Mäkiharjun Zupreme Surprise & Hedera's Forever Supreme

Merkkipäivästä on vierähtänyt kohta parisen viikkoa ja pienen sateisen jakson jälkeen on Jyväskylässä vallinnut taas mukavat syyssäät. Itse olin tosiaan lähes pari viikkoa flunssassa ja Koda joutui olemaan melko vähällä liikunnalla ja sen kyllä huomasi. Viikko sitten sunnuntaina poju kuitenkin pääsi vihdoin purkamaan kaiken tuon kertyneen energian, kun sovittiin tolleritreffit jo aiemmin mainitun Windyn kanssa. Windy asuu tässä ihan parin kilsan päässä, joten käveltiin sinne ja vaikka tarkoituksena oli pitää tokotreenit niin kakaroiden leikiksihän se meni. Onnistuttiin ehkä muutama liike käymään läpi ja sitten päätettiin että päästetään koirat vaan kentälle irti juoksemaan. Ja nehän juoksi!
Heti seuraavana päivänä tehtiin toiset treffit ja lähdettiin Laajavuorelle kunnon metsälenkille. Laajavuori on siis talvisin laskettelukeskus ja muuten siellä on mahtavia puru-ja lenkkiratoja sekä frisbeegolf-rata. Kun päästiin tarpeeksi kauas laskettiin koirat taas menemään ja ne pistivät menemään kuin ketunpoikaset. Tehtiin myös hakutreenejä, piiloteltiin dameja kivenkoloihin ja mättäisiin ja kivaa oli, molemmat otukset vaan olisivat pikkuisen enemmän malttia vailla. Kun päästiin metsästä laskettelurinteeseen, heiteltiin puolestaan dameja ja tehtiin noutotreeniä. Ja maisemat oli huipulla ihan mahtavat, kyllä kannatti kiivetä ylös asti!

Söpöliinit.

Kyllä täällä kelpaa lenkkeillä!

Tiistaina sitten huomasin Kodan käyttäytyvän vähän oudosti. Se oli allapäin, raapi korviaan koko ajan ja ravisutteli päätään. Huomasin sen vasemmassa korvanlehdessä haavan, joka ilmeisesti oli tullut edellispäivän metsässä riehumisesta. Korva myös punoitti ja kuumotti ja eläinlääkärillä korvatulehdus-diagnoosi sitten varmistui. Saatiin antiobioottisia korvatippoja, joita olisi kahdesti päivässä pitänyt korviin laittaa. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Koda vaan yksinkertaisesti päätti että niitä ei muuten laiteta. Mulla oli pariin otteeseen jopa pari kaveria täällä auttamassa, mutta vaikka kuinka sen kanssa paini, yritti hämätä nakilla, paini lisää ja yritti pakottaa kylkimaakuulle, ei mistään tullut mitään. Se pääsi jokaisesta asennosta livahtamaan karkuun ja meni yksinkertaisesti kamalaan paniikkiin. En siis kestänyt tilannetta enää, jotan soitin eläinlääkärille ja kysyin olisiko mahdollista saada antibioottia tablettina. Kyllähän siellä sitten korostettiin että paikallisantibiootti sen pitäisi olla ja pyysivät että tulisin käymään jotta näkisin miten se laitetaan ja kerroin että kaikkea on kokeiltu eikä onnistu. Sain siis kuitenkin tabletit ja 10 päivän kuurin. Tilanne on parantunut sen jälkeen, mutta se haava edelleen vähän märkii ja aiheuttaa ongelmia, kun tuohon korvaan ei vaan pääse käsiksi oikein millään. Muuten Koda on onneksi ollut lähes oma itsensä, lenkeillä pirteä ja syö hyvällä halulla, ehkä vähän väsyneeksi noi antibiootit silti välillä vetää. No, katsellaan nyt tän kuurin loppuun asti mikä on tilanne. Nää korvatulehdukset nyt kun sattuu ikävä kyllä olemaan luppakorvien kirous.

Kohta onneksi alkaa syysloma ja päästään vihdoinkin Keravalle ja ennen kaikkea näkemään Eetu-poikaa taas! Kyllä onkin mammalla ja varmasti myös tolleriveljellä ollutkin jo ikävä!