Tokoa ja pieni ripaus nomea

Sunnuntai on monille lepopäivä, mutta meille se on yleensä viikon tärkein reenipäivä. Tänäänkin sekä tokoiltiin, että muistuteltiin hieman nomejuttuja mieleen.
Viikko sitten ei tokoilemassa oltu, kun nautittiin pääsiäislomasta. Tänään kuitenkin suunnattiin taas hallille ja omassa mielessä pyöri vieläkin toissaviikkoiset treenit, joissa Koda oli jostain syystä todella rauhaton ja hermostunut. Tänään oli onneksi pieni tokotolloni taas lähes parhaimmillaan!

Alussa meinasi taas mennä nenä maassa, mutta kun ruvettiin kunnolla hommiin niin nousi se katse mammaan hienosti. Aloitettiin paikkamakuulla. Kodalla meni hyvin, mutta harmillisesti vieruskaveri oli tooodella levoton belgianpaimenkoira-narttu, joka nousi ylös ja alkoi kaiken lisäksi vielä hyppimään siihen naapurin tontille ja sitä ei Koda kestänyt vaan nousi ylös. Narttu siirettiin pois ja Koda sai köllötellä loppu ajan taas pää tassujen välissä mallikkaasti.:)
Sen jälkeen tehtiin yksitellen perusasentoon pysähtymistä seuraamisen yhteydessä. Ei siinä mitään kummempia, sen Koda on aina osannut. Sen jälkeen hiottiin itse liikkeelle lähtöjä ja painotettiin juuri sitä, että koira olisi mukana heti kun liikkeelle lähdetään. Tää on just se asia mitä ollaan omissa reeneissä tehty säännöllisen epäsäännöllisesti...pitäisi tätä lisätä kyllä! Hyvin se kuitenkin meni, tosi kaunista seuraamista tuli, mutta aina vaan kun oli palkka kädessä.. Noh, pitää vaan tehdä lyhyitä ja ytimekkäitä seuraamisia ja muistaa itse kävellä tarpeeksi reippaasti niin että se into tarttuis koiraankin eikä se nenä sitten menisi niin herkästi sinne alas.
Seuraavaksi tehtiin seuraamista niin, että tehtiin neliötä. Ollaan tätä samaa harjoitusta tehty tuolla treeneissä aikaisemminkin ja on oikeesti kyllä tosi hyvä harjoitus! Tarkoitus siinä oli, että koira alkaisi käyttämään takapäätään kunnolla. Kodalla meni tällä kertaa tämä paljon paremmin kuin viimeksi. Ei se vieläkään kovin tiukkoja käännöksiä tee, mutta ihan mukavasti kuitenkin ja ennen kaikkea tosi kivalla kontaktilla. Sen jälkeen taivuteltiin koiria kumpaankin suuntaan ympyrällä, Kodaa taivuttelin ja pyörittelin omien jalkojeni välistä. Tätä taivuttelujumppaa voisi joskus tehdä omissakin reeneissä, note to self.
Sen jälkeen tehtiin hyppyä. Koda oli viime reeneissä tässäkin todella laiska ja haluton, mutta tänään meni sekin taas onneksi niinkuin pitääkin.:) Kolme hyppykertaa otettiin, kun ensimmäisellä kerralla ei hypyn jälkeen kunnolla pysähtynyt vaan pyöri paikallaan, toisella kerralla istui omia aikojaan, mutta kolmannella tuli se oikeaoppinen suoritus viimein.
Sitten tehtiin kaukokäskyjä. Ne meni tosi mallikkaasti.:) Pari kertaa tarvitsi istu-käskyn tuplana, mutta tuli onneksi myös niitä tosi nopeita ylösnousujakin. Maahan-käsky on niin varma, että siinä otin jo reippaasti etäisyyttä koiraan ja heittelin kaukaa nakkia palkaksi.
Lopuksi tehtiin vielä toinen paikkamakuu, ja sen tein kuten nykyisessä avo-luokassa kuuluu, eli menin itse piiloon hallissa olleen suuren tolpan taakse. Ja opettajan mukaan Koda köllötteli oikein tyytyväisenä pää tassujen välissä, hienoa! :)

