Roturace 2014 - pihikset irti!

Eilen suuntasimme kohti Hyvinkään vinttikoirarataa. Jokin oli tosin hieman erilaista; tällä kertaa nimittäin tolleri jäi kotiin nuolemaan näppejään (tai tassujaan) ja mukaan lähtikin pitkästä aikaa pihakoira! Eetun veljen, Tarmon, mamma Hanna oli kutsunut meidät mukaan Roturaceen pihiksiä edustamaan, ja koska meidän tollerileiri jäi välistä niin meillähän oli kalenterissa juuri sopivasti vapaata.
Olikin kivaa pitkästä aikaa nähdä muita pihakoiria omistajineen sekä varsinkin Tarmoa. Veikka on nykyään leikattu, joten Villiniityn pojilla meni hirveen kivasti yhdessä! Pojut pyörivätkin lähes koko päivän yhdessä ja olivatkin ihan paita ja peppu.:)

Veli ja sen veli!

Roturace oli tapahtumana ihan uusi tuttavuus minulle, mutta hauskaa oli! Joukkue muodostuu siis neljästä samanrotuisesta koirasta ja meillä oli kaksi pihakoiratiimiä: Funny Farmdogs (johon kuuluivat Remu, Mare, Miina ja Nyyti) sekä Ranch Runners (Tarmo, Eetu, Junnu ja Eddie).
Funny Farmdogs kilpaili numerolla 27 ja me olimme numero 40, eli toiseksi viimeiset, joten päivä venyi TODELLA pitkälle ja tuntui ettei koskaan päästä radalle. Ilman tuota venymistä ja hirveää odottelua kyseinen tapahtuma olisi kyllä ihan must-juttu joka vuosi! Maxi-koirien jälkeen alkoi satamaan, tottakai juuri kun minit starttasivat. Sadetta jatkui varmaan pari tuntia, joten autossa istuskeluksi meni suurin osa ajasta. Koska pihisjengit olivat kuitenkin loppupuolella, niin sade lakkasi ja aurinko palasi taivaalle juuri sopivasti!

FF suoriutui hyvin, Remu-raasu tosin säikähti starttipaikalla jotakin ja karkasikin paikalta, mutta sai kuitenkin joustua maaliin toisella yrittämällä. Miina juoksi huippuajan vieheen perässä.:)
Siinä sitten vieläkin odoteltiin omaa vuoroa, mutta onneksi on tollainen tapaus kuin Eetu; siltä ei akku lopu sitten millään. Kello oli jo lähemmäs kuusi, kun Ranch Runners vihdoinkin kuulutettiin lähtöpaikalle.
Jännitin Eetun suoritusta, koska eihän me olla käyty kokeilemassa mitään tämän tapaistakaan. Eetun tuntien se olisi joko lähtenyt juoksemaan jotakin toista koiraa kohti tai jäänyt radalle merkkailemaan, tai niinhän minä tosiaan olin kuvitellut mitä voisi käydä. Mutta ihan turhia; rottakoiran vaistot on niin tiukassa että poju ampaisi vieheen perään kuin tykinkuula!

Kyllä oli maaliviivalla tyytyväinen mamma oottelemassa pikapinkojaansa.:) Oli väkisinkin hymy persiissä, kun näki miten kivaa koiralla oli ja millaisella vauhdilla sieltä tultiin. Kuvistakin ihan näkee miten kivaa Eetulla oli päästä revittelemään ihan kunnolla, tää on niin sen juttu! Hassua millainen adrenaliinipiikki itselleenkin osui kun oli kutsumassa koiraa maaliviivalla.

Iloinen maaliintulija!

Juostava matka oli siis 80 metrin suora, ja Eetun tarkka aika oli joko 8.63 tai 8.65 (minien ajat ei vieläkään ole tulleet nettiin), ja veljekset juoksivat hauskasti lähes saman ajan. Junnu juoksi hienosti alle kahdeksan sekunnin ja ankkuri-Eddie pinkoi hieman yli 9 sekuntia. Joukkueen tulos muodostuu siis tasoituspistein: joukkueen jäsenten suorituksista pudotetaan pois nopein ja hitain aika. Joukkueen aika on siis kahden keskimmäisen ajan yhteenlaskettu aika, joten lopputuloksissa Ranch Runners oli sijalla 9.! Ihan huippusuoritus päästä kymmenen kärkeen, kun joukkueita oli kuitenkin se 41, hyvä me! FF taisi olla sijalla 35.
Mutta eipäs me tuonne lähdetty kuin ihan leikkimielellä. Kisaan kuului myös pukeutua asianmukaisesti ja tottakai kun meillä pihakoiria on, niin asutkin olivat meidän tiimeillä maalaistyyliset.

Ranch Runners (Eddie, Junnu, Tarmo ja Eetu)

Koko pihisporukka!

Vaikka päivä tosiaan venyi ja odottelua oli ihan liikaakin, niin kaiken kaikkiaan oli kyllä huippu päivä! Oli hauskaa nähdä sellaisikian rotuja mitä ei yleensä näe pinkomassa minkä kintuistaan pääsevät, mm. bassetit! Ja meillä oli niin hyvähenkinen porukka, hienot koirat ja kaikki tsemppasivat ja kannustivat toisiaan.

Ei muuten tule mieleen päivää, jolloin kotona olisi nähty niin väsynyt pihakoira kuin eilen! Kun oikeasti tuntuu ettei tuosta millään lopu virta, mutta on Eetullakin näköjään joku raja kuitenkin.:)

 

 Kuvat: Hanna Ranta & Kirsi Haapsaari