Tokoa ja pieni ripaus nomea

Sunnuntai on monille lepopäivä, mutta meille se on yleensä viikon tärkein reenipäivä. Tänäänkin sekä tokoiltiin, että muistuteltiin hieman nomejuttuja mieleen.
Viikko sitten ei tokoilemassa oltu, kun nautittiin pääsiäislomasta. Tänään kuitenkin suunnattiin taas hallille ja omassa mielessä pyöri vieläkin toissaviikkoiset treenit, joissa Koda oli jostain syystä todella rauhaton ja hermostunut. Tänään oli onneksi pieni tokotolloni taas lähes parhaimmillaan!

Alussa meinasi taas mennä nenä maassa, mutta kun ruvettiin kunnolla hommiin niin nousi se katse mammaan hienosti. Aloitettiin paikkamakuulla. Kodalla meni hyvin, mutta harmillisesti vieruskaveri oli tooodella levoton belgianpaimenkoira-narttu, joka nousi ylös ja alkoi kaiken lisäksi vielä hyppimään siihen naapurin tontille ja sitä ei Koda kestänyt vaan nousi ylös. Narttu siirettiin pois ja Koda sai köllötellä loppu ajan taas pää tassujen välissä mallikkaasti.:)
Sen jälkeen tehtiin yksitellen perusasentoon pysähtymistä seuraamisen yhteydessä. Ei siinä mitään kummempia, sen Koda on aina osannut. Sen jälkeen hiottiin itse liikkeelle lähtöjä ja painotettiin juuri sitä, että koira olisi mukana heti kun liikkeelle lähdetään. Tää on just se asia mitä ollaan omissa reeneissä tehty säännöllisen epäsäännöllisesti...pitäisi tätä lisätä kyllä! Hyvin se kuitenkin meni, tosi kaunista seuraamista tuli, mutta aina vaan kun oli palkka kädessä.. Noh, pitää vaan tehdä lyhyitä ja ytimekkäitä seuraamisia ja muistaa itse kävellä tarpeeksi reippaasti niin että se into tarttuis koiraankin eikä se nenä sitten menisi niin herkästi sinne alas.
Seuraavaksi tehtiin seuraamista niin, että tehtiin neliötä. Ollaan tätä samaa harjoitusta tehty tuolla treeneissä aikaisemminkin ja on oikeesti kyllä tosi hyvä harjoitus! Tarkoitus siinä oli, että koira alkaisi käyttämään takapäätään kunnolla. Kodalla meni tällä kertaa tämä paljon paremmin kuin viimeksi. Ei se vieläkään kovin tiukkoja käännöksiä tee, mutta ihan mukavasti kuitenkin ja ennen kaikkea tosi kivalla kontaktilla. Sen jälkeen taivuteltiin koiria kumpaankin suuntaan ympyrällä, Kodaa taivuttelin ja pyörittelin omien jalkojeni välistä. Tätä taivuttelujumppaa voisi joskus tehdä omissakin reeneissä, note to self.
Sen jälkeen tehtiin hyppyä. Koda oli viime reeneissä tässäkin todella laiska ja haluton, mutta tänään meni sekin taas onneksi niinkuin pitääkin.:) Kolme hyppykertaa otettiin, kun ensimmäisellä kerralla ei hypyn jälkeen kunnolla pysähtynyt vaan pyöri paikallaan, toisella kerralla istui omia aikojaan, mutta kolmannella tuli se oikeaoppinen suoritus viimein.
Sitten tehtiin kaukokäskyjä. Ne meni tosi mallikkaasti.:) Pari kertaa tarvitsi istu-käskyn tuplana, mutta tuli onneksi myös niitä tosi nopeita ylösnousujakin. Maahan-käsky on niin varma, että siinä otin jo reippaasti etäisyyttä koiraan ja heittelin kaukaa nakkia palkaksi.
Lopuksi tehtiin vielä toinen paikkamakuu, ja sen tein kuten nykyisessä avo-luokassa kuuluu, eli menin itse piiloon hallissa olleen suuren tolpan taakse. Ja opettajan mukaan Koda köllötteli oikein tyytyväisenä pää tassujen välissä, hienoa! :)

