Sunnuntaipulahdus

Oltiin tosiaan viime sunnuntaina taas Onnenkoirassa pulikoimassa ja tällä kertaa pääsi Eetukin vihdoin mukaan joukon jatkoksi! Aina on vaan jotenkin käynyt niin että Eetu on joko kokonaan toisella paikkakunnalla ja vielä viime kerralla oli se kynsivaiva.

Eetu oli tosiaan koirakylpylässä ihan ensimmäistä kertaa mutta oli heti kuin kotonaan; se tajusi heti mitä pääsisi kohta tekemään kun näki altaan. Poju kun omasta mielestään on tanskalais-ruotsalainen vesikoira pihakoiran sijasta. Rampit oli aluksi vähän jännä juttu mutta kun niiden käyttö opittiin niin ei tuota vesipetoa pidätellyt enää mikään, se polski menemään noutajiakin kovempaa.

Didi jatkoi suoraan siitä mihin viimeksi jäi, mutta Kodaa jännitti taas. Päästiin samantien suihkuun ja pian myös altaaseen kun tultiin paikalle, joten alkuhommissa ei kulunut niin paljoa aikaa tällä kertaa ja Kodan kannalta se oli tosi hyvä juttu että sitä odottelua ei tullut niin ei kerennyt kauaa jännittää.
Pidin sille aluksi taas liivit parin päästä-päähän kroolauksen ajan, sitten otin liivit pois mutta pidin hihnassa vielä hetken aikaa. Mutta kun kyllähän tuo pinnalla näyttää ihan hyvin pysyvän niin sen jälkeen se sai mennä ihan "naturaalina."

Rohkeita ja reippaita hyppyjä Eetun ja Didin perään tuli taas kerran, mutta siitä päädystä missä portit sijaitsevat uiminen oli jotenkin hirveän vastemielistä Kodalle. Sieltä päädystä lähdettäessä jätkää ei meinaa saada veteen millään, siellä menee jarrut ihan täysillä pohjaan. Kauemmasta päädystä uinti ei ole mikään ongelma ja se hyppää veteen ilman mitään kehoituksia ihan omasta aloitteestaan.. mene ja tiedä että mikä logiikka siinäkin sitten taas on.

No, tällä kertaa joka tapauksessa uinti tuon tollon kohdalla meni taas eteenpäin ja oli jo selkeästi luontevampaa ja rohkeampaa. Ensi kerralla parin viikon päästä yritetään nyt edes jollain tavalla tehdä tuosta portti-päädystäkin kiva uintipaikka- ja suunta.
Kiitos taas Hennalle kivasta seurasta, kuvista ja videoista!

Koko kolmikko.