten tenkkapoo, että mitenhän tätä nyt oikein sitten säilötään tässä pari päivää.. Ei siinä auttanut muu kuin säilyttää ruokia ja vesipulloja ikkunanlaudoilla ja toivoa että pysyisivät mahdollisimman kylminä. No ei se raakaruokapötkö kovin tuore enää lauantaina ollut kuten arvata saattaa..wifi sentään toimi! :D Hotellin paras puoli oli kuitenkin ehdottomasti sen välitön läheisyys näyttelypaikan kanssa; kävelymatka oli kirjaimellisesti viisi minuuttia! Se tekikin tästä reissusta ehdottomasti helpoimman ja parhaimman, sillä nyt saatiin tulla ja mennä ihan omien aikataulujen mukaan, ei oltu riippuvaisia bussikuljetuksesta eikä oltu näyttelypaikan ”vankeja.” Aikaa jäi siis kunnolla valmistautumiseen, lepäilyyn, kaupassa käyntiin sekä sitten koirien kanssa lenkkeilyyn ja Narvassa kiertelyyn.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja saatiin nauttia ihanasta kevätsäästä koko loppu päivä muutenkin. Tollerien kehä alkoi 10.30, joten meillä ei ollut mitään kiirettä. Käytiin siis ihan rauhassa aamupalalla ja pitkällä aamulenkillä koirien kanssa, ulkoilutettiin kameraa myös siinä samalla. Käytiin katsomassa (luultavasti Narvan ainoaa nähtävyyttä) Narvanlinnaa ja saatiinkin koirista tosi kivoja kuvia sieltä. 

Valmiina päivän toimintaan!

Komein pikku-ukko.<3

Sitten palailtiinkin pikkuhiljaa hotellille valmistautumaan ja johan alkoi se jännitys nousemaan pintaan meillä kummallakin. Tollereita oli ilmottu neljä kappaletta, eikä meillä ollut mitään tietoa keitä ne kaksi muuta olisivat. Näyttelypaikalle päästyä ja kun koirat oli saatu häkkeihin, oli totta kai heti katsottava luettelosta muut tollot. Mulla kun kummitteli mielessä se Latvian reissu, kun oli kolme urosta ja yksi narttu.. Kerrankin onni oli meidän puolella, uroksia ja narttuja kumpiakin kaksi mutta toinen uros oli junnu. Harmillisesti Hennan ja Didin kannalta kummatkin nartut avoja. Kaikki jälleen kerran suomalaisia koiria. Näyttelyväki koostui muutenkin (jälleen kerran) lähes yksinomaan suomalaisista ja venäläisistä.

Sanna kun oli aiemmilla reissuilla hoitanut tuon handlauspuolen, niin minua jännitti ihan hirveästi mennä Kodan kanssa taas pitkästä aikaa kehään. Olin jopa Hennalle jossain vaiheessa sanonut että mitäs jos sinä sen kehään veisit. ”Onneksi” ei kuitenkaan näin tehty, vaan jäbän kanssa yhessä mentiin.:) Sannan kanssa ollessaan se varmasti oppi tuon kehäkäytöksen salat, sillä jätkä esiintyi niiiin hienosti kumpanakin päivänä! Minun ei tarvinnut kertaakaan korjata sen asentoa, vaan se asetteli itsensä tosi hienosti ja jalat tasaisesti ja varsinkin liikkeissä oli mahtava draivi vaikka kehät olivat tosi pienet.

Lauantaina tolloilla oli tuomarina portugalilainen Tina Peixoto, jota me molemmat oltiin Hennan kanssa vähän etukäteen jännitetty, sillä portugalilaistuomareista ei ollut aiemmasta kokemuksesta jäänyt ihan hirveä hyvä fiilis (katso Jyväskylä KV 2013). Tämä oli kuitenkin mukavampi kokemus, vaikka hyvin hiljainen tuomari olikin, kaikki juoksusuunnatkin viittilöi käsin eikä sanoin. Junnu-uros ennen meitä sai EH:n. Kodasta sanottiin seuraavaa:

”Lovely type. Strong male. Bit long in loin. Strong bones. Lovely head and expression. Correct angulations. Bit open front movement, side ok. (Tässä välissä lause josta ei saa selvää) Lovely temperament.”

Tällä saatiin ERI SA ja toinen Viron serti käteen! Jeeee, ja ennen kaikkea oli niin hienoa päästä ensimmäistä kertaa itse vastaanottamaan jäbän kanssa serti, edellisillä kerroilla kun Kodaa on handlannut muu. Eipä sitä tosin kerennyt kauaa kädessä pitää, sillä piti heti päästä laittamaan Koda takaisin häkkiin ja nappaamaan kamera sen sijaan, sillä avo-tytöt olivat kehässä menossa jo. Didi esiintyi myös kivasti ja energiaa riitti, neiti sai kauniin arvostelun johon Hennakin oli tyytyväinen. Molemmat nartut saivat ERIt, voiton vei Minna, Dragonflame’s Masterpiece. Minnan kanssa kohdattiin siis hetkeä myöhemmin roppikehässä. Tuomari tutkaili koiria ensin lähempää, juoksutti kerran edestakaisin ja kerran ympäri, jonka jälkeen valitsi Minnan ropiksi. Minna oli vielä myöhemmin RYP2, joten ei todellakaan ollut häpeä hävitä nätille tytölle.:) Ei haitannut meitä, tää tulos kelpasi oikein hyvin! Saatiin pitää loppupäivä siis ihan vapaata, löhöillä hotellilla, käydä kaupassa ja kaupungilla pyörimässä. 

Koda tahtoo osallistua juhlintaan.

Ylpeä jäbä! AVO ERI1 SA SERT VSP.

Koirat vaikuttivat näyttelyhälinän jälkeen hieman väsyiltä, joten annettiin niiden rauhassa levätä hotellilla muutama tunti. Käytiin sillä välin Hennan kanssa läheisessä cittarin tapaisessa ruokakaupassa ostoksilla ja siellä olikin aivan ihana (ja halpa!!) salaattibaari, jonka antimista me nautittiinkin koko reissun ajan. Muuta ruokaa ei edes tarvinnut, niin täyttäviä salaatteja sieltä saatiin. Eikä edes muuta ruokaa voitu hotellihuoneeseen ostaa, kun ei tosiaan sitä jääkaappia ollut…

Ruokailun ja levon jälkeen napattiin koirat, kamera ja tennispallo mukaan ja suunnattiin Narvaa katselemaan. Kaupungissa oli paljon lasinsiruja Tallinnan tapaan, mutta onneksi löytyi myös sellaisia alueita joissa oli siistimpää. Lähellä oli myös nurmialueita, joissa me laskettiin koirat irti. Vaikka näyttelyt se pääjuttu reissulle olikin, niin oli ihanaa että koirat saivat myös rellestää vapaina, pitää hauskaa ja olla ja tehdä koiramaisia juttuja, kuten juuri pallon jahtaamista. Didi ja Koda tulee niin hyvin juttuun keskenään, on aina tulleet, ja niillä oli selkeästi kivaa yhdessä. Koda viihtyi hyvin myös Neven kanssa, mutta leikkiminen oli vähän vaikeampaa kun kokoero oli niin suuri. Didin kanssa oli paljon helpompaa ja kivempaa leikkiä ja varsinkin hotellihuoneessa käytiin aikamoisia tollopaineja, joskus jopa tosi aikaisin aamulla ennen kellon herätystä.:D 

Hotellipainit.

Nam!

Pallottelujen jälkeen lähdettiin etsimään kivoja kuvauspaikkoja missä kuvata koiria ja sellaisia löytyikin. Ja tulipahan kyllä muuten shottailtua, kamerasta löytyi reissun jälkeen 960 kuvaa.:D

Leijonat Jylhäkalliolla!

Komistus.<3

Muruset.<3

Matkanjohtajamme oli jo perjantaina kertonut, että Viron ja Venäjän erottava Narvajoki sijaitsi ihan hotellimme takana ja joenrantaan me sitten myös käppäiltiin. Joen yli kulki silta, joka oli rekkoja pullollaan ja siellähän se Venäjä joen toisella puolen näkyi. Nytpä voi sitten todeta, että onpahan tullut käytyä ihmisen parhaan ystävän kanssa Venäjän rajalla Putinille vilkuttamassa! Venäjälle asti kun meidän näyttelyreissut ei todellakaan tule suuntautumaan, tämä etäisyys siitä riittää varsin hyvin.:D Didi tosin oli sitä mieltä, että hänen olisi ehdottomasti pitänyt päästä jokeen uimaan! 

Siellä se Venäjä on!

Voihan Venäjä.

Palloteltiin hieman lisää.

Possujuna muurilla.

Lähes pari tuntia lenkkeiltiin ja loppuilta sitten löhöiltiin tyytyväisinä hotellilla. Oli kyllä varsin väsynyttä porukkaa, sekä me että koirat. Kyllä sitä vaan reissussa rähjääntyy, ei voi mitään!

Didin tyylinäyte.

Sunnuntaiaamu oli harmaa ja sateinen ja meillä oli nyt aikainen näyttelyaamu, sillä tollerit olivat kehässä jo heti yhdeksältä. Eipä ole noin aikaista kehää meillä aiemmin ollutkaan. Tolloilla oli tuomarina virolainen Marko Lepasaar. Oli kyllä pitkästä aikaa todella mukava ja kohtelias tuomari, joka tervehti handleriakin ihan kunnolla katsomalla suoraan silmiin ja sanomalla ”hello” kun asteltiin kehään. Paljon kivempaa esittää koiraa sellaiselle tuomarille kuin hiljaiselle ja etäiselle.:) Junnu-uros paransi lauantaista ja sai nyt myös ERIn SA:n kerä sekä junnusertin. Koda esiintyi niin mahtavasti ja reippaasti ja liikkeet olivat vielä entistä lennokkaammat. Tuomarikin tykkäsi ja sanoi Kodasta seuraavaa (arvostelu oli alun perin viroksi, joka käytiin sitten myöhemmin ”suomentamassa” englanniksi infopisteellä)

”2,5 years old. Breedy. (Ei tuollaista sanaa edes englanniksi ole, mutta ilmeisesti sillä tarkoitetaan että on rodunomainen/rotutyypillinen.:D) Good bone structure. Correct bite. Strong head. A bit short neck. Excellent backline. Correct tail stand. Excellent angles front and rear. Would want better color spots. Excellent movements.”

Katse uskollisesti nakissa.

Tällä tuli ERI SA ja se viimeinen Viron serti!! Ei kuitenkaan alkuperäisen suunnitelman mukaan harmillisesti päästy tuulettelemaan (vielä) Viron valion titteliä, palaan tähän asiaan myöhemmin. Koska junnukin sai SA:n niin juostiin tällä kertaa myös PU-kehä, tosin tuomari osoitti Kodan saman tien ykköseksi ja muodon vuoksi juostiin yksi kierros kuitenkin. Didi esiintyi todella maltillisesti ja kauniisti, paljon paremmin kuin lauantaina, kiva oli katsella neidin esiintymistä.:) Molemmat nartut saivat myös ERIt, Minna oli toistamiseen ykkönen, joten vastakkain oltiin taas roppikehässä. Meillä kuitenkin oli jo kaikki se mitä oltiin tultu hakemaan ja fiilis jo katossa muutenkin, ja Minnan hienosta ryppimenestyksestä johtuen olin varma, että tästä tulisi lauantain toisinto. Tuomari tutkaili koirien ilmeet lähempää ja juoksutti meitä kaksi kertaa ympäri…jonka jälkeen ojensi meille sen punakeltaisen ruusukkeen! Multahan meni pasmat ihan sekaisin, kiljahdin ja peitin kasvot käsillä kun olin niiin yllättynyt! Unohdin tyystin ottaa koko ruusukkeen edes vastaan, mutta onneksi tuomari oli hyväntuulinen ja otti tilanteen huumorilla, kun näki varmasti miten ilonen yllätys ja miten liikuttunut olo oli.:D Minun hienonhieno pieni, ensimmäistä (toivottavasti ei viimeistä) kertaa roppi!! <3 Ja voi wau mikä tunne se oli kun punakeltainen ruusuke meille ojennettiin, en ihan heti kyllä unohda sitä hetkeä! Kyllä siinä kieltämättä olisi ollut pieni harmistus, jos siinä olisi joku muu Kodan handlannut ja itse olisin vain katsonut sivusta. Nyt on sekin saatu kokea oman rakkaan punaturkin kanssa.<3 

ROP Mäkiharjun Zupreme Surprise, VSP Dragonflame's Masterpiece.