Tokotreenien jälkeen suunnattiin Sarin ja Rockyn kanssa vielä pellolle pikaisiin nome-treeneihin. Meidän piti pitää kunnon nomeilut jo aiemmin tällä viikolla, mutta on pitänyt niin kiirettä (meillä muutto meneillään ikiomaan kämppään!) niin eipä ole kerinnyt. En edes muista milloin Koda on viimeksi damia suussaan pitänyt, joten vähän jännäsin miten jäbällä menisi niin pitkän tauon jälkeen. Enkä sen takia Kodan kohdalla mitään kummempaa tehnyt, ihan kolme perusharjoitusta vaan. Ihan ensimmäiseksi tehtiin Kodalle perusmarkkeeraus. Sari kävi heittämässä damin ja lähetin Kodan noutoon. Markkeerauksissa Kodalla on joskus tapana poiketa linjalta ja lähteä tekemään hakua, mutta tänään linja piti tosi hienosti.:) Juoksi suoraan damille ja nappasi suuhunsa. Sen jälkeen tosin Koda teki sen, mikä minua viime kevään taipparikurssillakin ärsytti eniten, eli nosti samaiselle mättäälle jalkaa ja kuopi vielä muutaman kerran päälle. Huoh. Sen jälkeen toi damin kyllä suoraan nätisti käteen. Sen jälkeen tehtiin ihan pieni hakuruutu kahdella damilla, jotka Sari vielä puoliksi peitteli. Tässäkin Koda toimi upeasti! Hakeutui suoraan dameille, avoimella pellolla tuuli hieman ehkä hämäsi, mutta oli ihanaa katsella kun koira sai selkeästi vainun jolloin sen silmät ihan kirkastui ja lähti niin päättäväisenä ja määrätietoisena hajun suuntaan. Ensimmäisen dami löytyi, ja se tuotiin nätisti käteen ja perusasentoon. Siitä toinen lähetus toiselle damille, hieno haku ja palautus. Hieno tollo.<3 Lopuksi käänsin Kodan katsomaan toiseen suuntaan, kun Sari veti meidän kaninnahkadamilla noin 20 metrisen jäljen. Kodan lähti jäljestämään tosi reippaasti ja hyvin, mutta juuri silloin pellolla puhalsi pieni tuulenpuuska, joka johdatti jäbän hieman sivuun. Koda teki pienin tarkistuslenkin vasemmalle, mutta sai nopeasti taas jäljestä kiinni ja loppumatkan menikin jälkeä pitkin suoraan pusikkoon, jossa kanidami odotti. Sekin tuotiin reippaasti ja iloisesti käteen. Tähän oli tosi hyvä lopettaa tällä kertaa.:)
Voi että, tollopoika nautti tosta hommasta selkeesti! Tuon ekan noudon jälkeen ei ollut merkkausjuttujakaan, Koda teki tosi itsevarmasti ja innokkaasti hommia ja oli tosi helposti ohjattavissa. Ehkä se tauko onkin tehnyt ihan hyvää ja onkin hyvää vaihtelua tokolle. Me ollaan usein reenattu metsässä tuulensuojassa, pelloilla tosi harvoin niin sekin oli kivaa vaihtelua.
Tarkoitus olisi ensi viikolla pitää pidempimuotoiset nometreenit, toivottavasti aikaa nyt riittäisi sen verran joku ilta. Vaikka olisihan se kiva saada tuo uusi kämppäkin asap valmiiksi.. Kodalle on siellä rakenteilla oma kuivatusnurkka. jota itse kutsun myös tulevaisuuden pentuaitaukseksi..:D
Ollaan Sarin kanssa ilmoittauduttu kaksiin samoihin tokokokeisiin. On oikeesti paljon kivempaa treenata jonkun kanssa, jolla on täysin sama tavoite ja aikataulu kuin itsellään. Paljon enemmän löytyy motivaatiota kuin yksin reenatessa. On myös tosi hyvä, kun voidaan olla toisillemme liikkureina, tehdä yhdessä paikkamakuita ja toinen saattaa siitä sivusta katsellessa huomata ja korjata sellaisia asioita, mitä itse ei tehdessään tajua.

Käytiin aiemmin tällä viikolla myös Herttaa moikkaamassa. Neidistä on kasvanut jo niiiin iso ja reipas tyttö!

Perjantaina päätin pitää hieman vapaata remppapuuhista ja vaihdoin koirahommat pitkästä aikaa heppapuuhiin (mitä teinkin lähes kymmenen vuotta ennen aktiivisia koirajuttuja) ja kävin Orimattilassa moikkaamassa entistä omaa hevostani, islanninhevosruunaa Glóia. Kultainen papparuuna ei ollut vanhentunut sitten päivääkään, vaan yhtä reipasta ja maailman turvallisinta kyytiä antoi edelleen. Oli tuokin poju vaan niin löytö! :) Ja ihanaa, miten upeaan perheeseen ja loppuelämän kotiin rakas ruunanrupsukka onkaan päässyt. Glói oli minulla aikoinaan kuusi ihanaa vuotta.<3

Pappa-kulta 22v vaikkei millään uskoisi!

Tämän on oltava tollonrääkkäystä!

Eilen tehtiin kevään eka lenkki ilman takkia, kun ulkona oli jo niin lämmintä ja eka leskenlehtikin löytyi koirapuiston vierestä. Kyllä se kevät nyt tulee!

Paluu tokon pariin

No, kyllähän se perhanan takatalvi yllätti täällä etelässäkin ja laittoi taas ainakin hetkeksi jäihin ulkona treenaamisen. Kentät peittyi ensin lumeen ja nyt ne on sulana ja kuraisina taas, hohhoijaa.. enpä sitä kevään ekaa jälkeäkään kerennyt vielä vetää. Uutta sorkkaa kun edelleen odottelen pakkaseen..
Latvian keikan takia jäi yksi tokotunti taas välistä, mutta viime sunnuntaina palattiin taas "sorvin" ääreen. Olikin taas oikein tehokas tunti, jossa treenattiin montaa eri asiaa. Koda tosin oli..jokseenkin hermostuneella tuulella. En yhtään keksi mistä se oikein johtui, paikka ja koirat, kaikki oli täysin ennallaan. Koda vouhotti taas menemään nenä kiinni tekonurmessa eikä perusasennossa olossa ja kontakista meinannut tulla yhtään mitään ja ite hermostuin tästä, mikä ei varmasti ainakaan auttanut asiaa yhtään.. Kuin ihmeen kaupalla kaikista tehtävistä kuitenkin selvittiin ihan kunnialla, mutta kyllä silti jäi taas asiaa sen kuuluisan mietintämyssyn alle.

