Riistaa

Hei beibi anna mulle riistaa!

Viime viikko oli todella märkä ja sateinen, mutta myös hyvin lämmin. Parhaimmillaan päivälämpötila oli jopa +18 astetta, joten uhmattiin sadesäätä muutamaan otteeseen reenien merkeissä. Viime viikon teemana olikin pitkästä aikaa riista, ja ennen kaikkea vesinoudot. (Koska hyvinhän noutajat tarkenee vielä näillä keleillä uiskennella!)

Tiistaina suunnattiin Hennan ja Didin kanssa lokinnouto-puuhiin Hyvinkään uimakuopalle. Lokki oli jo selkeästi tutumpi juttu kuin edellisellä kerralla. Koda haki sitä ihan mukavasti. Edelleen tosin ujosti siivenkärjistä pitäen ja rantavedestä, mutta muisti selkeästi homman idean ja toi lokin mukavasti aina ihan hiekalle asti. Ensimmäisellä kerralla Hennan kanssa keksimämme palkkauskeino, eli kepin/damin/pallon heittäminen palkaksi noudon jälkeen toimii kyllä tosi hyvin! Tällä kertaa heitettiin keppiä.
Sade alkoi melko pian, joten nämä treenit jäivät melko lyhyiksi. Lopuksi heitettiin myös variksensiipidamia (ei tosin aluksi tarkoituksella :D) veteen ja sitä tollot saivat vuorotellen hakea.

Tiistaina otteet oli edelleen nämä.

Keskiviikkona sateli taas. Olin sulattanut pakkasesta kanin sekä parin juuri hankkimiani merihanhen siipiä. Ne sidoin damin ympärille ja isoja siipiä kun olivat, ne peittivät hyvin koko damin.
Tällä kertaa harjoiteltiin maasta käsin metsässä. Kuvia ei valitettavasti tältä kerralta ole, kun en viitsinyt sateiseen litimärkään metsään kameraa raahata.
Jätin Kodan metsätien varteen odottamaan ja vedin kanilla jäljen. Koda etenikin jälkeä pitkin tosi tarkasti, viimeksi kani nousi empimättä, tällä kertaa mietti hetken. Luulen eron olleen siinä, että viimeksi kani jäi vähän koppuraiseksi ja oli helpompi kopata suuhun, tällä kertaa pupujussi oli kokonaan sula lötköpötkö, joka tuntui omaankin käteen vähän inhalta, kun sisuskalutkin oikein muljuivat. Pienen kehotuksen jälkeen kani kuitenkin nousi ja palautus jalkojen juureen.
Siipidamien kanssa oli sitten selkeesti haastavampaa. Niiden kanssa sain ihan tosissani Kodaa innostaa ja leikittää ennen kuin ne alkoivat kiinnostamaan. Yhden melko riehakkaan heiton päätteeksi Koda vihdoin ja viimein ampaisi damin perään, räpläsi sitä pari kertaa tassullaan ja koppasi suuhunsa, siipien kärjistä pitäen eli ei ollut kovin varma ote. Siitä kuitenkin palkkasin pallolla, aivan kuten vesinoutojen jälkeen.
Sen jälkeen heitin vielä kerran ja lähetin Kodan noutoon. Tarvitsi damilla aika monta kehotusta, mutta viimeinkin nosti hyvällä otteella damin "ruumiista". Palautti sen käteen, jonka jälkeen pölläytti vielä hölmistyneen näköisenä pari höyhentä suustaan.:D
Sen minkä Koda vielä häviää noissa kanto-otteissa, pikkukettu kyllä korvaa oikein mukavilla palautuksilla. Jotain hyötyä on siis ollut noilla dameilla hinkkaamisesta.

Tämän jälkeen pidettiin muutama päivä taukoa ja annettiin noutojuttujen hautua takaraivossa vähän aikaa. Viikonloppuna keli parani ja lauantaiksi olin sulattanut siivet damia varten uudestaan, sekä yhden kaverilta lainaksi saadun pilkullisen pienemmän lokin. (Sain myös Hennalta meille oman lokin, kiitos vielä siitä!)
Tällä kertaa suunnattiin Tuusulaan päin uimaan ja saatiinkin kyllä koko lampi meille omaan käyttöön. Ensin otettiin muutama pulahdus ensialkuun ihan vaan palloa hakien, kuinkas muuten.:)

Kuten kuvista ehkä näkyy, niin vesi oli todella matalalla jo.