Päästiin siis myös ekaa kertaa se iso ryppikehäkin kokemaan. Siihen tosin oli vielä mooonta tuntia aikaa, kun me tosiaan kehässä oltiin jo heti yhdeksältä. Onneksi saatiin pitää hotellihuone kahteentoista asti, joten lähdettiinkin sinne lepäilemään ja aikaa kuluttamaan. Oli toi vaan niiin mielettömän helppoa kun toi välimatka oli niin lyhyt! Ois ollut niin tylsää koko päivä näyttelypaikalla odotella, kun meidän bussinkin lähtöajaksi oli sovittu viimeistään kuudelta, tai viimeistään sitä mukaa kuin kaikkien mahdolliset ryppikehät olisivat jo ohi.

Roudaushommia.

Oltiin hotellilla siis puoleenpäivään asti ja käytiin Hennan kanssa taas salaattibaarissa eväitä ostamassa loppupäiväksi. Jätettiin osa tavaroista hotellin respaan ja suunnattiin sitten takaisin näyttelypaikalle odottelemaan. Aika meni muita kehiä katsellessa ihmeen nopsasti ja isot kehät saatiin käyntiin 14.30 juniorhandler-kisalla ja siitä eteenpäin. Vaikka Minna oli edellisenä päivänä menestynyt hienosti, niin meillä ei mitään tavoitteita eikä paineita rypissä enää ollut. Toivoin vain, että sattuisi hyvä tuuri ja saataisiin narttuja siihen meidän ympärille ettei Kodalla menisi ärinäksi toisen uroksen kanssa. Näin sitten onneksi kävikin, ja Koda sai liidellä kultsu- ja vesikoiranartun välissä. Kun tämä valkeni minulle niin sitten pystyi vain nauttimaan tilanteesta ja uudesta kokemuksesta, olihan se hienoa edes kerran päästä isokehä kokemaan ton pikku-ukon kanssa! Koda jaksoi hienosti vielä pitkän päivän jälkeen olla todella reipas ja tuntui että liikkeet irtosi todella hyvin nyt kun oli kunnolla tilaa juosta. Meillä oli rypissä samainen tuomari kuin aiemmin rotukehässä ja niin kävi kuten arvelinkin, eli ei sijoitusta tullut enää sieltä. Ei tosin myöskään oltu ensimmäinen koira joka jätettiin rannalle.:D Hieno kokemus silti oli, toivottavasti vielä joskus ehkä uudestaan! 

Suomalaiset koirat kyllä jyräsivät ja ilahduttavasti myös tosi moni meidän bussilainen sijoittui myös rypeissä. Ja niin vain kävi että BIS1 koira oli myös meidän bussissa ollut lhasa apso! Kun iso voittopokaali bussiin tuotiin niin totta kai annettiin kaikki isot aplodit ja siinä jo sitten heiteltiinkin että joko nyt korkataan skumppaa ja tarjoillaan se tuosta pokaalista.:D Itseään jäi harmittamaan, ettei me saatu pokaaleja ollenkaan. Ei viimeksikään sertistä mitään saatu, mutta VSP:stä saatiin sentään hopeinen pokaali. Tuolta ei saanut mitään, sillä yleensä ulkomailla pokaalit pitää itse ostaa. Tuolla ei tosin ollut pokaalikojua ollenkaan ja pelkästä ROPista sai ainoastaan pienen mitalin kaulaan, VSP ei saanut mitään. Ajattelin siis tilata pokaalit täältä Suomesta ja VSP ja ROP pokaaleihin laittaa kaiverrukset. Pitäähän sellasetkin nyt muistoksi saada kun ne asiaan omasta mielestäni kuuluvat.:)

Paluumatkalle lähdettiin BIS-kehän jälkeen hieman ennen viittä. Bussissa oli hiljaista ja väsynyttä porukkaa ja kaikki koiratkin nukkuivat tyytyväisinä häkeissään. Ajeltiin 1,5 tuntia jonka jälkeen pysähdyttiin isolle kauppakeskukselle syömään ja shoppailemaan, kun paluulaiva lähti vasta 22.30 eli ei tosiaan ollut kiire satamaan. Tää oli oikein kiva breikki.:) Hennan kanssa pelattiin koko laivamatka korttia ja voin kertoa että ei todellakaan ollut mun ilta, Henna voitti koko ajan.:D 00.30 laiva oli Helsingissä ja iso kiitos Hennan isälle joka pääsi meitä yöllä hakemaan! Puoli kahden maissa oltiin kotona ja Koda kömpi saman tien sängyn alle nukkumaan ja oli niin taivaallista kaatua suoraan omaan petiin!