Aloitettiin tunti paikkamakuulla, eikä tässä ollut mitään ongelmaa. Koda köllötteli tyytyväisenä pää tassujen välissä. Mahtavaa, että tätä on tehty jokaikinen kerta tuolla kurssilla! Toi on yksi tärkeimmistä liikkeistä kuitenkin. Sen jälkeen tehtiinkin kaukokäskyjä, mitä ei tuolla kurssilla ole aiemmin tehty. Vanhoissa säännöissä nehän tulee vasta avossa, mutta uusissa niitä on jo alokkaillakin. Olen Kodan kanssa niitä itsekseen reenannut jo jonkin aikaa juurikin avo-luokkaa jo silmällä pitäen ja (olen ehkä täällä sen joskus jo aiemmin maininnut) maahan-käsky on sillä jo tosi varma ja toimii jo vähän pidemmälläkin matkalla. Istu-käsky on ollut hieman haasteellisempi ja se on usein tarvinnut 2-3 käskyä siinä vielä. Kuitenkin nyt tänä keväänä sekin on alkanut jo mennä kaaliin, ja tälläkin kerralla (nää siis suoritettiin yksitellen niin että sekä opettaja ja muut katselivat) Koda suoritti upeasti ja yhdellä käskyllä onnistui molemmat. Huippua! :)

Sen jälkeen suoritettiin yksitellen myös luoksetulo. Meidän varma liike, jossa kokeessa on aina liikaakin vauhtia ja tällä tunnilla..noh, Koda jolkotteli nenä maassa koko matkan. Hohhoijaa. Otettiin siis uusiksi, lyhyellä matkalla ja kun mielenkiintoa ei oikein vieläkään löytynyt niin piti ihan isolla äänellä murahtaa että tänne sieltä prkl! No kyllä sieltä sitten tultiin mutta olipahan taas aikamoista vänkäystä.
Tän jälkeen otettiin jokainen oma tötsä ja tehtiin omaan tahtiin merkinkiertoa, joka on siis uusi tuleva liike avossa. Ostin omat tötsät juurikin tuota sekä ruutua (ja rallytoko-pujottelua ja spiraalia) treenaamista varten, ja Koda tajusi jutun juonen heti. Nyt vaan pitäisi siinäkin alkaa vähitellen tuota välimatkaa kasvattamaan. Lisäksi tehtiin myös hyppyä yksitellen opettajalle. Meidän yksi parhaita liikkeitä taas, mutta Kodaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Ei hypännyt sitten millään ja kun viimein hyppäsi niin tooosi laiskasti. Jäi sentään hyvin seisomaan eikä ennakoinut istumisessa, mutta kylläpä tuskastutti silti. Huoh.
Ihan lopuksi tehtiin vielä toinen paikkamakuu. Siinä sitten kävi hetkellisesti jotain..Koda aloitti hyvin, mutta rupesi sitten heiluttelemaan häntää vieressä maanneelle Rockylle (1-vuotias flätti) ja nousi istumaan. Karjaisin taas ja kävin käskemässä takaisin maahan. Koda näytti vähän hämmentyneeltä että mitäs tässä nyt oikein kävi mutta muisti sitten mikä oli homman nimi ja loppuajan olikin taas pää tassujen välissä. Huhhuh.
Noh, ne oli sitten taas sellaiset treenit ne.. Tuo kurssi loppui nyt tuohon, mutta meillä on vielä pari korvauskertaa jäljellä, niin tässä huhtikuun mittaan käydään siellä vielä ne treenaamassa alta pois.

Ollaan juurikin samaisen Rocky-pojan sekä omistajansa Sarin kanssa yhdistetty voimamme ja jo reilun kuukauden verran pidetty keskenämme omat ulkotreenit kerran viikossa. On sitä paljon kivempaa reenata yhdessä ja saa siinä samalla koirat häiriötreeniä vaikka tehtäisiinkin omia juttuja, sekä saadaan aina tehtyä paikkistreeniä myös. Juuri ennen Latviaan lähtöä pidettiin taas treenit ja saatiinkin vallan mainiot paikkamakuutreenit, kun kentälle sattui kolme frisbeenheittäjää. Pyydettiin poikia heittelemään meistä välittämättä ja käskettiin koirat maahan. Koville se otti varmasti molemmille, päät pojilla pyöri ihanien frisbeiden perään mutta maassa pysyttiin.:)

