Road dogs: Narva

Viime viikonloppuna tehtiin kolmas ulkomaan näyttelyreissu kolmen kuukauden sisään. Tällä kertaa oltiin toistamiseen Virossa, tarkemmin sanottuna Narvassa, aivan Venäjän ja Viron rajalla siis. Meininki siellä olikin varsin venäjähenkinen ja pääkieli tuntui olevan venäjä viron sijaan. Tavoitteena meillä oli saada puuttuvat kaksi Viron sertiä. Matkaseura meillä oli edelleen erinomaista, vaikka vähän vaihtuikin. Tällä kertaa reissuun meidän kanssa lähtivät Henna ja Didi! Tytöt olivat ekaa kertaa ulkomailla näyttelyreissulla, mutta hienosti selvisivät ja Didi oli todella reipas neiti koko reissun ajan. Saas nähä puraisiko ulkomaan näyttelykärpänen nyt myös Hennaa.;)

Matkattiin nyt toistamiseen Miliam travelin kautta ja perjantai-iltapäivästä lähdettiin laivalla kohti Tallinnaa. Viimeksi otettiin Sannan kanssa koirat hyttiin mukaan, mutta nyt ne jäivät muiden koirien tavoin bussiin laivamatkan ajaksi. Meitä kieltämättä Hennan kanssa vähän jännitti, että mitenhän ne meidän kakarat siellä oikein pärjää, mutta melko rauhallisilta vaikuttivat kun mekin taas bussin kyytiin Tallinnassa hypättiin. Ajomatka Narvaan  kesti 2,5 tuntia jonka aikana tehtiin yksi pysähdys, jolloin pissatettiin koiria ja saatiin ekinokokkileimat passeihin.

Reippaat kakarat pysäkillä!

Hotellilla oltiin hieman ennen iltakahdeksaa. Ei mikään maailman hääppöisin hotelli todellakaan, ja järkytys oli suuri kun hotellihuoneissa ei ollut lainkaan jääkaappia. Olin pakannut Kodalle mukaan raakaruokaa (nappula jätettiin kokonaan kotiin) ja siinä tulikin sitten tenkkapoo, että mitenhän tätä nyt oikein sitten säilötään tässä pari päivää.. Ei siinä auttanut muu kuin säilyttää ruokia ja vesipulloja ikkunanlaudoilla ja toivoa että pysyisivät mahdollisimman kylminä. No ei se raakaruokapötkö kovin tuore enää lauantaina ollut kuten arvata saattaa..wifi sentään toimi! :D Hotellin paras puoli oli kuitenkin ehdottomasti sen välitön läheisyys näyttelypaikan kanssa; kävelymatka oli kirjaimellisesti viisi minuuttia! Se tekikin tästä reissusta ehdottomasti helpoimman ja parhaimman, sillä nyt saatiin tulla ja mennä ihan omien aikataulujen mukaan, ei oltu riippuvaisia bussikuljetuksesta eikä oltu näyttelypaikan ”vankeja.” Aikaa jäi siis kunnolla valmistautumiseen, lepäilyyn, kaupassa käyntiin sekä sitten koirien kanssa lenkkeilyyn ja Narvassa kiertelyyn.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja saatiin nauttia ihanasta kevätsäästä koko loppu päivä muutenkin. Tollerien kehä alkoi 10.30, joten meillä ei ollut mitään kiirettä. Käytiin siis ihan rauhassa aamupalalla ja pitkällä aamulenkillä koirien kanssa, ulkoilutettiin kameraa myös siinä samalla. Käytiin katsomassa (luultavasti Narvan ainoaa nähtävyyttä) Narvanlinnaa ja saatiinkin koirista tosi kivoja kuvia sieltä. 

Valmiina päivän toimintaan!

Komein pikku-ukko.<3

Sitten palailtiinkin pikkuhiljaa hotellille valmistautumaan ja johan alkoi se jännitys nousemaan pintaan meillä kummallakin. Tollereita oli ilmottu neljä kappaletta, eikä meillä ollut mitään tietoa keitä ne kaksi muuta olisivat. Näyttelypaikalle päästyä ja kun koirat oli saatu häkkeihin, oli totta kai heti katsottava luettelosta muut tollot. Mulla kun kummitteli mielessä se Latvian reissu, kun oli kolme urosta ja yksi narttu.. Kerrankin onni oli meidän puolella, uroksia ja narttuja kumpiakin kaksi mutta toinen uros oli junnu. Harmillisesti Hennan ja Didin kannalta kummatkin nartut avoja. Kaikki jälleen kerran suomalaisia koiria. Näyttelyväki koostui muutenkin (jälleen kerran) lähes yksinomaan suomalaisista ja venäläisistä.

Sanna kun oli aiemmilla reissuilla hoitanut tuon handlauspuolen, niin minua jännitti ihan hirveästi mennä Kodan kanssa taas pitkästä aikaa kehään. Olin jopa Hennalle jossain vaiheessa sanonut että mitäs jos sinä sen kehään veisit. ”Onneksi” ei kuitenkaan näin tehty, vaan jäbän kanssa yhessä mentiin.:) Sannan kanssa ollessaan se varmasti oppi tuon kehäkäytöksen salat, sillä jätkä esiintyi niiiin hienosti kumpanakin päivänä! Minun ei tarvinnut kertaakaan korjata sen asentoa, vaan se asetteli itsensä tosi hienosti ja jalat tasaisesti ja varsinkin liikkeissä oli mahtava draivi vaikka kehät olivat tosi pienet.

Lauantaina tolloilla oli tuomarina portugalilainen Tina Peixoto, jota me molemmat oltiin Hennan kanssa vähän etukäteen jännitetty, sillä portugalilaistuomareista ei ollut aiemmasta kokemuksesta jäänyt ihan hirveä hyvä fiilis (katso Jyväskylä KV 2013). Tämä oli kuitenkin mukavampi kokemus, vaikka hyvin hiljainen tuomari olikin, kaikki juoksusuunnatkin viittilöi käsin eikä sanoin. Junnu-uros ennen meitä sai EH:n. Kodasta sanottiin seuraavaa:

”Lovely type. Strong male. Bit long in loin. Strong bones. Lovely head and expression. Correct angulations. Bit open front movement, side ok. (Tässä välissä lause josta ei saa selvää) Lovely temperament.”

Tällä saatiin ERI SA ja toinen Viron serti käteen! Jeeee, ja ennen kaikkea oli niin hienoa päästä ensimmäistä kertaa itse vastaanottamaan jäbän kanssa serti, edellisillä kerroilla kun Kodaa on handlannut muu. Eipä sitä tosin kerennyt kauaa kädessä pitää, sillä piti heti päästä laittamaan Koda takaisin häkkiin ja nappaamaan kamera sen sijaan, sillä avo-tytöt olivat kehässä menossa jo. Didi esiintyi myös kivasti ja energiaa riitti, neiti sai kauniin arvostelun johon Hennakin oli tyytyväinen. Molemmat nartut saivat ERIt, voiton vei Minna, Dragonflame’s Masterpiece. Minnan kanssa kohdattiin siis hetkeä myöhemmin roppikehässä. Tuomari tutkaili koiria ensin lähempää, juoksutti kerran edestakaisin ja kerran ympäri, jonka jälkeen valitsi Minnan ropiksi. Minna oli vielä myöhemmin RYP2, joten ei todellakaan ollut häpeä hävitä nätille tytölle.:) Ei haitannut meitä, tää tulos kelpasi oikein hyvin! Saatiin pitää loppupäivä siis ihan vapaata, löhöillä hotellilla, käydä kaupassa ja kaupungilla pyörimässä. 

Koda tahtoo osallistua juhlintaan.

Ylpeä jäbä! AVO ERI1 SA SERT VSP.

Koirat vaikuttivat näyttelyhälinän jälkeen hieman väsyiltä, joten annettiin niiden rauhassa levätä hotellilla muutama tunti. Käytiin sillä välin Hennan kanssa läheisessä cittarin tapaisessa ruokakaupassa ostoksilla ja siellä olikin aivan ihana (ja halpa!!) salaattibaari, jonka antimista me nautittiinkin koko reissun ajan. Muuta ruokaa ei edes tarvinnut, niin täyttäviä salaatteja sieltä saatiin. Eikä edes muuta ruokaa voitu hotellihuoneeseen ostaa, kun ei tosiaan sitä jääkaappia ollut…

Ruokailun ja levon jälkeen napattiin koirat, kamera ja tennispallo mukaan ja suunnattiin Narvaa katselemaan. Kaupungissa oli paljon lasinsiruja Tallinnan tapaan, mutta onneksi löytyi myös sellaisia alueita joissa oli siistimpää. Lähellä oli myös nurmialueita, joissa me laskettiin koirat irti. Vaikka näyttelyt se pääjuttu reissulle olikin, niin oli ihanaa että koirat saivat myös rellestää vapaina, pitää hauskaa ja olla ja tehdä koiramaisia juttuja, kuten juuri pallon jahtaamista. Didi ja Koda tulee niin hyvin juttuun keskenään, on aina tulleet, ja niillä oli selkeästi kivaa yhdessä. Koda viihtyi hyvin myös Neven kanssa, mutta leikkiminen oli vähän vaikeampaa kun kokoero oli niin suuri. Didin kanssa oli paljon helpompaa ja kivempaa leikkiä ja varsinkin hotellihuoneessa käytiin aikamoisia tollopaineja, joskus jopa tosi aikaisin aamulla ennen kellon herätystä.:D 

Hotellipainit.

Nam!

Pallottelujen jälkeen lähdettiin etsimään kivoja kuvauspaikkoja missä kuvata koiria ja sellaisia löytyikin. Ja tulipahan kyllä muuten shottailtua, kamerasta löytyi reissun jälkeen 960 kuvaa.:D

Leijonat Jylhäkalliolla!

Komistus.<3

Muruset.<3

Matkanjohtajamme oli jo perjantaina kertonut, että Viron ja Venäjän erottava Narvajoki sijaitsi ihan hotellimme takana ja joenrantaan me sitten myös käppäiltiin. Joen yli kulki silta, joka oli rekkoja pullollaan ja siellähän se Venäjä joen toisella puolen näkyi. Nytpä voi sitten todeta, että onpahan tullut käytyä ihmisen parhaan ystävän kanssa Venäjän rajalla Putinille vilkuttamassa! Venäjälle asti kun meidän näyttelyreissut ei todellakaan tule suuntautumaan, tämä etäisyys siitä riittää varsin hyvin.:D Didi tosin oli sitä mieltä, että hänen olisi ehdottomasti pitänyt päästä jokeen uimaan! 

Siellä se Venäjä on!

Voihan Venäjä.

Palloteltiin hieman lisää.

Possujuna muurilla.

Lähes pari tuntia lenkkeiltiin ja loppuilta sitten löhöiltiin tyytyväisinä hotellilla. Oli kyllä varsin väsynyttä porukkaa, sekä me että koirat. Kyllä sitä vaan reissussa rähjääntyy, ei voi mitään!

Didin tyylinäyte.

Sunnuntaiaamu oli harmaa ja sateinen ja meillä oli nyt aikainen näyttelyaamu, sillä tollerit olivat kehässä jo heti yhdeksältä. Eipä ole noin aikaista kehää meillä aiemmin ollutkaan. Tolloilla oli tuomarina virolainen Marko Lepasaar. Oli kyllä pitkästä aikaa todella mukava ja kohtelias tuomari, joka tervehti handleriakin ihan kunnolla katsomalla suoraan silmiin ja sanomalla ”hello” kun asteltiin kehään. Paljon kivempaa esittää koiraa sellaiselle tuomarille kuin hiljaiselle ja etäiselle.:) Junnu-uros paransi lauantaista ja sai nyt myös ERIn SA:n kerä sekä junnusertin. Koda esiintyi niin mahtavasti ja reippaasti ja liikkeet olivat vielä entistä lennokkaammat. Tuomarikin tykkäsi ja sanoi Kodasta seuraavaa (arvostelu oli alun perin viroksi, joka käytiin sitten myöhemmin ”suomentamassa” englanniksi infopisteellä)

”2,5 years old. Breedy. (Ei tuollaista sanaa edes englanniksi ole, mutta ilmeisesti sillä tarkoitetaan että on rodunomainen/rotutyypillinen.:D) Good bone structure. Correct bite. Strong head. A bit short neck. Excellent backline. Correct tail stand. Excellent angles front and rear. Would want better color spots. Excellent movements.”

Katse uskollisesti nakissa.

Tällä tuli ERI SA ja se viimeinen Viron serti!! Ei kuitenkaan alkuperäisen suunnitelman mukaan harmillisesti päästy tuulettelemaan (vielä) Viron valion titteliä, palaan tähän asiaan myöhemmin. Koska junnukin sai SA:n niin juostiin tällä kertaa myös PU-kehä, tosin tuomari osoitti Kodan saman tien ykköseksi ja muodon vuoksi juostiin yksi kierros kuitenkin. Didi esiintyi todella maltillisesti ja kauniisti, paljon paremmin kuin lauantaina, kiva oli katsella neidin esiintymistä.:) Molemmat nartut saivat myös ERIt, Minna oli toistamiseen ykkönen, joten vastakkain oltiin taas roppikehässä. Meillä kuitenkin oli jo kaikki se mitä oltiin tultu hakemaan ja fiilis jo katossa muutenkin, ja Minnan hienosta ryppimenestyksestä johtuen olin varma, että tästä tulisi lauantain toisinto. Tuomari tutkaili koirien ilmeet lähempää ja juoksutti meitä kaksi kertaa ympäri…jonka jälkeen ojensi meille sen punakeltaisen ruusukkeen! Multahan meni pasmat ihan sekaisin, kiljahdin ja peitin kasvot käsillä kun olin niiin yllättynyt! Unohdin tyystin ottaa koko ruusukkeen edes vastaan, mutta onneksi tuomari oli hyväntuulinen ja otti tilanteen huumorilla, kun näki varmasti miten ilonen yllätys ja miten liikuttunut olo oli.:D Minun hienonhieno pieni, ensimmäistä (toivottavasti ei viimeistä) kertaa roppi!! <3 Ja voi wau mikä tunne se oli kun punakeltainen ruusuke meille ojennettiin, en ihan heti kyllä unohda sitä hetkeä! Kyllä siinä kieltämättä olisi ollut pieni harmistus, jos siinä olisi joku muu Kodan handlannut ja itse olisin vain katsonut sivusta. Nyt on sekin saatu kokea oman rakkaan punaturkin kanssa.<3 

ROP Mäkiharjun Zupreme Surprise, VSP Dragonflame's Masterpiece.

Päästiin siis myös ekaa kertaa se iso ryppikehäkin kokemaan. Siihen tosin oli vielä mooonta tuntia aikaa, kun me tosiaan kehässä oltiin jo heti yhdeksältä. Onneksi saatiin pitää hotellihuone kahteentoista asti, joten lähdettiinkin sinne lepäilemään ja aikaa kuluttamaan. Oli toi vaan niiin mielettömän helppoa kun toi välimatka oli niin lyhyt! Ois ollut niin tylsää koko päivä näyttelypaikalla odotella, kun meidän bussinkin lähtöajaksi oli sovittu viimeistään kuudelta, tai viimeistään sitä mukaa kuin kaikkien mahdolliset ryppikehät olisivat jo ohi.

Roudaushommia.

Oltiin hotellilla siis puoleenpäivään asti ja käytiin Hennan kanssa taas salaattibaarissa eväitä ostamassa loppupäiväksi. Jätettiin osa tavaroista hotellin respaan ja suunnattiin sitten takaisin näyttelypaikalle odottelemaan. Aika meni muita kehiä katsellessa ihmeen nopsasti ja isot kehät saatiin käyntiin 14.30 juniorhandler-kisalla ja siitä eteenpäin. Vaikka Minna oli edellisenä päivänä menestynyt hienosti, niin meillä ei mitään tavoitteita eikä paineita rypissä enää ollut. Toivoin vain, että sattuisi hyvä tuuri ja saataisiin narttuja siihen meidän ympärille ettei Kodalla menisi ärinäksi toisen uroksen kanssa. Näin sitten onneksi kävikin, ja Koda sai liidellä kultsu- ja vesikoiranartun välissä. Kun tämä valkeni minulle niin sitten pystyi vain nauttimaan tilanteesta ja uudesta kokemuksesta, olihan se hienoa edes kerran päästä isokehä kokemaan ton pikku-ukon kanssa! Koda jaksoi hienosti vielä pitkän päivän jälkeen olla todella reipas ja tuntui että liikkeet irtosi todella hyvin nyt kun oli kunnolla tilaa juosta. Meillä oli rypissä samainen tuomari kuin aiemmin rotukehässä ja niin kävi kuten arvelinkin, eli ei sijoitusta tullut enää sieltä. Ei tosin myöskään oltu ensimmäinen koira joka jätettiin rannalle.:D Hieno kokemus silti oli, toivottavasti vielä joskus ehkä uudestaan! 

