Huippukiva viikonloppu jonka kruunasi TK1!

Huhhuh huh... Johan on taas ollut viikonloppu! Ensimmäinen aktiivinen sellainen tänä kesänä meille, kun ollaan sekä eilen että tänään herätty aikaisin ja ajeltu ympäriinsä. Koda nukkuu tuolla kuin tukki ja itselläänkin silmä luppaa ja paikkoja kolottaa tätä kirjoitellessa mutta koitetaan jaksaa! Fiilis kuitenkin on huikea, vaikka puhkipoikki tässä jo onkin.:)

Eilen siis köröteltiin Kodan kanssa kehäkettuilemaan Saloon. Mun ei ollut alunperin tarkoitus ilmoittaa se kuin tuonne Riihimäelle, mutta olin laskenut sen varaan että jos oltaisiin oltu mökillä (joka on myös siis Salossa) niin olisi voinut hyvin kehässä käydä jos "samalla kylällä" oltaisiin. No jätettiin mökkeily sitten ensi viikonloppuun, joten ajeltiin täältä Keravalta sitten. Saatiinkin näyttelysääksi kesän ensimmäinen kunnon lämmin ja aurinkoinen päivä! Mulla paloi naama ja oli kyllä porotti. Näyttelypaikkana toimi koulun kenttä, joten siihen nähden tilat olivat yllättävän hyvät, mutta varjoa ei ollut kyllä missään. 

Tuomarina tolloilla oli virolainen Jelena Kruus. Tykkäsi jalkavista ja keveistä koirista, eli ei ollut meidän pikku tankkeri sileää eriä ihmeellisempi hänelle. Kodalla ei kyllä liikkeet irronneet eilen ollenkaan. En tiedä vaikuttiko kuumuus ja kova ja terävä hiekkapohja, mutta Koda laukkaili enimmäkseen eikä tuttuja irtoavia liikkeitä tullut. Tuomarikin kävi yhdessä vaiheessa katsomassa Kodan takatassua sen varalta jos anturaan olisi kiviä jäänyt ja antoi juosta vielä toisen kerran, mutta ei vaan lähtenyt tällä kertaa. Kiva arvostelu saatiin silti:

"Almost 3 years. Strong bones. Masculine head, good substance. Strong, good length of muzzle. Enough length of neck. Correct topline. Good tail carriage. Correct angulations both front and rear. Deep chest. Moves little bit close behind. Good temperament."

- > AVO ERI1

Aika paljon tuttua tekstiä on, samanlaisia ollaan saatu aiemminkin.:)

Jos eilen saatiin aurinkoa, niin tänään sitten vuorostaan vettä. (Suomen kesä!<3)

Lähdettiin aamusta kaatosateessa ajelemaan tällä kertaa kohti Hämeenlinnaa ja Kanta-Hämeen Noutajien järjestämää toko-koetta. Vikaa ykköstä haettiin siis (ja ehkä jo otsikko kertoo että se saatiin!)

Oltiin ennen tätä koetta käyty taas tosi syvissä vesissä. Motivaatiota ei ollut niin ollenkaan, kun oli tässä välissä taas yksi jopa ihan katastrofaalinen koe. Reenattu ei oltu siis ollenkaan ja kylmiltään kokeeseen mentiin. Tauko tosin tekee aina silloin tällöin hyvääkin! Extrajännitystä toki toi juurikin tuo sade sekä NURMIKENTTÄ! Sade kyllä onneksi laantui koepaikalla, mutta nurmihan oli toki litimärkää jo..

