EU:n kansalainen

Käytiin Kodan kanssa tänään aamupäivästä eläinlääkärin pakeilla, sillä Koda sirutettiin sekä samalla hankin sille lemmikin EU:n passin. Kodallahan on tähän asti ollut vain kasvattajalla tehty tatuointi, mikä toki on toiminut hyvin täällä Suomessa, mutta mahdollisten ulkomaanreissujen takia eläimellä on pakko olla siru tai rajan yli ei pääse. Olen sitäpaitsi tottunut siihen, että koiralla on siru, kyllä minä aina mieluummin sen haluaisin kuin tuon tatuoinnin.

Ollaan siis pikkuisen suunniteltu tulevaisuuteen mahdollisia näyttelyreissuja ulkomaille, sekä myös lomamatkaa Norjaan tai Tanskaan, niin onpahan nyt kaikki valmista jos reissua pukkaa. Ja ihan kreivin aikaan oltiinkin liikkeellä tuon passin kanssa, sillä ihan loppuvuodesta tuo lemmikin passi uudistuu ja kallistuu kuulemma huomattavasti. Tämä meidän passi maksoi 7 euroa, kun huhujen mukaan uusi passi saattaa maksaa jopa 60e! Joten huhhuh, just kerettiin saada tämä vanha halpa versio vielä! Säästihän tuossa siis jo aika lailla. Ainoa harmistus oli, kun jonkun ihan ihmeellisen lakipykälän mukaan rabies-rokotteen on täsmättävä tunnistusmerkinnän kanssa ja Kodallahan olisi tuo rabies ollut muuten 2016 asti voimassa, mutta se oli nyt silti pakko ottaa uudestaan tuon sirutuksen yhteydessä. Ihan turha juttu se siis, mutta minkäs teet! Eipähän nyt tarvitse sitä ainakaan uusia kuin vasta 2017.

Tuli tämä sirutus myös ihan hyvään paikkaan, olin minä ajatellut tehdä sen joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Käydään kuitenkin sen verran kokeissa ja näyttelyissä, joissa lähes poikkeuksetta sirunlukijan kanssa tullaan vastaan, niin helpottuu tuo koiran tunnistaminen huomattavasti. Yhdessä mejä-kokeessa me jouduttiin pistareihin, mutta kun sanoin että tällä on tatuointi, niin eivät ne siellä edes sitä jaksaneet sitten tarkistaa! Eläinlääkäri kurkkasi tatuointia Kodan korvassa ja totesi että ihan hyvä päätös tuo sirukin ottaa, tatuointi kun voi silti iän myötä vähän hävitä ja varsinkin peittyä tuollaisen karvakorvan uumeniin.

Koda muisti tuon eläinlääkärin viime kerrasta, kun kesällä käytiin ottamassa verinäyte PRA ja CEA-testejä varten. Aluksi jäbä siis ei oikein ollut mielissään tästä vierailusta, mutta hoitopöydälle nostamisen jälkeen se rentoutui ja rauhoittui eikä välittänyt yhtään, vaikka lapojen väliin tuikkaistiin ensin siru ja heti perään niskaan rokote. Eläinlääkäri oli sittenkin mukava täti, jonka tarjoamat namit syötiin ja pusuteltiin kaupan päälle.
Olin viimeksi punninnut Kodan juurikin tuolloin kesällä ja punnitsin sen mielenkiinnon vuoksi tälläkin kertaa. Kesäkuussa jätkä painoi 21,8 kiloa, nyt lähes puoli vuotta myöhemmin vaaka näytti lukemia 22,7. Vajaa kilo siis tullut lisää, mutta ei tuo todellakaan lihava ole! Mulle kun on suivaantunut maailman nirsoin noutaja, joka syö vain yhden aterian päivässä, liikkuu paljon ja on silti tuon näköinen ja painoinen. Kylkiluut tuntuu hyvin eikä tuossa mitään ylimääräistä puristeltavaa ihossa ole. Tuo on siis varmasti sitä, että Kodalle on nimenomaan tullut lihasmassaa. Sen kyllä jopa näkee varsinkin takapäästä ja reisistä, jopa kaiken tuon karvan alta sieltä pullottaa lihakset, viimeinkin! Varmasti osasyy niiden kasvamiseen oli tuo loppukesästä alkanut kova uiminen.:)

Perjantaina onkin jännää, kun Koda pääsee ekaa kertaa koirahierojalle! Saadaan vielä ihan kotikäynti, niin jätkä on (ainakin toivottavasti) rauhallisempi ja paremmin paikoillaan, kuin jossain vieraassa paikassa. Onkin kyllä mielenkiintoista kuulla, että mitä tuolta kehittyvän jätkän kropasta oikein löytyy.:)

Kerettiinpäs kerrankin valosaan aikaan lenkille!