Eilen pidettiin taas nuo kyseiset yhteistreenit. Kenttä oli tosiaan luminen ja alta kurainen, mutta saatiin silti ihan hyvin tehtyä. Paikkamakuuta ei kuitenkaan tällä kertaa tehty, kun maa oli tosiaan niin kylmä ja märkä. Muuten sitten treenattiin aluksi ihan omaan tahtiin omia juttujamme. Me käytiin Kodan kanssa nopeasti vain läpi kaikki alo-liikkeet yhdellä hyvällä toistolla. Vaikka sunnuntaina möhlittiin, niin nyt tehtiin myös ihan täyden kympin arvoinen luoksetulo; hyvällä vauhdilla ja niin suoraan ja nätisti sivulle perusasentoon.<3 Muutenkin tästä lähin pidän nyt semmosen linjan, etten turhaan noita liikkeitä sen kanssa hinkkaa, kun se kuitenkin ne jo niin hyvin osaa, ettei ala niihin kyllästymään. Kunhan vaan silloin tällöin ne noin pikaisesti 1-2 toistolla tehdään, että pidetään ne vaan mielessä ja ylläpito säilyy. Seuraavat kokeet on jo kalenteriin merkattu, ja tällä tyylillä me sinne mennään. Luotto tohon otukseen on kuitenkin kova, vaikkei täydellisiä treenejä joka kerta todellakaan tehdä.:)
Senpä takia ollaan nyt lisätty uusia liikkeitä ja juttuja treenaamiseen, että into ja mielekkyys tollolla säilyy. Tehtiin yksi hyvä nouto ja tän toiston jälkeen annoin senkin olla. Sitten myös reenattiin vähän noutokapulan pitoa (uusi alo-liike) vaikkei siinäkään mitään reenaamista Kodan kanssa edes ole.:D Ainoo vaan, että vähän tuppaa tota kapulaa järsimään..
Sitten kaivettiin tötsät esille ja jatkettiin merkin kierto-harjoituksia. Ja kyllä se tekee ihan eri tavalla ulkoilmassa ja suuressa tilassa, kuin pienessä sisähallissa. Hallissa se on ollu tässä vähän vaisu ja hidas, varsinkin tullessaan merkin luota takaisin. Nyt oli sitä kaipaamaani vauhtia enemmän ja nyt äkkäsin, että merkin kierrettyään heitän sille pallon selkäni taakse, että saan sen palaamaan yhtä reippaasti kuin mitä se merkille lähtee. Hyvä kikka, tällä pitää jatkaa ja tosiaan sitä välimatkaa merkille kasvattamaan. Koda selkeesti tykkää tästä tempusta ja itsekin kyllä myös.:)

Jäljet kertoo että kierretty on!

Sen jälkeen otettiin Sarin upouusi liina käyttöön, ja tehtiin pojille ruutu jota sitten vuorotellen treenattiin. Mehän oltiin Kodan kanssa ruutua reenattu vain pari kertaa aiemmin ja siitäkin oli jo ikuisuus. Silloin se teki kyllä hyvin ja vauhdikkaasti, ja tykkäsi siitä. Treenasin muistaakseni silloin niin, että lähetin sen ruutuun ja palkaksi heitin sinne pallon. Se toimikin hyvin, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla targettialustaa ja namia joka odottaisi jo ruudussa. Koda lähtikin ruutuun hyvin, mutta jälleen kerran palatessaan ei ollut niin reipas. Se lähti ruutuun kuitenkin niin hyvin, että tein tyhmästi ja ahnehdin ihan liikaa. Aloin nimittäin harjoittelemaan heti sen pysäyttämistä ruutuun ja siitäkös Kodalta meni pasmat sekaisin, ja se alkoi ennakoida samantien ja ruutuun menosta tuli sellaista ihme hiippailua..ääsh.. Siinä kohtaa tajusin että olin ite mokannut nyt täysin. No, saatiin sitä sentään vähän korjattua että kaivettiin taas se pallo esiin ja saatiin sillä taas vähän vauhtia ja intoa tohon touhuun. Edelleen se hieman ennakoi ja hidasteli, mutta.. Noh, päätetiin lopettaa siihen tällä kertaa ja ensi kerralla tehdä sitä ihan eri tavalla. Pitäisi vaan malttaa mielensä ja alottaa ihan vaan sillä ruutuun lähettämisellä ja lisätä sitten vasta paljon myöhemmin nuo muut siihen..

Sari sai myös aiemmin hankittua kanin sekä viisi varista ja ajateltiinkin ruveta nyt myös dami- ja riistajuttuja reenaamaan keväällä yhdessä näin tokon jatkoksi. Tolleri ja flätti on samanlaisia ja molemmat tarviikin vähän vaihtelua ettei koko ajan hinkata sitä samaa vanhaa asiaa vaan. Ajateltiin ensi viikolla mennä metsään ensin dameilla tekemään perusjuttuja ja kokeilla riistalla sitten myöhemmin. Mielenkiinnolla ootan mitä siitä tulee. Viimeksi Koda ei innostunut variksesta yhtään (ei sillä, itekään en roskalintua suuhuni ottaisi :D) mutta jänis (ja fasaani) on aina ollut varma nakki. Ja kunhan tosiaan vedet lämpenee niin ruvetaan niitä vesinoutojakin treenaamaan! Ne on sellainen oheisjuttu, en itse nomesta ole muuten kiinnostunut niin pätkääkään eikä siinä ole minkäänlaisia tavoitteita. Kunhan vaan vähän vaihtelua koiralle ja noutajalle kivaa puuhaa. Noi tokokokeet nyt on se päätavote kuitenkin tälle keväälle ja kesälle kuitenkin.

Tässä taannoin oli tollereiden facebook-ryhmässä jälleen kerran keskustelua siitä mitä kunkin tollukka syö. Ilahduttavan moni kuitenkin raakaruokaa siellä tolloilleen näyttää tarjoavan. Sehän on hyvin yksilö- ja tapauskohtasta mutta pisti itteään aattelemaan, että voisi ainakin silloin tällöin pitää pientä ruokapäiväkirjaa täällä. Koda ei Latviassa tosiaan kovin kummoisesti syönyt eikä ole täällä kotonakaan ihan samaan vanhaan malliin ruokaa popsinut. Tosin se on sellasta keväisin aina, kun ulkona tuoksuu ihanat tyttökoirat. Nyt viime aikoina olen muutaman kerran jättänyt nappulat kokonaan pois ja antanut vaan raakapöperöä ja sillon on oltu kyllä uskollisesti kupilla.:D En nyt mitään taidekuvia annoksista jaksanut ottaa vaan kännykällä nämä napannut, mutta tässä muutama esimerkki miltä kuppi on täällä näyttänyt:

Pohjalla broilerin sydämiä, jauhelihaa, piimää, kananmuna kuorineen ja juuston pohjan jämät. Ennen pilkoin munankuoret pieniksi mutta Koda tykkää ne rouskuttaa näinkin.

Alla hieman nappulaa, kasvissosetta, jauhelihaa, öljyä ja kermaviiliä.

Alla hieman nappulaa, kasvissosetta, tonnikalaa auringonkukkaöljyssä (Kodan suurta herkkua) ja kermaviiliä.

Nyt tosiaan ostin kaiken lihan lisäksi ekaa kertaa tuollaista kasvissosetta ja sitä on nyt tällä viikolla tarjottu lihan seassa ja hyvin näyttää maittavan sekin. Toi koira syö oikeesti paljon terveellisemmin ja monipuolisemmin kuin minä.:DD Harmi, ettei Eetun masu oikein meinaa raakaa kestää, muuten soisin sille saman ruokavalion. Olen äidille sanonut, että alkaisi kuitenkin sille myös sentään noita kananmunia ja tonnikalaa syöttämään.
Mutta kyllä koira on tyytyväinen, suoli toimii ja turkki kiittää ja kiiltää. Noiden M.U.S.H-pötköjen lisäksi oon myös ostanut silloin tällöin ihan ihmisten lihatiskiltä maksaa pakkaseen (laittanut sellaisiin n.50-100g annoksiin) sekä sian sydämiä joista toisesta pilkoin samantien parin päivän pöperöt ja toisesta kuivatin uunissa maukkaita namipaloja. Maksasta olen sellaisia tehnyt myös. Ja toimii! :)

Telkunkatselu-kaveri.

Ristiretki Latviaan

No niiin, oiskohan sitä nyt toivuttu reissusta (ja tuliaiseksi saadusta flunssasta) sen verran, että jaksaisi edes jotenkuten rustata ylös viime viikonlopun tapahtumat.

Eli, me käväistiin näyttelyreissulla taas merta edempänä. Tällä kertaa Latvian Riikassa kahdessa KV-näyttelyssä ja seurana meillä jälleen kerran Sanna ja Neve-neiti. Koirat olivat viime reissun jälkeen hitsautuneet jo niin hyvin yhteen, että tunnistivat toisensa oitis ja kaikki meni niiin hyvin! Olivat tyytyväisenä yhdessä taas autossa, hytissä, samassa häkissä sekä riekkuivat ja purkivat energiaa, välillä varsin kovaotteisesti.:D Perjantaina tosiaan startattiin Helsingin satamasta. Pakattiin häkit ja kamat bussiin, mutta toisin kuin muut, me otettiin koirat mukaan laivaan. Eihän nyt mamman mussukoita voinut yksin bussiin jättää! Terminaali, laiva ja hytti oli jo ihan tuttuja juttuja; molemmat koirat käveli niin reippaina nenät pystyssä kuin maailmanmatkaajat konsanaan.:)

Tallinnassa hypättiin taas bussiin ja aloitettiin ajomatka kohti Latviaa. Koirat olivat bussissa siis omissa häkeissään ja kun saatiin istumapaikat oman koiran kohdalta, niin matka meni oikein rattoisasti. Muutama haukkuva ja rääkyvä koira bussissa oli ja niihin mulla meinasi palaa käpy. Onneksi ne sentään hiljenivät aina matkan ajaksi, muuten olisi ollut melko tuskallista vaikka mulla kuulokkeet korvilla olikin. Neve ja Koda olivat vierekkäin ja nukkuivat tyytyväisinä häkeissään koko matkan ajan, ei ollut mitään ongelmia ja levottomuuksia niillä, sai kyllä olla ylpeä ja tyytyväinen. Koda kyllä onkin häkkiin tottunut ja osaa rauhoittua siellä.