Koda kyllä tuntui tosi rennolta ja halukkaalta tehdä hommia. Kun odoteltiin rivissä tuomarin luoksepäästävyyttä, Koda meinasi jo siinä haluta mennä maahan, piti pariin otteeseen se patistaa vielä ylös. Siitä kuitenkin tiesin, että tänään se pysyy! Mulla oli oikeesti liikutuksesta melkein kyynel silmäkulmassa, kun Koda teki upean paikkamakuun!<3 Jäbä jäi samantien pää tassujen välissä nurmelle makuulle, ja näytti jopa ottavan siinä kahden minuutin pikkutorkut sillä silmätkin olivat välillä kiinni. Iso saksanpaimenkoira lähti Kodan viereltä nuuhkimaan ja tuomarikin ikään kuin hämäsi koiria ja käveli niiden ohitse, mutta siellä pikku-ukkeli pysyi pää maassa. Oli siis ihan huippufiilis lähteä yksilösuoritukseen tästä, koska nyt tiesi että mahkuja on! Jouduttiin odottelemaan jonkin aikaa tällä kertaa, sillä oltiin ALO-luokan toiseksi viimeinen koirakko. (Miten aina sattuukin!)

Yksilösuorituksessa Koda oli paikkamakuun tavoin ihana! Tosin kyllä se nenä kävi ja KOVAA kävikin, hemmetin ihana märkä tuoksuva nurmikenttä! Onneksi tosin ALO-luokka oli nyt heti AVOn jälkeen, niin ei ollut kerennyt ylempien luokkien koirien hajut sinne vielä tarttua. Oltiin Kodan kanssa yksiä tuomarin suosikkeja, mutta ihan oikeutetusti tuomari (Kaisa Lähdesmäki) meitä vähän joka liikkeessä rokotti tuosta liian aktiivisesta nenästä. Sanoikin sitten lopussa että hienoa yhteistyötä, mutta pakko antaa kokonaisvaikutelmaksi 8 liiallisen nuuskuttelun takia.

Tässä vielä erikseen meidän pisteet tänään:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10 - Upein paikkamakuu meiltä, jäbä otti kahden minuutin päikkärit nurmella. Pliiis näitä lisää! Voi ihana Koda! :')

Seuraaminen kytkettynä 7 - Se nenä, se nenä...

Seuraaminen taluttimetta 7,5 - Tää on meillä aina parempi kuin remmin kanssa, tässä Koda on paremmin mukana mutta tänään vähän jäi jälkeen ja NUUSKUTTAMAAN

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 - Kaikki muuten niin kuin pitääkin, mutta tässäkin Koda jäi nuuhkimaan maata ja jouduin siis seuraamisessa hoputtamaan sitä mukaan

Luoksetulo 9 - Hyvä luoksetulo, en ees tiedä mistä yksi pinna meni. Ehkä perusasento oli hieman vino.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 - Sama juttu kuin maahanmenossa. Liike meni nappiin, mutta seuraamisessa parantamisen varaa.

Estehyppy 9 - Nyt Koda jäi esteen toiselle puolelle hyvään kohtaan, mutta vähän vinoon.

Kokonaisvaikutus 8 - Liikaa nuuskuttelua pitkin matkaa, joka vaikutti tähän. 

En ollut nähnyt kaikkia pisteitä eikä kovan tuulen takia ilmoitustaululla voitu pitää tuloslappua, joten jännitys säilyi loppuun asti. Itselläni oli hyvä fiilis, mutta en silti osannus arvioida mihin riittää. Kun ei ollut tullut kymppejä ja noi seiskat seuruista niin vähän oli sellainen fiilis että ettei vain olisi tosi tiukka kakkonen.. Koiraan olin joka tapauksessa huippu tyytyväinen ja käytiinkin  pellolla pallottelemassa palkaksi.

