Tokokurssi päätökseen

Voihan vesi- ja räntäsateet! Koko viikon on ollut aina vaan märempää ja märempää, eikä ole tehnyt mieli tehdä ulkona koirien kanssa mitään muuta kuin peruslenkit ja sekin on ollut välillä ihan pakkopullaa. Sen takia olikin kiva fiilis päästä tänään kuivaan halliin taas pitkästä aikaa treenaamaan, viime viikonloppu kun meni tuolla reissussa.

Melko vähäisestä liikunnasta johtuen olin varma, että Kodalla piisaisi energiaa ja intoa tänään tehdä hommia, mutta täytyy kyllä sanoa että laiskanpulskeat treenit tehtiin. Ei huonot treenit sinänsä, kyllä kaikki liikkeet onnistui mitä tehtiin, mutta tekeminen oli siis nimenomaan laiskaa ja innotonta ja Kodaa oli tänään melko vaikeaa motivoida; edes pallo ei tänään ollut niin iki-ihana palkka kuin se yleensä on.
Tänään oli tosiaan tän kurssin vika kerta ja tänään kaikki liikkeet tehtiinkin koemaisesti. Heti ensimmäiseksi kaikki siis riviin perusasentoon ja opettaja kävi tarkistamassa kaikkien luoksepäästävyyden. Eipä siinä mitään ongelmia, vaikka tiedän että Kodalle on tosi rankkaa olla moikkaamatta lähestyvää ihmistä, hönö.
Sen jälkeen otettiin paikkamakuu ja se tehtiin kahdessa osassa, eli minuutti kerrallaan ja minuuttien välissä käytiin palkkaamassa ja vapauttamassa koira ja otettiin toinen minuutti sen jälkeen heti putkeen. Tämä oli tän sunnuntain ilonaihe; Koda jäi kummallakin kerralla oikein rennosti ja jopa tyytyväisen oloisena paikoilleen ja kummallakin kerralla makasi pää maassa tassujen välissä. Ehkä siinä jo näkyi tämän päivän laiskuus, mutta silti JUST tälläsiä paikkamakuu suorituksia lisää kiitos!

Sen jälkeen suoritettiin liikkeestä maahan, luoksetulo ja liikkeestä seisominen kaikki putkeen (kuten kokeessa) yksitellen opettajan valvovan silmän alla. Omaa vuoroa odotellessa treenailtiin sitten kaikkea muuta mahdollista hallin toisella puolella.
Reenatessa Koda alkoi tarjota maahanmenoa molemmissa jäävissä, vaikka se ihan tasantarkkaan tietää ja osaa makuun ja seisomisen eron. Huoh että alkoi turhauttaa. Sitten oli meidän vuoro suorittaa ja liikkeestä maahan meni kyllä oikein mallikkaasti, opettajakin sanoi olevansa oikein tyytyväinen. Luoksetulokin meni hyvin, mutta Koda jäi taas ihan vinoon perusasentoon ja siitä tuli huomautus, ihan aiheesta. Sitä yritettiin sitten hieman korjata mm.lyhentämällä matkaa, mutta selkeesti tuota perusasentoon palaamista pitää vielä hienosäätää. Eihän se mitään nollaksi jätä, mutta vie silti ihan turhia pinnoja pois ja vaikuttaa yleisvaikutelmaan vaikka noin pieni juttu sinänsä onkin. Tosin siinäkin mielestäni tänään näkyi se, että Koda ei tänään todellakaan parhaalla tokotuulella ollut. Koska yleensä Koda kyllä korjaa asentonsa ihan itse, mutta tänään sitä piti kyllä ihan patistaa sekä äänellä että käsimerkillä, yleensä riittää pieni kehotus "höpöhöpö" ja jätkä suoristuu.
No, kuten reenatessa, liikkeestä seisonnassa Koda tarjosi makuuta. Vedin tänään tarkoituksella ilman palloa, koska tosiaan halusin tehdä mahdollisimman koemaisesti. No, otettiin sitten hieman takapakkia ja kokeiltiin uudestaan, tällä kertaa käskyn sanottuani pysähdyin itse puolen askeleen ajaksi ja varmistin että koira pysähtyi ja jatkoin matkaa. Tällä kertaa jäi seisomaan, mutta juuri tämän takia sekä sen, ettei se hiipisi perässä, täytyy tästä lähin palkata jo heti pelkästään siitä että se pysähtyy eikä siitä että jää odottamaan että kävelen itse tarpeeksi kauas. Nää jäävät on kyllä rasittavia, kun toinen toimii niin toinen unohtuu samantien!!

Sitten reenattiinkin omaan tahtiin kaikkea muuta. Tokohyppyä, joka meni kivasti. Noutoa, sekä sitten hyppynoutoa. Sen jälkeen en enää viitsinyt Kodalta mitään vaatia, kun oli niin selvää että tänään oli vähän väsynyt meininki. Mitä sitä siis turhia reenaamaan väkisin, jää vaan paska maku suuhun. Mutta olihan meillä ennen tätä ollut neljä ihan mahtavaa tuntia, Ei ole päivät veljiä keskenään, koirilla on ihan erilaisia päiviä niin kuin meillä ihmisilläkin. Tältä kurssilta saatiin kyllä paljon onnistumisia ja itse myös itseluottamusta, uskoa ja motivaatiota.
Ulkona ei ole mitään intoa reenata näillä keleillä ja kun edelleen haluan pitää tätä tatsia yllä, niin sovin tunnin lopuksi opettajan kanssa, että jatketaan Kodan kanssa suoraan uudelle kurssille joka alkaa viikon päästä. Siellä on ilmeisesti myös muutama muukin jo tältä kurssilta, niin tuttujen kanssa saadaan jatkossakin treenata. Huippua! Toivottavasti ensi viikolla ois sitten taas se normaali iloinen pikkukettu tositoimissa.

Älä kato sitä hiihtoa, kun leiki mun kaa!

Kaiken tämän härdellin keskellä kummisedälleni- ja tädilleni tänne Keravalle on kotiutunut uusi perheenjäsen, espanjanvesikoira-pentu Aquagruaz Querida Manzanilla eli "Hertta." Hertta on käynyt jo Eetuun tutustumassa ja aiemmin tällä viikolla käytiin Kodan kanssa sosiaalistamassa pikkuista. On kyllä aivan ihana pieni neiti kyseessä, en ole noin rauhallista pentua nähnyt koskaan! Ja on ihan kuin pehmolelu.:) Hertta oli Kodasta kovin kiinnostunut, jäbä vielä pikkuisen empi että pitäs noin pienen kakaran kanssa ois pitänyt tehdä, mutta eiköhän näistä hyvät kaverit tule kun Hertta tuosta vielä kasvaa. Onkin hyvä tutustua neitiin jo alusta pitäen, kun olen tulevaisuudessa lupautunut Herttaa näyttelyissä esittämään.

Hertta kylässä.