Paluu tokon pariin

No, kyllähän se perhanan takatalvi yllätti täällä etelässäkin ja laittoi taas ainakin hetkeksi jäihin ulkona treenaamisen. Kentät peittyi ensin lumeen ja nyt ne on sulana ja kuraisina taas, hohhoijaa.. enpä sitä kevään ekaa jälkeäkään kerennyt vielä vetää. Uutta sorkkaa kun edelleen odottelen pakkaseen..
Latvian keikan takia jäi yksi tokotunti taas välistä, mutta viime sunnuntaina palattiin taas "sorvin" ääreen. Olikin taas oikein tehokas tunti, jossa treenattiin montaa eri asiaa. Koda tosin oli..jokseenkin hermostuneella tuulella. En yhtään keksi mistä se oikein johtui, paikka ja koirat, kaikki oli täysin ennallaan. Koda vouhotti taas menemään nenä kiinni tekonurmessa eikä perusasennossa olossa ja kontakista meinannut tulla yhtään mitään ja ite hermostuin tästä, mikä ei varmasti ainakaan auttanut asiaa yhtään.. Kuin ihmeen kaupalla kaikista tehtävistä kuitenkin selvittiin ihan kunnialla, mutta kyllä silti jäi taas asiaa sen kuuluisan mietintämyssyn alle.

Aloitettiin tunti paikkamakuulla, eikä tässä ollut mitään ongelmaa. Koda köllötteli tyytyväisenä pää tassujen välissä. Mahtavaa, että tätä on tehty jokaikinen kerta tuolla kurssilla! Toi on yksi tärkeimmistä liikkeistä kuitenkin. Sen jälkeen tehtiinkin kaukokäskyjä, mitä ei tuolla kurssilla ole aiemmin tehty. Vanhoissa säännöissä nehän tulee vasta avossa, mutta uusissa niitä on jo alokkaillakin. Olen Kodan kanssa niitä itsekseen reenannut jo jonkin aikaa juurikin avo-luokkaa jo silmällä pitäen ja (olen ehkä täällä sen joskus jo aiemmin maininnut) maahan-käsky on sillä jo tosi varma ja toimii jo vähän pidemmälläkin matkalla. Istu-käsky on ollut hieman haasteellisempi ja se on usein tarvinnut 2-3 käskyä siinä vielä. Kuitenkin nyt tänä keväänä sekin on alkanut jo mennä kaaliin, ja tälläkin kerralla (nää siis suoritettiin yksitellen niin että sekä opettaja ja muut katselivat) Koda suoritti upeasti ja yhdellä käskyllä onnistui molemmat. Huippua! :)

Sen jälkeen suoritettiin yksitellen myös luoksetulo. Meidän varma liike, jossa kokeessa on aina liikaakin vauhtia ja tällä tunnilla..noh, Koda jolkotteli nenä maassa koko matkan. Hohhoijaa. Otettiin siis uusiksi, lyhyellä matkalla ja kun mielenkiintoa ei oikein vieläkään löytynyt niin piti ihan isolla äänellä murahtaa että tänne sieltä prkl! No kyllä sieltä sitten tultiin mutta olipahan taas aikamoista vänkäystä.
Tän jälkeen otettiin jokainen oma tötsä ja tehtiin omaan tahtiin merkinkiertoa, joka on siis uusi tuleva liike avossa. Ostin omat tötsät juurikin tuota sekä ruutua (ja rallytoko-pujottelua ja spiraalia) treenaamista varten, ja Koda tajusi jutun juonen heti. Nyt vaan pitäisi siinäkin alkaa vähitellen tuota välimatkaa kasvattamaan. Lisäksi tehtiin myös hyppyä yksitellen opettajalle. Meidän yksi parhaita liikkeitä taas, mutta Kodaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Ei hypännyt sitten millään ja kun viimein hyppäsi niin tooosi laiskasti. Jäi sentään hyvin seisomaan eikä ennakoinut istumisessa, mutta kylläpä tuskastutti silti. Huoh.
Ihan lopuksi tehtiin vielä toinen paikkamakuu. Siinä sitten kävi hetkellisesti jotain..Koda aloitti hyvin, mutta rupesi sitten heiluttelemaan häntää vieressä maanneelle Rockylle (1-vuotias flätti) ja nousi istumaan. Karjaisin taas ja kävin käskemässä takaisin maahan. Koda näytti vähän hämmentyneeltä että mitäs tässä nyt oikein kävi mutta muisti sitten mikä oli homman nimi ja loppuajan olikin taas pää tassujen välissä. Huhhuh.
Noh, ne oli sitten taas sellaiset treenit ne.. Tuo kurssi loppui nyt tuohon, mutta meillä on vielä pari korvauskertaa jäljellä, niin tässä huhtikuun mittaan käydään siellä vielä ne treenaamassa alta pois.

Ollaan juurikin samaisen Rocky-pojan sekä omistajansa Sarin kanssa yhdistetty voimamme ja jo reilun kuukauden verran pidetty keskenämme omat ulkotreenit kerran viikossa. On sitä paljon kivempaa reenata yhdessä ja saa siinä samalla koirat häiriötreeniä vaikka tehtäisiinkin omia juttuja, sekä saadaan aina tehtyä paikkistreeniä myös. Juuri ennen Latviaan lähtöä pidettiin taas treenit ja saatiinkin vallan mainiot paikkamakuutreenit, kun kentälle sattui kolme frisbeenheittäjää. Pyydettiin poikia heittelemään meistä välittämättä ja käskettiin koirat maahan. Koville se otti varmasti molemmille, päät pojilla pyöri ihanien frisbeiden perään mutta maassa pysyttiin.:)

Eilen pidettiin taas nuo kyseiset yhteistreenit. Kenttä oli tosiaan luminen ja alta kurainen, mutta saatiin silti ihan hyvin tehtyä. Paikkamakuuta ei kuitenkaan tällä kertaa tehty, kun maa oli tosiaan niin kylmä ja märkä. Muuten sitten treenattiin aluksi ihan omaan tahtiin omia juttujamme. Me käytiin Kodan kanssa nopeasti vain läpi kaikki alo-liikkeet yhdellä hyvällä toistolla. Vaikka sunnuntaina möhlittiin, niin nyt tehtiin myös ihan täyden kympin arvoinen luoksetulo; hyvällä vauhdilla ja niin suoraan ja nätisti sivulle perusasentoon.<3 Muutenkin tästä lähin pidän nyt semmosen linjan, etten turhaan noita liikkeitä sen kanssa hinkkaa, kun se kuitenkin ne jo niin hyvin osaa, ettei ala niihin kyllästymään. Kunhan vaan silloin tällöin ne noin pikaisesti 1-2 toistolla tehdään, että pidetään ne vaan mielessä ja ylläpito säilyy. Seuraavat kokeet on jo kalenteriin merkattu, ja tällä tyylillä me sinne mennään. Luotto tohon otukseen on kuitenkin kova, vaikkei täydellisiä treenejä joka kerta todellakaan tehdä.:)
Senpä takia ollaan nyt lisätty uusia liikkeitä ja juttuja treenaamiseen, että into ja mielekkyys tollolla säilyy. Tehtiin yksi hyvä nouto ja tän toiston jälkeen annoin senkin olla. Sitten myös reenattiin vähän noutokapulan pitoa (uusi alo-liike) vaikkei siinäkään mitään reenaamista Kodan kanssa edes ole.:D Ainoo vaan, että vähän tuppaa tota kapulaa järsimään..
Sitten kaivettiin tötsät esille ja jatkettiin merkin kierto-harjoituksia. Ja kyllä se tekee ihan eri tavalla ulkoilmassa ja suuressa tilassa, kuin pienessä sisähallissa. Hallissa se on ollu tässä vähän vaisu ja hidas, varsinkin tullessaan merkin luota takaisin. Nyt oli sitä kaipaamaani vauhtia enemmän ja nyt äkkäsin, että merkin kierrettyään heitän sille pallon selkäni taakse, että saan sen palaamaan yhtä reippaasti kuin mitä se merkille lähtee. Hyvä kikka, tällä pitää jatkaa ja tosiaan sitä välimatkaa merkille kasvattamaan. Koda selkeesti tykkää tästä tempusta ja itsekin kyllä myös.:)

Jäljet kertoo että kierretty on!

Sen jälkeen otettiin Sarin upouusi liina käyttöön, ja tehtiin pojille ruutu jota sitten vuorotellen treenattiin. Mehän oltiin Kodan kanssa ruutua reenattu vain pari kertaa aiemmin ja siitäkin oli jo ikuisuus. Silloin se teki kyllä hyvin ja vauhdikkaasti, ja tykkäsi siitä. Treenasin muistaakseni silloin niin, että lähetin sen ruutuun ja palkaksi heitin sinne pallon. Se toimikin hyvin, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla targettialustaa ja namia joka odottaisi jo ruudussa. Koda lähtikin ruutuun hyvin, mutta jälleen kerran palatessaan ei ollut niin reipas. Se lähti ruutuun kuitenkin niin hyvin, että tein tyhmästi ja ahnehdin ihan liikaa. Aloin nimittäin harjoittelemaan heti sen pysäyttämistä ruutuun ja siitäkös Kodalta meni pasmat sekaisin, ja se alkoi ennakoida samantien ja ruutuun menosta tuli sellaista ihme hiippailua..ääsh.. Siinä kohtaa tajusin että olin ite mokannut nyt täysin. No, saatiin sitä sentään vähän korjattua että kaivettiin taas se pallo esiin ja saatiin sillä taas vähän vauhtia ja intoa tohon touhuun. Edelleen se hieman ennakoi ja hidasteli, mutta.. Noh, päätetiin lopettaa siihen tällä kertaa ja ensi kerralla tehdä sitä ihan eri tavalla. Pitäisi vaan malttaa mielensä ja alottaa ihan vaan sillä ruutuun lähettämisellä ja lisätä sitten vasta paljon myöhemmin nuo muut siihen..

Sari sai myös aiemmin hankittua kanin sekä viisi varista ja ajateltiinkin ruveta nyt myös dami- ja riistajuttuja reenaamaan keväällä yhdessä näin tokon jatkoksi. Tolleri ja flätti on samanlaisia ja molemmat tarviikin vähän vaihtelua ettei koko ajan hinkata sitä samaa vanhaa asiaa vaan. Ajateltiin ensi viikolla mennä metsään ensin dameilla tekemään perusjuttuja ja kokeilla riistalla sitten myöhemmin. Mielenkiinnolla ootan mitä siitä tulee. Viimeksi Koda ei innostunut variksesta yhtään (ei sillä, itekään en roskalintua suuhuni ottaisi :D) mutta jänis (ja fasaani) on aina ollut varma nakki. Ja kunhan tosiaan vedet lämpenee niin ruvetaan niitä vesinoutojakin treenaamaan! Ne on sellainen oheisjuttu, en itse nomesta ole muuten kiinnostunut niin pätkääkään eikä siinä ole minkäänlaisia tavoitteita. Kunhan vaan vähän vaihtelua koiralle ja noutajalle kivaa puuhaa. Noi tokokokeet nyt on se päätavote kuitenkin tälle keväälle ja kesälle kuitenkin.