Suomalaiset koirat kyllä jyräsivät ja ilahduttavasti myös tosi moni meidän bussilainen sijoittui myös rypeissä. Ja niin vain kävi että BIS1 koira oli myös meidän bussissa ollut lhasa apso! Kun iso voittopokaali bussiin tuotiin niin totta kai annettiin kaikki isot aplodit ja siinä jo sitten heiteltiinkin että joko nyt korkataan skumppaa ja tarjoillaan se tuosta pokaalista.:D Itseään jäi harmittamaan, ettei me saatu pokaaleja ollenkaan. Ei viimeksikään sertistä mitään saatu, mutta VSP:stä saatiin sentään hopeinen pokaali. Tuolta ei saanut mitään, sillä yleensä ulkomailla pokaalit pitää itse ostaa. Tuolla ei tosin ollut pokaalikojua ollenkaan ja pelkästä ROPista sai ainoastaan pienen mitalin kaulaan, VSP ei saanut mitään. Ajattelin siis tilata pokaalit täältä Suomesta ja VSP ja ROP pokaaleihin laittaa kaiverrukset. Pitäähän sellasetkin nyt muistoksi saada kun ne asiaan omasta mielestäni kuuluvat.:)

Paluumatkalle lähdettiin BIS-kehän jälkeen hieman ennen viittä. Bussissa oli hiljaista ja väsynyttä porukkaa ja kaikki koiratkin nukkuivat tyytyväisinä häkeissään. Ajeltiin 1,5 tuntia jonka jälkeen pysähdyttiin isolle kauppakeskukselle syömään ja shoppailemaan, kun paluulaiva lähti vasta 22.30 eli ei tosiaan ollut kiire satamaan. Tää oli oikein kiva breikki.:) Hennan kanssa pelattiin koko laivamatka korttia ja voin kertoa että ei todellakaan ollut mun ilta, Henna voitti koko ajan.:D 00.30 laiva oli Helsingissä ja iso kiitos Hennan isälle joka pääsi meitä yöllä hakemaan! Puoli kahden maissa oltiin kotona ja Koda kömpi saman tien sängyn alle nukkumaan ja oli niin taivaallista kaatua suoraan omaan petiin!

Joo tällä kädellä ei ihan voitettu!

Sellainen oli tämän kertainen reissu! Ei vieläkään saatu sellaista näyttelymatkaa aikaiseksi, missä sekä me että meidän mahtavat reissukaverit olisivat molemmat toivotusti menestyneet, kun olisihan se kaverin kanssa jaettu ilo se kaikista paras! Henna onneksi oli hyvin tyytyväinen Didin kahteen ERIin sekä ennen kaikkea kauniiseen esiintymiseen ja sanoi reissun silti olleen ihan mahtava kokemus, hyvä niin! J Ja vielä kerran tätä kautta niiiin iso kiitos mahtavasta seurasta ja hienoista kuvista!!

Reissumiestä vaisto vie.

Ja niin, tosiaan tämä valioituminen. Minä, monen muun tapaan, olin elänyt siinä käsityksessä että Virosta riittäisi valioitumiseen vain nuo kolme sertiä, kuten niin monesta muustakin maasta. Jopa Kodan kasvattaja Sari luuli sen olevan juurikin näin. Mutta vain muutamaa päivää ennen reissua Sari oli minuun yhteydessä ja kertoi kuulleensa, että Virosta valioituakseen tarvitseekin käyttötuloksen joko Suomesta tai Virosta tai sitten pitäisi olla jonkun muun maan valio ilman käyttötulosta. Sari ei ollut tiennyt tätä itsekään ja oli kovasti pahoillaan kun tiesi että menossa oltiin niitä kahta puuttuvaa hakemaan. Tuntui siis kuin matto olisi vetäisty jalkojen alta ja reissu tuntui tosi turhalta, kun kaikki oli jo aikaa sitten maksettu eikä noilla serteillä siis sinänsä tekisi mitään. No, pää pystyssä kuitenkin matkaan lähdettiin ja kun menestystä nyt tuli niin ei se niin paljoa kuitenkaan harmita. Ei se ole meiltä mitenkään pois, kaikki me todellakin otetaan mitä annetaan ja sertit on aina sertejä! (: Nyt on joka tapauksessa ne kaikki kolme taskussa. (Tai no palkintohyllyllä kehyksissä) 

On silti jotenkin hieman absurdi sääntö, että koetuloksen tarvitsee muuten paitsi jos on jo valio…joten joo, siinä mielessä meni suunnitelmat ihan uusiksi. Idea kun oli valioitua ensin Virosta ja sitten lähteä hakemaan serti muista maista. No, nyt se pitää sitten tehdä jostain toisesta maasta niin saadaan tuo EE MVA sitten joka tapauksessa siinä mukana.:) Suomessa meillä ei enää jatkossa ole näyttelyiden osalta mitään tavoitteita eikä motivaatiota. Olen Kodan yhteen ainoaan näyttelyyn kesällä Suomessa ilmoittanut ja sen jälkeen se saa toistaiseksi olla siinä. Kyllä me jatkossakin rahaa säästetään ulkomaan matkoihin. Silmät tähyilee tulevaisuudessa toistamiseen Latvian suuntaan sekä sen lisäksi Liettuaan ja Valko-Venäjälle. Nyt kuitenkin jäädään kokonaan näyttely- sekä reissutauolle. Johan tässä onkin pitkin kevättä jo reissattukin.:D 

 Nyt jätetään kehäkettuilu ja suunnataan katseet ja tavoitteet kokonaan tokoon kevääksi ja kesäksi! Ja huomenna kaiken lisäksi on vielä meidän (toivottavasti) viimeinen muuttopäivä, niin päästään vihdoin ja viimein omaan isoon ihanaan rempattuun kämppään!

Laitetaan ihan lopuksi vielä kuva tekstistä, joka sattumalta osui silmään Narvan linnan luona. Se kuvastaa niin osuvasti tätä reissua kuin tilauksesta, haha!

