Hoffitreffit ja kolmas tunti tokoa

Let it snow, let it snow, let it snow. Lunta on tupruttanut koko viikonlopun ja sitä onkin ihan liikaa jo minun makuuni. No, yksi punaturkki tosin on asiasta silti enemmän kuin mielissään.

Eilen oli oikea tuulispäivä, mutta uhmattiin keliä ja suunnattiin Porvooseen treenaamaan neljän hoffin ja yhden tollon voimin. Ei treenattu mitään tiettyä asiaa, kunhan vähän tokoiltiin perusliikkeitä ja lopussa otettiin vähän piiiiitkästä aikaa näyttelytreeniä. Mulla kun on edelleen ihan kauhea näyttelypelko ton viime syksyisen apinnoin takia, niin nyt laitettiin iso ja pelottava Luga-herra seisomaan ja juoksemaan ihan Kodan taakse. Mulla oli nyrkkiin mahtuva tennispallo houkuttimena, sillä tässä tapauksessa ei lihapullat Kodaa enää paljoo auta ja kiinnosta. Ja vaikka mulla oli se maailman paras asia, eli pallo, siinä nyrkissä näkyvillä, niin silti Koda mulkoili epäilevän näköisenä selkänsä taa sekä seisoessa että juostessa...voi elämä. Saapa nähä mitä tuosta vielä joskus tulee, ei ois kovin mukavaa jos se Jedi-isän tavoin ärhentelisi kehässä ihan joka kerta...
Täytyy vissiin vaan toivoa että kehässä ois tarpeeksi tilaa kaikille että voi jättää kunnon välit. Oma jännitys nyt ei tuu myöskään auttamaan asiaa yhtään.. No, se on sen ajan murhe.

Kodan tokoiluun olin tosi tyytyväinen. Reenattiin yhden varaston pihalla ja tiellä ajeli paljon autoja ja hoffeja juoksenteli siellä täällä, mutta jäbä keskittyi todella hyvin minuun. Tehtiin paikkamakuuta pariin otteeseen, Koda oli Lugan ja Selman välissä. Ekalla kerralla heilutteli häntää ja vilkuili Selman perään, mutta kiellolla lopetti. Nousi sitten istumaan ja piti käskeä takaisin maaten. Otettiin heti perään toinen paikkamakuu, jossa jäi niin nätisti maahan ja piti kontaktin kokonaan minussa, että päätettiin tehdä siitä sellainen lyhyt ja onnistunut paikkamakuu. Sitten tehtiinkin omaan tahtiin vähän kaikkia liikkeitä sikin sokin; seuraamista, jääviä, luoksetuloa ja noutoa. Jäbällä oli kyllä mahtava into ja energia.:) Jäävissä oli taas seisomisen kanssa pientä haparointia ja hiippailua, makuussa oli jo napakka reaktio. Loppupäivän kotona olikin väsynyt ja tyytyväinen tollo, joten kyllä se täysiä eilen teki. On kyllä niin hyvää reeniseuraa nämä!

Kuka ei kuulu joukkoon?

Yön aikana oli tullut taas hirveästi lunta ja hetken aikaa luulinkin että ei keretä tokotunnille, kun eipä ollut aura-auto meillä vielä aamusta käynyt. Mutta päästiin kuin päästiinkin liikenteeseen ja aamukympiltä oltiin jo hallilla reenaamassa. Tämä oli kurssin kolmas tunti, ja ihan kauheaa ajatella että enää kaksi kertaa on jäljellä. Melkein pitäisi ilmottautua samalle kurssille heti perään vaikka samoja asioita siellä varmasti olisikin. Nää tokotunnit on vaan olleet niin mahtavia, eikä yhtään tekisi mieli aloittaa taas (ainakin hetkeksi) omatoiminen reenaaminen, on toi niin paljon kivempaa ja motivoivampaa tehdä ohjatuissa reeneissä.
Tänään oli kyllä jälleen kerran tosi onnistunut ja monipuolinen tokotunti. Aloitettiin ihan ensimmäiseksi paikkamakuusta ja tällä kertaa kaikki kurssin koirat osallistuivat ja olivat samassa rivissä. Jostain ihmeen syystä mulla oli tosi rento ja luottavainen olo Kodan suhteen ja hyvin se menikin. Koda jäi rentoon lähes lonkkamakuuseen, välillä vähän taas pyöritti päätä ja heilutteli häntää vieruskaverin suuntaan, mutta pienellä kiellolla lopetti. Kehuin äänellä aina välillä ja noinkin isossa paikkamakuussa pysyttiin täydet 2min, jes! Näillä pikkuonnistumisilla eteenpäin ja pakko ruveta ajattelemaan että kyllä se hyvänä päivänä tosiaan onnistuu.