Sitten alkoi palkintojen jako. Alokkaita oli tänään yhteensä kymmenen kappaletta. Huomasin, että tuomari piteli käsissään yhtä pientä muovipussia, jossa oli TK1-mitali. Vain yksi sellainen. Jännitys tiivistyi entisestään! Ensin lueteltiin luokan voittaja ja kakkonen..sitten tuomari sanoi että "tämän päivän jälkeen päästämme yhden koirakon seuraavaan luokkaan" ja olin niin yllättynyt ja onnesta soikea, kun tuomari luki Kodan rodun ja nimen! En edes tajunnut siinä vaiheessa että oltiin sijoituttu kolmosiksi, en meinannut tajuta ottaa pokaalia ja palkintonameja matkaan ollenkaan kun olin niin häkeltynyt! Tuomari onnitteli kovasti, toivotti tsemppiä jatkoon ja sanoi että nyt se nenä vaan ylös sieltä maasta sitten avoluokassa.:D Se ois tarkotus kyllä!

Meille siis tulos tänään ALO1 169p ja sijoitus 3/10! Siinä se on; vika ykkönen ja eka koulari! Että tulihan se perhanan TK1 sieltä loppujen lopuksi, prkl! Pieni saavutus maailmanlaajuisesti, mutta sitäkin suurempi meille. Hienon hieno Koda! <3

Herra on nyt virallisesti TK1 Mäkiharjun Zupreme Surprise.

Kyllä tässä on välissä pohjallakin käyty, mutta ainoa suuntahan sieltä tunnetusti on ylöspäin! Ei kuitenkaan kuulu luovuttaminen ja asioiden jättäminen puolitiehen meidä luonteeseen.:) Tiedän ja olen nähnyt paljon koirakoita, joissa ohjaaja on keskeyttänyt kokeen jo alkuunsa mikäli esim. paikkamakuu on jäänyt nollaksi tai yksilösuorituksesta ei ole meinannut tulla mitään. Tänäänkin tuli todistettua yksi tuollainen tilanne. Kyllä, meilläkin on paikkamakuu jäänyt pari kertaa nollaksi ja sitten radallakin menneet asiat aivan päin sitä itteensä.. mutta en ole luovuttanut! Vaikka jo kerran kysyttiin haluatko keskeyttää niin EN. Koirat kun ei ole koneita niin näiden kanssa aina sattuu ja tapahtuu! Me mennään pikkumiehen kanssa aina loppuun asti.:)

Nyt sitten katseet kohti AVOa! Luulen että se on meille kummallekin mieluisampi luokka ja kivemmat liikkeet. Kun vaan kerkeisi kunnolla kisaamaan sielläkin ennen noita hemmetin sääntömuutoksia.. nyt kuitenkin pikkukettu on juhannuslomansa ansainnut, sen jälkeen reenaillaan taas.

Meidän huippusunnuntai jatkui saman tien kun kotiin päästiin. Käytiin nimittäin hakemassa meille tänne pieni hoitolapsi, 6-kuinen Dave-poika loppupäiväksi hoitoon.:) Dave asuu tässä ihan meidän lähellä ja tutustuttiin pikkumieheen porukoineen tässä pari kuukautta takaperin. Koda ja Davee tulee huipusti toimeen ja Koda leikittää nuorempaansa tosi mielellään. Tänään tosiaan Daven "vanhemmat" olivat sitten päiväristeilyllä Tallinnassa, niin pikkumies tuli meille sadepäivää viettämään. Sehän vaan passasi!

Hönöt jätkät!

Pojilla kyllä leikkiä ja hupia piisasi. Koda esitteli ensin koko kämpän ja Dave seurasi kiltisti possujunassa perässä. Ne tärkeimmät löytyivätkin heti, eli vesikuppi ja lelukori. Dave kävi kaikki Kodan lelut läpi, kaikki levitettiin lattialle.:D Koda ei kyllä onneksi ole omistushaluinen ja tollasesta suutu, vaan jakoi lelut mielellään kaverin kanssa. Parasta oli silti tuo yhdessä painiminen ja kyllä välillä poikaparkojen päät kolahteli milloin mihinkin ikkunalautaan ja tuoliin...

Koda alkoi muutaman tunnin riekkumisen jälkeen jo väsyä, sillähän painoi kovasti päälle vielä toi tokokokeen rasite. Dave taas oli aivan kyltymätön leikkuhalunsa kanssa; aina kun Koda yritti vetäytyä jo sivummalle lepäämään niin johan oli kakara korvan juuressa tökkimässä tai tuputtamassa uutta lelua. Hienosti Kodan hermo kyllä kesti junnun kanssa, ei ärähtänyt kertaakaan vaikka sitä selvästi jo väsytti. Leikitti kyllä aina kun jaksoi.

Dave: Jaksakko nää vielä leikkiä? Koda: Onko pakko...

Kodan palkintoluut meni heti parempiin suihin.:)

Dave lähti tuossa pari tuntia sitten takaisin kotiin ja täällä makaa niiiin väsynyt pikkukettu kuin voi olla! Nyt on taas rauha maassa haha.:D Mutta olipahan rattoisaa viettää sateinen loppupäivä sisällä näiden kahden höntin kanssa, ei kyllä ollyt tylsää niin itselläkään kuin varsinkaan koirilla!

Tää oli myös tosi hyvää harjotusta siltä varalta, jos sitä tosiaan joku päivä tässä jaloissa pyörisi kaksi omaa tollopoikaa..;))

Naulakkokin näytti kivalta kahden koiran remmien kanssa.;)

Nyt me molemmat vetäydytään kyllä pehkuihin, onpas taas ollut viikonloppu ja kunnon unet on nyt ansaittu! Me vetäydytään tästä muutenkin pikkuhiljaa jo juhannuksen viettoon ja mökille loppuviikosta. Toivottavasti säät sallii että saisi kivoja mökkikuvia Kodasta ja Eetusta. Viime vuonnahan meillä juhannuksena satoi rakeita, saas nähä mitä Suomen suvi tänä vuonna tarjoaa.:)

Herra lokki

Viime viikolla ei pulikoimassa käyty, mutta nyt ollaan taas (ainakin hetkellisesti) hieman ryhdistäydytty ja käyty jo pari kertaa uimakuopalla polskuttelemassa. Eilen käytiin Kodan kanssa ihan vaan kaksistaan uiskentelemassa sellaset 45 minuuttia. Rannalla ei ollut keitään muita, joten saatiin koko uimapaikka omaan käyttöön. Vaihtelinkin sen takia uimakohtaa aina silloin tällöin; välillä oltiin matalassa hiekassa, välillä kivikossa, välillä äkkisyvässä ja välillä heittelin damia suoraan kaislikkoon ja sinnekin pikkukettu ampaisi hetkeäkään epäröimättä.:)

Tänään suunnattiinkin jo heti aamupäivästä uudestaan uimakuopalle Hennan ja Didin kanssa. Tarkoituksena oli pitää kakaroille lokin noutotreenit. Odotin tätä mielenkiinnolla, koska Kodalle tämä oli ensimmäinen kohtaaminen herra lokin kanssa. Tai kyllähän Koda toissatalvena lokkia näki kuivalla maalla, mutta ei nostanut sitä alkuunkaan. Olin kuitenkin suht toiveikais, sillä tähän asti jäbä on hakenut vedestä kaiken mahdollisen mitä sille sinne on heitetty. Koda tutustui ensin rannalla lokkiin ja oli kyllä tosi kiinnostunut, tunki päätään myöten lokkipussiin ja haisteli ja pyöri Hennan jaloissa koko ajan, kun lokki oli jo otettu esiin rantakivelle.

