2-vuotias

Eilen lauantaina 27.9 Koda sisaruksineen vietti 2-vuotis syntymäpäiviään.
Siis MITEN tuo aika menee noin nopiaan?! Juuri äskenhän tuo oli vielä pieni nuttupyllyinen riiviö joka pissi joka paikkaan, ja nyt on jo virallinen "naimaikäkin" saavutettu, apua! Omasta mielestäänhän jätkä on ollut pidemmän aikaa jo iso mies, mutta mamma ei kyllä ole vieläKÄÄN ihan samaa mieltä.;)
Taisin muistella jo 1-vuotis postauksessa, kuinka olin tosiaan koko ajan suunnitellut ottavani narttupennun ja kuinka jo kasvattajan kanssa olin siitä etukäteen jutellut. Mutta suunnitelmillahan on aina silloin tällöin tapana muuttua ja niin kävi tälläkin kertaa. Kun sitten kävin katsomassa pentuja 5-viikkoisina, niin se olikin juuri tuon palleron kanssa rakkautta ensisilmäyksellä ja tässä sitä sitten ollaan.
Vaikka joskus on sellaisiakin päiviä ja hetkiä ollut, jolloin olisi tehnyt mieli tehdä tuosta turkista rukkaset ja hännästä puuhka, niin eipä tuota pikkumiestä enää mihinkään vaihtaisi.:)

5-viikkoa!

Ekaa päivää kotona.

Eilistä merkkipäivää juhlittiin Kodan lempipuuhissa; eli hyvin syöden sekä joka lenkin päätteeksi pallotellen koulun kentällä, koska maailmassahan ei siis vieläkään ole mitään parempaa kuin pallon noutaminen.
Lahjoihin kuului lihaisa possunluu (joka kaluttiin alta aikayksikön) sekä uusi panta ja frisbee, mitäs muuta sitä tollo kaipaisikaan?

Komia 2-vuotias!( Mamman oli pakko hankkia hömppäruusuke.)

Tämän postauksen myötä tämä meidän blogi hiljeneekin nyt sitten hetkeksi. Minulla alkoi nimittäin tällä viikolla kahden kuukauden mittainen työharjoittelu, johon aion nyt panostaa ja keskittyä kunnolla, joten koirahommat saa nyt jäädä taka-alalle. Mutta onhan meillä sen verran aktiivinen kesä ja alkusyksy ollutkin, että hyvällä omallatunnolla voikin nyt jo höllätä.
Palataanpa siis asiaan viimeistään kun tuo meidän agilitykurssi starttaa lokakuun loppupuolella.:)

Mutta onnea vielä Zupreme-tytöille ja pojille!

Täh, häh, mitäh?