Synttäripoika

Kolmas joulukuuta 2009 syntyi Villiniityn kenneliin Korialle viisi pientä pihakoirapoikaa. Yhdestä niistä tuli meidän Eetumme.
Kyllä on viisi vuotta sujahtanut nopeaan, eikä hidastumisen merkkejä jätkässä näy, päinvastoin vaan. Yhtä ADHD duracell-pupu se on edelleen.:)

Eetu oli kyllä rasittavin pentu mitä olen ikinä kohdannut, mutta kuin ihmeen kaupalla siitä kasvoi kuin kasvoikin kunnon koirakansalainen. Ainoa asia mikä on jäänyt harmittamaan on se, että pienen alapurennan takia Eetun näyttelyura ei koskaan voinut ottaa tuulta alleen. Joka pihisympyröissä missä ollaan pyöritty on kehuja ja ihailuja jätkän ulkonäöstä sadellut, mutta minkäs teet.. näinkin pienet asiat kun vissiin ratkaisee, ikävä kyllä.

Mutta eipä se ole Eetun omaa elämää haitannut, tää jäbä on niin iloa ja elämää täynnä joka päivä että siitä saisi kaikki ottaa mallia.:)
On tämä tapaus kyllä oudoin ja ainutlaatuisin otus mitä on! Eikä ois Kodakaan parempaa isoveljeä voinut saada.

Synttärisankari oman erikoisruusukkeensa kera.:)

Onnea myös velipojille Tarmolle, Iivarille, Ilpolle ja Remolle!

Lumirieha!

Käytiin Kodan kanssa puoliltapäivin normaaliin tapaan agilityssa ja oli kyllä mahtava tunti! En tiedä oliko eilisestä hieronnasta hyötyä, mutta tänään meni kaikki kyllä ihan nappiin. Tehtiin jälleen seitsemän esteen rataa ja ainakin meille hieman uutena asiana tuli takaa kierto esteelle. Ensin ajattelin että apua ei tule onnistumaan meiltä, mutta Koda tajusi jutun heti, kiersi hyvin takaa ja irtosi esteille todella hienosti tänään ja vauhtia oli kyllä taas parinkin tollerin edestä. Huippu tunti siis, ai että.

Iltapäivästä suunnattiin sitten "mummolaan" Eetua moikkaamaan ja pojat riekkuivatkin lumessa minkä kerkesivät. Molemmat jätkät rakastaa lunta, ikävä kyllä myös tuppaavat syömään sitä ja sitten ravataankin useaan otteeseen aina pihalla pissalla..
Saas nähdä mitä tälle lumelle käy, alkuviikoksi on taas luvattu plussaa joten saattaapi olla että täällä sitä sitten taas loskassa rämmitään..
Mutta ainakin vielä tänään sai jo vähän talvisia kuvia poikien lumileikeistä.

"Dog spelled backwards is god."

Ympäri mennään, yhteen tullaan.

Kodan lumirieha. Ei tollo karvoistaan pääse.

Lunta tupaan!

Komistus 2v 2kk.

Koda jääkin nyt sitten viikoksi hoitoon ja Eetun kaveriksi, sillä minä lähden koko ensi viikoksi Rukalle. Siellä ainakin luulisi lunta riittävän!

Koirahierontaa

No niin. Kuten jo edellisessä postauksessa ennakoin, niin Kodalla oli tänään hierontapäivä. Olin saanut Didin mammalta, Hennalta, vinkin että hänen kaverinsa opiskelee koirahierojaksi ja Henna oli Didiä hänellä aiemmin käyttänytkin ja ollut tosi tyytyväinen. Niinpä minäkin siis laitoin Marialle viestiä ja sovittiin päiväksi tämä perjantai. Maria teki kotikäynnin tänne meille, ja se olikin todella hyvä päätös, sillä alkuinnostuksen jälkeen (Koda raahasi kaikki mahdolliset lelunsa Marian jalkoihin) jäbä olikin todella helppo ja rauhallinen käsitellä alusta pitäen.

Koda oli aluksi kieltämättä vähän ihmeissään, että mikäs ihme käsittely tämä oikein on, mutta rauhoittui nopeasti ja salli kaikenlaisen käsittelyn ja venyttelyn. Varsinkin varpaiden ja tassujen käsittely kummastutti jätkää kovasti, mutta antoi tehdä senkin mukisematta. Kodan etupää oli kummaltakin puolelta kunnossa, ei mitään sen kummempia jumeja ja eturaajoissa oli hyvä ja normaali nuoren koiran liikkuvuus. Tuosta etupään, niskan ja rintakehän käsittelystä jätkä nautti silminnähden, hengitys oli rauhallista ja silmätkin painuivat ihan kiinni.:)

Kodan jumit olivatkin sitten takapäässä. Tosin tätä minä oikeastaan epäilin itsekin, koska juuri tuo takalisto ja sen lihakset lähtivät Kodalla kasvamaan hurjasti tuosta loppukesästä, varmasti juuri tuon kovan uimisen ja runsaan metsälenkkeilyn ansiosta.  Kodan etupää ja rintakehä kehittyivät sillä jo tosi ajoissa, mutta takapään kanssa on mennyt pidempään. Nyt siellä tosiaan näkyy ja tuntuu lihaksia ja ne olivatkin melko hellinä. Lonkankoukistajat olivat myös kireänä ja niitä käsitellessä Koda alkoi selvästi jännittää ja harata välillä jopa vastaan, se lipoi huuliaan ja alkoi läähättää. Välillä se yritti jo nousta ylös ja pois käsittelystä kokonaan, mutta Maria handlasi tilanteen hyvin ja sai jäbän pysymään aloillaan. Takalisto siis toden totta oli juntturassa! Oikealta puolelta se oli vielä enemmän jumissa kuin vasemmalta, ja sen puolen käsittely olikin hankalampaa, jäbä laittoi siinä kyllä hanttiin ja yritti kiemurella ja vaihtaa kylkeä minkä kerkesi.

Sieltä sattuu!

Kiltti ja nöyrä kuitenkin kun on, Koda alistui kohtaloonsa ja huulet tiukasi yhdessä sieti tuon oikean pakaran käsittelyn ja kyllähän tuo peppu lähti sitten aukeamaan pikkuhiljaa ja käsittelystä tuli koko ajan helpompaa ja mieluisampaa.:) Lopussa jätkä oli jo lähes yhtä rento kuin etupäätä hierottaessa.

Erityismaininnan Koda sai selästään ja sen hyvästä kunnosta. Koda on melko pitkärunkoinen ja sen takia olen useasti tuota sen selkää miettinyt, mutta tämä oli hienoa kuulla! Maria alkoi käsitellä selkää ja totesi että tämä on lähes joka koiralla jumissa ja kipeä. Koda ei reagoinut siihen mitenkään ja nautti vaan. Selässä ei siis tuntunut eikä ollut mitään jumeja ja se oli kuulemma melko harvinaista ja hyvä juttu. Kodalla ei myöskään ollut jumeja noissa ns."tyhjissä" kohdissa, joihin kylkiluut loppuvat ja joista takareidet alkavat. Eli se kohta, jossa ei ole lihasta vaan kalvoja. Nekin olivat Kodalla hyvässä kunnossa.

Oli kyllä mielenkiintoista seurata vierestä koiraa ja sen reaktioita. Maria sanoikin, että Koda oli helppoa hieroa ja hyvä koira siinä mielessä, että se osoittaa selkeästi, missä sillä tuntuu. Se on siis herkkä, mutta ei kuitenkaan ylireagoi ja lyö ihan läskiksi koko hommaa.
Sovittiinkin seuraava kerta muutaman viikon päähän, että varmasti saadaan tuo takalisto kunnolla auki. Onkin mielenkiintoista nähdä mitä vaikutusta tällä hieronnalla on huomista agilitytuntia ajatellen; onko Koda vielä vähän hellänä vai auttoiko tuo jo noin nopeasti.

Ja olihan tämä hyvä perjantai muutenkin, sillä vihdoin ja viimein saatiin mekin lunta tänne etelään! Aamulenkki käytiin vielä nurmella, mutta voi tollottimen onnea kun iltäpäivälenkillä maa olikin jo lumesta valkoisena! :) Nyt tuolla pihalla onkin jo lähemmäs viiden sentin lumipeite, ihanaa lähteä iltalenkille!

Lumitollo.

EU:n kansalainen

Käytiin Kodan kanssa tänään aamupäivästä eläinlääkärin pakeilla, sillä Koda sirutettiin sekä samalla hankin sille lemmikin EU:n passin. Kodallahan on tähän asti ollut vain kasvattajalla tehty tatuointi, mikä toki on toiminut hyvin täällä Suomessa, mutta mahdollisten ulkomaanreissujen takia eläimellä on pakko olla siru tai rajan yli ei pääse. Olen sitäpaitsi tottunut siihen, että koiralla on siru, kyllä minä aina mieluummin sen haluaisin kuin tuon tatuoinnin.

Ollaan siis pikkuisen suunniteltu tulevaisuuteen mahdollisia näyttelyreissuja ulkomaille, sekä myös lomamatkaa Norjaan tai Tanskaan, niin onpahan nyt kaikki valmista jos reissua pukkaa. Ja ihan kreivin aikaan oltiinkin liikkeellä tuon passin kanssa, sillä ihan loppuvuodesta tuo lemmikin passi uudistuu ja kallistuu kuulemma huomattavasti. Tämä meidän passi maksoi 7 euroa, kun huhujen mukaan uusi passi saattaa maksaa jopa 60e! Joten huhhuh, just kerettiin saada tämä vanha halpa versio vielä! Säästihän tuossa siis jo aika lailla. Ainoa harmistus oli, kun jonkun ihan ihmeellisen lakipykälän mukaan rabies-rokotteen on täsmättävä tunnistusmerkinnän kanssa ja Kodallahan olisi tuo rabies ollut muuten 2016 asti voimassa, mutta se oli nyt silti pakko ottaa uudestaan tuon sirutuksen yhteydessä. Ihan turha juttu se siis, mutta minkäs teet! Eipähän nyt tarvitse sitä ainakaan uusia kuin vasta 2017.

Tuli tämä sirutus myös ihan hyvään paikkaan, olin minä ajatellut tehdä sen joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Käydään kuitenkin sen verran kokeissa ja näyttelyissä, joissa lähes poikkeuksetta sirunlukijan kanssa tullaan vastaan, niin helpottuu tuo koiran tunnistaminen huomattavasti. Yhdessä mejä-kokeessa me jouduttiin pistareihin, mutta kun sanoin että tällä on tatuointi, niin eivät ne siellä edes sitä jaksaneet sitten tarkistaa! Eläinlääkäri kurkkasi tatuointia Kodan korvassa ja totesi että ihan hyvä päätös tuo sirukin ottaa, tatuointi kun voi silti iän myötä vähän hävitä ja varsinkin peittyä tuollaisen karvakorvan uumeniin.

Koda muisti tuon eläinlääkärin viime kerrasta, kun kesällä käytiin ottamassa verinäyte PRA ja CEA-testejä varten. Aluksi jäbä siis ei oikein ollut mielissään tästä vierailusta, mutta hoitopöydälle nostamisen jälkeen se rentoutui ja rauhoittui eikä välittänyt yhtään, vaikka lapojen väliin tuikkaistiin ensin siru ja heti perään niskaan rokote. Eläinlääkäri oli sittenkin mukava täti, jonka tarjoamat namit syötiin ja pusuteltiin kaupan päälle.
Olin viimeksi punninnut Kodan juurikin tuolloin kesällä ja punnitsin sen mielenkiinnon vuoksi tälläkin kertaa. Kesäkuussa jätkä painoi 21,8 kiloa, nyt lähes puoli vuotta myöhemmin vaaka näytti lukemia 22,7. Vajaa kilo siis tullut lisää, mutta ei tuo todellakaan lihava ole! Mulle kun on suivaantunut maailman nirsoin noutaja, joka syö vain yhden aterian päivässä, liikkuu paljon ja on silti tuon näköinen ja painoinen. Kylkiluut tuntuu hyvin eikä tuossa mitään ylimääräistä puristeltavaa ihossa ole. Tuo on siis varmasti sitä, että Kodalle on nimenomaan tullut lihasmassaa. Sen kyllä jopa näkee varsinkin takapäästä ja reisistä, jopa kaiken tuon karvan alta sieltä pullottaa lihakset, viimeinkin! Varmasti osasyy niiden kasvamiseen oli tuo loppukesästä alkanut kova uiminen.:)

Perjantaina onkin jännää, kun Koda pääsee ekaa kertaa koirahierojalle! Saadaan vielä ihan kotikäynti, niin jätkä on (ainakin toivottavasti) rauhallisempi ja paremmin paikoillaan, kuin jossain vieraassa paikassa. Onkin kyllä mielenkiintoista kuulla, että mitä tuolta kehittyvän jätkän kropasta oikein löytyy.:)

Kerettiinpäs kerrankin valosaan aikaan lenkille!