Didi oli hienolla ja innokkaalla noutotuulella, eikä epäröinyt hakea lokkia kertaakaan. Senpä takia oletin, että se nostattaisi Kodassa myös sellaisen pienen kisavietin että lokki on mahtava saalis ja siitä pitäisi kisata. Damien kanssa näin on aina käynyt, mutta lokki oli selkeesti eri juttu. Koska lokkireeni oli Kodalle tosiaan ensimmäinen, ei mulla oikeastaan ollut mitään käsitystä mikä olisi jäbälle se helpon tapa. Lähinnä siis sitä mietittiin, että olisiko sille helpompaa hakea syvältä vai rannasta. Päätettiin kokeilla sieltä syvemmältä, että ottaisi sen mukaan eikä ainakaan sitten vain jättäisi sitä rantaveteen lillumaan. Pidin Kodaa kiinni ja Henna heitti lokin. Lähetin Kodan noutoon ja innokkaana ja reippaana se lähtikin. Se ui koko matkan päättäväisen näköisenä lokille, mutta totesi sitten lokin luona että ei, en tajua mikä sulkakasa tämä on ja mistä siitä otetaan kiinni ja ui takaisin rantaan.

Tämä näytti vielä lupaavalta.

Nope.

Didi haki tässä välissä pari kertaa lokkia ja me mietittiin seuraavaa askelta Kodan suhteen. Lokkihan kiinnosti sitä todella paljon, eikä ollenkaan ihmetyttänyt, pelottanut tai ällöttänyt. Jäbä on vaan lintujen kanssa vielä niin kokematon, ettei sillä ole tarkkaa tietoa ja varmuutta että mitä ihmettä niille pitäisi tehdä tai mistä ottaa kiinni. Rutiini ja varmuus siis todellakin meiltä puuttuu. No, heitettiin lokki tällä kertaa ihan rantaveteen ja siitä lähetys. Pieni tuumaustauko lokin luona ja sieltä tuli ensimmäinen hyvin arka ja hapuileva ote, mutta ote kuitenkin ja nosto siivestä. Jes!!

Hmm..

Ahaa!

Oltiin Kodan varalle juurikin nuo siivet sivottu tuolta alhaalta yhteen, toinen siipi kuitenkin irtosi mutta eipä näyttänyt haittaavan. Parempi ehkä vaan niin, sillä välillä Kodan ote oli juurikin tuolta jaloista ja siivenkärjistä.

Tämän syvemmältä Koda ei lokkia uskaltanut hakea.

Tosin eipä me sitä oikeaa kanto-otetta nyt voitukaan lähteä heti vaatimaan vaan nimenomaan sitä, että uskaltaa mennä lokille ja tuoda sen. Ja kuten Hennakin sanoi, sillä otteella ei ole niin mitään väliä kunhan se lokki sieltä haetaan ja rantaan tuodaan. Kodahan kokeili lokin kaikkia muita kohtia paitsi tuota itse "ruumista." Päästäkin se kerran rantaan toi.

Didi esittelee aarrettaan.

Kun ensimmäinen kosketus ja rantaan tuonti oli suoritettu, niin seuraava oli jo paljon helpompi. Koda lähti reippaasti lokille, tökkäili hieman ja korjaili otetta pari kertaa mutta nosti ja toi rantaan. Ja nimenomaan se oli todella hienoa Kodan hommassa tänään, että ei jättänyt lokkia matkasta, vaan toi sen aina rantaan hiekalle asti, ei siis jättänyt kertaakaan veteen, jei! :)

Kodalta puuttui kuitenkin sellainen into tohon tekemiseen. Kyllähän se veteen meni kun mamma käski, mutta sellasta oma-alotteisuutta ja innokkuutta hommasta puuttui. Oli vähän sellaista väkinäistä tekemistä. Se tässä juuri nomehommissa on ollut se suurin ongelma, kun siihen en ole Kodalle mitään sopivaa palkkaustekniikkaa koskaan keksinyt. Kaikissa muissa lajeissa on toiminut nami tai pallopalkka, tässä ei ole oikein mikään.. Kyllä se iloisesta äänestä ja kehuista tykkää, mutta tekee sen avulla vain sen yhden kerran eikä se auta motivoimaan seuraavaan kertaan ja nimenomaan pitämään sitä intoa ja motivaatiota yllä. Niinpä Henna sanoi, että käy leikittämässä sitä lokin kanssa. Niin me tehtiinkin, otin itse lokin ja lähdin Kodaa sillä innostamaan. Seurasi iloisesti perässä ja heitin lokin lopuksi matalaan veteen. Jäbä meni perässä ja teki koko kerran parhaan noudon siivestä pitäen, juuri tällä kertaa ei tietenkään ollut kamera sitä todistamassa.

