Erilaiset veljekset

Syysloma tuli ja meni, mutta vietettiin oikein leppoisa ja rentouttava viikko Keravalla. Erityisen mukava se oli varmasti etenkin Kodalle, kun se pääsi taas riehumaan ja juoksemaan vapaana Eetun kanssa joka päivä. Pojat eivät olleet nähneet lähes kahteen kuukauteen joten minua kieltämättä vähän jännitti miten ne taas toisiinsa reagoisivat, pysyisikö sopu vai tulisiko jo sitä urosmaista isottelemista puolin ja toisin. Pelko oli ihan turhaa, sillä pojat tunnistivat toisensa oitis ja leikki lähti käyntiin samantien kuin mitään eroa ei olisi koskaan ollutkaan. Niiden mahtavasta suhteesta kyllä kertoo jo jotakin se, että ne syövät ja juovat samasta kupista samaan aikaan kinastelematta ollenkaan koskaan. Ne jakavat kaikki luut ja lelut, jopa molemmille kaikista rakkaimmat aarteet eli pallot. Koda jumaloi Eetua ja seuraa tätä aina kaikkialle kuin hai laivaa ja tekee kaiken aivan samalla tavoin kuin "veikkansa." Jos Eetu viedään lenkille ilman Kodaa, talon täyttää sydäntäsärkevä ulvonta. Silti niistä on todella vaikeata sanoa kumpi niistä oikein on pomo, molemmat ovat niin tasaväkisiä ja niskanpäällä vuorotellen.

Ne ovat niin tavattoman liikuttavia yhdessä. Silti ne ovat niin tavattoman erilaisia. Nämä erot tottakai johtuvat suurimmaksi osaksi siitä, että ne ovat roduiltaan ja ominaisuuksiltaan kuin yö ja päivä. Eetu on nopea ja sähäkkä rottakoira, malttamaton ja sinnikäs, tyhmänrohkea ja jopa vähän hullu. Se tekee ensin ja miettii vasta sitten. Säikähtäessään se menee lukkoon ja siltä kestää jonkin aikaa palautua tilanteesta eikä usein edes mene enää lähellekään säikähdyksen aiheuttajaa.
Koda on taas selvästi rauhallisempi ja maltillisempi ja sen huomaa olevan palveluskoirarotu miellyttämisenhalunsa ansiosta. Se miettii ennenkuin tekee. Vauhtia ja rohkeutta siitäkin löytyy vaikka muille jakaa, hyvänä esimerkkinä on sen toiminta agilityradalla; se ei pelkää mitään vaan kontaktiesteillekin suuntaa päätä pahkaa ja kiipeää takaisin aina vaan uudestaan vaikka mätkähtäisikin maahan. Säikähtäessään se palautuu nopeasti ja menee vielä uteliaasti varmistamaan että eihän tämä nyt niin kamala juttu ollutkaan.

Varsin epätodennäköinen kaksikko on kyseessä siis. Tätä todistaa vielä mm. se, kun oltiin Eetun luonnetestissä ja testin alussa tuomari (pihakoiria ihmisiä hänkin) haastatteli ja kyseli, että kuuluuko talouteen muitakin koiria ja siihen vastasin että 8-kuinen tolleripentu löytyy myös. Tuomari oli aivan ihmeissään ja totesikin että se oli lähes viimeinen rotu minkä kuvitteli pihakoiran kaveriksi, niin harvinainen pari tämä ilmeisesti on.

Ohessa poikien syksykuvia.

Eetu ja Koda jotenkin täydentävät toisiaan ja niissä on jokaiselle sitä jotakin; Eetu täyttää tehtävänsä vahti- ja seurakoirana ja Koda on sitten minun joka lajin harrastuskaveri jonka kanssa kursseillaan ympäri Suomen. Ihan vastustamaton vauhtikaksikko tämä tosiaan silti on ja ne ihastuttavat ja vihastuttavat meitä tempauksillaan joka päivä ja ollaan siitä kyllä todella onnekkaita.