Matka meni hyvin ja joutuisasti. Ei ollut edes kovin kummoiselta vaikuttanut reitti, Sannan kanssa vähän mietittiinkin että joskus tulevaisuudessa voisi ihan hyvin vaikka omalla autolla reissuun lähteä näin valmiiksi järkätyn sijaan. Perjantai-iltana oltiin perillä Riikassa ja korkattiin Sannan kanssa hotellissa siiderit reissun kunniaksi. Vaikka oltiin periaatteessa koko päivä vain bussissa istuttu, niin kyllä sitä silti vaan reissussa rähjääntyy voin kertoa.:D Kyllä sammui lamppu taas aika nopiaan! Sekä meidän että koirien.

Neven kanssa otetaan lepiä.

Lauantai aamu valkeni hyyvin kylmänä ja räntää satoi vaakasuoraan. Ei kyllä ollut yhtään motivaatiota nousta ylös, kun tiesi miten pitkä päivä oli tulossa ja kelikin vielä tuollainen. Sannalle iso kiitos, kun jaksoi käyttää koirat kaikkina aamuina lenkillä että allekirjoittanut sai vähän enemmän aikaa ylösnousemiseen.:D Siitä sitten aamupalan kautta koirat takaisin bussiin ja hurautettiin näyttelypaikalle. Minä pakkasin Kodan häkin bussista mukaan, kun tiesin että tarviisin sitä näyttelypaikalla ja sen takia laitettiinkin hoffi ja tollo samaan häkkiin. Oli kyllä suloista, kun isokettu ja pikkukettu oli niin sulassa sovussa keskenään.:) (Note to self: ensi kerraksi pakkaa mukaan myös kevythäkki erikseen.)

Näyttelypaikka oli iso, hieman messukeskuksen tapainen halli. Sinänsä siis tilaa oli, mutta lauantaina se oli aivan tupaten täynnä. Koirattomia ihmisiä oli varmasti tuplasti enemmän kuin koirallisia, sillä hallissa järjestettiin samaan aikaan myös Pet Expo ja ihmiset pääsivät siis myös koiranäyttely-alueelle. Latvialaiseen kulttuuriin ei ilmeisesti kuulu väistäminen ja tien antaminen yhtään, ja se aiheuttikin suurta v-tutusta koko päivän, kun varsinkaan koiran kanssa ei päässyt liikkumaan yhtään. Olin aina pitänyt viime kesäistä ampiaistentäyteistä SNJ:n näyttelyä kamalimpana ikinä, mutta tämä oli kyllä vieläkin pahempi. Sitä ei pysty edes sanoinkuvaamaan miten ahdistavaa se oli... Kyllä oli hermot ja huumorintaju koetuksella koko päivän eikä yhtään innostanut ajatus siitä, että seuraavana päivänä pitäisi tulla samaan paikkaan takaisin..

Hoffit olivat vuorossa heti aamukymmeneltä ja Neve-neiti se tuli, näki ja voitti kaiken mitä
voitettavissa oli. Onnea Sanna ja Neve! <3 Ootta työ niin hianoja! :)
Tollojen vuoroa sitten odoteltiinkin piiitkälle iltapäivään, eikä se todellakaan ole Kodan juttu. Siinä vaiheessa oli jo suurin osa energiasta ja mielenkiinnosta kulutettu ikävä kyllä jo ihan loppuun... Tollerit pystyi laskemaan yhden käden sormin ja kaikki olivat suomalaisia koiria. Muutenkin lähes kaikki tuolla olleet ihmiset olivat joko suomalaisia tai venäläisiä ja tosiaan suomalaisten taisto se tollereissakin oli. Tuomarina lauantaina oli latvialainen Beata Petkevica, mukavan oloinen ja hymyileväinen tuomari. Sanna handlasi Kodan jälleen kerran ja hienoa yhteistyötä kaksikko taas tekikin, iso kiitos taas siitä! <3 En tajua miksi mua toi näyttelyhandlaaminen hirvittää, kun taas tokokokeessa ohjaamisesta ja mejänarussa seuraamisesta nautin! Koda oli harjoitellessa ja just ennen kehää ihan super! Seisoi kuin tatti ja niin hienosti kuin voi olla, ja sitten kehässä siltä taas katosi into ja varmuus ja se seisoi kuin makaroni...huokaus. Juoksi sentään hyvin ja sieti muut urokset lähellään oikein mallikkaasti.

Just ennen kehää näytti näin komialta!

Vastus oli todella kova, kun vastassa olivat juuri pari viikkoa sitten Liettuan voittajan voittanut Vertti sekä valioissa kisannut Wilkku. Kaikki pojat olivat hyvin samantapaisia ja Koda vielä selvästi kaikista nuorinkin. Koda sai ERIn ja sijoittui avo-luokan kakkoseksi saaden myös SA:n. PU-kehässä harmillisesti jäätiin sitten sijalle PU3 jolla ei herunut kuin lämmintä kättä. Kaunis arvostelu kuitenkin saatiin (ihan kaikesta en saanut selvää, latvialaisilla on hassu tapa lyhentää sanoja):
"Correct size. Correct bite. Nice correct ?? and shape and color of eyes. Correct neck, correct develop of chest for age. A little bit loose looking elbows. Good topline, correct volume of body. Correct tail place in movement. Correct white markings, correct coat."
AVO ERI2 SA PU3.

