Hierontapäivä

Tai no tarkemmin sanottuna ilta. Maria kävi tänään tuossa aiemmin hieromassa molemmat pojat, Kodan nyt kolmatta kertaa ja Eetun ihan ensimmäistä.

Aloitetaan Kodasta. Se tunnisti Marian oitis ja tiesi mitä on luvassa. Marian ei tarvinnut kuin levittää hierontapatja lattialle niin johan jäbä kävi siihen jo pötkölleen valmiina käsittelyyn. Ja kyllä on nää kuukausittaiset hieronnat tuottaneet tulosta, sillä nyt alkaa tollon takaapää jo olemaan oikein hyvällä mallilla. Viime kerralla Kodalla kävi vielä sen verran kipeää, että takareisiä hieroessa yritti väkisinkin punkea patjalta irti, jännitti vastaan ja läähätti. Nyt ei jäbä laittanut vastaan kertaakaan, hengitteli rauhassa, salli kaiken käsittelyn ja venyttelyt ja oli vaan silmät kiinni tyytyväisenä. Maria sanoikin että nyt tuntuu lihaksissakin jo hyvältä, lonkankoukistajat tuntuivat jo pehmeiltä eikä sieltä tehnyt enää kipeää ollenkaan. Kerroin että ollaan nyt käyty taas uimassa ja Maria sanoikin, että se on varmasti tehnyt todella hyvää, kun se nimenomaan ei rasita nivelä ollenkaan. Ainoa missä pikkasen vielä jumitti oli ihan tuo peppukarvojen alla oleva kohta pakaraa. Kehut saatiin myös selän lihaksiston kunnosta.
Oikea puoli on Kodalla ollut se jumimpi mutta nyt oli osat lievästi vaihtuneet, sillä oikeaa puolta hierottaessa jäbä näytti olevan ihan nirvanassa, ei tuntunut missään. Oli niin mahtavaa katsoa kuinka Kodalla ei enää tehnyt kipeetä, vaan jätkä nautti silminnähden ja lihakset antoivat hienosti periksi.:)
On kyllä kannattanu tää hieronnan jatkaminen kun tulos näkyy näin selvästi. Jatketaan sitä uimista tässä nyt myös talven aikana niin jatkossakin toivottavasti pysyy tää vetreys yllä, nyt kun näyttää siltä että jumit alkaa olla voitettu.

Oli niin rento että retkahti yli laidan.:D

No mutta sitten Eetu. Oivoi. Eetullahan on pumpatuimmat pihispakarat mitä olen kuunaan nähnyt, kaikki muut pihikset on niin laihoja luikkuja kun Eetuun vertaa. No, kaikki tuo lihasmassa meinaa myös aikamoisia jumeja. Ollaan jo pitkään ajateltu että taatusti on jumissa, kun Eetu juoksee, hyppii ja ui kuin riivattu ja pitkän aikaa varsinkin sen remmikävely on näyttänyt jäykältä ja suoraankin juostessa takapää heittää vinoon.
No meidän ADHD-aropupulla kesti aluksi yli 10 minuuttia ennen kuin se rauhoittui edes sen verran, että sitä pystyi yrittää saada patjalle makuulle. Pienessäkin koirassa on hurjan paljon voimaa ja kyllä se vastaan pistikin. Maria kuitenkin oli rauhallinen, ja Eetu saatiin kuin saatiinkin mattoon. Eetu, niin ihmisrakas otus kuin onkin, oli hyvin hämmentynyt uudesta tilanteesta ja käsittelystä ja jännittikin itseään ja lihaksiaan entisestään koko hieronnan ajan. Ja kuten olin ajatellutkin, niin pihisparka on ihan kokovartalojumissa. Lähes nenästä hännänpäähän. Lavat oli juntturassa, samaten selkä mutta vähän Kodan tavoin pahimmat jumit oli takareisissä. Maria sanoi myös, että Eetulla on etenkin kaikki nivelten ympärillä olevat kalvot todella tiukkana. Maria ehdottikin, että Eetu hierottaisiin ensi kerralla yhdellä apuvälineellä, joka on ennen kaikkea tarkoitettu juuri noiden kalvojen hieromiseen, siitä voisi siis olla enemmän hyöytä kuin käsin tehtynä. Niin juntturassa ne on! Takareidet oli tosiaan ne pahimmat, selkeästi teki pihiksellä kipeää. Ei niitä sen takia vielä tänään kovin kovasti hierotukaan, kun oli tosiaan vasta ensimmäinen kerta. Eetu-ressu ei tosiaan voinut rentoutua kertaakaan hieronnan aikana, vaikka loppua kohden muuten HIEMAN rauhoittuikin ja alkoi tottua käsittelyyn. Jätkä läähätti ja kuolasi koko ajan ja jännitti raajojaan kyllä koko ajan. No, jospa olisi ensi kerralla vähän helpompaa ja tutumpaa Eetullekin. Siinä on Marialla kyllä tekemistä, huhhuh.:D

Jännitetty pötkylä.

No mutta, onneksi sentään toinen alkaa jo olemaan oikein hyvällä mallilla niin voi sitten keskittyä tähän toiseen. Vaikka Eetu onkin "vain" kotikoira, niin ihan pojun oman hyvänolon kannalta tietty ois kiva, että rakas pihakoirakin saataisiin hierottua auki että ois taas entistä kivempaa touhottaa menemään!

Hönöt.