Sitten tositoimiin!
Aloitin varsinaiset vesinoudot aluksi siipidamilla. Sidoin aluksi vain yhden siiven, että damin "ruumiista"olisi helpompi ottaa kiinni, nuo varmat otteet kun edelleen on se ongelma.. Ja joo, parilla ensimmäisellä heitolla meininki oli edelleen tämä:

Positiivistahan tässä kuitenkin on se, että jäbä otti joka kerralla nimenomaan itse siivistä kiinni eikä arastellut niitä ollenkaan, vaikka otteet tuollaisia olikin. Palautukset oli edelleen silti tosi hyviä, vaikka välillä maltti tekikin tepposet kun mieli teki jo noutaa taskussa odotellutta palkkapalloa.:)

Vesinoutojen ongelmahan meillä on ollut se, ettei Koda ole suostunut hakemaan lintua syvältä, eli tähän asti on hakenut vain niin matalalta, että tassut vielä yltävät pohjaan. Mutta tällä kertaa haastoin Kodaa ja heitin (jopa aikamoisella riskillä) damin niin syvälle että joutui uimaan. Tässä sitten ilmeni uusi ongelma, nimittäin lähetysongelma. Ei meinannut, ei sitten millään, lähteä uimaan. Tarvitsi todella monta käskyä ja "mene mene" kehotusta, voi hohhoijaa. (Palloa kyllä totta kai haettiin kauempaakin, ylläri sinänsä!) Mutta kun vihdoin ja viimein Koda irtosi rannasta ja suuntasi damille niin:

Kun Koda "joutui" uimaan, niin otehan parani kerta heitolla! Onhan se paljon helompi nimenomaan napata suuhun, kun se on vedenpinnalla samalla tasolla. Tuli näillä reippailla otteilla hienosti rantaan asti, eikä tiputtanut kertaakaan, niin kuin useimmilla aiemmilla kerroilla kun joutui korjailemaan otteitaan. Läpimurto oli siis lähellä! :)
Vaihteluksi heitin myös pelkkää toista siipeä veteen ja sekin tuli tämän ahaa-elämyksen jälkeen todella kivasti rantaan.

Veteen lähetysten kanssa oli kyllä tuskastuminen enemmän kuin lähellä. Kun yhdestä ongelmasta päästiin yli, niin johan tuli toinen vastaan saman tien. Noh, tätähän tämä koirien kanssa touhuaminen "parhaimmillaan" on. En jaksanut sitä nyt kuitenkaan sen enempää jäädä murehtimaan tai analysoimaan, sillä tuo otteen paraneminen oli niin iso (ja se pääasia) juttu meille kuitenkin. Se oli myös huima edistysaskel, että nyt Koda tosiaan haki damia syvemmältä (vaikka tosiaan hirveästi sitä kannustusta siihen tarvitsikin) eikä vain matalasta kahluuvedestä.

Sen jälkeen se todellinen testi: varsinaisen lokin nouto syvemmältä vedestä ja se ote, se ote... Noh, lähetys edelleen oli hankala ja tuskainen, mutta kun se viimein onnistui niin:

Jeeeee!!!

