Vuoden ekat tokoilut

No niin, päättyihän se meidänkin pitkä täysin treenitön ja hiljainen kausi viimein, sillä tänään suunnattiin jälleen kerran tositoimiin. Suuntana oli siis Espoo ja Agimesta, ja viiden kerran tokon jatkokurssi kisoihin tähtääville. Halli oli jo tuttu meidän näyttelykurssilta ja ope oli myös tuttu viime kesän BH-kurssilta sekä möllikokeesta.

Kodalla on kotona alkanut olemaan jo selkeästi tylsää ja tekemisen puutetta; on ollut melko levoton ja piippaillut paljon tylsyytään. On kyllä itselläänkin tehnyt jo mieli treenaamaan, sillä meillä on täällä etelässä ollut niin karseat kelitkin, ettei ulkonakaan ole voinut tehdä mitään. Täällä on satanut vettä ja sitten pakastanut vuorotellen, joten teillä on ollut aikamoiset pääkallokelit jo jonkin aikaa ja koirillakin on välillä sutinut aika tavalla. Metsissä on joko liikaa lunta tai hirveitä lammikoita, ja kaikki meidän treenikentät on valettu luistinradoiksi joten eipä ole niillekään voinut mennä. Oli siis ihanaa päästä kuivaan ja lämpimään halliin treenaamaan!

Lumet on meidän metsistä huvenneet, mutta jäbä on iloa täynnä.:)

Pitkä treenitauko oli selvästi tehnyt hyvää, sillä Koda puhkui työiloa ja yhteistyöhalua. Meidän kurssilla on yhteensä kahdeksan koirakkoa, mikä on aika iso määrä sisähalliin. Mutta Kodaa ei toiset koirat kiinnostaneet tai haitanneet ollenkaan, vaikka osa niistä varsin rajuja ja kovaäänisiä olivatkin. Oli jotenkin...no, tyydyttävää katsella kun tällä kertaa muut repivät hihnoja ja tekivät kaikkensa että koirat rauhoittuisivat ja saisivat ne kontaktiin, sillä olen itse ollut niin monesti tuossa tilanteessa. On tuo ikä onneksi tuonut jäbälle selkeästi malttia lisää. Olin niin ylpeä ja Kodan kanssa oli todella kivaa treenata tänään.:) Ainoa vaan, että näytti tuo tekonurmipohjakin olevan huumaavaan hajuinen noutajan nenään, sillä hyvin kuluneen ensimmäisen vartin jälkeen oli välillä vaikeuksia saada Kodan nenä kentästä ylös.

Opettaja teki ensin heti selväksi, että treenattaisiin ihan suosiolla vanhoilla ja vielä nykyisillä tokosäännöillä ja liikkeillä, ei siis suunnattaisi ajatustakaan uusille tokoliikkeille. Ja sehän passasi meille. Aloitettiin tänään ihan perus luoksepäästävyydellä. Kodalla meinasi olla sama kuin yleensä, eli halusi hypätä tuomaria esittänyttä opettajaa vasten, mutta malttoi sitten hyvin mielensä. Eipä siinä tuon suurempia ongelmia ole.
Siitä siirryttiin seuraamiseen, jossa opettajamme tarkasteli ennen kaikkea ohjaajan ennakoivia liikkeitä pysähdykseen valmistautumisessa. Tästä sain kehut, että minulla on hyvät ja selkeät ennakoivat (eli hidastavat) liikkeet ennen pysähdystä, ja että Koda osaa lukea niitä hyvin. Ainoa vaan, että käppäilen vinossa.:D Mulla on siis yläkroppa kiertynyt eri suuntaan kuin mihin olen menossa ja sen takia koirakin alkaa menemään vinoon. Enpä olis tuotakaan osannut itse tajuta! Toivottavasti joku kerta saisi tuonne jonkun kuvaamaan, että näkisin itsekin miltä se homma oikein näyttää. Sitä niin keskittyy tosissaan koiraan, ettei siinä millään muista huomioida omia liikkeittään ja kroppaansa ollenkaan, huh!
Sen jälkeen treenattiin seuraamista 2-3 askelta, joiden jälkeen heti pysähdys. Tää meni meillä hyvin, vaikka tosiaan Kodan mielestä matossa koko ajan jotain jännää olikin huoh.

Sitten siirryttiinkin siihen, minkä takia tonne kurssille ennen kaikkea halusin. Eli se meidän vaikein juttu: paikkamakuu. Kaksi koirista oli niin levottomia, etteivät ne osallistuneet tähän paikkamakuuseen, missä koirat päästettiin remmeistä irti ja jätettiin paikoilleen. Muuten tehtiinkin sitten kuuden koiran makuurivi, Koda oli kahden nartun välissä. En mennyt Kodasta niin kauas, kuin muut koiristaan menivät, vaan jäin suosiolla lähemmäs. Meillä oli lupa käydä palkkaamassa koiraa välillä, mutta en halunnut. Olin varmasti ihan paskanjäykkänä! Yksi ohjaaja kävi palkkaamassa koiraansa, jonka aikana Koda alkoi heiluttaa häntäänsä ja suuntasi katseensa sinne päin. Puutuin tähän heti murahtamalla ensin ja sitten toistamalla käskyn. Ja niin se jätkä pysyi paikoillaan viiden muun koiran tavoin kaksi minuuttia, huh! Pieni juttu sinänsä, mutta iso voitto meille! Yksin ollessa se tapittaa paikoillaan kuin kivi, mutta muiden koirien kanssa se on tosiaan ollut meidän isoin haaste. Tuo paikkamakuun onnistuminen olikin kyllä ihan parasta, tästä on hyvä jatkaa! :)

Sen jälkeen vielä tehtiin hyppyä. Kodan ehdoton lemppari, mutta kyllä se pitkän tauon jälkeen sitä istumista taas tarjosi hypyn jälkeen. Opettaja sanoikin, että käsimerkin (jota tänään käytin) sijasta palkkaa vaan nopeasti esteen yli ettei kerkeä istua. Kyllä se sitten taas onnistuikin niin kuin se parhaimmillaan menee, mutta täytyy sitäkin vielä treenata.

Kaiken kaikkiaan oli kyllä todella onnistuneet treenit pitkän tauon jälkeen ja jäi kyllä hyvä mieli ja motivaatio kasvaa vaan. Ja on se vaan kumma, miten paljon energiaa (ja hermoja!!) säästyy kun koira on rento ja rauhallinen, ei riuhdo toisten luo tai räksytä turhaan! Hieno jätkä.:)