2-vuotias

Eilen lauantaina 27.9 Koda sisaruksineen vietti 2-vuotis syntymäpäiviään.
Siis MITEN tuo aika menee noin nopiaan?! Juuri äskenhän tuo oli vielä pieni nuttupyllyinen riiviö joka pissi joka paikkaan, ja nyt on jo virallinen "naimaikäkin" saavutettu, apua! Omasta mielestäänhän jätkä on ollut pidemmän aikaa jo iso mies, mutta mamma ei kyllä ole vieläKÄÄN ihan samaa mieltä.;)
Taisin muistella jo 1-vuotis postauksessa, kuinka olin tosiaan koko ajan suunnitellut ottavani narttupennun ja kuinka jo kasvattajan kanssa olin siitä etukäteen jutellut. Mutta suunnitelmillahan on aina silloin tällöin tapana muuttua ja niin kävi tälläkin kertaa. Kun sitten kävin katsomassa pentuja 5-viikkoisina, niin se olikin juuri tuon palleron kanssa rakkautta ensisilmäyksellä ja tässä sitä sitten ollaan.
Vaikka joskus on sellaisiakin päiviä ja hetkiä ollut, jolloin olisi tehnyt mieli tehdä tuosta turkista rukkaset ja hännästä puuhka, niin eipä tuota pikkumiestä enää mihinkään vaihtaisi.:)

5-viikkoa!

Ekaa päivää kotona.

Eilistä merkkipäivää juhlittiin Kodan lempipuuhissa; eli hyvin syöden sekä joka lenkin päätteeksi pallotellen koulun kentällä, koska maailmassahan ei siis vieläkään ole mitään parempaa kuin pallon noutaminen.
Lahjoihin kuului lihaisa possunluu (joka kaluttiin alta aikayksikön) sekä uusi panta ja frisbee, mitäs muuta sitä tollo kaipaisikaan?

Komia 2-vuotias!( Mamman oli pakko hankkia hömppäruusuke.)

Tämän postauksen myötä tämä meidän blogi hiljeneekin nyt sitten hetkeksi. Minulla alkoi nimittäin tällä viikolla kahden kuukauden mittainen työharjoittelu, johon aion nyt panostaa ja keskittyä kunnolla, joten koirahommat saa nyt jäädä taka-alalle. Mutta onhan meillä sen verran aktiivinen kesä ja alkusyksy ollutkin, että hyvällä omallatunnolla voikin nyt jo höllätä.
Palataanpa siis asiaan viimeistään kun tuo meidän agilitykurssi starttaa lokakuun loppupuolella.:)

Mutta onnea vielä Zupreme-tytöille ja pojille!

Täh, häh, mitäh?

Möllitoko ALO1

No niin! Kuten otsikosta voi jo päätellä, niin suunnattiin Kodan kanssa tänään Vantaalle möllitokoilemaan ja oikein hienolla (ja itseni yllättävällä!) tuloksella. Paikka oli meille tuttu BH:n tehokurssilta, mutta kyllä se nurmikenttä on meille silti edelleen viheliäinen vastus vaikka kuinka tuttu olisikin.
Tuloksella ei minulle ollut sen väliä, halusin vain saada kaikki liikkeet sujumaan edes suhtkoht hyvin ja pidettyä kaiken ns. paketissa. Koda oli kuitenkin todella energisellä ja vastaanottavalla tuulella tänään ja jätkän kanssa olikin tosi kiva tehdä töitä! Kehän laidalla omaa vuoroa odotellessa punaturkki kävi kuitenkin välillä melko kuumanakin; piti minullekin haukahtaa pari kertaa komentohaukkua eikä se yleensä harrasta sellaista ollenkaan, joten siitä olin vähän ihmeissäni. Oodttelu kun edelleen on ihan tylsää, kaiken kun pitäisi tapahtua hetinyt! Siihen pitääkin jatkossa kiinnittää huomiota, sillä en halua sen käytöksen jatkuvan. Mutta kehässä jätkä oli tosiaan hieno kun hommiin viimein päästiin!

Luoksepäästävyydessä ei yllätyksiä eikä ongelmia, siitä täydet 10 pistettä.
Paikalla makaaminen jännitti minua kaikista noista liikkeistä eniten, sillä viime treenit ei sen suhteen ole menneet ihan putkeen. Jätkä tietää varsin hyvin mikä on homman nimi, mutta kunhan "tylsyyttään" ja ihan kettuillakseen aina varastaa ja lähtee minua kohti. No, joskus silti on niitä hyviäkin hetkiä ja kertoja! Paikkamakuu tehtiin kahdessa osassa ja meillä oli neljän koiran makuurivistö. Yksi koira lähti liikkeelle pariinkin otteeseen ja molemmilla kerroilla Koda teki pienenpienen nykäisyn itsekin, mutta pysyi silti maassa ja paikallaan, joten siitäkin 10 pistettä minun hämmästykseksi ja iloksi ja siitä innostuneena olikin hieno tunne mennä myöhemmin kehään yksilösuoritukseen!

Ei ollenkaan yllättävää, että seuraaminen oli tänäänKIN meidän heikoin liike. Hiekkakentällä se toimii, mutta on toi nurmikenttä vaan niin paha! Vaikka kyllä sitä pitäisi osata työskennellä alustalla kuin alustalla, varsinkin kun suurin osa kokeista kuitenkin juuri nurmella on. Koda ei lähtenyt liikkeeseen mukaan ollenkaan, vaan meni lähes puoleen väliin nenä maassa ja vähän haahuillen. Käännöksissä ja juoksussa se heräsi kuitenkin mukaan, mutta ei ollut kyllä kovin skarppina silti. Sen takia olinkin hyvin ihmeissäni kun kytkettynä seuraamisesta pisteitä 8½. Ilman talutinta pisteitä tuli 8, sillä silloin Koda jätätti ja käännökset ei menneet niin hyvin, olin täyskäännöksessä törmätäkin siihen. Joten siihen nähden noi pisteet yllätti ja pakko olla tyytyväinen! Mutta kuvista päätellen kyllä siellä hyviäkin pätkiä siis oli, vaikka nurmikko oli jälleen kerran näköjään huumaavan tuoksuinen.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä saisi omasta mielestäni kyllä olla paljon energisempi ja napakampi. Koda kyllä tottelee, mutta liike on vähän verkkainen, muuten kyllä helppo ja varma. Tänään siitä meille 9 pistettä.

Luoksetulossa Koda ampaisi kuin kanuunankuula, mutta keskivaihella sillä sattui pieni aivopieru tai jokin aivan ihana tuoksu nenään, sillä se poikkesi reitiltä metrin verran sivuun. Se ei kuitenkaan pysähtynyt, vaan kävi tarkistamassa tämän "jännän kohdan" juoksemalla sen yli ja tulemalla luokseni. Tästä juoksulinjan rikkomisesta johtuen sivulle tulo meni vähän pitkäksi ja vinoon, josta yksi virhepiste, saatiin siis siitäkin kuitenkin 9 kun vauhtia tosiaan oli.:D

Seisominen seuraamisen yhteydessä on meille vielä vähän semmonen uutukainen liike, jota ei olla niin pitkään harjoiteltu kuin noita muita. Sekin kyllä toimii, mutta liikkeestä maahanmenon laina se on vielä pikkaisen verkkainen. Plus Koda jäi tänään kyllä ihan vinoon seisomaan, vaikka muuten liikkeen hyvin tekikin. Vinoudesta johtuen pisteitä 8½.

Pikkusen vino?!

Estehyppyä ollaan reenattu ylivoimaisesti vähiten, kun ei aina joka treenikerralle estettä ole mukana. Plus noi esteet on Kodalle agilityn myötä niin rakas juttu, että sen kanssa on ollut pieniä varastelu-ongelmia. Tänään kuitenkin se meni nappiin, vaikka sivulle tulo jäi jälleen kerran hieman taakse ja vinoon, siitä yksi pinna pois mutta muuten siis hypystä 9.

Kokonaisvaikutelmasta tuomari antoi meille 9. Jokaisen suorituksen jälkeen tuomari antoi myös lyhyen palautteen jokaiselle koirakolle. Meidän kohdalla tuomari sanoi minulla olevan käsissäni erittäin hyvä kokonaisuus, joka on jo lähes valmis paketti varsinaiseen kokeeseen. Pientä viilausta vaan juuri tuohon seuraamiseen ja varsinkin siihen, että koira lähtee alusta pitäen liikkeeseen mukaan ja tarkkuutta noihin käännöksiin. Koira saisi myös olla paremmin kuulolla ja mukana tehtävästä toiseen siirryttäessä ja tässä olenkin samaa mieltä; paikkaa vaihdettaessa Koda taas vähän haihatteli omiaan vaikka perässä muuten tulikin.

Kaiken kaikkiaan pinnoja meille siis yhteensä 178, eli tulos ALO1 ja yhteensä sija 3/7! Oisin ollut kakkoseenkin tyytyväinen mutta kyllähän tämä kelepaa! Paistaa se päivä näköjään meijänkin risukasaan joskus ja tunnelin päässä on sittenkin ehkä vähän valoa havaittavissa.:) Just tätä me kyllä kaivattiin ton BH-pettymyksen jälkeen!
Ei silti kuitenkaan innostuta liikoja, jatketaan tässä hiljakseen treenejä ja korkataan kokeet tosiaan vasta ensi keväänä kuitenkin vaikka tästä paljon intoa ja motivaatiota jatkoon saatiinkin! Yritetään päästä kyllä mölleilemään vielä ennen varsinaisia koitoksia, mutta mahiksia siis näköjään on. Kun sais vaan tän mielen pysymään yhtä positiivisena ja rentona jatkossakin!
On muuten ollut väsynyt punaturkki kotona koko loppupäivän, onhan toi ajattelu nyt vaan niin rankkaa!

Näyttelykuvat

Hehe, kuinka ollakaan sähköpostiini oli juuri ilmestynyt viime viikkoiset syysnäyttelyn kuvat eivätkä ne siis kerinneet edelliseen postaukseen mukaan.
Sen verran hienoja kuvia Pauliinalta saatiin, että tehdään siis pieni ja pikainen kuvapostaus niille!
Kyllähän viikon takaisia tapahtumia kelpaa muistellakin.:)

Eikä sitä aina tarvii niin tosissaan posettaa,..

Morjensta tytöt!

Kuvat siis (c) Pauliina Varis.
Mahtavaa palvelua, emäntä ja Koda kiittää ja kuittaa! :)

Porvoo KR ja agilityn epikset!

Eilen suunnattiin aurinkoiseen Porvooseen ja meidän (toistaiseksi) viimeiseen näyttelyyn. On meillä vaan kertakaikkiaan koko kesän ja nyt alkusyksyn ajan ollut mieletön tuuri näyttelykelien kanssa! Joka kerta on aurinkoa piisannut, kesällä jopa ihan paahteeseen asti, mutta eipä ole tarvinnut kastua ja värjötellä kehässä kertaakaan ja sehän kelpaa!
Tollereita piti alunperin olla varsin runsas määrä, 27kpl, mutta poisjääntejä oli melko paljon. Tuomarina oli ruotalainen Bo Skalin. Melko hiljainen, mutta ystävällinen tuomari joka ei todellakaan ollut ERI tai SA automaatti ja jakoikin laatuarvosteluja H-ERI, sekä myös ystävällisesti selitti H:n ja EH:n saaneille, että miksi näin. Lisää näitä tuomareita kiitos!!
Sitten olikin Kodan vuoro ja vikaa kertaa oltiin nuorissa siis ja pääsin itsekin pitkästä aikaa vähän muistelemaan tuota ruotsin kieltä.

"Maskulint huvud med bra uttryck. Bra hals. Litet lös i fronten. Bra vinklar fram och bak. Rör(?) sig bra från sidan, litet lös fram. Kunde gärna ha litet mer vit både på tassarna och svans spetsen. Litet lös i kroppen."
--> NUO ERI1 SA

Kyllä oli ehdottoman hienoa saada tuo tulos ja vielä SA, varsinkin kun edes yksikään AVO-luokan uros ei sitä saanut. PU-kehässä oli 6 urosta ja siellä ei sitten mennytkään ollenkaan putkeen; meille kävi vähän samalla tavalla kuin Jedi-iskälle Mäntsälän näyttelyissä taannoin. Kehäsihteeri oli unohtanut meidät kokonaan välistä ja jouduttiinkin siinä siis pariinkin otteeseen liikkumaan junnu-uroksen ja käyttöuroksen välillä ja yksi siirto oli Kodalle liikaa, kun käyttöuros tuli sitten kirjaimellisesti persuksiin kiinni. Siitä sitten alkoi jatkuva urina ja murina eikä juoksustakaan tullut siis yhtään mitään, kun Koda koko ajan kiskoi vaan päästäkseen takaatulevan luo. Joten joo-o, se varmasti kyllä maksoi jonkun sijoituksen, mutta ihan syystäkin kumpikaan osapuoli ei sijoittunut. Harmittaa vaan niin vietävästi, kun tuomari selkeästi jätkästä tykkäsi ja olemalla PU4 olisi herunut varaserti..mutta nää on näitä! Aina meille sitten sattuu ja tapahtuukin tuolla kehässä!
No, onneksi tuo jäi pelkäksi ärinäksi eikä sattunut kummallekaan koirakolle muuta, mutta voihan hormonit sanon minä! On kyllä niin ärsykeherkässä ja uhmaiässä tää meidän teini että huhhuh.. Pojat on poikia, minkäs teet!
Eilen illalla tuo vielä vähän kaiveli, mutta hieno tulos silti ja elämä jatkuu. Tähän tosiaan on hienoa päättää meidän näyttelyt nyt..who knows miten pitkäksi aikaa. Kyllähän nää onkin mennyt paljon paremmin kuin uskalsin edes toivoa.:) 3X SA, SERT ja VASERT, sekä kaikista isoista kekkereistä (SNJ, MV, Tollershow) ERIt vielä siihen päälle, nää kelpaa meille kyllä niiin hyvin!
Seuraavat näytelmät on siis jossain hamassa tulevaisuudessa. Toivottavasti tällä tauolla noi hormonit vähän laantuu ja Koda vähän miehistyisi (fyysisesti, ei yhtään enempää enää henkisesti kiitos!) ja kasvattaisi tutun tuuhean turkkinsa takaisin, jätkähän on koko kesän ollut melko avoimessa turkissa eikä ollenkaan siinä tutussa normaalissa lookissa.;)

Tänään sitten karistettiin viimeisetkin näyttelypölyt jaloista ja suunnattiin Hyvinkäälle agilityn epiksiin!
Voi että meillä olikin ollut ikävä tota hommaa! Ei olla tosiaan hypelty sitten huhtikuun, muutaman kerran vaan omalla pihalla sen jälkeen, joten oli vähän kysymysmerkki miten menisi. Tuloksella nyt ei ollut mitään väliä, haluttiin vaan tosissaan pitää hauskaa, ja sitähän meillä oli!
Osallistuttiin siis supermölleihin, jossa oli 12 estettä ja kaikki siis vain perushyppyjä ja putkia ja rimankorkeutena 45cm.
Radanopettelu ei ollut ollenkaan niin vaikeeta, kuin olin kuvitellut. Sitä kuvittelee, suunnittelee ja käy mielikuvia läpi miten tästä mentäisiin. Mutta sitten itse radalla se ei tosiaan aina mene ihan niinkuin oli päässään suunnitellut.:D Sitä suunnittelee valssia siihen ja takaleikkauksen tuohon.. mutta kun koira menee vähänkin eri kohdasta kuin olit ajatellut niin sitä sitten vaan mennään lennosta!
Mutta oli kyllä niin mahtavaa! Kodan silmät ihan syttyi kun se näki radan ja siellä hyppivät koirat.
Pikkasen sitä jännitti niin pitkän tauon jälkeen, mutta radalla sitä rauhottuu ja antaa mennä vaan. Koda odotti (kerrankin!:D) kuuliaisesti lähtölupaa ja oli ihan mahtava! Putket sen lemppareita nyt on olleet aina ja nuo perushypyt vaan sellasta "peruskauraa" mutta ei tänään! Intoa ja vauhtia riitti ja ensimmäiseltä putkelta tultaessa vauhtia olikin niin paljon, että yksi ohijuoksu meille siihen tuli, mutta nopeasti saatiin este kierrettyä ja hypättyä oikealta puolelta. Sen jälkeen se olikin tykitystä ja putkirallia loppuun asti ja voi sitä koiran intoa ja ilmettä! :')

Tässä juuri tuo ohijuoksu.

Pitkän tauon jälkeen olin kyllä varsinkin tyytyväinen siihen, miten Koda irtosi esteille. Me opitiin se vasta keväällä ihan viimeisillä kurssikerroilla; putkeen se sujahtaa helposti mutta juuri tuo hyppyihin irtoaminen on ollut haastavampaa. Mutta kyllä se sieltä tulee ja helpottaa itseään kun saa enemmän aikaa ja tilaa radalla.
Koirakoilla olisi ollut mahdollista ottaa kaksi starttia ja niin lähes kaikki tekivätkin. Meille riitti tuo yksi, sillä olin alkuviikosta vielä kuumeessa eikä tänäänkään olo ollut ihan 100% terve, niin tämä oli riittävä pyrähdys meille.
En itseasiassa edes tiedä meidän aikaa tai lopullista tulosta, sillä lähdettiin paikalta pian meidän suorituksen jälkeen, sen verran tukkoinen oli vielä olo tuon flunssan jälkeen. Mutta meillä olikin pääasia vaan päästä revittelemään ja pitämään hauskaa pitkän agility-tauon jälkeen ja sitä saatiin mitä lähdettiin hakemaankin. Nyt vaan sitten odotellaan lokakuuta, kun meillä tuo agilityn jatkokurssi taas alkaa.:)
Saatiin tänään myös uusia tollerituttavuuksia, kun tavattiin kisapaikalla tollotytöt Vappu ja Donna.

Koda oli tänään muutenkin ihan mahtavalla työskentelytuulella. Oli koko ajan kuulolla ja haki kontaktia ja pysyi hienosti käskyn alla. Siinäkin mielessä tämä oli hieno päivä, juuri tälläistä fiilistä haluan vilkkaalla kisapaikalla jatkossa lisää! Toivottavasti saadaan tämä sama tekemisen meininki myös viikon päästä, kun vuorossa on möllitokoilua.

Hieno pikku-ukko, kohta jo 2-vuotias!

Mastery syysnäyttely

Pyörähdettiin lauantaina Kodan kanssa Helsingin Tuomarinkartanolla Mastery syysnäyttelyssä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja kaikkialla oli vihreää, joten tunnelma oli pikemminkin kesäinen kuin syksyinen.
Tuomarina Helsingissä piti alunperin olla Leni Finne ja hän onkin sellainen tuomari, joka jakaa kovasti mielipiteitä. Juteltiinkin siinä kentän laidalla, että varmaankin juuri tämän takia tollereiden osallistujamäärä olikin todella pieni, 5kpl! Mutta sitten tuomariksi vaihtuikin brittiläinen John Thirlwell, josta kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan.
Brittiläiseen tapaan hän oli hyvin kohtelias herra, joka näytti arvostavan ennen kaikkea hyvää liikettä ja lopulliset sijoitukset perustuivatkin varmasti lopulta juuri siihen. Uroksia oli kaksi ja narttuja kolme ja kävi niin hauskasti että joka luokassa oli vain yksi koira.

Sekä junnuluokan uros Niilo (Grezagord's Breaker Junior) että Koda saivat molemmat ERIt ja SA:t joten kohdattiinkin samantien PU-kehässä. Niilolla oli niin lentävät liikkeet, että vei urosten voiton vaikka Koda toki kehittyneempi olikin. Serti meni siis Niilolle ja Kodalle varaserti! Ei kyllä haitannut meitä, meillä oli koko ajan niin hyvä tsemppi ja henki päällä meidän pienellä tolloporukalla, että oltiin vaan ilosia toistemme puolesta. Toinen serti olisi toki kelvannut, mutta mahdollinen ROP ja varsinkin RYP-kehä eivät kyllä olisi innostaneet yhtään. ViimeKIN viikolta on sellaiset univelat taas kertyneet, että oltiin Kodan kanssa molemmat tosi tyytyväisiä että päästiin ajoissa kotiin ansaituille päikkäreille. :) Tollereiden kanssa sitäpaitsi toi RYP-kehä on aina lähes poikkeuksetta vaan sellainen kiitos ja näkemiin-juttu.
Ja jostain syystä juuri tuo varaserti on aina ollut omaan silmään se kaikista nätein ruusuke, niin kiva saada sellainen hyllyyn joukon jatkoksi.;) Stella-siskokin oli myös tuolla kehäkettuilemassa ja olikin ainoa narttu joka sai SA;n ja nappasikin sitä myötä myös ensimmäisen sertinsä (oli jo vähän aikakin;) ja oli vielä VSP, hieno juttu!

Kuvia ei valitettavasti vielä tuolta paikan päältä ole kun en ole niitä valokuvaajalta saanut, mutta päivitellään niitä tänne sitten sitä mukaa kun niitä saadaan.

"Very good type. Pleasing head with good eye. Lovely bone. Well angulated shoulders. Good length of body. Adequate rear angulation. Pleasing outline. Moved a little close behind. Good coat."
NUO ERI1 SA PU2 VASERT

Näyttelypaikalla oli vielä kaiken lisäksi mahtavat tarjoukset, ja saatiinkin kuusi uutta lelua vain viidellätoista eurolla. Ei ollakaan pitkään aikaan mitään ostetukaan, niin olihan pikkukettu ne nyt ansainnutkin. Ensi lauantaina kehäkettuilaan vielä kerran nuorten luokassa ja koko tänä vuonna Porvoossa. Siellä onkin jo sitten liki 30 tolleria, joten me ei siellä kärkiporukassa kiikuta joten siksi nautitaankin nyt tästä!

Sen jälkeen jäädäänkin pitkälle näyttelytauolle, sillä meille nää tulokset kyllä jo riittää ja passaa vallan mainiosti. Syksy ja talvi keskitytään nyt lajitreenaamiseen (agility ja toko/rallytoko) että voidaan ensi vuoden puolella startata jo jossain kokeessa.
Kokeista puheen ollen; käytiin viikko sitten maanantaina Kotkassa Kodan kanssa BH-kokeessa. Eihän se läpi mennyt niinkuin vähän jo ounastelinkin, mutta arvokasta tietoa ja kokemusta saatiin. Itselleni se oli tärkeä kynnys ylitettäväksi, varsinkin henkisellä puolella, että uskalsin kokeeseen mennä. Eipä kukaan noita koulutustunnuksia ja tuloksia kotisohvalle tuo, niin pakkohan sitä vaan on lähteä kokeilemaan, eikä se oikeasti edes ollut sen kummempaa kun kentälle asteli.

En ollut edes pettynyt siihen ettei koe mennyt läpi, vaan siihen miten erilainen kuva koko kokeesta minulle oli annettu opettajienkin kautta. Minulle oli aina sanottu ja kerrottu, että siellä ei haittaa vaikkei koira koko ajan seuraisi palvova ilme kasvoillaan, ei haittaisi tuplakäskyt eikä se että koira juoksee luoksetulossa suoraan viereen eikä eteen. (Kysyin tätä vielä juuri ennen meidän vuoroa ja sanottiin ettei haittaa) Tämän kun EI PITÄISI olla hifistelytokoa, vaan nimenomaan koiran pitäisi vaan totella ja olla HALLINNASSA.
Mutta ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole. Saatiin nimittäin hirveetä miinusta kun Koda tosiaan pysyi vierellä koko ajan, mutta ei seurannut myös katseellaan, käytin "paikka" käskyä pelkän istu ja maahan sijaan ja Koda juoksi vierelle; kaikesta miinusta ja siksi liikkeet olivat "puutteellisia." Tämä ei mennyt minulle ihan kaaliin. Varsinkin kun meitä edellinen koira pomppi kuin kenguru koko tottiksen ajan ja pääsi läpi. Meidän parina ollut levoton malinois kirjaimellisesti ulvoi koko suorituksen ajan ja pääsi läpi. Kodan lisäksi, yllätysyllätys, toinen koira joka ei läpäissyt oli rauhallinen kultainennoutaja. Että kun BH nimenomaan tarkoittaa BEHAVIOUR eli KÄYTTÄYTYMINEN, niin tuollaiset levottomat adhd-koirat kyllä läpäisevät, mutta sitten rauhallisemmat ja verkkaisemmat koirat jotka oikeasti KÄYTTÄTYVÄT hyvin, mutta joiden liikkeet eivät ole ihan niin näyttävät eivät läpäise, niin kyllä tässä mun mielestä on jokin vialla, ja pahasti. Murrrrrrr.

Sen takia siis potutti ja raskaasti muutaman päivän. Mutta tuomari oli kuitenkin meille kokeen jälkeen sanonut, että ei todellakaan kuulemma ollut paljosta kiinni tuo läpäiseminen. Hän toivoi Kodalle innokkaampaa ja aktiivisempaa seuraamista ja hieman nopeampaa reagointia käskyihin, niin se olisi sitten siinä. Nojoo, meijän tapoihin ei kuulukaan heittää pyyhettä kehään, niin nytkun suurinpiirtein tiedetään mitä vielä pitää hioa, niin keväällä varmasti koittaa uusi yritys. Olihan se kieltämättä melko uhkarohkea yritys saada tuo BH alle 2-vuotiaana, varsinkin kun tuo tollopoika on ollut melkoinen hormonihirviö viime aikoina ja käskyjä on ollut melko vaikea saada läpi. Tuomarikin hyvin kokeessa sanoi, että koira ei ollut aivan läsnä. Että jos ja kun tuo pikkukettu toivottavasti taas jossain vaiheessa palaa takaisin maan pinnalle ihanalta tuoksuvien narttujen maailmasta, niin tästä jatketaan.:)

"Sometimes you win, sometimes you learn."