 |
| Kaksin aina kaunihimpi! |
Eilen sitten huristeltiin Vironlahdelle kehäkettuilemaan. En ollut tuosta maininnut kuin ihan parille tyypille ja tästä lähtien mulla muutenkin tulee olemaan sellainen käytäntö, että en huutele tulevia näyttelyitä tai kokeita täällä ollenkaan enkä merkkaa niitä kuin omaan privakalenteriin. Haluan valmistautua niihin ihan omassa rauhassa ja omalla aikataululla enkä ottaa niistä muuta painetta, niistä saa siis jatkossakin kuulla vain harvat ja valitut tyypit ja kertoilen niistä sitten täällä jälkikäteen. (Jos niistä edes jää jälkipolville kerrottavaa.:D)
Eiliselle mulla ei ollut mitään muuta tavoitetta kuin että meitä ei liputettaisi hoolla ulos ja ennen kaikkea että Kodalla olisi sen viime syksyisen riehumisen jälkeen KAUNIS kehäkäytös, millään muulla ei ollut väliä. Maksullista reeniä siis, mutta sitäkin arvokkaampaa sellaista. Reissu alkoi huonosti, ensinnäkin ajomatkaa suuntaansa oli kaksi tuntia ja navigaattori putosi reitiltä parikin kertaa ja olin jo niin epätoivoinen että olin kääntää auton kotia kohti. Jollain ihmeen kaupalla perille kuitenkin päästiin.
Tollereita oli ilmoitettu 21 eikä paikalla ollut lainkaan junnu-uroksia tai nuoria, joten avo-pojat olivat heti vuorossa. Niitä oli kolme kappaletta, joten onneksi kehässä oli tilaa kaikille. Koda oli super! Mulla oli fiilis että en varmaan hengittänyt kehässä kertaakaan, mua ei ole koskaan hermostuttanut noin. Mutta jäbä ei muihin vilkaissutkaan, vaan oli niin iloinen, reipas ja kuulolla, ekaa kertaa kehässä jopa heilutti häntää (seistessäkin eikä pelkästään tuomarille) ja ensimmäistä kertaa myös seistessä kantoi häntänsä upeasti, aina ennen painovoima on tuntunut nielaisevan sen lähes lattiasta läpi. Juostessa jätkä ihan liisi ja vaikka näyttely oli maneesissa niin ei onneksi menty nenä maassa.
Tuomarina oli Reia Leikola-Walden ja joo, suomalaiset ja etenkin suomalaiset naistuomarit on meille se kaikista epäsopivin mitä tuomareihin tulee. Ne kun haluaa niitä jalkavia poikia, mutta kuten jo sanoin, tää oli meille reeniä ja mulle tuon näyttelypelon karkottamista. Koda oli kaikista nuorin, mutta ainoa joka sai ERIn, eli automaattisesti luokkavoitto siitä. Ei SA:ta koska liian matalaraajainen taas vaihteeksi. Mä taisin tuulettaa tätä silti ja kun päästiin kilpailuluokan jälkeen kehästä niin päästin varmasti syvimmän huojentuneen huokauksen ikinä.:D Koda sai kuitenkin kauniin arvostelun:
"Voimakas uros. Vahva pää. Turhan paljon huulia. Toivoisin raajakorkeutta. Tilava runko. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkuu yhdensuuntaisesti hyvällä askelmitalla. Hyvä turkki, hyvä luonne."
-> AVO ERI1
Enpä tosin oo ennen tollasia kommentteja huulista kuullut kellään. Oli kyllä tiukka tuomaritäti, sillä jakoi yhteensä vain viisi SA:ta, neljä uroksille ja yhden nartulle. Kaikki SA:n saaneet urokset oli valioita ja multiwinnereitä, joten...vissiin luokalla oli aika paljon väliä?? Sen takia jäi vähän halju olo. Uroksilla ei siis jaettu sertiä eikä varasertiä ollenkaan, natuillakin vain serti. No, näinkin voi käydä. Ehkä tuon kanssa siis kehtaa vielä joskus jonnekin mennä kehäkettuilemaan, vaikka ei se tuosta suorasanaisesti niin nautikaan. Pidetään vaan toi eilinen fiilis! Ja vaikka tosiaan en näytelmäsuunnitelmia täällä paljasta, niin jos sanon että suomalaisia tuomareita tästedes vältetään niin ehkä se jo kertoo mihin mennään ja mihin ei.
Tänään suunnattiin sitten aamusta jälleen tokoilemaan. Se tunti viikosta mitä aina eniten ootan! Koekuume nousee ja nousee ja tuntuu että koira on niin hyvin hallinnassa ja meillä molemmilla tatsi päällä.. kun nyt vaan sitten saisi itseään sen verran niskasta kiinni että laittais sitä koeilmoa menemään.
Tänään aloitettiin ihan perusasioista, eli perusasentoon pysähtymisestä. Tätä suoritettiin yksi kerrallaan, ensimmäisellä kierroksella ensin itse omatoimisesti pysähtymällä ja toisella kerralla mentiin koemaisesti, eli opettaja sanoi "liikkeelle mars/liike seis." Ideana oli, että koiraa ei saisi kädellä ohjata tai käskyllä istuttaa vaan sen pitäisi pysähtyä kun itsekin pysähtyy. No eihän tässä mitään ongelmia ollut, Koda on osannut tuon ihan aikojen alusta asti.:) Opettaja meille sanoikin että loistavaa, sekä muistutti että ne jotka kisaavat erikoisvoittajassa, niin menettävät kokeissa helposti pisteitä, kun juuri nämä perusasiat koirilta unohtuvat. Vaikka vaikeita liikkeitä muuten tekisinkin hyvin, niin kaikki lähtee nimenomaan näistä ihan perusasioista, koiran suoruudesta jne lähtien ja että niitäkin pitäisi aina silloin tällöin muistaa treenata vaikka ne tuntuisikin jo ihan peruskauralta.
Sen jälkeen otettiin paikkamakuuta, pariinkin eri otteeseen. Koda oli makuussa kahden uroksen välillä, mutta tänään(kään) ei muut koirat häirinneet, vaan lähinnä koiriensa ympärillä hääränneet ja palkkaamassa käyneet omistajat. Se teki koko paikkamakuusta varsin levottoman tilanteen tänään, joten hyvä että se on paaaljon rauhallisempi koetilanteessa. Ensimmäisessä paikkamakuussa Koda pysyi paikallaan puolitoista minuuttia, sen jälkeen nousi ylös kun selvästi paineistui hälinästä. Onneksi otettiin heti perään toinen makuu, jossa opettaja teki niin että kolme koiraa meni hallin toiselle puolelle paikkamakuulle ja me muut kolme jäätiin toiselle puolle, niin saatiin isommat välit ja rauha koko hommaan. Opettaja sanoikin, että Kodahan on tähän asti pysynyt näissä tehtävissä hyvin paikoillaan, mutta nyt selkeästi hermostui ja paineistui. Tää toinen kerta meni hienosti, nyt oli jäbällä niin rento olo että pää painui etutassujen väliin lattiaa vasten ja makuussa pysyttiin täydet kaksi minuuttia, jes! :) Tästä jäi mieleen myös yksi neuvo minkä opettaja yhdelle koirakolle antoi, eli vaikka se on hyvä että koira hakee tässäkin kontaktia, niin älä vain katso sitä silmiin, sillä se on juuri se tapa millä kutsut sitä äänettömästi luoksesi. Kannattaa siis mieluummin vaikka katsoa sen tassunkärkiä.
Sen jälkeen koottiin kaikki koirat pieneen piiriin opettajan ympärille. Koirat käskettiin paikkamakuuseen. ja tarkoituksena oli että ne myös pysyisivät maassa vaikka muut olivat lähellä ja me ohjaajat pyörimme koirien ympärillä, sivuilla, takana ja lopulta sivulla ja piti varmistaa että koira varmasti pysyi maassa, eikä sivulle palatessa saanut varastaa takaisin perusasentoon. Koda nousi yhden kerran ylös, mutta lopussa rentoutui ja oli kuin tatti. Tosi hyvä harjoitus, jota ollaan kotonakin tehty, mutta häiriön alaisena on vieläkin tehokkaampaa!
Sitten otettiin luoksetuloa. Eipä siinä mitään kummoista ole, jäbä juoksee kieli poskella mamman luokse. Ainoa vaan, että meinaa perusasento jäädä sitten tosi vinoon ja siitä saatiinkin vähän noottia ja sekä möllissä että varsinaisessa kokeessa siitä onkin tullut puolen pinnan vähennys. Ei siis paljoa, mutta ei raaskisi noin pienestä jutusta sitä puolistakaan menettää. Saatiin opettajalta hyvä vinkki pieneen käsi apuun, joka voisi auttaa tässä koiran suoristuksessa, kun meillä on vähän joka liikkeessä toi pienen pieni vinous perusasentoon palatessa. Sellainen käsiapu, joka on juuri ja juuri sääntöjen rajamailla.:)
Lopussa saatiin reenata omatoimisesti. Otin yhden toiston verran liikkeestä seisomisen, ajattelin kokeilla ilman palloa ja sen taikavoimaa, ja se menikin "vahingossa" kuin käsikirjasta! Opettajakin sattui sopivasti meidän suorituksen näkemään ja oli oikein tyytyväinen näkemäänsä. Ja vielä ilman palloa! :D Sitten tehtiin vielä yksi hyvä nouto ja päätettiin treenit.
Voi että tuo on niiin näppärä pikkukettu sille päälle sattuessaan! :) Toivottavasti saadaan pidettyä tää tatsi, into ja motivaatio yllä, me molemmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti