Kaikkea muuta, sillä käytiin tänään ihan extemporee starttaamassa meidän tokoura Helsingissä! Ilmoittauduin Suomen Dobermanniyhdistyksen järjestämään kokeeseen viikko sitten hetken mielijohteesta, mutta silloin saatiin viesti että koe oli täynnä eikä siis mahduttu mukaan. Siitä sitten asennoiduin niin, että koetta ei tule joten otettiin vaan koko viikko iisisti reenamatta mitään kertaakaan.
KUNNES sain sitten peruutuspaikan puoliltapäivin EILEN. Siinä piti sitten tehdä lyhyessä ajassa päätös, että odottaako sittenkin pidemmälle koetta varten vai lähteä ihan kylmiltään kokeilemaan. Ja päädyin sitten tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon kuitenkin.
Valmistautumisaikaa ei siis ollut juuri ollenkaan ja treeniminuutteja alla pyöreä nolla. Silti niin outoa kuin se onkin, en jännittänyt tai stressannut ollenkaan. En eilen, yönkin nukuin kuin tukki, eikä edes tänäänkään jännittänyt. Päinvastoin tuntui vain kivalta lähteä tokoilemaan. Ja tämä oli itselleni ihan uusi ja outo tunne, alkoi jo ihmettelemään että eihän tämä ole normaalia, kyllä mun pitäis jännittää edes vähän. Mutta kun ei, möllitokon jälkeen oli niin hyvä fiilis ja luotto koiraan, että tuntui että senkus annetaan mennä vaan.
Keli oli harmaa ja sateinen, mutta lämmin. Kuitenkin juuri ihanteellinen tokoilusää ainakin meille. Tottakai Koda oli taas vähän häslä uudessa paikassa joka oli täynnä koiria ja pitikin sitä taas vähän herätellä tienreunassa, mutta virtaa ja intoa sillä ainakin riitti ja parempi kyllä vaan siis niin.
ALO-luokassa oli tänään 17 koiraa (me oltiin neljänsinä) ja tuomarina aivan ihana Marita Packalen.
Me mentiin siis paikkamakuuseen ekassa ryhmässä ja luoksepäästävyydestä saatiin 10 pinnaa, eipä yllätyksiä siinä.
Mutta voi itku ja murhe sitä paikkamakuuta! Kuten jo möllikokeen ohessa totesin, joskus se menee nappiin ja joskus ei. Tänään oikeassa kokeessa sitten valitettavasti ei mennyt nappiin. Tää onkin se ainoo liike, jossa minä jännitän ja jännitin tänäänkin ja se taitaa näkyä Kodalle liiankin hyvin. Tässä meillä vaan on joku katkos, eikä luottoa vaan ole. Yksin ollessa toki on pomminvarma liike, mutta kun ollaan koirakavereiden kesken ja hirveä häly ympärillä niin ei vaan malta ei.. (Pakko siis saada häiriökoiratreeniä paikkamakuussa jatkossa!!) Koda siis nousi paikkamakuun aikana kahdesti ylös ja yritti hiippailla mamman luokse (parempi niin kuin muiden koirien) joten siitä tuli sitten se valitettava 0 pistettä, joka maksoi meille tänään ykköstuloksen.:/
Jos ei ollut ennen tuota kuitenkaan niin pahasti jännittänyt, niin tuon nollille jääneen paikkamakuun jälkeen oli kyllä todella kova paikka kerätä itsensä sitten uudestaan yksilösuoritusta varten. No, onneksi siinä oli tosiaan kolme koirakkoa ennen meitä niin mentiin Kodan kanssa syrjään vähän leikkimään kepeillä ja hakemaan draivia ja intoa jatkoon. Ja sitten mentiin!
Luojan kiitos oltiin nyt tosiaan hiekkakentällä pirullisen nurmikentän sijaan, mutta sateen ja AVO-luokan koirien jättämien jälkien takia hiekkakin oli silti noutajan nenään jälleen kerran ihanan tuoksuinen, olispa tohon kuonoon vain olemassa joku off-nappula! En itseasiassa muista seuraamisesta mitään muuta, kuin että se oli tosi nopeasti ohi ja itselläni oli fiilis että ei voinut mennä hyvin, kun Koda vähän edisti pari kertaa ja haisteli maata. Mutta silti saatiin seuraamisesta taluttimen kanssa 7 ja ilman talutinta 8 pistettä ja olin tosi ihmeissäni, wau!
Liikkeestä maahanmeno on Kodan bravuureja ja siinä mulla onkin siihen 100% luotto ja se näkyi, siitä tänään täydet 10 pistettä.
Luoksetulokin meni nappiin, Kodalla oli sama juttu kuin mölleissä, eli vähän liikaa vauhtia ja sivulle tulo jäi hitusen liian taakse mutta kuitenkin hienosti suoraan, joten siitä saatiin 9½.
Liikkeestä seisominen on myös yleensä Kodan varmimpia liikkeitä ja tässäkin luotan siihen, mutta tänään tuli jäbälle siinä jokin aivopieru. Se kyllä jäi seisomaan, mutta kun käännyin niin näin että jäbä oli tosiaan jäänyt taakse, mutta pyöri yksinään pientä ympyrää nenä maassa. Olin siis onnistunut pysäyttämään sen JUURI jonkun mahtavan hajun kohdalle. Hohhoijaa.:D No, siitä siis 7 pistettä tänään tästä johtuen.
Estehypyn kanssa ei ongelmia, se on Kodan ehdoton lemppari ja siitä täydet 10 pinnaa tänään.:)
Kokonaisvaikutelmasta saatiin 8. Tuomari sanoi vielä nopeasti, että minua taisi silti vähän jännittää kun kyseessä oli eka koe ja kun vähän harmittelin taas tuota aktiivista nenän käyttöä, niin siihen tuomari totesi että se on noutaja, sen kuuluukin toimia niin.:)
Mutta yhteensä meille siis pisteitä 146,5 ja tulos siis ALO2. Olen kyllä siis todella tyytyväinen, pakko olla kun ottaa huomioon miten pikakommenuksella ja nollatreenillä me tuonne lähdettiin ja virallinen tulos on nyt sitten taululla. Mutta kyllä se tottakai jäi ohuesti harmittamaan että onnistuneella paikkamakuulla tuo olisi ollut varma ykkönen.. Mutta mamma on silti tyytyväinen, tästä se lähtee!
Noh, nyt on kuitenkin tokokoepeikko karistettu selästä ja tokoura startattu hyvällä tuloksella. Kun vaan saadaan toi paikkamakuu varmaksi ja kuntoon, niin siitä se sitten tulee.:) Tästä on kyllä erittäin hyvä jatkaa ja motivaatiota riittää! Nyt kun jäi yhdestä liikkeestä kiinni, niin tekee mieli vaan yrittää kahta kovemmin ensi kerralla. Saa nyt vaan nähdä, että ootetaanko tosiaan kevääseen (kuten oli alun perin suunnitelmana) vai uskaltautuuko sitä hallikokeeseen, kun kokeet siirtyvät nyt sisätiloihin... Aika näyttää. Mutta joudun kyllä ehkä pikkusen perumaan sanojani "hifistely"tokosta, kyllä se on kivaa kun siitä tekee kivaa itselleen ja koiralle. Ja kisaporukka oli ainakin tänään niin mukavaa, toisiaan tsemppaavaa ja rentoa että tätä lisää vaan!
Sannalle kiitos kuvista! :)
 |
| Rakas pöljä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti