Koirahierontaa

No niin. Kuten jo edellisessä postauksessa ennakoin, niin Kodalla oli tänään hierontapäivä. Olin saanut Didin mammalta, Hennalta, vinkin että hänen kaverinsa opiskelee koirahierojaksi ja Henna oli Didiä hänellä aiemmin käyttänytkin ja ollut tosi tyytyväinen. Niinpä minäkin siis laitoin Marialle viestiä ja sovittiin päiväksi tämä perjantai. Maria teki kotikäynnin tänne meille, ja se olikin todella hyvä päätös, sillä alkuinnostuksen jälkeen (Koda raahasi kaikki mahdolliset lelunsa Marian jalkoihin) jäbä olikin todella helppo ja rauhallinen käsitellä alusta pitäen.

Koda oli aluksi kieltämättä vähän ihmeissään, että mikäs ihme käsittely tämä oikein on, mutta rauhoittui nopeasti ja salli kaikenlaisen käsittelyn ja venyttelyn. Varsinkin varpaiden ja tassujen käsittely kummastutti jätkää kovasti, mutta antoi tehdä senkin mukisematta. Kodan etupää oli kummaltakin puolelta kunnossa, ei mitään sen kummempia jumeja ja eturaajoissa oli hyvä ja normaali nuoren koiran liikkuvuus. Tuosta etupään, niskan ja rintakehän käsittelystä jätkä nautti silminnähden, hengitys oli rauhallista ja silmätkin painuivat ihan kiinni.:)

Kodan jumit olivatkin sitten takapäässä. Tosin tätä minä oikeastaan epäilin itsekin, koska juuri tuo takalisto ja sen lihakset lähtivät Kodalla kasvamaan hurjasti tuosta loppukesästä, varmasti juuri tuon kovan uimisen ja runsaan metsälenkkeilyn ansiosta.  Kodan etupää ja rintakehä kehittyivät sillä jo tosi ajoissa, mutta takapään kanssa on mennyt pidempään. Nyt siellä tosiaan näkyy ja tuntuu lihaksia ja ne olivatkin melko hellinä. Lonkankoukistajat olivat myös kireänä ja niitä käsitellessä Koda alkoi selvästi jännittää ja harata välillä jopa vastaan, se lipoi huuliaan ja alkoi läähättää. Välillä se yritti jo nousta ylös ja pois käsittelystä kokonaan, mutta Maria handlasi tilanteen hyvin ja sai jäbän pysymään aloillaan. Takalisto siis toden totta oli juntturassa! Oikealta puolelta se oli vielä enemmän jumissa kuin vasemmalta, ja sen puolen käsittely olikin hankalampaa, jäbä laittoi siinä kyllä hanttiin ja yritti kiemurella ja vaihtaa kylkeä minkä kerkesi.

Sieltä sattuu!

Kiltti ja nöyrä kuitenkin kun on, Koda alistui kohtaloonsa ja huulet tiukasi yhdessä sieti tuon oikean pakaran käsittelyn ja kyllähän tuo peppu lähti sitten aukeamaan pikkuhiljaa ja käsittelystä tuli koko ajan helpompaa ja mieluisampaa.:) Lopussa jätkä oli jo lähes yhtä rento kuin etupäätä hierottaessa.

Erityismaininnan Koda sai selästään ja sen hyvästä kunnosta. Koda on melko pitkärunkoinen ja sen takia olen useasti tuota sen selkää miettinyt, mutta tämä oli hienoa kuulla! Maria alkoi käsitellä selkää ja totesi että tämä on lähes joka koiralla jumissa ja kipeä. Koda ei reagoinut siihen mitenkään ja nautti vaan. Selässä ei siis tuntunut eikä ollut mitään jumeja ja se oli kuulemma melko harvinaista ja hyvä juttu. Kodalla ei myöskään ollut jumeja noissa ns."tyhjissä" kohdissa, joihin kylkiluut loppuvat ja joista takareidet alkavat. Eli se kohta, jossa ei ole lihasta vaan kalvoja. Nekin olivat Kodalla hyvässä kunnossa.

Oli kyllä mielenkiintoista seurata vierestä koiraa ja sen reaktioita. Maria sanoikin, että Koda oli helppoa hieroa ja hyvä koira siinä mielessä, että se osoittaa selkeästi, missä sillä tuntuu. Se on siis herkkä, mutta ei kuitenkaan ylireagoi ja lyö ihan läskiksi koko hommaa.
Sovittiinkin seuraava kerta muutaman viikon päähän, että varmasti saadaan tuo takalisto kunnolla auki. Onkin mielenkiintoista nähdä mitä vaikutusta tällä hieronnalla on huomista agilitytuntia ajatellen; onko Koda vielä vähän hellänä vai auttoiko tuo jo noin nopeasti.

Ja olihan tämä hyvä perjantai muutenkin, sillä vihdoin ja viimein saatiin mekin lunta tänne etelään! Aamulenkki käytiin vielä nurmella, mutta voi tollottimen onnea kun iltäpäivälenkillä maa olikin jo lumesta valkoisena! :) Nyt tuolla pihalla onkin jo lähemmäs viiden sentin lumipeite, ihanaa lähteä iltalenkille!

Lumitollo.