Lotta Vuorelan agilitykoulutus

Missattiin eilen meidän oma vakkari agilitytunti tuon näyttelyn takia, mutta eipä hätiä mitiä. Tänään oli nimittäin ihan kunnon treeniä luvassa! Ajeltiin siis Riihimäelle Lotta Vuorelan agilitykoulutukseen, joka oli ihan spesiaalisti juuri tollereille suunnattu tilaisuus.
Kyseinen koulutus oli siis tosiaan tarkoitettu kilpaileville koirakoille ja kuten olin etukäteen jo vähän arvellutkin, niin oltiin Kodan kanssa ainoa möllipari. Sen takia olinkin jo etukäteen vähän maalaillut piruja seinille ja tosi hermostunut että miten me siellä edes pärjätään, mutta nyt päivän päätteeksi olen niiiiin tyytyväinen että mahduttiin tuohon porukkaan mukaan!


Aluksi meidät jaettiin pareihin ja pareittain sitten vuoroteltiin radalla, esteiden korkeutena oli tänään medi. Treeniaikaa per koirakko tuli siis 2 x 15 minuuttia. Koulutuksen teemana olivat rytmittäminen ja ajoitus.
Meidän ensimmäinen varttimme oli melko tuskainen. Kodalla oli hyvä vire päällä ja vaikka paikka oli täysin uusi, se kyllä keskittyi mukavasti ja oli kivasti kuulolla. Se vika olikin siis täysin minussa! Turhauduin heti kun alkuistuminenkaan ei toiminut yhtään ja Koda kiersi jo heti ekan hypyn parikin kertaa putkeen. Tuntuikin hetken todella pahalta, kun Lotta sanoi että jatketaan siis suoraan kakkosesteeltä. Siitä lähdettiinkin sitten hiomaan valssiaskelein kakkos- ja kolmosesteen väliä ja siitä putkeen. Helpon kuuloista,eikö? Se kuitenkin oli ihan kaikkea muuta.
En vain nimittäin ollut ennen tätä koulutuskertaa edes kunnolla tajunnut miten vaikea, vaativa ja herkkä laji tämä oikeasti onkaan! Ja että miten pienestä kaikki onkaan todella kiinni. Jos oma rintamasuuntani on väärä, niin koira menee väärään suuntaan sen mukana. Enkä ennen edes tajunnut, miten herkkä Koda todellisuudessa onkaan lukemaan omia liikkeitäni, etenkin käsiäni ja niiden heilahduksia. Turhauduin silti vain entistä enemmän, kun jo ennestään tutut valssiaskeleetkaan eivät ottaneet onnistuakseen. Kun kuivaharjoittelin niitä ennen koiraa, kaikki meni ihan nappiin. Mutta heti kun otin Kodan mukaan, niin askeleet unohtuivat täysin, ja kadotin katseeni koirasta kun lähdin pyörimään ihan käsittämättömiä omia kuvioitani. Päivittelinkin siinä vaikka mitä, mutta Koda pyöri radalla tyytyväisenä, kävi omatoimisesti hyppäämässä esteitä ja juoksentelemassa ympäriinsä.
Ensimmäisen vartin jälkeen soimasin itseäni ja olin jopa vihainen itselleni, että eihän sen todellakaan nyt näin pitänyt mennä! Olin kertakaikkisen pettynyt itseeni, kun koira kuitenkin suoritti omasta puolestaan hyvin ja puitteetkin olivat ihan tiptop.

Kuvat otettu videopätkistä joten siksi laatu on mitä on.

No, parimme treenatessa toisen varttinsa aikana kerkesin vähän koota itseäni ja käydä mielikuvaharjoituksia ja rataa läpi. Hitaasta alusta sai kyllä hyvän tsempin päälle, koska nyt teki vain mieli parantaa ja näyttää että kyllä möllitkin osaa.

Ja se tuotti tulosta! Jatkettiin siitä mihin jäätiin ja saatiin lähes heti alkuun pari hyvää onnistumista, valssikin meni kohdilleen, Koda liisi suoraan esteeltä esteelle ja putkeen. Fiilis nousi heti ja ai että oli taas kivaa!
Sitten kokeiltiinkin vähän puomia, kun nuo kontaktiesteet on Kodan lemppareita. Ollaan ennestään reenattu puisella puomilla ja A:lla, joten Koda jännitti noita uusia vähäsen, eikä suostunutkaan aluksi juoksemaan suoraan puomille, vaan se piti ottaa ensin remmistä käsin.

Sovittiinkin siinä sitten Lotan kanssa, että me otettaisiin tässä joku päivä ihan yksityistunti, jolloin tultaisiin treenaamaan vielä tuota kontaktia noilla esteillä, kun se namilautas-malli millä olimme ennen treenanneet ei kuitenkaan ollut tuottanut mitään tulosta,vaan se juoksee ryminällä nuo alas, pysähtymättä siis.

Lopuksi siirryttiin vielä hallin perälle, jossa oli myös kaksi pystyestettä ja putki, putkelta piti ottaa valssia ja tehdä kaksi tiukkaa hyppyä. Pari kertaa piti taas miettiä ohjaussuuntaa ja oikea-aikaista suunnanvaihtoa mutta sieltäkin saatiin pari tosi hyvää suoritusta.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen tähän päivään ja hyvä maku jäi! Sain kyllä niin paljon ahaa-elämyksiä ja vinkkejä tuohon ohjaamiseen, siitä kuitenkin on tässä lajissa kyse. Oli jotenkin myös vähän huojentavaa nähdä, että nuo paljon kokeneet ja osaavat koirakotkin tekevät virheitä siinä missä me möllitkin.
Taidan vaan olla sellanen tyyppi, että jokainen asia pitäisi oppia ja omaksua heti, eikä vain nyhjätä paikoillaan koko ajan. Olen tainnut aika-ajoin myös vaatia Kodalta liikaa, että senkin pitäisi suorittaa niin hienosti samantien.
Mutta tänään tosiaan saatiin ihan kallisarvoista oppia koko lajista, itsestämme ja toisistamme. Ollaan Lotan sanojen mukaan Kodan kanssa samalla taitotasolla ja tästä on hyvä jatkaa samaa rataa. Koda selkeästi nautti tänään ihan täysin rinnoin ja oli niin iloinen ja reipas. Kotona on ollut kyllä ihan väsynyttä poikaa, se antoi tänään kaikkensa ja eihän sen enempää voi vaatiakaan.:)
Ja Hennalle taas kiitos videoista ja ennen kaikkea hyvästä seurasta!