Into ei kuitenkaan kauaa kestänyt vieläkään. Sitten Henna ehdotti, että mitäs jos palkkaisit sitä damilla, kun se sille kuitenkin on mieluisampaa. Otettiin siis vesidami kassista esille ja jäbähän ihan syttyi. Tuli heti intoa ja virtaa ja dami olisi pitänyt saada hetinyt! Heitin ensin damin, että meni pitkästä aikaa käymään vähän syvemmälläkin vedessä. Sitten vaihdettiin lokkiin, jonka edelleen heitin matalaan veteen. Koda ei ensin millään meinannut käsittää että nyt oli lokin vuoro, vaan kyttäsi selkäni takana odottelevaa damia. Menin sitten itse rantaveteen seisomaan, osoitin lokkia ja sanoin "hae." No sitten haettiin lokki.

Kun lokki oli tuotu rannalle, heitin saman tien damin. Siinä vaiheessa taisi pikkuketulla lamppu syttyä että ahaaa, kun tuon ensin lokin niin saan damin! Heitin tämän jälkeen vielä yhden kerran lokin, Koda ampaisi reippaasti hakuun ja ensimmäistä kertaa tarttui lokkiin hetkeäkään epäröimättä ja otetta miettimättä ja toi sen rantaan asti. Sen jälkeen heitettiin taas damia. Innostuin tuosta onnistumisesta niin paljon, mutta sen takia olikin hyvä että Henna oli paikalla järjen äänenä ja sanoikin että nyt on tosi hyvä lopettaa tuohon kertaan. Kyllä tota riista selvästi kiinnostaa, kokemusta ja varmuutta vaan tarvitsee tohon hommaan ja nimenomaan tätäKIN pitäisi tehdä ilon kautta. Toivottavasti tässä olisi nyt kuitenkin se meidän tähän hommaan kauan kaipaamani palkkaustyyli! Aika näyttää..

Ensin lokille..

..ja siitä suoraan suuhun ja mukaan!

Eihän nuo otteet mitään kauniita olleet, mutta ensikertalainen sai silti hyväksytyt paperit! Ei ihan toivoton tapaus.:) Tähän oli tosi hyvä lopettaa ja jättää herra lokki hautumaan vähäksi aikaa. Kyllä todellakin kokeillaan tässä vielä uudestaan joku päivä! Tosi hassua vaan, että Koda ei tosiaan (ainakana tällä kertaa) tuolta syvemmältä lokkia hakenut, mutta matalassa kun jalat vielä yltivät pohjaan niin onnistui kyllä. Mitään järkevää syytä en sille keksinyt, mutta ehkä se vielä tästä.

Lopussa kakarat saivat vielä pitää hauskaa ja hakea vesidameja. Kokeiltiin myös kalliorannasta veteen menoa, mutta siellä oli niin vihaisia lokkeja että piti nopeasti vaihtaa uimapaikkaa siinä kohtaa.

Onnellinen kesämies.

Hienot vesikakarat!

Meillä kävi myös hyvä tuuri, kun aamupäivästä oli vielä ihanan aurinkoinen ja lämmin sää, nyt iltapäivästä nousi taas todella kova tuuli ja taivas meni ihan pilveen.
ISO kiitos Hennalle taas huipusta seurasta, kyydistä ja lokin lainasta! :)

Tuulinen näyttelypäivä

Juups.