Joo tällä kädellä ei ihan voitettu!

Sellainen oli tämän kertainen reissu! Ei vieläkään saatu sellaista näyttelymatkaa aikaiseksi, missä sekä me että meidän mahtavat reissukaverit olisivat molemmat toivotusti menestyneet, kun olisihan se kaverin kanssa jaettu ilo se kaikista paras! Henna onneksi oli hyvin tyytyväinen Didin kahteen ERIin sekä ennen kaikkea kauniiseen esiintymiseen ja sanoi reissun silti olleen ihan mahtava kokemus, hyvä niin! J Ja vielä kerran tätä kautta niiiin iso kiitos mahtavasta seurasta ja hienoista kuvista!!

Reissumiestä vaisto vie.

Ja niin, tosiaan tämä valioituminen. Minä, monen muun tapaan, olin elänyt siinä käsityksessä että Virosta riittäisi valioitumiseen vain nuo kolme sertiä, kuten niin monesta muustakin maasta. Jopa Kodan kasvattaja Sari luuli sen olevan juurikin näin. Mutta vain muutamaa päivää ennen reissua Sari oli minuun yhteydessä ja kertoi kuulleensa, että Virosta valioituakseen tarvitseekin käyttötuloksen joko Suomesta tai Virosta tai sitten pitäisi olla jonkun muun maan valio ilman käyttötulosta. Sari ei ollut tiennyt tätä itsekään ja oli kovasti pahoillaan kun tiesi että menossa oltiin niitä kahta puuttuvaa hakemaan. Tuntui siis kuin matto olisi vetäisty jalkojen alta ja reissu tuntui tosi turhalta, kun kaikki oli jo aikaa sitten maksettu eikä noilla serteillä siis sinänsä tekisi mitään. No, pää pystyssä kuitenkin matkaan lähdettiin ja kun menestystä nyt tuli niin ei se niin paljoa kuitenkaan harmita. Ei se ole meiltä mitenkään pois, kaikki me todellakin otetaan mitä annetaan ja sertit on aina sertejä! (: Nyt on joka tapauksessa ne kaikki kolme taskussa. (Tai no palkintohyllyllä kehyksissä) 

On silti jotenkin hieman absurdi sääntö, että koetuloksen tarvitsee muuten paitsi jos on jo valio…joten joo, siinä mielessä meni suunnitelmat ihan uusiksi. Idea kun oli valioitua ensin Virosta ja sitten lähteä hakemaan serti muista maista. No, nyt se pitää sitten tehdä jostain toisesta maasta niin saadaan tuo EE MVA sitten joka tapauksessa siinä mukana.:) Suomessa meillä ei enää jatkossa ole näyttelyiden osalta mitään tavoitteita eikä motivaatiota. Olen Kodan yhteen ainoaan näyttelyyn kesällä Suomessa ilmoittanut ja sen jälkeen se saa toistaiseksi olla siinä. Kyllä me jatkossakin rahaa säästetään ulkomaan matkoihin. Silmät tähyilee tulevaisuudessa toistamiseen Latvian suuntaan sekä sen lisäksi Liettuaan ja Valko-Venäjälle. Nyt kuitenkin jäädään kokonaan näyttely- sekä reissutauolle. Johan tässä onkin pitkin kevättä jo reissattukin.:D 

 Nyt jätetään kehäkettuilu ja suunnataan katseet ja tavoitteet kokonaan tokoon kevääksi ja kesäksi! Ja huomenna kaiken lisäksi on vielä meidän (toivottavasti) viimeinen muuttopäivä, niin päästään vihdoin ja viimein omaan isoon ihanaan rempattuun kämppään!

Laitetaan ihan lopuksi vielä kuva tekstistä, joka sattumalta osui silmään Narvan linnan luona. Se kuvastaa niin osuvasti tätä reissua kuin tilauksesta, haha!