Dami- ja riistanoutoja

Tasan viikon päästä meillä starttaa Uudenmaan noutajien järjestämä taipumuskoe kurssi. Kurssiin kuuluu neljä opetuskertaa, plus vielä riistaantutustuminen erikseen.
Kurssin alkua odotellessa tehtävänä oli harjoitella perustottelevaisuutta, eli seuraamista, paikallaoloa ja luoksetuloa. Tämä kummastutti minua ja Hennaa aika tavalla, varsinkin kun tuosta riistatunnistakin sanottiin, ettei siellä varsinaisesti edes treenata itse riistan kanssa. Ruvettiin tosiaan miettimään, että kuulostaa pikemminkin kuin oltaisiin menossa tokokurssille kuin taipumuskokeeseen valmistavalle kurssille, eikös taipumuskoe kuitenkin suoriteta nimenomaan riistalla?
Että joo vähän oudolta kuulostaa, mutta viikon päästä se sitten nähdään että mikä toteutusidea siinä oikeastaan onkaan. Joka tapauksessa otettiin tänään varaslähtö tuolle kurssille ja treenattiin noutamista damilla, lokilla, variksella sekä juuri tänään saapuneella uuni tuoreella kaninnahkadamilla.
Sekä Kodalla että Didillä on selkeästi kevättä rinnassa, Koda menee entistä enemmän kuononsa ja tyttöjen tuoksujen perässä ja Didillä on jo tulevien juoksujen merkkejä, joten keskittyminen oli molemmille punaturkeille pikkuisen haasteellista tänään.

Reenien lomassa kerkee posettaakin.

 Damin kanssa ei ollut kummallakaan vaikeuksia, damit on vaan niiiin ihania ja niillä vois reenata aina vaan. Otettiin alkuun muutama helppo "eteen" ohjaus, että sais otuksia vähän hereille.

Lokki olikin sitten uudempi ja jännempi tuttavuus. Kodahan ei ollut ennen nähnyt raatolokkia, mutta kiinnostunut oli. Tänään ei silti lokin noutaminen onnistunut, taisi se sen verran hajoamispisteessä olla. Koda kyllä etsi ja hakeutui aina innokkaasti lokin luokse kun piilotin tai heitin sen, mutta nostaminen oli tänään vielä jännää. Mutta eipä se ensi kohtaamisella variksenkaan kanssa sitä nostanut ja kuitenkin heti seuraavalla kerralla tuotiin sitä jo käteen, joten eipä tässä ole vielä hätiä mitiä.

Täällä se on, mutta vielä en tiiä mitä sille tekis.

Variksen kanssa Kodalla oli sen sijaan hyvää tekemistä tänään. Oli sen verran tuttu juttu jo, että kunhan jätkän sai vaan keskittymään siihen, niin toiminta oli todella nopeaa. Variksen luokse ei jääty enää turhia miettimään, vaan se nostettiin samantien ja tuotiin nopeasti takaisin. Palautus nyt ei tullut ihan perille asti, mutta kuitenkin. Vieläkin se tahtoo vaan ottaa siivistä tai jaloista kiinni, niistä kun on helpointa kantaa. Ensi kerralla pitää kyllä sitoa noi siivet että kanto-otteen saisi paremmaksi, nyt kun se selvästi kyllä varista jo varmasti nostaa ja palauttaa.

 

Viimeksi kun treenattiin riistalla Koda ravisteli varista todella voimakkaasti, samoin kävin fasaaninnahkadamille. Tällä kertaa sitä käytöstä ei näkynyt ollenkaan ja se oli huojentavaa huomata! Oli nimittäin aiheuttanut niin hirveästi päänvaivaa, että miten palkita koiraa kun se nostaa ja kantaa riistaa, mutta sitten kun ravistelu alkaa niin miten keskeyttää se torumatta kuitenkaan liikaa, että se ei pelästyisi tuota noutamista kuitenkaan. Mutta tänään ei tosiaan varista ravisteltu eikä kiusattu yhtään sen enempää, hyvä poika!

Lopuksi treenattiin vielä kaninnahkadamilla, mikä osoittautui todelliseksi hitiksi! Kanihan yleensä onkin lintua kivempi ja helpompi kantaa ja sen etsiminen motivoi Kodaa selvästi enemmän. Sitä kävin piilottamassa metsään tuon kentän sijasta, vedin pieniä jälkiä ja sen etsimiseen jätkä malttoi keskittyä todella hyvin ja sen palautuskin onnistui parhaiten tänään. Vaikka pitihän sitä pieni kunniakierros ensin vetää Didin silmien edestä!
Eikä kaniakaan retuuteltu tai pidetty pehmoleluna, ainakaan tänään.

Kun noudot oli noudettu, niin täytyihän sitä tollojen antaa olla tolloja.:) Melkoista tollotanssia saatiinkin nähdä! Näkyy kyllä hyvin tuo koko- ja massaero, on sen verran selvät sukupuolileimat kummallakin sisaruksella.

Joten joo, tehtiinpä taipparikurssilla sitten mitä tahansa, niin näillä me sinne mennään. Korvat vois löytyä vaan pikkasen paremmin sitä ennen, tai toivoa ainakin sopii.:)
JA NIIIIIN tosiaan, daminheitin saapui postissa tänään myös, johan sitä tässä jo odoteltiinkin! Aika hurjalta kapistukselta näyttää! Marjutilta oon saanut hyviä vinkkejä miten sitä käytetään, mutta jännittää silti aika tavalla. Kai sitä silti pitäis uskaltaa jo viikonloppuna ekan kerran kokeilla, se eka laukaus on varmasti se pahin! Saas nähä kumman mielestä se onkaan kivempi lelu, mamman vai karvalapsen.