Kevään riemua

Meitä on niiin hellitty auringonvalolla viime päivinä, että ollaan vaan koirien kanssa yksinkertaisesti nautittu ja oltu vaan. Pojat on saaneet pistellä menemään pihalla, kentällä ja metsässä niin kovaa kuin vain ovat halunneet. Ei meinannut kamera edes pystyä taltioimaan tota hulluttelua.
Kodan kanssa ollaan joka päivä pidetty pieniä damitreenejä ja otettu sitä tosiaan nyt parille lenkillekin mukaan. Sehän on aina rakastanut damihommia ja käsitellyt niitä alusta asti nätisti ja niinkuin pitääkin, mutta pientä hienosäätöä vailla on silti jotkut asiat, kuten palautus. En ole niihin hirveästi jaksanut edes kiinnittää huomiota, mutta ton taipparikurssin myötä on onneksi toi inspis ja motivaatio kasvanut taas.

Mikä se on se, että punaturkista saa vaikka kuinka kauniita kuvia ja sitten kun yritetään kuvata pihakoiraa niin tulos on ihan erilainen? :)

Rakas höntti.

Tässä video meidän damilenkiltä, jonka yritin epätoivoisesti saada hölkätessä kuvattua. Kuten arvelinkin, jätkä kuumui heti kun näki damin lähtevän mukaan, joten alku oli aikamoista hyppyloikkaa. Seuraava vaihe oli sitten damin jättäminen alituisesti mun jalkojen juureen heitettäväksi, koska miksikäs muuten se olisi ollut mukana jos ei noudettavaksi? Ihan järkeenkäyvää noutajalogiikkaa! :) Olen alkanyt myös käyttää käskysanoja "ota" ja "pidä".

Henna oli tänään seuraamassa meidän agilitytreenejä, ollaan tälleen vuoroin vieraissa, ja saatiin siis vähän videota sieltäkin. Normaalin agilitytunnin mukaisesti saatiin onnistumisia, sekä vähän mietittävää kotiin viemisinä. Sarjan jälkeen tehtiin vielä yksittäisenä esteenä puomia, ja nuo kontaktiesteethän on aina olleet Kodan lemppareita ja menneet kuin vettä vaan, ainoa ongelma niillä on ollut juurikin se kontakti ja hidastus. No, tänäänkin se lähti puomille ihan normaalisti, mutta loppupäässä hyppäsi alas jo kesken kaiken. Jäin siinä suu auki tuijottamaan että mitä juuri tapahtui, Koda ei nimittäin koskaan ole tehnyt mitään vastaavaa. Ja sama toistui seuraavillakin yrityskerroilla, se hyppäsi alas vaikka kuinka yritin juosta kiinni esteessä ja estellä. Jouduttiin siis ottamaan vähän takapakkia ja ottamaan ihan rauhassa alusta, tällä kertaa jopa kuunneltiin kontaktikäskyä ja päästiin alas asti. Pakko kokeilla ensi viikolla tota vielä uudestaan.
Tässä kuitenkin video tolta sarjalta, missä saatiin onnistumisia. Tehtiin taas edestä leikkausta ja haastetta oli tuohon viimeiselle esteelle lähettämisessä ja sieltä kaartamisessa putkelle. Sekä se, että koirat poikkeuksetta halusivat mennä sieltä missä aita on matalin ja lähtivät oikomaan, mokomat.:)