Tokoa ja pieni ripaus nomea

Sunnuntai on monille lepopäivä, mutta meille se on yleensä viikon tärkein reenipäivä. Tänäänkin sekä tokoiltiin, että muistuteltiin hieman nomejuttuja mieleen.
Viikko sitten ei tokoilemassa oltu, kun nautittiin pääsiäislomasta. Tänään kuitenkin suunnattiin taas hallille ja omassa mielessä pyöri vieläkin toissaviikkoiset treenit, joissa Koda oli jostain syystä todella rauhaton ja hermostunut. Tänään oli onneksi pieni tokotolloni taas lähes parhaimmillaan!

Alussa meinasi taas mennä nenä maassa, mutta kun ruvettiin kunnolla hommiin niin nousi se katse mammaan hienosti. Aloitettiin paikkamakuulla. Kodalla meni hyvin, mutta harmillisesti vieruskaveri oli tooodella levoton belgianpaimenkoira-narttu, joka nousi ylös ja alkoi kaiken lisäksi vielä hyppimään siihen naapurin tontille ja sitä ei Koda kestänyt vaan nousi ylös. Narttu siirettiin pois ja Koda sai köllötellä loppu ajan taas pää tassujen välissä mallikkaasti.:)
Sen jälkeen tehtiin yksitellen perusasentoon pysähtymistä seuraamisen yhteydessä. Ei siinä mitään kummempia, sen Koda on aina osannut. Sen jälkeen hiottiin itse liikkeelle lähtöjä ja painotettiin juuri sitä, että koira olisi mukana heti kun liikkeelle lähdetään. Tää on just se asia mitä ollaan omissa reeneissä tehty säännöllisen epäsäännöllisesti...pitäisi tätä lisätä kyllä! Hyvin se kuitenkin meni, tosi kaunista seuraamista tuli, mutta aina vaan kun oli palkka kädessä.. Noh, pitää vaan tehdä lyhyitä ja ytimekkäitä seuraamisia ja muistaa itse kävellä tarpeeksi reippaasti niin että se into tarttuis koiraankin eikä se nenä sitten menisi niin herkästi sinne alas.
Seuraavaksi tehtiin seuraamista niin, että tehtiin neliötä. Ollaan tätä samaa harjoitusta tehty tuolla treeneissä aikaisemminkin ja on oikeesti kyllä tosi hyvä harjoitus! Tarkoitus siinä oli, että koira alkaisi käyttämään takapäätään kunnolla. Kodalla meni tällä kertaa tämä paljon paremmin kuin viimeksi. Ei se vieläkään kovin tiukkoja käännöksiä tee, mutta ihan mukavasti kuitenkin ja ennen kaikkea tosi kivalla kontaktilla. Sen jälkeen taivuteltiin koiria kumpaankin suuntaan ympyrällä, Kodaa taivuttelin ja pyörittelin omien jalkojeni välistä. Tätä taivuttelujumppaa voisi joskus tehdä omissakin reeneissä, note to self.
Sen jälkeen tehtiin hyppyä. Koda oli viime reeneissä tässäkin todella laiska ja haluton, mutta tänään meni sekin taas onneksi niinkuin pitääkin.:) Kolme hyppykertaa otettiin, kun ensimmäisellä kerralla ei hypyn jälkeen kunnolla pysähtynyt vaan pyöri paikallaan, toisella kerralla istui omia aikojaan, mutta kolmannella tuli se oikeaoppinen suoritus viimein.
Sitten tehtiin kaukokäskyjä. Ne meni tosi mallikkaasti.:) Pari kertaa tarvitsi istu-käskyn tuplana, mutta tuli onneksi myös niitä tosi nopeita ylösnousujakin. Maahan-käsky on niin varma, että siinä otin jo reippaasti etäisyyttä koiraan ja heittelin kaukaa nakkia palkaksi.
Lopuksi tehtiin vielä toinen paikkamakuu, ja sen tein kuten nykyisessä avo-luokassa kuuluu, eli menin itse piiloon hallissa olleen suuren tolpan taakse. Ja opettajan mukaan Koda köllötteli oikein tyytyväisenä pää tassujen välissä, hienoa! :)

Tokotreenien jälkeen suunnattiin Sarin ja Rockyn kanssa vielä pellolle pikaisiin nome-treeneihin. Meidän piti pitää kunnon nomeilut jo aiemmin tällä viikolla, mutta on pitänyt niin kiirettä (meillä muutto meneillään ikiomaan kämppään!) niin eipä ole kerinnyt. En edes muista milloin Koda on viimeksi damia suussaan pitänyt, joten vähän jännäsin miten jäbällä menisi niin pitkän tauon jälkeen. Enkä sen takia Kodan kohdalla mitään kummempaa tehnyt, ihan kolme perusharjoitusta vaan. Ihan ensimmäiseksi tehtiin Kodalle perusmarkkeeraus. Sari kävi heittämässä damin ja lähetin Kodan noutoon. Markkeerauksissa Kodalla on joskus tapana poiketa linjalta ja lähteä tekemään hakua, mutta tänään linja piti tosi hienosti.:) Juoksi suoraan damille ja nappasi suuhunsa. Sen jälkeen tosin Koda teki sen, mikä minua viime kevään taipparikurssillakin ärsytti eniten, eli nosti samaiselle mättäälle jalkaa ja kuopi vielä muutaman kerran päälle. Huoh. Sen jälkeen toi damin kyllä suoraan nätisti käteen. Sen jälkeen tehtiin ihan pieni hakuruutu kahdella damilla, jotka Sari vielä puoliksi peitteli. Tässäkin Koda toimi upeasti! Hakeutui suoraan dameille, avoimella pellolla tuuli hieman ehkä hämäsi, mutta oli ihanaa katsella kun koira sai selkeästi vainun jolloin sen silmät ihan kirkastui ja lähti niin päättäväisenä ja määrätietoisena hajun suuntaan. Ensimmäisen dami löytyi, ja se tuotiin nätisti käteen ja perusasentoon. Siitä toinen lähetus toiselle damille, hieno haku ja palautus. Hieno tollo.<3 Lopuksi käänsin Kodan katsomaan toiseen suuntaan, kun Sari veti meidän kaninnahkadamilla noin 20 metrisen jäljen. Kodan lähti jäljestämään tosi reippaasti ja hyvin, mutta juuri silloin pellolla puhalsi pieni tuulenpuuska, joka johdatti jäbän hieman sivuun. Koda teki pienin tarkistuslenkin vasemmalle, mutta sai nopeasti taas jäljestä kiinni ja loppumatkan menikin jälkeä pitkin suoraan pusikkoon, jossa kanidami odotti. Sekin tuotiin reippaasti ja iloisesti käteen. Tähän oli tosi hyvä lopettaa tällä kertaa.:)
Voi että, tollopoika nautti tosta hommasta selkeesti! Tuon ekan noudon jälkeen ei ollut merkkausjuttujakaan, Koda teki tosi itsevarmasti ja innokkaasti hommia ja oli tosi helposti ohjattavissa. Ehkä se tauko onkin tehnyt ihan hyvää ja onkin hyvää vaihtelua tokolle. Me ollaan usein reenattu metsässä tuulensuojassa, pelloilla tosi harvoin niin sekin oli kivaa vaihtelua.
Tarkoitus olisi ensi viikolla pitää pidempimuotoiset nometreenit, toivottavasti aikaa nyt riittäisi sen verran joku ilta. Vaikka olisihan se kiva saada tuo uusi kämppäkin asap valmiiksi.. Kodalle on siellä rakenteilla oma kuivatusnurkka. jota itse kutsun myös tulevaisuuden pentuaitaukseksi..:D
Ollaan Sarin kanssa ilmoittauduttu kaksiin samoihin tokokokeisiin. On oikeesti paljon kivempaa treenata jonkun kanssa, jolla on täysin sama tavoite ja aikataulu kuin itsellään. Paljon enemmän löytyy motivaatiota kuin yksin reenatessa. On myös tosi hyvä, kun voidaan olla toisillemme liikkureina, tehdä yhdessä paikkamakuita ja toinen saattaa siitä sivusta katsellessa huomata ja korjata sellaisia asioita, mitä itse ei tehdessään tajua.

Käytiin aiemmin tällä viikolla myös Herttaa moikkaamassa. Neidistä on kasvanut jo niiiin iso ja reipas tyttö!

Perjantaina päätin pitää hieman vapaata remppapuuhista ja vaihdoin koirahommat pitkästä aikaa heppapuuhiin (mitä teinkin lähes kymmenen vuotta ennen aktiivisia koirajuttuja) ja kävin Orimattilassa moikkaamassa entistä omaa hevostani, islanninhevosruunaa Glóia. Kultainen papparuuna ei ollut vanhentunut sitten päivääkään, vaan yhtä reipasta ja maailman turvallisinta kyytiä antoi edelleen. Oli tuokin poju vaan niin löytö! :) Ja ihanaa, miten upeaan perheeseen ja loppuelämän kotiin rakas ruunanrupsukka onkaan päässyt. Glói oli minulla aikoinaan kuusi ihanaa vuotta.<3

Pappa-kulta 22v vaikkei millään uskoisi!

Tämän on oltava tollonrääkkäystä!

Eilen tehtiin kevään eka lenkki ilman takkia, kun ulkona oli jo niin lämmintä ja eka leskenlehtikin löytyi koirapuiston vierestä. Kyllä se kevät nyt tulee!

Paluu tokon pariin

No, kyllähän se perhanan takatalvi yllätti täällä etelässäkin ja laittoi taas ainakin hetkeksi jäihin ulkona treenaamisen. Kentät peittyi ensin lumeen ja nyt ne on sulana ja kuraisina taas, hohhoijaa.. enpä sitä kevään ekaa jälkeäkään kerennyt vielä vetää. Uutta sorkkaa kun edelleen odottelen pakkaseen..
Latvian keikan takia jäi yksi tokotunti taas välistä, mutta viime sunnuntaina palattiin taas "sorvin" ääreen. Olikin taas oikein tehokas tunti, jossa treenattiin montaa eri asiaa. Koda tosin oli..jokseenkin hermostuneella tuulella. En yhtään keksi mistä se oikein johtui, paikka ja koirat, kaikki oli täysin ennallaan. Koda vouhotti taas menemään nenä kiinni tekonurmessa eikä perusasennossa olossa ja kontakista meinannut tulla yhtään mitään ja ite hermostuin tästä, mikä ei varmasti ainakaan auttanut asiaa yhtään.. Kuin ihmeen kaupalla kaikista tehtävistä kuitenkin selvittiin ihan kunnialla, mutta kyllä silti jäi taas asiaa sen kuuluisan mietintämyssyn alle.

Aloitettiin tunti paikkamakuulla, eikä tässä ollut mitään ongelmaa. Koda köllötteli tyytyväisenä pää tassujen välissä. Mahtavaa, että tätä on tehty jokaikinen kerta tuolla kurssilla! Toi on yksi tärkeimmistä liikkeistä kuitenkin. Sen jälkeen tehtiinkin kaukokäskyjä, mitä ei tuolla kurssilla ole aiemmin tehty. Vanhoissa säännöissä nehän tulee vasta avossa, mutta uusissa niitä on jo alokkaillakin. Olen Kodan kanssa niitä itsekseen reenannut jo jonkin aikaa juurikin avo-luokkaa jo silmällä pitäen ja (olen ehkä täällä sen joskus jo aiemmin maininnut) maahan-käsky on sillä jo tosi varma ja toimii jo vähän pidemmälläkin matkalla. Istu-käsky on ollut hieman haasteellisempi ja se on usein tarvinnut 2-3 käskyä siinä vielä. Kuitenkin nyt tänä keväänä sekin on alkanut jo mennä kaaliin, ja tälläkin kerralla (nää siis suoritettiin yksitellen niin että sekä opettaja ja muut katselivat) Koda suoritti upeasti ja yhdellä käskyllä onnistui molemmat. Huippua! :)

Sen jälkeen suoritettiin yksitellen myös luoksetulo. Meidän varma liike, jossa kokeessa on aina liikaakin vauhtia ja tällä tunnilla..noh, Koda jolkotteli nenä maassa koko matkan. Hohhoijaa. Otettiin siis uusiksi, lyhyellä matkalla ja kun mielenkiintoa ei oikein vieläkään löytynyt niin piti ihan isolla äänellä murahtaa että tänne sieltä prkl! No kyllä sieltä sitten tultiin mutta olipahan taas aikamoista vänkäystä.
Tän jälkeen otettiin jokainen oma tötsä ja tehtiin omaan tahtiin merkinkiertoa, joka on siis uusi tuleva liike avossa. Ostin omat tötsät juurikin tuota sekä ruutua (ja rallytoko-pujottelua ja spiraalia) treenaamista varten, ja Koda tajusi jutun juonen heti. Nyt vaan pitäisi siinäkin alkaa vähitellen tuota välimatkaa kasvattamaan. Lisäksi tehtiin myös hyppyä yksitellen opettajalle. Meidän yksi parhaita liikkeitä taas, mutta Kodaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Ei hypännyt sitten millään ja kun viimein hyppäsi niin tooosi laiskasti. Jäi sentään hyvin seisomaan eikä ennakoinut istumisessa, mutta kylläpä tuskastutti silti. Huoh.
Ihan lopuksi tehtiin vielä toinen paikkamakuu. Siinä sitten kävi hetkellisesti jotain..Koda aloitti hyvin, mutta rupesi sitten heiluttelemaan häntää vieressä maanneelle Rockylle (1-vuotias flätti) ja nousi istumaan. Karjaisin taas ja kävin käskemässä takaisin maahan. Koda näytti vähän hämmentyneeltä että mitäs tässä nyt oikein kävi mutta muisti sitten mikä oli homman nimi ja loppuajan olikin taas pää tassujen välissä. Huhhuh.
Noh, ne oli sitten taas sellaiset treenit ne.. Tuo kurssi loppui nyt tuohon, mutta meillä on vielä pari korvauskertaa jäljellä, niin tässä huhtikuun mittaan käydään siellä vielä ne treenaamassa alta pois.

Ollaan juurikin samaisen Rocky-pojan sekä omistajansa Sarin kanssa yhdistetty voimamme ja jo reilun kuukauden verran pidetty keskenämme omat ulkotreenit kerran viikossa. On sitä paljon kivempaa reenata yhdessä ja saa siinä samalla koirat häiriötreeniä vaikka tehtäisiinkin omia juttuja, sekä saadaan aina tehtyä paikkistreeniä myös. Juuri ennen Latviaan lähtöä pidettiin taas treenit ja saatiinkin vallan mainiot paikkamakuutreenit, kun kentälle sattui kolme frisbeenheittäjää. Pyydettiin poikia heittelemään meistä välittämättä ja käskettiin koirat maahan. Koville se otti varmasti molemmille, päät pojilla pyöri ihanien frisbeiden perään mutta maassa pysyttiin.:)

Eilen pidettiin taas nuo kyseiset yhteistreenit. Kenttä oli tosiaan luminen ja alta kurainen, mutta saatiin silti ihan hyvin tehtyä. Paikkamakuuta ei kuitenkaan tällä kertaa tehty, kun maa oli tosiaan niin kylmä ja märkä. Muuten sitten treenattiin aluksi ihan omaan tahtiin omia juttujamme. Me käytiin Kodan kanssa nopeasti vain läpi kaikki alo-liikkeet yhdellä hyvällä toistolla. Vaikka sunnuntaina möhlittiin, niin nyt tehtiin myös ihan täyden kympin arvoinen luoksetulo; hyvällä vauhdilla ja niin suoraan ja nätisti sivulle perusasentoon.<3 Muutenkin tästä lähin pidän nyt semmosen linjan, etten turhaan noita liikkeitä sen kanssa hinkkaa, kun se kuitenkin ne jo niin hyvin osaa, ettei ala niihin kyllästymään. Kunhan vaan silloin tällöin ne noin pikaisesti 1-2 toistolla tehdään, että pidetään ne vaan mielessä ja ylläpito säilyy. Seuraavat kokeet on jo kalenteriin merkattu, ja tällä tyylillä me sinne mennään. Luotto tohon otukseen on kuitenkin kova, vaikkei täydellisiä treenejä joka kerta todellakaan tehdä.:)
Senpä takia ollaan nyt lisätty uusia liikkeitä ja juttuja treenaamiseen, että into ja mielekkyys tollolla säilyy. Tehtiin yksi hyvä nouto ja tän toiston jälkeen annoin senkin olla. Sitten myös reenattiin vähän noutokapulan pitoa (uusi alo-liike) vaikkei siinäkään mitään reenaamista Kodan kanssa edes ole.:D Ainoo vaan, että vähän tuppaa tota kapulaa järsimään..
Sitten kaivettiin tötsät esille ja jatkettiin merkin kierto-harjoituksia. Ja kyllä se tekee ihan eri tavalla ulkoilmassa ja suuressa tilassa, kuin pienessä sisähallissa. Hallissa se on ollu tässä vähän vaisu ja hidas, varsinkin tullessaan merkin luota takaisin. Nyt oli sitä kaipaamaani vauhtia enemmän ja nyt äkkäsin, että merkin kierrettyään heitän sille pallon selkäni taakse, että saan sen palaamaan yhtä reippaasti kuin mitä se merkille lähtee. Hyvä kikka, tällä pitää jatkaa ja tosiaan sitä välimatkaa merkille kasvattamaan. Koda selkeesti tykkää tästä tempusta ja itsekin kyllä myös.:)

Jäljet kertoo että kierretty on!

Sen jälkeen otettiin Sarin upouusi liina käyttöön, ja tehtiin pojille ruutu jota sitten vuorotellen treenattiin. Mehän oltiin Kodan kanssa ruutua reenattu vain pari kertaa aiemmin ja siitäkin oli jo ikuisuus. Silloin se teki kyllä hyvin ja vauhdikkaasti, ja tykkäsi siitä. Treenasin muistaakseni silloin niin, että lähetin sen ruutuun ja palkaksi heitin sinne pallon. Se toimikin hyvin, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla targettialustaa ja namia joka odottaisi jo ruudussa. Koda lähtikin ruutuun hyvin, mutta jälleen kerran palatessaan ei ollut niin reipas. Se lähti ruutuun kuitenkin niin hyvin, että tein tyhmästi ja ahnehdin ihan liikaa. Aloin nimittäin harjoittelemaan heti sen pysäyttämistä ruutuun ja siitäkös Kodalta meni pasmat sekaisin, ja se alkoi ennakoida samantien ja ruutuun menosta tuli sellaista ihme hiippailua..ääsh.. Siinä kohtaa tajusin että olin ite mokannut nyt täysin. No, saatiin sitä sentään vähän korjattua että kaivettiin taas se pallo esiin ja saatiin sillä taas vähän vauhtia ja intoa tohon touhuun. Edelleen se hieman ennakoi ja hidasteli, mutta.. Noh, päätetiin lopettaa siihen tällä kertaa ja ensi kerralla tehdä sitä ihan eri tavalla. Pitäisi vaan malttaa mielensä ja alottaa ihan vaan sillä ruutuun lähettämisellä ja lisätä sitten vasta paljon myöhemmin nuo muut siihen..

Sari sai myös aiemmin hankittua kanin sekä viisi varista ja ajateltiinkin ruveta nyt myös dami- ja riistajuttuja reenaamaan keväällä yhdessä näin tokon jatkoksi. Tolleri ja flätti on samanlaisia ja molemmat tarviikin vähän vaihtelua ettei koko ajan hinkata sitä samaa vanhaa asiaa vaan. Ajateltiin ensi viikolla mennä metsään ensin dameilla tekemään perusjuttuja ja kokeilla riistalla sitten myöhemmin. Mielenkiinnolla ootan mitä siitä tulee. Viimeksi Koda ei innostunut variksesta yhtään (ei sillä, itekään en roskalintua suuhuni ottaisi :D) mutta jänis (ja fasaani) on aina ollut varma nakki. Ja kunhan tosiaan vedet lämpenee niin ruvetaan niitä vesinoutojakin treenaamaan! Ne on sellainen oheisjuttu, en itse nomesta ole muuten kiinnostunut niin pätkääkään eikä siinä ole minkäänlaisia tavoitteita. Kunhan vaan vähän vaihtelua koiralle ja noutajalle kivaa puuhaa. Noi tokokokeet nyt on se päätavote kuitenkin tälle keväälle ja kesälle kuitenkin.

Tässä taannoin oli tollereiden facebook-ryhmässä jälleen kerran keskustelua siitä mitä kunkin tollukka syö. Ilahduttavan moni kuitenkin raakaruokaa siellä tolloilleen näyttää tarjoavan. Sehän on hyvin yksilö- ja tapauskohtasta mutta pisti itteään aattelemaan, että voisi ainakin silloin tällöin pitää pientä ruokapäiväkirjaa täällä. Koda ei Latviassa tosiaan kovin kummoisesti syönyt eikä ole täällä kotonakaan ihan samaan vanhaan malliin ruokaa popsinut. Tosin se on sellasta keväisin aina, kun ulkona tuoksuu ihanat tyttökoirat. Nyt viime aikoina olen muutaman kerran jättänyt nappulat kokonaan pois ja antanut vaan raakapöperöä ja sillon on oltu kyllä uskollisesti kupilla.:D En nyt mitään taidekuvia annoksista jaksanut ottaa vaan kännykällä nämä napannut, mutta tässä muutama esimerkki miltä kuppi on täällä näyttänyt:

Pohjalla broilerin sydämiä, jauhelihaa, piimää, kananmuna kuorineen ja juuston pohjan jämät. Ennen pilkoin munankuoret pieniksi mutta Koda tykkää ne rouskuttaa näinkin.

Alla hieman nappulaa, kasvissosetta, jauhelihaa, öljyä ja kermaviiliä.

Alla hieman nappulaa, kasvissosetta, tonnikalaa auringonkukkaöljyssä (Kodan suurta herkkua) ja kermaviiliä.

Nyt tosiaan ostin kaiken lihan lisäksi ekaa kertaa tuollaista kasvissosetta ja sitä on nyt tällä viikolla tarjottu lihan seassa ja hyvin näyttää maittavan sekin. Toi koira syö oikeesti paljon terveellisemmin ja monipuolisemmin kuin minä.:DD Harmi, ettei Eetun masu oikein meinaa raakaa kestää, muuten soisin sille saman ruokavalion. Olen äidille sanonut, että alkaisi kuitenkin sille myös sentään noita kananmunia ja tonnikalaa syöttämään.
Mutta kyllä koira on tyytyväinen, suoli toimii ja turkki kiittää ja kiiltää. Noiden M.U.S.H-pötköjen lisäksi oon myös ostanut silloin tällöin ihan ihmisten lihatiskiltä maksaa pakkaseen (laittanut sellaisiin n.50-100g annoksiin) sekä sian sydämiä joista toisesta pilkoin samantien parin päivän pöperöt ja toisesta kuivatin uunissa maukkaita namipaloja. Maksasta olen sellaisia tehnyt myös. Ja toimii! :)

Telkunkatselu-kaveri.