Tokotreenien jälkeen suunnattiin Sarin ja Rockyn kanssa vielä pellolle pikaisiin nome-treeneihin. Meidän piti pitää kunnon nomeilut jo aiemmin tällä viikolla, mutta on pitänyt niin kiirettä (meillä muutto meneillään ikiomaan kämppään!) niin eipä ole kerinnyt. En edes muista milloin Koda on viimeksi damia suussaan pitänyt, joten vähän jännäsin miten jäbällä menisi niin pitkän tauon jälkeen. Enkä sen takia Kodan kohdalla mitään kummempaa tehnyt, ihan kolme perusharjoitusta vaan. Ihan ensimmäiseksi tehtiin Kodalle perusmarkkeeraus. Sari kävi heittämässä damin ja lähetin Kodan noutoon. Markkeerauksissa Kodalla on joskus tapana poiketa linjalta ja lähteä tekemään hakua, mutta tänään linja piti tosi hienosti.:) Juoksi suoraan damille ja nappasi suuhunsa. Sen jälkeen tosin Koda teki sen, mikä minua viime kevään taipparikurssillakin ärsytti eniten, eli nosti samaiselle mättäälle jalkaa ja kuopi vielä muutaman kerran päälle. Huoh. Sen jälkeen toi damin kyllä suoraan nätisti käteen. Sen jälkeen tehtiin ihan pieni hakuruutu kahdella damilla, jotka Sari vielä puoliksi peitteli. Tässäkin Koda toimi upeasti! Hakeutui suoraan dameille, avoimella pellolla tuuli hieman ehkä hämäsi, mutta oli ihanaa katsella kun koira sai selkeästi vainun jolloin sen silmät ihan kirkastui ja lähti niin päättäväisenä ja määrätietoisena hajun suuntaan. Ensimmäisen dami löytyi, ja se tuotiin nätisti käteen ja perusasentoon. Siitä toinen lähetus toiselle damille, hieno haku ja palautus. Hieno tollo.<3 Lopuksi käänsin Kodan katsomaan toiseen suuntaan, kun Sari veti meidän kaninnahkadamilla noin 20 metrisen jäljen. Kodan lähti jäljestämään tosi reippaasti ja hyvin, mutta juuri silloin pellolla puhalsi pieni tuulenpuuska, joka johdatti jäbän hieman sivuun. Koda teki pienin tarkistuslenkin vasemmalle, mutta sai nopeasti taas jäljestä kiinni ja loppumatkan menikin jälkeä pitkin suoraan pusikkoon, jossa kanidami odotti. Sekin tuotiin reippaasti ja iloisesti käteen. Tähän oli tosi hyvä lopettaa tällä kertaa.:)
Voi että, tollopoika nautti tosta hommasta selkeesti! Tuon ekan noudon jälkeen ei ollut merkkausjuttujakaan, Koda teki tosi itsevarmasti ja innokkaasti hommia ja oli tosi helposti ohjattavissa. Ehkä se tauko onkin tehnyt ihan hyvää ja onkin hyvää vaihtelua tokolle. Me ollaan usein reenattu metsässä tuulensuojassa, pelloilla tosi harvoin niin sekin oli kivaa vaihtelua.
Tarkoitus olisi ensi viikolla pitää pidempimuotoiset nometreenit, toivottavasti aikaa nyt riittäisi sen verran joku ilta. Vaikka olisihan se kiva saada tuo uusi kämppäkin asap valmiiksi.. Kodalle on siellä rakenteilla oma kuivatusnurkka. jota itse kutsun myös tulevaisuuden pentuaitaukseksi..:D
Ollaan Sarin kanssa ilmoittauduttu kaksiin samoihin tokokokeisiin. On oikeesti paljon kivempaa treenata jonkun kanssa, jolla on täysin sama tavoite ja aikataulu kuin itsellään. Paljon enemmän löytyy motivaatiota kuin yksin reenatessa. On myös tosi hyvä, kun voidaan olla toisillemme liikkureina, tehdä yhdessä paikkamakuita ja toinen saattaa siitä sivusta katsellessa huomata ja korjata sellaisia asioita, mitä itse ei tehdessään tajua.

Käytiin aiemmin tällä viikolla myös Herttaa moikkaamassa. Neidistä on kasvanut jo niiiin iso ja reipas tyttö!

Perjantaina päätin pitää hieman vapaata remppapuuhista ja vaihdoin koirahommat pitkästä aikaa heppapuuhiin (mitä teinkin lähes kymmenen vuotta ennen aktiivisia koirajuttuja) ja kävin Orimattilassa moikkaamassa entistä omaa hevostani, islanninhevosruunaa Glóia. Kultainen papparuuna ei ollut vanhentunut sitten päivääkään, vaan yhtä reipasta ja maailman turvallisinta kyytiä antoi edelleen. Oli tuokin poju vaan niin löytö! :) Ja ihanaa, miten upeaan perheeseen ja loppuelämän kotiin rakas ruunanrupsukka onkaan päässyt. Glói oli minulla aikoinaan kuusi ihanaa vuotta.<3

Pappa-kulta 22v vaikkei millään uskoisi!

Tämän on oltava tollonrääkkäystä!

Eilen tehtiin kevään eka lenkki ilman takkia, kun ulkona oli jo niin lämmintä ja eka leskenlehtikin löytyi koirapuiston vierestä. Kyllä se kevät nyt tulee!