Sen jälkeen kerrattiin pareittain viime viikon pääjuttua, eli jääviä liikkeitä. Me suoritettiin sopivasti tollerityttö Taran kanssa. Tehtiin nämä liikkeet siis pareittan ja opettaja katsoi jokaisen parin suorituksen ja antoi ohjeita sen mukaan. Kodan liikkeestä maahanmenossa ei ollut ongelmia, se meni nappiin. Seisomisessa käytin sitten tuota viime viikolla opittua kikkaa, että pudotin pallon heti käskyn jälkeen. Ja jäbä pysähtyi jälleen kerran kuin seinään, eli hyvin meni. Pikkasen vaan mietityttää, että jos tällä tavoin koko ajan reenataan niin mitenhän tuon jatkossa saa toimimaan ilman tuota pallon taikavoimaa.. No, tää meidän tapa oli opettajan mielestä edelleen koko ryhmän paras ja hän pyysikin meitä viime viikkoiseen tapaan vielä erikseen näyttämään koko liikkeen. Oli siinä sekin idea, että se oli hyvä esimerkki siitä, miten jokainen koira on erilainen ja palkkautuu eri tavalla eri asioista. Meillä se vaan sattuu nyt olemaan tuo pallo.:D

Sitten otettiinkin luoksetuloa. Yleensä olisin tollasessa tilassa ja koiramäärässä ollut hieman kauhuissani laskiessani Kodan irti, mutta se on tuolla ollut niin edukseen, että nyt se tuntui jo ihan luontevalta. Vaikka yksi aussi saikin aivan hirveät kilarit, kun koirat juoksivat irti yksi kerrallaan, niin ei ressannut meitä. Koda meinasi pikkuisen varastaa (istutin kaukokäskyllä takaisin) ennen kuin annoin tänne-käskyn, mutta muuten jäbä teki mallikkaan ja vauhdikkaan suorituksen.:)
Sitten jaettiin halli kahtia, toiselle puolelle tuli nouto ja toiselle hyppypiste. Me käytiin ensimmäiseksi noutamassa kapulaa muutaman kerran. Itse onnistuin heittämään kapulan katossa olleeseen putkeen ja siitä kuuluikin kiitettävä kolahdus, mutta muuten meni noutaminenkin ihan nappiin tänään. Taitaa olla Kodan lempijuttu, niin mielissään se on.:) Sitä tekis mieli vaan tehdä koko ajan, mutta pakko malttaa lopettaa muutaman hyvän toiston jälkeen ettei into ja tatsi katoa. Edelleen harmi ettei nouto ole vielä alokas luokassa!
Sitten käytiin tosiaan vielä muutaman kerran hyppäämässä estettä. Parilla ekalla kerralla varmuuden vuoksi palkkasin nopeasti esteen yli, vaikkei Koda tänään edes yrittänyt tarjota istumista, jes ja huh! Viimeisellä kerralla jäi hyvin seisomaan ilman palkkaa, joten palkkasin vasta kun liike oli tehty. Siihen oli hyvä nuo toistot jättääkin kun hyvin meni.
Ensi viikolla paneudutaan sitten ilmeisesti vielä tarkemmin luoksetuloon ja noutoon, sehän passaa meille.:) Nää tokotunnit on kyllä viikon kohokohta!