Innostuin tuosta otteesta niin, ettei paremmat kuvat oikein onnistuneet.:D Edelleen hieman hankalaa yrittää ohjata ja palkata koiraa sekä kuvata siinä samalla..Mutta sieltä se kopattiin varmasti suuhun, ei enää siivenkärjistä tai jaloista ja oli totta totisesti palkkapallonsa ansainnut! Mikä ero, kun katsoo noita tiistaisia kuvia. Todellinen työvoitto, mutta sitäkin parempi sellainen. Kun tuo kettunen nyt vain tajuaisi kuinka paljon helpompaa tuo tosiaan on, kun sen suostuu tuolta kauempaa hakemaan..huoh, mokoma. "Onneksi" tää mokoma otus ei tee juurikaan mistään hommasta tarpeeksi helppoa.:D

Olin onnistuneiden treenien jälkeen iloisin ja luottavaisin mielin. Sen takia vielä eilen suunnattiin uudestaan koittamaan ja ennen kaikkea tarkoituksena oli tehdä asioista aina vaan varmempia ja varmempia. Pienen kuuron jälkeen aurinko alkoi paistaa ja muutenkin treenit alkoivat lupaavasti, (tosin jälleen kerran lähetykset olivat tooodella vaikeita) sillä otteet olivat edelleen hyviä, lauantain tapaan. Nämä reenit jouduttiin vain ikävä kyllä lopettamaan todella lyhyeen, sillä huomasin pian Kodan nostelevan vasenta takajalkaansa aika lailla. Sieltä sitten löytyikin yhden varpaan anturasta viiltohaava, ilmeisesti jostain terävästä kivestä tullut. Parempi katsoa kuin katua, joten pakattiin linnut takaisin pussiin ja suunnattiin kotiin.
Vielä eilen lattialla oli muutamia pieniä verijälkiä, mutta tänään niitä ei ole ollut eikä Koda onnu tai arastele tassua yhtään. Ei onneksi myöskään nuoleskele sitä, mutta otetaan tässä nyt silti varmuuden vuoksi ainakin tämä viikko rauhallisesti, ettei tuo tuosta uudestaan aukea. Toivottavasti siis päästiin säikähdyksellä vain ja putsaillaan sitä silti lenkkien jälkeen varovaisesti. Harmittaa kyllä siinäkin mielessä, että pelastuskoiratreenit on jääneet parin viikon osalta jo vähän ohi, kun itse olen ollut syysflunssan kourissa eikä sen takia oikein tehnyt viime viikolla mieli lähteä märkään metsään moneksi tunniksi kykkimään. Tällä viikolla nyt jää tämän tassun haavan takia välistä, mutta yritetään ottaa muut kiinni sitten myöhemmin! Onneksi voidaan tuota haukkua harjoitella keskenäänkin.:)
Kunhan tassu on varmasti ok, niin jatketaan myös näitä vesinoutotreenejä niin kauan kuin uimakelejä riittää. Se on kuitenkin tällä hetkellä niin paljon helpompaa ja mieluisampaa Kodalle, kokeillaan sitten talvella saada edes jonkinlaisia noutoja maastakäsin aikaan.
Vaikkei meille edelleenkään ole nyt eikä koskaan niitä taippareita tulossa.:D

Tokoa ja pieni ripaus nomea

Sunnuntai on monille lepopäivä, mutta meille se on yleensä viikon tärkein reenipäivä. Tänäänkin sekä tokoiltiin, että muistuteltiin hieman nomejuttuja mieleen.
Viikko sitten ei tokoilemassa oltu, kun nautittiin pääsiäislomasta. Tänään kuitenkin suunnattiin taas hallille ja omassa mielessä pyöri vieläkin toissaviikkoiset treenit, joissa Koda oli jostain syystä todella rauhaton ja hermostunut. Tänään oli onneksi pieni tokotolloni taas lähes parhaimmillaan!

