Sivutyöskentelyä

Tänään jatkettiin Kodan kanssa uudella kurssilla siitä, mihin viimeksi viikko sitten jäätiin. Sama aika, sama paikka, sama opettaja ja pari jo tuttua koirakkoa viime kurssilta. Itse asiassa pidän tämän kurssin koirakoista enemmän, kaikki olivat (ainakin tänään) hiljaisia, rauhallisia ja omistajiinsa keskittyneitä, vaikka tosi nuori porukka on kyseessä, Koda taitaa olla ryhmän vanhin. Yksikään koira ei haukkunut, vinkunut tai riuhtonut vaan hallissa vallitsi todellinen harmonia. Opettajakin sanoi tunnin lopuksi että on todella tyytyväinen tämän ryhmän koirien kemioihin, kellään ei ole ongelmia kenenkään kanssa ja koirat viihtyvät keskenään. Helpottaa meidän kaikkien reeniä ja oloa ihan hurjasti!

Tänään keskityttiin asiaan, jota me ei olla Kodan kanssa pitkään aikaan työstetty (vaikka pitäisi!!) eli seuraamiseen ja ennen kaikkea kunnon sivutyöskentelyyn. Ollaan keskitytty viime aikoina niin paljon tiettyihin yksittäisiin liikkeisiin, että nää perusasioiden hinkkaamiset on jäänyt taka-alalle ja on tehty sitä vain silloin tällöin muiden liikkeiden välissä. (Eli lyhyitä seuraamispätkiä tehtävästä toiseen siirryttäessä.)

Ennen kuin ruvettiin töihin, niin keskusteltiin ensin porukalla kolmesta teemasta jotka opettaja nosti ylös: vietti, vire ja motivaatio. Mietittiin yhdessä niiden merkitystä ja miten niitä voisi parantaa ja tuoda oikein esille. Kodalla oli tällä kerralla paljon enemmän virtaa kuin viikko sitten, se oli tänään jopa hieman levoton, mitä se ei ole ollut pitkään aikaan. Viretila sillä siis oli kuitenkin hyvä, motivaatiota piti hieman haeskella tunnin aikana. Tehtiinkin siis niin, että kaikki leikittivät ja innostivat koiriaan ennen tehtävää (toimi kaikilla, vire ja motivaatio nousi ihan kattoon) sekä tietty palkaksi sama homma heti tehtävän jälkeen.

Opettaja raahasi nelikulmaisen pöydän hallin keskelle, jota me sitten yksitellen kiersimme, koira sivulla seuraten ja sivukäännöksiä tehden. Kulmat oli todella helppo hahmottaa ton pöydän avulla ja Kodan kanssa aloitettiin kiertämällä se ensin vasempaan suuntaan. Kodan kohdalla opettaja sanoi, ettei ollut aivan tyytyväinen siihen miten Koda käytti kääntyessään takapäätään, sanoi vielä että on nähnyt tän koiran suorittavan ennen paljon paremmin ja tietää miten se normaalisti tekee. Olin itse kyllä samaa mieltä, mutta syytä tälle en keksinyt. Oisko taas vähän takapää juntturassa tai jotain? Toisella kierroksella tehtiin oikeaan kierrokseen, ja se meni todella hyvin, siinä takapääkin teki mitä pitikin, se oli paljon helpompi suunta suorittaa noita sivukäännöksiä. Oisko se sitten sitä, että vasemmalle mentäessä koira jää ikään kuin "sisäpuolelle" ja yrittää koko ajan väistää minua (ehkä minäkin vaistomaisesti yritän väistää koiraa vaikkei pitäisi) niin siinä liike ei näytä yhtä hyvältä kuin oikealle..mene ja tiiä!

Sen jälkeen opettaja katsoi meidän kaikkien täyskäännökset yksitellen. Tässä ei ollut ongelmaa oikeastaan kellään, täyskäännös on niin paljon helpompi sivukäännökseen verrattuna! Meidän kohdalla opettaja sanoi, ettei ole koskaan nähnyt sellaista käännöstä, kuin mitä minä teen. Yleisin tapa kun on kävellä sukkellaan pieni käännös, mutta minä ikäänkuin pysähdyn ja käännyn kannoillani paikoiltaan. En ole itse tuota edes tajunnut tai ajatellut sen suuremmin, se vaan tulee niin luonnostaan.:D Ei kuulemma huono tapa ollenkaan ja koirallekin se toimii, sillä Kodallekin se on helppo ja toimiva käännös ja se tulee todella hyvin mukana.

Sen jälkeen lähdettiin työstämään sivutyöskentelyä ja noita käännöksiä paikoiltaan. Yllättävän haastavaa ja meillä taas se sama juttu lisähaasteena, eli koiran suoraan saaminen perusasentoon. Lähti se sitten sujumaan, kun namikädellä vähän koiraa "veti" suoraan. Oikealle taas helpompaa, kuin vasempaan. Siitä sitten pikkuhiljaa oli tarkoituksena lähteä suurentamaan ympyrää käännöksiä tehden. Huomasi kyllä, että pitäisi tehdä tuota selkeästi enemmän ja seuraamista muutenkin. On toi tekonurmipohjakin välillä niin kiinnostava, että ilman palkkakättä seuraaminen on aika-ajoin tosi puutteellista..

Ihan tunnin loppuun tehtiin sitten vielä paikkamakuu, kaikki koirat yhdessä. Kaikki koirat pysyivät todella rauhallisina ja paikoillaan, pötköttivät siellä rivissä oikein tyytyväisinä kaksi minuuttia.:)
Siinäpä tämän viikon tunti olikin. Tosi hyvä, että välillä on niitä kertoja kun hiotaan tiettyjä liikkeitä, sekä sitten näitä jolloin tehdään ja korjataan perusasioita.

Meillä on ollut täällä etelässä niin lämmintä, että meidän hiekkaiset treenikentät alkavat jo olla todella sulia, eli kohta päästään taas ulkonakin treenaamaan omatoimisesti! Kunhan nuo vaan kuivuisivat vielä...
Nämä kuvat on otettu helmikuussa, vaikkei todellakaan uskoisi! Näin sulat meijän metätkin jo alkavat olla. Kohta vois jo jonkun pienen jäljenkin ehkä vetäistä.:)

Käytiin aiemmin viikolla taas myös Herttaa leikittämässä ja sosiaalistamassa. Miten veikeä pikkuneiti onkaan kyseessä!