Rehellisesti voin sanoa, että harmistus ja pettymys oli todella suuri, kun noin lähellä se oli. Ei tuo missään nimessä huono tulos ole, mutta niin harmillisen lähellä että se vaikutti mielialaan vielä pitkään. Varsinkin kun tosiaan oli jo niin pitkä ja stressaava päivä ollut jo sitä ennen. Mistähän sitä saisi vähän showmieltä tolle komistukselle hankittua?
Oltiin koko poppoo ihan poikki, kun illalla päästiin hotellille. Kaupunkia olisi ollut mukava nähdä, mutta energiat oli lopussa ja kelikin sellainen, ettei tehnyt mieli muuta kuin kaatua suoraan sänkyyn taas. Monesti kävi taas reissun aikana mielessä, että kuinka hullua tää homma onkaan ja että ei me koiraihmiset ihan terveitä taideta olla.:D Kauhulla jo ajattelin sunnuntaita, kun edessä oli entistä aikaisempi herätys ja pidempi päivä kuin lauantaina oli ollut ja se ahtaus näyttelypaikalla...

Sunnuntai aamu valkeni kuitenkin kirkkaana ja aurinkoisena ja se vaikutti meidän kaikkien mielialaan. Oli ihan erilaista herätä siniseen taivaaseen ja auringonpaisteeseen! Riikakin näyttäytyi täysin eri valossa ja nyt iski se reissufiilis ja halu lähteä vähän kapunkia katselemaan.:) On se kumma miten mieliala kohenee ja olo on energisempi, kun lumen sijasta saa auringonpaistetta!

Käytiin näyttelypaikalla vain heittämässä ylimääräiset tavarat jo valmiiksi kehänlaidalle ja koska aikaa oli reilusti ennen kehien alkua, niin otettiin kamera ja koirat mukaan ja suunnattiin katselemaan lähialuetta. Luonnollisesti ei ominpäin kovin kauas näyttelyalueelta päästy, mutta kierreltiin läheisiä pikkuteitä ja päädyttiin (luultavasti) Väinäjoen rannalle. Siellä me päätettiin, että tää on mainio paikka kaivaa se kamera esiin ja vähän kuvailla meidän karvalapsosia. Tässäpä siis muutamia Riikan matkan otoksia!

Leuhka pikku-ukko.

Paras! <3

Sen jälkeen pitikin jo suunnata takaisin kehäkettuilemaan. Tällä kertaa tollot olivat jo heti aamupäivästä ja hoffit myöhemmin. Kyllä nää aamupäivän näytelmät sopii Kodalle paremmin kuin tuo pitkään odottelu, se oli tällä kertaa jo paremmin hereillä, innokkaampi ja menossa mukana.
Päivä oli uusi ja tuomari myös (tällä kertaa kotimainen Satu Ylä-Mononen) mutta edellispäivän järjestys säilyi samana. Ikävä kyllä. Oltiin suunniteltu, että Sanna puhuisi tuomarille englantia, mutta ilmeisesti suomalainen suomalaisen tunnistaa, sillä tuomari oli kysynyt Sannalta suoraan että minkä ikäinen tämä on. Jännitin kyseisen tuomarin mielipidettä, koska en tunnetusti tuota hirveästi suomalaisille haluaisi viedä ja tiedän, että kyseinen tuomari tuomaroi melko paljon Suomessa ja tiedetään melko tiukkana ja tarkkana. Toisaalta myös sitäkin enemmän arvostan mielipidettä jonka hän Kodasta antoi:
"Good size and proportions. Strong, masculine head and topline. Good rear angulations, good body. Excellent tail set. Moves with a good drive. A bit loose in front. Excellent coat."
AVO ERI2 SA PU3.

Tuomari oli ilmeisesti pitänyt Kodasta kovasti, sillä oli sanonut Sannalle, että se on hieman löysä edestä, sen takia kakkonen tänään. DÄÄÄÄM. Se oli siis entistäkin lähempänä kuin lauantaina. Eipä jäänyt siis kuin kaksi SA-lappua käteen ja paljon hampaankoloon. Läpi viikonlopun oli niin kummallista katsoa ihmisiä, joille ojennettiin varacacib joka nakattiin olan yli samantien menemään. Kyllä minulle olisi tuossa vaiheessa varacacib kelvannut paremmin kuin hyvin!! (Vaikka sertien perässä me enemmän ollaan kuin cacibien, uskokaa pois!)
Noh, Tällaista arpapeliä tämä välillä on. Eikai sitä kuitenkaan ihan huonoille hävitty. Hampaankoloon jäi purtavaa, mutta matkaan tarttui myös paljon uusia kokemuksia ja tärkeää tietoa. Ensinnäkin tieto siitä, että Koda voi pärjätä maailmalla oikein hyvin (tuuria tosin tarvitaan myös ettei aina olisi noita muita suomalaisia vastassa) sekä ennen kaikkea se, että sen kanssa on älyttömän helppoa mennä ja tulla minne vain, kun jäbä ei ressaa eikä välitä mistään.:) Nukkuu kuin tukki ja on kuin kotonaan laivassa, bussissa, hotellissa, you name it. Jos hermorakenne ei olisi noin kunnossa, niin eipä tämmösiä seikkailuja voisi edes tehdä! Koda ei myöskään koko reissun aikana edes inahtanut yhdellekään toiselle koiralle, vaikka tosiaan jouduttiin varsinkin noilla käytävillä liiankin läheisiin kontakteihin koko ajan muiden kanssa. On se hieno jätkä! Mamman luottopoika.:)
Ainoo vaan mihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota on toi Kodan syöminen reissun aikana. Jäbä ei syönyt juurikaan mitään koko matkan aikana ja antoi minulle hieman harmaita hiuksia lisää. Sekun on tottunut syömään 70% raakaruokaa, enkä kyllä ala sitä kuljettamaan pitkin Baltiaa, niin mukaan pakkaamani nappula ei oikein maistunut, vaikka pitkiä päiviä olikin jo takana ja nälkä takuulla kurni. No, onneksi sain ostettua oikein paikallista latvialaista hirvenlihaa, että sain sen syömään edes sen verran. Pitääpä tästä lähin aikamoisilla herkuilla vissiin varustautua matkaan.

