Kun tosiaan oltiin säädetty ensimmäiset 20 minuuttia, niin johan löytyi se ON-moodi! Poju keskittyi ja suoritti hirmu hienosti, ison uros akitankin ohitus meni täydessä kontaktissa vaikka niiden kyljet lähes hipoivat toisiaan.
Uutena liikkeenä tuli törppöjen välissä tehtävä spiraali ja sen lisäksi harjoiteltiin paljon eri asteisia käännöksiä koiran seuratessa kontaktissa. Lopuksi tehtiin kaikki yksitellen vielä pidempi kokonainen rata lähtö- ja maalikyltteineen kaikkineen.
Pihalla nähtiinkin sitten vielä aivan ihanaa 3-kuista Nauruparran-kennelin tolleripentua. Ei ole pentukuumetta, ei ole pentukuumetta, ei ole pentukuumetta...
Eilen illalla käväistiin pikatrimmauksessa, ihan vain korvat ja tassukarvat siistimässä tota ryhmistä varten, ettei nyt ihan näyteltä siltä kuin oltaisiin suoraan metsästä juostu kehään. Itelläni ei ole jotenkin sydäntä tohon korvakarvojen nyppimiseen, niin ihan suosiolla annan ammattilaisen hoitaa sen homman, vaikka nätisti Koda antaa sen tehdäkin. Poju on tosi hyvässä karvassa nyt, mutta näiden ylilämpimien helmikuisten kelien takia se on myös alkanut jo tiputtamaan karvaa ihan hirveitä määriä, että saas nyt nähdä miten ton turkin loppujen lopuksi käy...On tää luonto ihan sekaisin kun tosiaan helmikuussa kuljetaan kumppareilla ja sateenvarjon kanssa lenkeillä ja nurmikkoa tulee esiin vaan enemmän ja enemmän lumen alta.
Viikonlopusta onkin sitten tulossa huippukiva, kun ensin lauantaina on vuorossa agilitya ja sunnuntaina käydään taas pulikoimassa Didin ja toivottavasti myös Eetun kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti