Poikien ruokinnasta

Olen tässä jo pidemmän aikaa seuraillut sekä pihisten että tollerien Facebook- ryhmissä käytäviä keskusteluja koirien ruokinnasta ja ruokatottumuksista, niin ajattelinpa täällä nyt sitten avata että miten meillä oikein syödään.

Eetulla on melko kuiva iho, ja varsinkin näin talvella se kuivuu entisestään ja sitä kutittaa todella paljon. Sen takia Eetu syökin öljyistä nappulaa, Brittiä. Sen lisäksi siihen sekoitetaan mukaan kotiruokaa, yleensä makaroni- tai maksalaatikkoa, sekä lihapullia, raejuustoa sekä loraus lohiöljyä. Eetu ei kalasta niin välitä ja tuo lohiöljy onkin sekoitettava tosi hyvin ruokaan mukaan, ettei se varmasti huomaa mitään. Eetulla kokeiltiin jonkin aikaa raakaruokintaa, mikä olisi voinut auttaa tuohon kuivaan ihoon, mutta harmillisesti Eetun masu ei raakaa lihaa kestänyt ollenkaan. Silloin tällöin se silti saa jonkun raaka luun tai lihaisan ruston kaluttavaksi.

Noutajat syö mitä vaan ja milloin vaan, sanotaan. Vaan ei kyllä meillä ainakaan; mulle kun on nimittäin siunaantunut maailman nirsoin tapaus. Eetun tavoin Koda syö vain kerran päivässä, ei ole puhettakaan että tarjoaisi siis sekä aamu- että iltaruoan. Ehei, vaan tämä yhden ruokailun tapa alkoi meillä jo Kodan ollessa vajaa vuotias.

Siihen asti olin normaalisti tarjonnut sille sekä aamu- että iltaruoan, mutta vajaa 1-vuotiaana Koda lopetti tyystin aamuruoan syömisen. Iltaruoka maistui aina hyvin päivän puuhien ja mahdollisten treenien jälkeen, mutta yön jälkeen sille ei ruoka aamuisin enää maistunut. Jätin sille ruokaa kuppiin kouluun lähtiessäni, mutta joka kerta kotiin tultuani kuppi oli edelleen täysin koskematon. Paljon ruokaa meni siis hukkaan, joten päätin yksinkertaisesti luopua aamuruokinnasta kokonaan. Siitä lähtien ollaan syöty yksi ateria päivässä.

Samoihin aikoihin Kodan ruokavaliossa tehtiin myös iso muutos. Pentuajan olin kasvattajan ohjeiden mukaisesti syöttänyt Kodalle Royal Caninia (Junioria), mutta rehellisesti sanoen olen aina ollut sitä mieltä, että tuo on aivan yliarvostettu ja ylihinnoiteltu ruokamerkki. Halusin siitä siis eroon, eikä meillä tuon jälkeen ole Royal Caninin mössöjä syötykään. Halusin Kodalle entistä lihaisamman ruokavalion, mutta en halunnut nappuloistakaan kokonaan luopua. Senpä takia Koda söi reilun puolen vuoden ajan nappulaa nimeltään Booster Power. Oikein laadukasta ja maistuvaa tummaa nappulaa, jonka pääraaka-aineina olivat kana ja kananmuna.

Nimensä mukaisesti tässä nappulassa taisi kuitenkin olla liiankin paljon energiaa Kodan tarpeisiin, sillä puoli vuotta myöhemmin jäbä näytti olevan varsin massavassa kunnossa, vaikka me kuitenkin liikutaan ja harrastetaan paljon. Vaihdettiin siis Booster Power Acanaan, tarkemmin sanottuna Acanan Wild Prairieen,  ja tätä nappulaa ollaan nyt syöty vajaan vuoden verran ja eiköhän tässä myös pysytä. Pidän sen hinta-laatu- suhteesta, sekä ennen kaikkea sen lihapitoisuudesta (60% lihaa ja 40% hedelmiä ja vihanneksia) ja lihoina siinä on niin kanaa, kalkkunaa kuin kalaa sekä se on täysin viljaton. (Vaikkei Koda sille allerginen olekaan.) Koda on pitänyt tästä nappulasta selvästi eniten, nämä nappulat kelpaa jopa palkkanameina.:)

Nappulan vaihdon lisäksi suuri muutos oli sitten tuo raakaruokinta. Pentuaikana Koda sai alusta pitäen nappuloiden seassa vaihtelevasti maksalaatikkoa, jauhelihaa, raejuustoa ja kermaviiliä, mutta vuoden täytettyään Koda siirtyi sekaruokintaan, eli 50% nappulaa ja 50% barffia. Ja hyvin on maistunut! Noutajan teräsmaha kestää mitä vaan, kun Eetu-paran masu tosiaan ei. Nykyään suhde on 70% lihaa ja 30% nappulaa. Edelleen haaveilen, että joku päivä siirryttäisiin kokonaan raakaruoalle, mutta olen silti pitänyt myös tuon nappulan kuvioissa mukana, sillä se kuitenkin on niin helppo tapa ruokkia. Tällä tarkoitan sitä, että me kuitenkin reissaamme ja vierailemme ympäriinsä paljon ja nappulaa on aina helppo pakata mukaan, noiden pakasteiden kanssa on selkeästi hankalampaa säätää.

Naudanmahaa, johon on pilkottu lihaisan ruston paloja joukkoon.

Raakaruoassa parasta ovat mielestäni sen luonnonmukaisuus sekä monipuolisuus. Koda syö 2-3 eri lihaa viikossa ja sen ansiosta jätkän ruokavalio on todella vaihteleva ja monipuolinen. Sen lisäksi barffaus ei ole ollenkaan ollut niin kallista, kuin mitä aluksi siitä luulin. Kodan ehdottomia suosikkeja ovat kanan kivipiira sekä broilerin sydämet, naudanmaha (vaikka sen haju onkin minusta mitä etovin), kalaa se vallan rakastaa ja uusin herkku on hirvenliha. Sen lisäksi meillä syödään myös sian ja naudan jauhelihaa, lammasta, kalkkunaa, hanhea ja on ollut jopa peuraa ja fasaaniakin. Ainut mikä on jäänyt kuppiin täysin koskemattomana, on poro.  Sitä yritin syöttää parin päivän ajan kunnes luovutin.  Sitä ei siis meillä enää tarjoilla, mutta kylläpä tuota lihakirjoa riittää vallan hyvin ilmankin sitä.

Lihan lisäksi Koda saa myös vaihtelevasti lihaisia luita, rustoja, kanan selkärankoja sekä siipiä ja kalkkunan kauloja purtavaksi ja kaluttavaksi. Tekee hampaille tosi hyvää ja tukee tuota barffausta muutenkin. Koska Koda ei tosiaan aamuruokaa saa eikä syö, niin usein teenkin niin että aamupalan korvaa nimenomaan joku yllä mainituista ja sitten iltaruokana on tuo liha-nappula-ateria.  Ja tällä tavoin onkin hampaat pysyneet puhtaina ja turkki kiiltävänä ja sileänä, painokin on pysynyt sopivana jo pitkään ja suolikin toimii niin kuin pitääkin.

Joskus syödään pelkkää raakaa, tässä raakalihapullia ja broilerin siipiä.

Broilerin sydämiä.

Kodalla on kaiken lisäksi sellainen ”kissamainen” tapa syödä, eli se usein käy naukkailemassa ruokaa hieman, ei syö kaikkea kerralla vaan käy tekemässä jotain muuta siinä välissä ja jatkaa myöhemmin. Useasti se syö loppuruoan myöhään illasta tai jossain välissä yön aikana, sillä aamuisin kuppi on aina tyhjä vaikka siinä vielä ruokaa olisi nukkumaan mentäessä ollutkin. Että tällainen yösyöppö.:D Oikein pitkän ja aktiivisen päivän jälkeen kaikki uppoaa kerralla, mutta useimmiten se syömistapa on tämä. Kenties sen takia voisikin sanoa että ei Koda sinänsä nirso ole, se syö vain juuri sen verran mitä se tarvitsee ja mitä on kuluttanut. Eipä tuo kyllä silti nälkää ole nähnyt missään vaiheessa, painoa on 23kg eikä kropassa ole mitään ylimääräistä puristeltavaa. Syksyisin ja keväisin sillä on parista kolmeen viikkoon jaksoja, jolloin se menettää ruokahalunsa tyystin juoksuisten narttujen takia, mutta sen jälkeen syötäisiinkin senkin edestä.:D Eetulla on täysin sama juttu. Aluksi panikoin tuota syömättömyyttä ja PALJON, kunnes Eeva rauhoitteli että Jedi tekee aivan samaa. Ja tottahan se on, etteivät nuo kyllä täyden ruokakupin eteen kuole.:)

Makunsa, tapansa ja mielipiteensä kullakin, mutta tämä toimii meillä ja näillä me mennään!

Bon Appétit!