Paikallista herkkua.

Tätä mieltä minä oon koko tästä hommasta, bläääh!

Sunnuntai oli kuitenkin jo huomattavasti siedettävämpi näyttelypäivä kokonaisuudessaan. Aurinkoinen keli piti virkeänä ja näyttelyporukkaa oli puolet vähemmän kuin lauantaina, joten tuntui että vihdoinkin oli taas tilaa liikkua ja hengittää. Vaikka sunnuntai siis oli pidempi päivä, niin tuntui että se meni myös paljon nopeammin ja joutuisammin kuin lauantai. Iltapäivästä saatiin myös ilonaihetta, kun Neve putsasi hoffeissa taas koko pöydän! Vitsit mikä neiti!! :)

Kun sunnuntain näytelmät oli näytelty kaikkien meidän bussilaisten osalta, oli aika aloittaa kotimatka. Ajettiin siis sunnuntai-iltana takaisin Viron puolelle, jossa oltiin yötä. Kello 6.15 bussi starttasi kohti satamaa ja koirien naamoilta näki niin hyvin, että ei ois voinut enää vähempää kiinnostaa. Meitä tuijotti aamulla neljä nappisilmää sanoen "ette oo tosissanne". Fiilis tosin oli itsellään ihan tismalleen samanlainen.:D
Mikä onni oli, että meillä oli laivassa hytti. Oli taivaallista pötkähtää sänkyyn jatkamaan unia. Kodakin kömpi samantien sängyn alle eikä näkynyt edes hännänpäätä ennen kuin päästiin takaisin Suomeen ja satamaan.

No, tällainen reissu oli meillä tällä kertaa. Aina ei voi voittaa, mutta tosiaan harmillisen lähellä se oli. Tästä nyt jäi tosiaan sen verran hampaankoloon, että varmasti tehdään tuonne Latviaan uusi reissu jossain vaiheessa. Kesällä on suunnitelmissa tokoilla, mejäillä ja nomeilla, joten jos reissua vielä tän vuoden puolella pukkaa niin se on sitten joskus loppuvuodesta. Mahdollisesti myös joskus ensi vuoden puolella. Onpahan tulevaisuudessa vielä jotain hakemisen ja tavoittelemisen arvoista, ei makiaa liikaa mahantäydeltä.:) Onhan tuo tosiaan vasta 2,5-vuotias ja kehittyy vielä, niin ei tässä todellakaan sellaista kiirettä ole. Kerkeehän tässä vielä, kun jäbä on valmiimpi. Arvokasta reissukokemusta kun nyt jo kuitenkin takataskussa on mukavasti! Onhan tää reissaaminen ja koirahomma hauska harrastus ja tulipahan käytä Latviassa ja nähtyä Riika, enpä ollut aiemmin käynyt.

Kiitos taas Sannalle ja Nevelle jälleen kerran loistavasta seurasta ja henkisestä tuesta! <3 Ja ennen kaikkea siitä että Sanna jaksoi taas vaikka mulla vähän mielialat heitteli välillä nollasta sataan.:D

Valoilmiö!

Olin vissiin jo niin tottunut kaikkeen tähän harmauteen, sateeseen ja pimeyteen että silmäparkoja ihan särki tänään kun aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta! Ja paistaa itseasiassa vieläkin.
Aamulenkki vedettiin vielä harmaan taivaan alla, mutta iltapäivästä taivas repesi ja kämppä täyttyi valosta. Piti ihan hieraista silmiä että pitikö tää nyt tosiaan paikkansa.
Pitihän sitä sitten lähteä pällistelemään tätä ihmeellistä valoilmiötä ihan ajan kanssa ulos. Olispa vaan ollut kunnon kamera mukana kännykän sijasta.

Parhautta! Pitääpä joku kerta raahata se kamerakin mukaan. Kunpa nää kelit nyt vaan tosiaan jatkuisi, kuten on ainakin luvattu. Kämppään tuli niin kuuma, että avasin hetkeksi ikkunan. Ja johan sieltä oli heti pörräämässä kevään ensimmäinen kärpänen sisälle. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee!
Olisi varmaankin siis syytä muokata blogikin jo hieman keväisempään kuosiin..