Tässä taannoin oli tollereiden facebook-ryhmässä jälleen kerran keskustelua siitä mitä kunkin tollukka syö. Ilahduttavan moni kuitenkin raakaruokaa siellä tolloilleen näyttää tarjoavan. Sehän on hyvin yksilö- ja tapauskohtasta mutta pisti itteään aattelemaan, että voisi ainakin silloin tällöin pitää pientä ruokapäiväkirjaa täällä. Koda ei Latviassa tosiaan kovin kummoisesti syönyt eikä ole täällä kotonakaan ihan samaan vanhaan malliin ruokaa popsinut. Tosin se on sellasta keväisin aina, kun ulkona tuoksuu ihanat tyttökoirat. Nyt viime aikoina olen muutaman kerran jättänyt nappulat kokonaan pois ja antanut vaan raakapöperöä ja sillon on oltu kyllä uskollisesti kupilla.:D En nyt mitään taidekuvia annoksista jaksanut ottaa vaan kännykällä nämä napannut, mutta tässä muutama esimerkki miltä kuppi on täällä näyttänyt:

Pohjalla broilerin sydämiä, jauhelihaa, piimää, kananmuna kuorineen ja juuston pohjan jämät. Ennen pilkoin munankuoret pieniksi mutta Koda tykkää ne rouskuttaa näinkin.

Alla hieman nappulaa, kasvissosetta, jauhelihaa, öljyä ja kermaviiliä.

Alla hieman nappulaa, kasvissosetta, tonnikalaa auringonkukkaöljyssä (Kodan suurta herkkua) ja kermaviiliä.

Nyt tosiaan ostin kaiken lihan lisäksi ekaa kertaa tuollaista kasvissosetta ja sitä on nyt tällä viikolla tarjottu lihan seassa ja hyvin näyttää maittavan sekin. Toi koira syö oikeesti paljon terveellisemmin ja monipuolisemmin kuin minä.:DD Harmi, ettei Eetun masu oikein meinaa raakaa kestää, muuten soisin sille saman ruokavalion. Olen äidille sanonut, että alkaisi kuitenkin sille myös sentään noita kananmunia ja tonnikalaa syöttämään.
Mutta kyllä koira on tyytyväinen, suoli toimii ja turkki kiittää ja kiiltää. Noiden M.U.S.H-pötköjen lisäksi oon myös ostanut silloin tällöin ihan ihmisten lihatiskiltä maksaa pakkaseen (laittanut sellaisiin n.50-100g annoksiin) sekä sian sydämiä joista toisesta pilkoin samantien parin päivän pöperöt ja toisesta kuivatin uunissa maukkaita namipaloja. Maksasta olen sellaisia tehnyt myös. Ja toimii! :)

Telkunkatselu-kaveri.

Poikien ruokinnasta

Olen tässä jo pidemmän aikaa seuraillut sekä pihisten että tollerien Facebook- ryhmissä käytäviä keskusteluja koirien ruokinnasta ja ruokatottumuksista, niin ajattelinpa täällä nyt sitten avata että miten meillä oikein syödään.

Eetulla on melko kuiva iho, ja varsinkin näin talvella se kuivuu entisestään ja sitä kutittaa todella paljon. Sen takia Eetu syökin öljyistä nappulaa, Brittiä. Sen lisäksi siihen sekoitetaan mukaan kotiruokaa, yleensä makaroni- tai maksalaatikkoa, sekä lihapullia, raejuustoa sekä loraus lohiöljyä. Eetu ei kalasta niin välitä ja tuo lohiöljy onkin sekoitettava tosi hyvin ruokaan mukaan, ettei se varmasti huomaa mitään. Eetulla kokeiltiin jonkin aikaa raakaruokintaa, mikä olisi voinut auttaa tuohon kuivaan ihoon, mutta harmillisesti Eetun masu ei raakaa lihaa kestänyt ollenkaan. Silloin tällöin se silti saa jonkun raaka luun tai lihaisan ruston kaluttavaksi.

Noutajat syö mitä vaan ja milloin vaan, sanotaan. Vaan ei kyllä meillä ainakaan; mulle kun on nimittäin siunaantunut maailman nirsoin tapaus. Eetun tavoin Koda syö vain kerran päivässä, ei ole puhettakaan että tarjoaisi siis sekä aamu- että iltaruoan. Ehei, vaan tämä yhden ruokailun tapa alkoi meillä jo Kodan ollessa vajaa vuotias.

Siihen asti olin normaalisti tarjonnut sille sekä aamu- että iltaruoan, mutta vajaa 1-vuotiaana Koda lopetti tyystin aamuruoan syömisen. Iltaruoka maistui aina hyvin päivän puuhien ja mahdollisten treenien jälkeen, mutta yön jälkeen sille ei ruoka aamuisin enää maistunut. Jätin sille ruokaa kuppiin kouluun lähtiessäni, mutta joka kerta kotiin tultuani kuppi oli edelleen täysin koskematon. Paljon ruokaa meni siis hukkaan, joten päätin yksinkertaisesti luopua aamuruokinnasta kokonaan. Siitä lähtien ollaan syöty yksi ateria päivässä.

Samoihin aikoihin Kodan ruokavaliossa tehtiin myös iso muutos. Pentuajan olin kasvattajan ohjeiden mukaisesti syöttänyt Kodalle Royal Caninia (Junioria), mutta rehellisesti sanoen olen aina ollut sitä mieltä, että tuo on aivan yliarvostettu ja ylihinnoiteltu ruokamerkki. Halusin siitä siis eroon, eikä meillä tuon jälkeen ole Royal Caninin mössöjä syötykään. Halusin Kodalle entistä lihaisamman ruokavalion, mutta en halunnut nappuloistakaan kokonaan luopua. Senpä takia Koda söi reilun puolen vuoden ajan nappulaa nimeltään Booster Power. Oikein laadukasta ja maistuvaa tummaa nappulaa, jonka pääraaka-aineina olivat kana ja kananmuna.

Nimensä mukaisesti tässä nappulassa taisi kuitenkin olla liiankin paljon energiaa Kodan tarpeisiin, sillä puoli vuotta myöhemmin jäbä näytti olevan varsin massavassa kunnossa, vaikka me kuitenkin liikutaan ja harrastetaan paljon. Vaihdettiin siis Booster Power Acanaan, tarkemmin sanottuna Acanan Wild Prairieen,  ja tätä nappulaa ollaan nyt syöty vajaan vuoden verran ja eiköhän tässä myös pysytä. Pidän sen hinta-laatu- suhteesta, sekä ennen kaikkea sen lihapitoisuudesta (60% lihaa ja 40% hedelmiä ja vihanneksia) ja lihoina siinä on niin kanaa, kalkkunaa kuin kalaa sekä se on täysin viljaton. (Vaikkei Koda sille allerginen olekaan.) Koda on pitänyt tästä nappulasta selvästi eniten, nämä nappulat kelpaa jopa palkkanameina.:)

Nappulan vaihdon lisäksi suuri muutos oli sitten tuo raakaruokinta. Pentuaikana Koda sai alusta pitäen nappuloiden seassa vaihtelevasti maksalaatikkoa, jauhelihaa, raejuustoa ja kermaviiliä, mutta vuoden täytettyään Koda siirtyi sekaruokintaan, eli 50% nappulaa ja 50% barffia. Ja hyvin on maistunut! Noutajan teräsmaha kestää mitä vaan, kun Eetu-paran masu tosiaan ei. Nykyään suhde on 70% lihaa ja 30% nappulaa. Edelleen haaveilen, että joku päivä siirryttäisiin kokonaan raakaruoalle, mutta olen silti pitänyt myös tuon nappulan kuvioissa mukana, sillä se kuitenkin on niin helppo tapa ruokkia. Tällä tarkoitan sitä, että me kuitenkin reissaamme ja vierailemme ympäriinsä paljon ja nappulaa on aina helppo pakata mukaan, noiden pakasteiden kanssa on selkeästi hankalampaa säätää.

Naudanmahaa, johon on pilkottu lihaisan ruston paloja joukkoon.

Raakaruoassa parasta ovat mielestäni sen luonnonmukaisuus sekä monipuolisuus. Koda syö 2-3 eri lihaa viikossa ja sen ansiosta jätkän ruokavalio on todella vaihteleva ja monipuolinen. Sen lisäksi barffaus ei ole ollenkaan ollut niin kallista, kuin mitä aluksi siitä luulin. Kodan ehdottomia suosikkeja ovat kanan kivipiira sekä broilerin sydämet, naudanmaha (vaikka sen haju onkin minusta mitä etovin), kalaa se vallan rakastaa ja uusin herkku on hirvenliha. Sen lisäksi meillä syödään myös sian ja naudan jauhelihaa, lammasta, kalkkunaa, hanhea ja on ollut jopa peuraa ja fasaaniakin. Ainut mikä on jäänyt kuppiin täysin koskemattomana, on poro.  Sitä yritin syöttää parin päivän ajan kunnes luovutin.  Sitä ei siis meillä enää tarjoilla, mutta kylläpä tuota lihakirjoa riittää vallan hyvin ilmankin sitä.

Lihan lisäksi Koda saa myös vaihtelevasti lihaisia luita, rustoja, kanan selkärankoja sekä siipiä ja kalkkunan kauloja purtavaksi ja kaluttavaksi. Tekee hampaille tosi hyvää ja tukee tuota barffausta muutenkin. Koska Koda ei tosiaan aamuruokaa saa eikä syö, niin usein teenkin niin että aamupalan korvaa nimenomaan joku yllä mainituista ja sitten iltaruokana on tuo liha-nappula-ateria.  Ja tällä tavoin onkin hampaat pysyneet puhtaina ja turkki kiiltävänä ja sileänä, painokin on pysynyt sopivana jo pitkään ja suolikin toimii niin kuin pitääkin.

Joskus syödään pelkkää raakaa, tässä raakalihapullia ja broilerin siipiä.

Broilerin sydämiä.

Kodalla on kaiken lisäksi sellainen ”kissamainen” tapa syödä, eli se usein käy naukkailemassa ruokaa hieman, ei syö kaikkea kerralla vaan käy tekemässä jotain muuta siinä välissä ja jatkaa myöhemmin. Useasti se syö loppuruoan myöhään illasta tai jossain välissä yön aikana, sillä aamuisin kuppi on aina tyhjä vaikka siinä vielä ruokaa olisi nukkumaan mentäessä ollutkin. Että tällainen yösyöppö.:D Oikein pitkän ja aktiivisen päivän jälkeen kaikki uppoaa kerralla, mutta useimmiten se syömistapa on tämä. Kenties sen takia voisikin sanoa että ei Koda sinänsä nirso ole, se syö vain juuri sen verran mitä se tarvitsee ja mitä on kuluttanut. Eipä tuo kyllä silti nälkää ole nähnyt missään vaiheessa, painoa on 23kg eikä kropassa ole mitään ylimääräistä puristeltavaa. Syksyisin ja keväisin sillä on parista kolmeen viikkoon jaksoja, jolloin se menettää ruokahalunsa tyystin juoksuisten narttujen takia, mutta sen jälkeen syötäisiinkin senkin edestä.:D Eetulla on täysin sama juttu. Aluksi panikoin tuota syömättömyyttä ja PALJON, kunnes Eeva rauhoitteli että Jedi tekee aivan samaa. Ja tottahan se on, etteivät nuo kyllä täyden ruokakupin eteen kuole.:)

Makunsa, tapansa ja mielipiteensä kullakin, mutta tämä toimii meillä ja näillä me mennään!

Bon Appétit!