Alussa meinasi taas mennä nenä maassa, mutta kun ruvettiin kunnolla hommiin niin nousi se katse mammaan hienosti. Aloitettiin paikkamakuulla. Kodalla meni hyvin, mutta harmillisesti vieruskaveri oli tooodella levoton belgianpaimenkoira-narttu, joka nousi ylös ja alkoi kaiken lisäksi vielä hyppimään siihen naapurin tontille ja sitä ei Koda kestänyt vaan nousi ylös. Narttu siirettiin pois ja Koda sai köllötellä loppu ajan taas pää tassujen välissä mallikkaasti.:)
Sen jälkeen tehtiin yksitellen perusasentoon pysähtymistä seuraamisen yhteydessä. Ei siinä mitään kummempia, sen Koda on aina osannut. Sen jälkeen hiottiin itse liikkeelle lähtöjä ja painotettiin juuri sitä, että koira olisi mukana heti kun liikkeelle lähdetään. Tää on just se asia mitä ollaan omissa reeneissä tehty säännöllisen epäsäännöllisesti...pitäisi tätä lisätä kyllä! Hyvin se kuitenkin meni, tosi kaunista seuraamista tuli, mutta aina vaan kun oli palkka kädessä.. Noh, pitää vaan tehdä lyhyitä ja ytimekkäitä seuraamisia ja muistaa itse kävellä tarpeeksi reippaasti niin että se into tarttuis koiraankin eikä se nenä sitten menisi niin herkästi sinne alas.
Seuraavaksi tehtiin seuraamista niin, että tehtiin neliötä. Ollaan tätä samaa harjoitusta tehty tuolla treeneissä aikaisemminkin ja on oikeesti kyllä tosi hyvä harjoitus! Tarkoitus siinä oli, että koira alkaisi käyttämään takapäätään kunnolla. Kodalla meni tällä kertaa tämä paljon paremmin kuin viimeksi. Ei se vieläkään kovin tiukkoja käännöksiä tee, mutta ihan mukavasti kuitenkin ja ennen kaikkea tosi kivalla kontaktilla. Sen jälkeen taivuteltiin koiria kumpaankin suuntaan ympyrällä, Kodaa taivuttelin ja pyörittelin omien jalkojeni välistä. Tätä taivuttelujumppaa voisi joskus tehdä omissakin reeneissä, note to self.
Sen jälkeen tehtiin hyppyä. Koda oli viime reeneissä tässäkin todella laiska ja haluton, mutta tänään meni sekin taas onneksi niinkuin pitääkin.:) Kolme hyppykertaa otettiin, kun ensimmäisellä kerralla ei hypyn jälkeen kunnolla pysähtynyt vaan pyöri paikallaan, toisella kerralla istui omia aikojaan, mutta kolmannella tuli se oikeaoppinen suoritus viimein.
Sitten tehtiin kaukokäskyjä. Ne meni tosi mallikkaasti.:) Pari kertaa tarvitsi istu-käskyn tuplana, mutta tuli onneksi myös niitä tosi nopeita ylösnousujakin. Maahan-käsky on niin varma, että siinä otin jo reippaasti etäisyyttä koiraan ja heittelin kaukaa nakkia palkaksi.
Lopuksi tehtiin vielä toinen paikkamakuu, ja sen tein kuten nykyisessä avo-luokassa kuuluu, eli menin itse piiloon hallissa olleen suuren tolpan taakse. Ja opettajan mukaan Koda köllötteli oikein tyytyväisenä pää tassujen välissä, hienoa! :)