Käytiin tänään pitkästä aikaa kehäkettuilemassa täällä kotimaan maaperällä. Riihimäellä oli varsin mukava kesäpäivä, mutta myös erittäin tuulinen sellainen. Kyllä siellä näyttelyväellä häkit kolisi, tuolit kaatuili ja arvostelupaperit lenteli pitkin kehiä. Välillä tuntui että oli tuo tollokin lähellä lentoon lähteä.
Paikalla oli tosi mukavasti tuttuja, niin sai juttuseuraa tollokehän laidalla koko kehäkettuilun ajaksi. Jälkikäteen myös täällä kiitos seurasta Hannalle, Jarnolle, Johannalle ja Lyylille.:)

Riihimäellä tolloilla oli tuomarina meille tuttu Helin Tenson. Sama tuomaritäti siis, joka Kodalle helmikuussa Tallinnan ryhmiksessä antoi sertin ja VSP:n. Senpä takia odotukset ensimmäistä kertaa korkealla olivat ja toiveet optimistiset. Nöyrinä silti kehään mentiin.
Koda oli harvinaista kyllä ainoa avoluokan uros. Jäbä päätti tehdä tismalleen samoin kuin Tallinnassa saman tuomarin kanssa teki, eli pisti samantien istuen kun kopeloinnin aika koitti. Ensin meinasi punkea tuomarin syliin tosin.:D Tuomari tykkäsi jäbästä edelleen ja ERI SA saatiin.
Lopulta PU-kehään ylsi kolme urosta; Koda, junnu ja valio. Tuomari juoksutti kierroksen, jonka jälkeen pyysi meitä ja junnua juoksemaan vierekkäin edestakaisin. Sen jälkeen kysyi koirien ikää uudelleen ja mietti vielä hetken. Valio voitti, junnu toinen ja me jäätiin siis jälleen kerran jämäsertille. Kyllä otti päähän. Ja paljon. Jäin ihan äimänkäkenä vaan pitelemään vaaleansinistä hyödytöntä rusettia ja kysyin tuomarilta mikä vaikutti PU2 ja PU3 sijoitukseen. Liikkeet, kuulemma.

No joo, nää on näitä. Itse pidän tuota varasertiä tosi turhana, jota ei tarvitsisi jakaa ollenkaan. Varacacibista nyt voi hyvällä tuurilla olla iloa, tuosta ei minkään vertaa. On vaan hassua, että jo kahdesti ollaan jääty ruipelon junnun taakse vaikka tuo on jo niin valmis paketti. Mutta harmitti se, kun lähelle taas jäi. Mitäs menin sillon joskus aikanaan tokaisemaan, että varaserti on mun mielestä nätein ruusuke niin nyt sitä saa.

Tosi ihana arvostelu kyllä saatiin! Yksi parhaista tähän mennessä.:) Siinä oli kyllä tosi paljon samaa kuin helmikuisessa arvostelussa, silloin tosin tuomari vielä toivoi täydempää rintakehää.

"Selvä sukupuolileima. Hyvät mittasuhteet ja raajaluusto. Erinomainen pää, ilme, ylälinja ja kulmaukset. Hyvä häntä ja turkki. Samansuuntaiset liikkeet. Hyvät etuliikkeet."
AVO ERI1 SA PU3 VASERT.

Johannalle kiitos kuvista! :)

Kova tuuli näkyy kyllä tossa turkissa ja huuletkin lerpattaa.

Roppikehän jälkeen sain vielä ilon ja kunnian auttaa Hannaa kasvattajaryhmässä handlaamalla siellä Lumon, joka oli VSP-koira.:) Oli kyllä reipas ja helppo tapaus, neito kun on tuossa hommassa ihan pro!
Tollereiden jälkeen tuomari piti kahvitauon ja tuli vielä kehän laidalle juttelemaan meidän kanssa. Oli selvästi huomannut pettymykseni ja oli pahoillaan, kun sanoi että mulla on aivan upea koira ja hän rakastui siihenkin niin ja oli todella vaikeaa päättää tuo järjestys ja se olisi voinut päättyä kummin vain. No ei siinä vaiheessa ollut itselläni paljon muuta vaihtoehtoa kuin todeta että kyllähän se harmittaa, mutta hän oli päätöksensä tehnyt ja perustellut ja sillä hyvä.:) Kehui Kodaa minulle kyllä tosi avoimesti, hoki koko ajan sen olevan niin kaunis. Sen jälkeen juteltiin vähän niitä näitä ja tuomari totesi siinä arvostavansa itse eniten selvää sukupuolileimaa, liikkeitä ja luonnetta. Hyviä arvoja minusta! Aivan ihana, persoonallinen ja hyväntuulinen tuomari tämä Tenson kyllä kaiken kaikkiaan, lisää hänenlaisiaan, kiitos! Siinä lopuksi sitten hän kehoitti tulemaan vielä uudestaan näytille ja sanoin että kyllä todellakin tullaan heti kunhan sopiva tilaisuus tulee! Tenson olisi elokuun alussa Mäntyharjulla mutta sinne me ei kyllä päästä.

Ja siis nyt jälkikäteen ajatellen pakkohan tähän on olla tosi tyytyväinen! Linja oli nimittäin tänään TODELLA tiukka. Arvosteluskaala oli T-ERI SA ja sitä hootakin oli useampi kappale. Toki sitä sinivalkosta lähettiin hakemaan, kun kerrankin tiedettiin että voidaan pärjätä, mutta onpahan yksi ruusuke lisää vaikka väri vähän eri olikin.
Kyllä taas huomasi eron, kuinka paljon vaikeempaa täällä Suomessa on pärjätä kun kilpailua on enemmän ja taso kovempi. Muutenkin juuri täällä PK-seudulla on tosi vaikeeta edes sijoittua kun koiramäärät on niin suuret joten voittoa se on aina tämäkin kuitenkin.

Ei me nyt ihan niin paskoja olla.:)

Nämä meidän Narvan pokaalit tuli jo aikoja sitten mutta unohdin postata kuvan.

Muuten tänne ei oikein mitään muuta kuulukaan. Meillä on kyllä lähtenyt tosi hitaasti ja laiskasti tämä kesä käyntiin, vaikka alkuperäiset suunnitelmat oli kaikkea muuta. Ei olla tällä viikolla mitään muuta tämän päivän lisäksi tehty. Ei edes toko nappaa ollenkaan, vaikka se yksi ykkönen enää puuttuisi. Mutta niin se mieli vaan muuttuu, niin itellään kuin koirallakin sillon tällön.
No, ensi viikolla voisi yrittää käväistä vähän uimassa ja hakea Sipoosta pari tilaamaani peuransorkkaa sekä pari purkkia peuranverta. Josko sitä sitten juhannuksena päästäisiin mökillä jälkiä vetämään. Mejäkokeisiin ei harmillisesti tänä kesänä millään riitä aika, liian aikaavievää ikävä kyllä. Ehkä loppukesästä tai syksystä, we'll see. Tällä hetkellä ei ole mahdollista varata koko viikonloppua moiselle hommalle.
Sen lisäksi ajattelin joku päivä suunnata jollekin läheiselle ampumaradalle paukkutreeneihin. Mejäkokeissa tuo ei ole ampumisesta ollut moksiskaan, kun osaa odottaa sitä. Mutta jos Koda kuulee laukauksia yhtäkkiä, se jähmettyy ja jää ihmettelemään vähän liikaakin. Kuitenkaan sitä ei ole ääniherkäksi todettu luonnekuvauksessakaan, ihan päinvastoin itseasiassa. Joten sitä käydään treenailemassa myös. Ei kait tässä muuta sen kummempaa. Vielä on onneksi kesää jäljellä.