Hiljaiseloa, agilitya ja tollotreffejä

No niin, mun työharjoitteluni tuli päätökseensä tällä viikolla ja siinä kävi juuri niin kuin olin ajatellutkin, eli koirahommat jäi tyystin taka-alalle. Olin siis Suomen Jääkiekkoliitolla kuusi viikkoa harjoittelussa ja kun on urheilusta kysymys, niin hommat yleensä sattuu juuri iltoihin ja viikonloppuihin. Viime viikkokin meni kokonaan Karjala-turnauksen parissa enkä kerennyt nähdä Kodaa kuin siinä välissä, kun kävin kotona nukkumassa.
Ei siis tosiaan olla tehty jäbän kanssa yhtään mitään, ulkonakin on koko ajan niin pimeetä, märkää ja kylmää ettei ole mitään treeni-intoa ollutkaan.
Ainoa mitä ollaan päästy tekemään on tuo lauantainen agility. Ekalla tunnilla olin itse kyllä aivan pihalla, puolen vuoden agilitytauon kyllä huomasi; en muistanut kuin valssin, etu-ja takaleikkaukset olivat ihan hukassa ja minä pyörin ja hyörin radalla kuin mikäkin. Koda sentään onneksi osaa.:D Ollaan tosiaan jatko2-kurssilla ja se on jo melko haastavaa, heti ensimmäisellä tunnilla oli yhdeksän esteen rata ja senkin jälkeen on yleensä ollut 7-8 esteen ratoja.
Kodahan ei pelkää mitään ja osaa kaikki esteet, suurimmat ongelmat sillä on vaan tiukat käännökset, sillä on yleensä niin paljon vauhtia ja hyppy menee pitkäksi ja se vaikeuttaa seuraavalle esteelle irtoamista. Sen lisäksi itselleni lisää haastetta se, että Koda on todella tarkka minun liikkeistäni ja lukee mun liikkumista liiankin hyvin, heti kun mulla vauhti pysähtyy niin silloin pysähtyy myös jätkä itse. No, onneksi tämä tosiaan on vain se meidän "aivot narikkaan"-harrastus, jossa ei ole tarkoitus kisata.

Pari viikkoa sitten Koda tuntui treeneissä tosi jäykältä ja vähän innottomaltakin, hyppääminen oli vaisua ja käännökset tosi vaikeita. Opettaja epäili että Kodalla voisi olla jotain jumeja ja hyvin mahdollista se onkin, kun tuota harrastetaan ja muutenkin liikutaan paljon. Voisi siis ihan silkasta mielenkiinnosta käyttää sen edes kerran koirahierojalla tässä joku päivä.
Viime lauantaina ei treeneissä oltukaan, mutta tänään taas oltiin ja parin viikon väli oli tehnyt jäbälle hyvää, tänään nimittäin hypittiin kyllä sellaisella ponnistuksella ja ilmavaralla ja käännöksetkin menivät todella hyvin! Kodan kroppa myös taipui todella hyvin, kun pitkästä aikaa treenattiin pujottelukeppejä, eikä ainakaan tänään ollut mistään jumeista tietoakaan.
Videoita on niin tuskallista ja hidasta tänne ladata vaikka niistä paremmin ton menon näkisikin, mutta tässä on muutama videoista näpsitty kuva.

Muuten ei tässä tosiaan mitään sen kummempia olla tehty. Tuossa aiemmin syksyllä käytiin Hyvinkäällä moikkaamassa agilityn epsiksissä tapaamiamme uusia tollerituttuja Wappua ja Donnaa. Tehtiin ihana yhteislenkki syksyisessä metsässä ja koirat vaan nauttivat! Muutamaa viikkoa myöhemmin käytiin myös tapaamassa tollerityttö Hymyä myöskin Hyvinkäällä.

Wappu, Koda ja Donna.

Aiemmin tällä viikolla meillä oli myös pienet tollotreffit täällä Keravalla, kun saatiin meidän uusi tollerikaveri, (Kodan isän kaima) 9-kuinen Jedi tänne vierailulle. Törmättiin Jediin sattumalta tuolla agilityhallilla ja pojilla synkkasi heti alusta asti hirmu hyvin. Jedi on vielä sen verran nuori, ettei Koda koe sitä uhkana ollenkaan ja pojat painivatkin lähes kaksi tuntia sulassa sovussa eikä kumpikaan kertaakaan urahtanut.:) Kodaakin selvästi ihan lapsetti pennun seurassa, vaikka välillä piti toki näyttää kuinka iso jätkä hän oikeasti onkaan.

Päät yhdessä kaivetaan kuoppia.

Eipä meille tosiaan mitään sen kummepaa kuulu. Kovasti vaan jo lunta ja pakkasta odotellaan että saisi edes vähän valoa tähän ainaiseen pimeyteen! Ja varsinkin kun tuo punaturkki rakastaa lunta.:) Tokokokeisiin on kyllä hirveä hinku, viime kerrasta jäi niin hyvä fiilis. Mutta kokeet ovat tosiaan nyt talven ajan sisähalleissa tekonurmella enkä oikein tiedä miten Koda siellä reagoi, vaikka agility niissä oloissa onnistuukin. Saa siis nähdä lähdetäänkö joku kerta vain koittamaan onneamme, vai käydäänkö ensin lyhyt tokokurssi jossain sisähallissa niin tiedänpähän sitten miten Koda noissa oloissa reagoi. Häiriökoiratreeniä kaivataan anyway, joten ei olisi sellainen ratkaisu ollenkaan huonompi ajatus.
Nyt kuitenkin vaan tehdään tätä agilitya vuoden loppuun asti ja nuo on sitten ensi vuoden alkupuolen suunnitelmia.

Jäbä leikkii Leijonakuningasta Jylhäkalliolla.

Tokosta ALO2

Hmm tota joo, meidänhän tosiaan PITI pitää sitä hiljaiseloa..mutta ei näköjään sittenkään pystytty ottamaan iisisti.:D
Kaikkea muuta, sillä käytiin tänään ihan extemporee starttaamassa meidän tokoura Helsingissä! Ilmoittauduin Suomen Dobermanniyhdistyksen järjestämään kokeeseen viikko sitten hetken mielijohteesta, mutta silloin saatiin viesti että koe oli täynnä eikä siis mahduttu mukaan. Siitä sitten asennoiduin niin, että koetta ei tule joten otettiin vaan koko viikko iisisti reenamatta mitään kertaakaan.
KUNNES sain sitten peruutuspaikan puoliltapäivin EILEN. Siinä piti sitten tehdä lyhyessä ajassa päätös, että odottaako sittenkin pidemmälle koetta varten vai lähteä ihan kylmiltään kokeilemaan. Ja päädyin sitten tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon kuitenkin.

Valmistautumisaikaa ei siis ollut juuri ollenkaan ja treeniminuutteja alla pyöreä nolla. Silti niin outoa kuin se onkin, en jännittänyt tai stressannut ollenkaan. En eilen, yönkin nukuin kuin tukki, eikä edes tänäänkään jännittänyt. Päinvastoin tuntui vain kivalta lähteä tokoilemaan. Ja tämä oli itselleni ihan uusi ja outo tunne, alkoi jo ihmettelemään että eihän tämä ole normaalia, kyllä mun pitäis jännittää edes vähän. Mutta kun ei, möllitokon jälkeen oli niin hyvä fiilis ja luotto koiraan, että tuntui että senkus annetaan mennä vaan.

Keli oli harmaa ja sateinen, mutta lämmin. Kuitenkin juuri ihanteellinen tokoilusää ainakin meille. Tottakai Koda oli taas vähän häslä uudessa paikassa joka oli täynnä koiria ja pitikin sitä taas vähän herätellä tienreunassa, mutta virtaa ja intoa sillä ainakin riitti ja parempi kyllä vaan siis niin.

ALO-luokassa oli tänään 17 koiraa (me oltiin neljänsinä) ja tuomarina aivan ihana Marita Packalen.
Me mentiin siis paikkamakuuseen ekassa ryhmässä ja luoksepäästävyydestä saatiin 10 pinnaa, eipä yllätyksiä siinä.

Mutta voi itku ja murhe sitä paikkamakuuta! Kuten jo möllikokeen ohessa totesin, joskus se menee nappiin ja joskus ei. Tänään oikeassa kokeessa sitten valitettavasti ei mennyt nappiin. Tää onkin se ainoo liike, jossa minä jännitän ja jännitin tänäänkin ja se taitaa näkyä Kodalle liiankin hyvin. Tässä meillä vaan on joku katkos, eikä luottoa vaan ole. Yksin ollessa toki on pomminvarma liike, mutta kun ollaan koirakavereiden kesken ja hirveä häly ympärillä niin ei vaan malta ei.. (Pakko siis saada häiriökoiratreeniä paikkamakuussa jatkossa!!) Koda siis nousi paikkamakuun aikana kahdesti ylös ja yritti hiippailla mamman luokse (parempi niin kuin muiden koirien) joten siitä tuli sitten se valitettava 0 pistettä, joka maksoi meille tänään ykköstuloksen.:/

Jos ei ollut ennen tuota kuitenkaan niin pahasti jännittänyt, niin tuon nollille jääneen paikkamakuun jälkeen oli kyllä todella kova paikka kerätä itsensä sitten uudestaan yksilösuoritusta varten. No, onneksi siinä oli tosiaan kolme koirakkoa ennen meitä niin mentiin Kodan kanssa syrjään vähän leikkimään kepeillä ja hakemaan draivia ja intoa jatkoon. Ja sitten mentiin!

Luojan kiitos oltiin nyt tosiaan hiekkakentällä pirullisen nurmikentän sijaan, mutta sateen ja AVO-luokan koirien jättämien jälkien takia hiekkakin oli silti noutajan nenään jälleen kerran ihanan tuoksuinen, olispa tohon kuonoon vain olemassa joku off-nappula! En itseasiassa muista seuraamisesta mitään muuta, kuin että se oli tosi nopeasti ohi ja itselläni oli fiilis että ei voinut mennä hyvin, kun Koda vähän edisti pari kertaa ja haisteli maata. Mutta silti saatiin seuraamisesta taluttimen kanssa 7 ja ilman talutinta 8 pistettä ja olin tosi ihmeissäni, wau!

Liikkeestä maahanmeno on Kodan bravuureja ja siinä mulla onkin siihen 100% luotto ja se näkyi, siitä tänään täydet 10 pistettä.
Luoksetulokin meni nappiin, Kodalla oli sama juttu kuin mölleissä, eli vähän liikaa vauhtia ja sivulle tulo jäi hitusen liian taakse mutta kuitenkin hienosti suoraan, joten siitä saatiin 9½.
Liikkeestä seisominen on myös yleensä Kodan varmimpia liikkeitä ja tässäkin luotan siihen, mutta tänään tuli jäbälle siinä jokin aivopieru. Se kyllä jäi seisomaan, mutta kun käännyin niin näin että jäbä oli tosiaan jäänyt taakse, mutta pyöri yksinään pientä ympyrää nenä maassa. Olin siis onnistunut pysäyttämään sen JUURI jonkun mahtavan hajun kohdalle. Hohhoijaa.:D No, siitä siis 7 pistettä tänään tästä johtuen.
Estehypyn kanssa ei ongelmia, se on Kodan ehdoton lemppari ja siitä täydet 10 pinnaa tänään.:)

Kokonaisvaikutelmasta saatiin 8. Tuomari sanoi vielä nopeasti, että minua taisi silti vähän jännittää kun kyseessä oli eka koe ja kun vähän harmittelin taas tuota aktiivista nenän käyttöä, niin siihen tuomari totesi että se on noutaja, sen kuuluukin toimia niin.:)
Mutta yhteensä meille siis pisteitä 146,5 ja tulos siis ALO2. Olen kyllä siis todella tyytyväinen, pakko olla kun ottaa huomioon miten pikakommenuksella ja nollatreenillä me tuonne lähdettiin ja virallinen tulos on nyt sitten taululla. Mutta kyllä se tottakai jäi ohuesti harmittamaan että onnistuneella paikkamakuulla tuo olisi ollut varma ykkönen.. Mutta mamma on silti tyytyväinen, tästä se lähtee!

Noh, nyt on kuitenkin tokokoepeikko karistettu selästä ja tokoura startattu hyvällä tuloksella. Kun vaan saadaan toi paikkamakuu varmaksi ja kuntoon, niin siitä se sitten tulee.:) Tästä on kyllä erittäin hyvä jatkaa ja motivaatiota riittää! Nyt kun jäi yhdestä liikkeestä kiinni, niin tekee mieli vaan yrittää kahta kovemmin ensi kerralla. Saa nyt vaan nähdä, että ootetaanko tosiaan kevääseen (kuten oli alun perin suunnitelmana) vai uskaltautuuko sitä hallikokeeseen, kun kokeet siirtyvät nyt sisätiloihin... Aika näyttää. Mutta joudun kyllä ehkä pikkusen perumaan sanojani "hifistely"tokosta, kyllä se on kivaa kun siitä tekee kivaa itselleen ja koiralle. Ja kisaporukka oli ainakin tänään niin mukavaa, toisiaan tsemppaavaa ja rentoa että tätä lisää vaan!

Sannalle kiitos kuvista! :)

Rakas pöljä.