Tokotreenien jälkeen suunnattiin Sarin ja Rockyn kanssa vielä pellolle pikaisiin nome-treeneihin. Meidän piti pitää kunnon nomeilut jo aiemmin tällä viikolla, mutta on pitänyt niin kiirettä (meillä muutto meneillään ikiomaan kämppään!) niin eipä ole kerinnyt. En edes muista milloin Koda on viimeksi damia suussaan pitänyt, joten vähän jännäsin miten jäbällä menisi niin pitkän tauon jälkeen. Enkä sen takia Kodan kohdalla mitään kummempaa tehnyt, ihan kolme perusharjoitusta vaan. Ihan ensimmäiseksi tehtiin Kodalle perusmarkkeeraus. Sari kävi heittämässä damin ja lähetin Kodan noutoon. Markkeerauksissa Kodalla on joskus tapana poiketa linjalta ja lähteä tekemään hakua, mutta tänään linja piti tosi hienosti.:) Juoksi suoraan damille ja nappasi suuhunsa. Sen jälkeen tosin Koda teki sen, mikä minua viime kevään taipparikurssillakin ärsytti eniten, eli nosti samaiselle mättäälle jalkaa ja kuopi vielä muutaman kerran päälle. Huoh. Sen jälkeen toi damin kyllä suoraan nätisti käteen. Sen jälkeen tehtiin ihan pieni hakuruutu kahdella damilla, jotka Sari vielä puoliksi peitteli. Tässäkin Koda toimi upeasti! Hakeutui suoraan dameille, avoimella pellolla tuuli hieman ehkä hämäsi, mutta oli ihanaa katsella kun koira sai selkeästi vainun jolloin sen silmät ihan kirkastui ja lähti niin päättäväisenä ja määrätietoisena hajun suuntaan. Ensimmäisen dami löytyi, ja se tuotiin nätisti käteen ja perusasentoon. Siitä toinen lähetus toiselle damille, hieno haku ja palautus. Hieno tollo.<3 Lopuksi käänsin Kodan katsomaan toiseen suuntaan, kun Sari veti meidän kaninnahkadamilla noin 20 metrisen jäljen. Kodan lähti jäljestämään tosi reippaasti ja hyvin, mutta juuri silloin pellolla puhalsi pieni tuulenpuuska, joka johdatti jäbän hieman sivuun. Koda teki pienin tarkistuslenkin vasemmalle, mutta sai nopeasti taas jäljestä kiinni ja loppumatkan menikin jälkeä pitkin suoraan pusikkoon, jossa kanidami odotti. Sekin tuotiin reippaasti ja iloisesti käteen. Tähän oli tosi hyvä lopettaa tällä kertaa.:)
Voi että, tollopoika nautti tosta hommasta selkeesti! Tuon ekan noudon jälkeen ei ollut merkkausjuttujakaan, Koda teki tosi itsevarmasti ja innokkaasti hommia ja oli tosi helposti ohjattavissa. Ehkä se tauko onkin tehnyt ihan hyvää ja onkin hyvää vaihtelua tokolle. Me ollaan usein reenattu metsässä tuulensuojassa, pelloilla tosi harvoin niin sekin oli kivaa vaihtelua.
Tarkoitus olisi ensi viikolla pitää pidempimuotoiset nometreenit, toivottavasti aikaa nyt riittäisi sen verran joku ilta. Vaikka olisihan se kiva saada tuo uusi kämppäkin asap valmiiksi.. Kodalle on siellä rakenteilla oma kuivatusnurkka. jota itse kutsun myös tulevaisuuden pentuaitaukseksi..:D
Ollaan Sarin kanssa ilmoittauduttu kaksiin samoihin tokokokeisiin. On oikeesti paljon kivempaa treenata jonkun kanssa, jolla on täysin sama tavoite ja aikataulu kuin itsellään. Paljon enemmän löytyy motivaatiota kuin yksin reenatessa. On myös tosi hyvä, kun voidaan olla toisillemme liikkureina, tehdä yhdessä paikkamakuita ja toinen saattaa siitä sivusta katsellessa huomata ja korjata sellaisia asioita, mitä itse ei tehdessään tajua.

Käytiin aiemmin tällä viikolla myös Herttaa moikkaamassa. Neidistä on kasvanut jo niiiin iso ja reipas tyttö!

Perjantaina päätin pitää hieman vapaata remppapuuhista ja vaihdoin koirahommat pitkästä aikaa heppapuuhiin (mitä teinkin lähes kymmenen vuotta ennen aktiivisia koirajuttuja) ja kävin Orimattilassa moikkaamassa entistä omaa hevostani, islanninhevosruunaa Glóia. Kultainen papparuuna ei ollut vanhentunut sitten päivääkään, vaan yhtä reipasta ja maailman turvallisinta kyytiä antoi edelleen. Oli tuokin poju vaan niin löytö! :) Ja ihanaa, miten upeaan perheeseen ja loppuelämän kotiin rakas ruunanrupsukka onkaan päässyt. Glói oli minulla aikoinaan kuusi ihanaa vuotta.<3

Pappa-kulta 22v vaikkei millään uskoisi!

Tämän on oltava tollonrääkkäystä!

Eilen tehtiin kevään eka lenkki ilman takkia, kun ulkona oli jo niin lämmintä ja eka leskenlehtikin löytyi koirapuiston vierestä. Kyllä se kevät nyt tulee!