Kouvolan RN

Vaikka oli tämä näyttely pistetty kalenteriin jo aikoja sitten, niin kyllä se silti tuli liian pian. Multa meni koko alkuviikko kokonaan ohi koulujuttujen takia ja torstaina ja perjantaina oli vielä 13 tuntiset päivät Salpausselän kisoissa toimittajanhommissa. Joten valmistautuminen oli oikeastaan lähes olematonta, pakkasin vain perjantaina myöhään illalla kamat valmiiksi, nukuttiin yön yli ja aamulla suunnattiin jo kohti Kouvolaa.
Saatiin tosin ihan mahtavaa matkaseuraa, kun päästiin Eevan kyydillä ja Koda ja Stella jakoivat takakontin niinkuin kilttien sisarusten kuuluukin tehdä.

Näyttelypaikkana oli suuri vanha kasvihuone, joka oli jälkeenpäin muutettu sisähalliksi. Aurinko porotti katosta läpi ja teki hallista tosi kuuman ja pohjana oli tekonurmikenttä, joka värjäsi koirat ja vaatteet vihreiksi. Mutta niillä mentiin!

Messarissa me esiinnyttiin todella hyvin ja itellään jäi tosi hyvä mieli ja kehässä oli kivaa. Mutta tällä kertaa minua jännitti ihan kamalasti. Aluksi kyllä oli ihan rento olo ja Kodakin tuntui kivalta, ei mennyt kuono kiinni nurmikentässä niinkuin olin koko ajan pelännyt. Mutta vaikka pentuluokassa oli vain kaksi osallistujaa niin se kesti silti liian kauan ja vaikka Koda odotteli hirveän skarppina ja reippaana kehän laidalla, siltä lopahti kiinnostus HETI kun vihdoinkin päästiin itse kehään. Siinä vaiheessa aloin itsekin epävarmaksi, jännitys pamahti päälle ja kädetkin alkoivat täristä.
Koda ei siis ollut Messarin jälkeen viettänyt minuuttiakaan näyttelyremmissä joten siihen verrattuna kaikki meni silti ihan ok. Juoksut menivät tosi hyvin mutta seisomisessa oli parantamisen varaa, se oli jotenkin vähän flegu eikä kantanut itseään ollenkaan, niinkuin kentän laidalla hienosti oli tehnyt.
Tuomarille heilutti häntää iloisesti ja antoi kopeloida kauniisti, tuomarin jälkeen oli vielä kehäharjoittelijan vuoro käydä poju läpi ja Koda oli vaan onnessaan saamastaan huomiosta.

Vaikka en meidän esiintymiseen ollut tänään niin hirveän tyytyväinen niin arvosteluun kyllä sitäkin enemmän!
Tuomarina oli siis Tarja Hovila ja lausunto kuului tällä kertaa näin:
"Maskuliininen nuori uros, erinomaista tyyppiä. Hieman pitkärunkoinen. Maskuliininen, hyvänmallinen pää, joka ei saa tulla raskaammaksi. Hyvä ilme. Sopiva kaula. Hieman niukasti kulmautunut edestä, sopivasti takaa. Ikäisekseen erinomainen runko. Hyvä eturinta. Erinomainen luusto. Hieman pitkä lanneosa. Vielä löysyyttä kyynärpäissä, sivusta liikkuu hyvin. Miellyttävä luonne." 

Tuloksena siis JUN ERI2.

(Tuo maininta löysistä kyynärpäistä vain vahvistaa sitä käsitystä mikä minulla jo olikin, että odotan kyllä ihan suosiolla reilusti lähemmäs sitä kahta ikävuotta ennen lonkka- ja kyynärkuvauksia.)

Just tän posen haluaisin tonne itse kehäänkin vielä. Komistus!

 Siinä olikin sitten Kodan näyttelyt junnuluokan osalta. Tuloksiin olen hyvin tyytyväinen; 3x ERI ja kerran EH, ei siis voi valittaa. Muutamaa pikku kohtaa lukuunottamatta arvostelut ovat myös olleet todella samankaltaisia.

Meillä ei todellakaan ole tarkoitus mitään titteleitä näyttelyiden osalta metsästää, mutta toiveissa olisi saada Kodalle vielä tulokseksi SA. Jos se edes kerran napsahtaisi kohdalle, niin meidän näyttelyt saisivat olla sitten siinä, olisin siihen enemmän kuin tyytyväinen. Mulle kun henkilökohtaisesti silti edelleen merkitsee enemmän koiran käyttöominaisuudet ja se mitä korvien välistä löytyy, kuin ulkoiset avut. Valitettavasti kaikkien kohdalla ei näin ole, mutta se nyt ei ole meidän ongelmamme.

Kaiken kaikkiaan oli taas mukava reissu ja päivä, Stella ja Niilokin saivat ERIt ja tuli taas nähtyä vanhoja tuttuja, samat naamat kun tuolla pyörii.:)

Nyt keskitytään rallytokoon, agilityyn ja alkavaan taipparikurssiin. Seuraavien näytelmien aika koittaa sitten ehkä toukokuussa, kun pitäisi jo päästä ulkokehiin.

Huomenna suunnataankin sitten vaihteeksi Riihimäelle Lotta Vuorelan agilitykoulutukseen, hui!

17kk.