Ensimmäinen SERTi ja Sysmän MEJÄ-koe

Huhhuh, ristus mikä reissu! Meillä oli pitkä ja raskas viikonloppu, johon kuului sekä näyttely, että MEJÄ-koe. Joten tekemistä ja ajamista siis riitti.

Meidän toukokuiset näyttelyt jättivät parantamisen varaa, joten olin hetken mielijohteesta ilmoittanut Kodan Forssan KR:ään, vaikka alunperin kehiin piti palata vasta heinäkuussa. (Kuinkas kävikään, kyllä kannatti!)
Sitten sattuikin niin, että saatiin juuri samalle viikonlopulle peräti kaksi MEJÄ-koekutsua, joista valitsin Itä-Hämeen Nuuskujen järjestämän kokeen. No, sitten oli selvää että en silloin lauantaina itse pääse sekä näyttelyyn että koejälkiä vetämään, joten Kodalle oli pakko keksiä ja etsiä jostan handleri.
Kiitos Facebookin, handleri löytyi juuri sopivasti myöhään torstai-iltana. Ulla ilmoittautui vapaaehtoiseksi, sillä hän oli myös menossa Forssaan whippettejä esittämään, ja totesi minulle että "heitä vain koira tänne niin me viedään se, kyllä me yksi tollerikin saadaan esitettyä.":)
Ja niin sitten tapahtui, että lauantaina herättiin aamulla anivarhain, ja tehtiin koukkaus Kärkölään Ullan luo. Eipä tuo iso koukkaus kyllä ollut, sillä Kärkölä oli ihan sopivasti matkan varrella Sysmään. Jätin Kodan siis sinne jatkaakseni Sysmää kohti, ja kyllä oli pojan ihmetys suuri, kun äiskä vaan otti ja lähti ja jätti hänet sinne täysin tuntemattoman ihmisen ja koirien kanssa!

Sen koommin en juuri kerennyt miettiä miten Kodalla menee, kun jälkihommat pitivät sen verran kiireisinä. Sain jälkiparikseni kokeiden ensikertalaisen, joten tällä kertaa minä olin se joka oli neuvojan ja opettajan roolissa, mutta hyvin me suunnistettiin ja kaksi AVO-jälkeä tehtiin! Samaan aikaan tollerit esitettiin kehässä klo 11.15 ja me olimme saaneet ensimmäisen jäljen tehtyä klo 12 ja kun palasimme autolle, oli tottakai pakko tarkistaa puhelin viestien varalta. Ja en kyllä ollut uskoa silmiäni kun Ullalta oli tullut viesti "SERTI tuli!!!"
Olin aluksi ihan mykistynyt ja sitten aloin vaan tuulettamaan. Jälkiparinikin ihmetteli että mitäs se nyt yhtäkkiä alkaa hihkumaan ja tanssimaan keskellä metsää. Mutta pakkohan se oli! Samantien lähti myös soitto Kodan kasvattajalle, Sarille ja todettiin että nyt on kyllä putki päällä Zupremeilla! Eipä siinä loppupäivästä tuntuneet paarmojen ja hyttysten pistot metsässä enää yhtikäs miltään, hymy persiissä tehtiin toinenkin jälki.

Kun jäljet oli tehty ja jätetty metsään muhimaan, suuntasin tottakai takaisin kohti Kärkölää hakemaan Kodaa. Sain siellä sitten tarkemmin Ullalta kuulla miten oli mennyt ja kehui poikaa kovasti! Oli normiremmissä kiskonut kauheasti (ei mitään uutta) mutta muuten oli ollut kevythäkissään hiljaa ja rauhallisesti ja heti näyttelyremmissä ei enää kiskonut ollenkaan ja esiintyi todella nätisti.
Sitten pääsinkin viimein lukemaan arvostelun ja ihailemaan palkintoja, mutta ennen kaikkea halimaan pojan ihan lyttyyn.:)
Tuomarina Forssassa oli Stefan Sinko ja Kodan arvostelu kuului seuraavasti:
"Almost 2 years old. Very nice type. Good head, correct bite. Lovely body proportions. Correct upperline and tail. Good hindquarters. Good coat condition. Moves correctly."
Tuloksena siis kokonaisuudessaan NUO ERI1 SA PU3 SERT!

Ekaa kertaa siis (vihdoin ja viimein!) poju pääsi pyörähtämään paras uros-kehässä ja oli siellä kivenkovassa seurassa, niin ei voi muuta olla kuin ylpeä! Erityisen kovan suorituksen tästä tekee myös se, että Koda oli kehässä tosiaan sille täysin tuntemattoman, uuden ihmisen käsiteltävänä! Mieletön jäbä.:) Tästä pääsinkin sitten ajatukseen, että pitäisikö mun nyt tästä lähtien hankkia sille aina joku toinen handleri? ;)
Eipäs tunnu tuo edellisen näyttelyn H enää yhtään missään! Sitäpaitsi, kehän laidalta on kuultu sanonta, että "jokaiselta hyvältä näyttelykoiralta löytyy se H sieltä sarakkeesta!"
Hienosta menestyksestä johtuen tottakai harmittaa, että en ollut itse paikalla todistamassa pojun ensimmäistä SERTiä, olisi ollut hienoa olla kokemassa se hetki yhdessä, mutta ehkä vielä joskus uudestaan, toivottavasti! Sain kuin sainkin silti paikanpäältä muutaman kuvan!

Kuvat (c) Katri Linna

Eilen sunnuntaina oli sitten MEJÄ-kokeen vuoro, mutta siitä ei valitettavasti jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Kokeen järjestänä oli siis Itä-Hämeen Nuuskut Ry, ja joukossa oli muutamia tuttuja kasvoja ja koiria Päijät-Hämeen huhtikuisesta kokeesta. Maastot ja kaikki muut puitteet olivat tiptop, aivan kuten kevään kokeessa joten niistä jäivät todella hyvät fiilikset!
Eilen oli +20 astetta ja puolipilvistä, mutta todella painostava keli, mutta keli ei ollut Kodalle ongelma. Tällä kertaa kapsahdettiin liiankin riistarikkaaseen metsään. Koda jäljesti puoleenväliin jälkeä reipasta vauhtia edeten jäljen mukaisesti hieman kiemurrellen. Sen jälkeen kohtasimme edellisöisiin hirven jätöksiin sekä jälkiin, sorkan jäljet näkyivät edelleen selvästi märällä sammaleella. No, Kodahan niistä innostui hukan arvoisesti. Palautettiin poju jäljelle jota lähtikin jatkamaan, mutta hirvet olivat viihtyneet meidän jäljen läheisyydessä niin hyvin, että samalla lailla kävi hetken päästä uudelleen. Toinen hukka, ja uutta yritystä peliin. Hirven jäljet jäivät taakse ja matkaa jatkettiin. Koda tuli kulmalle ja makuulle, jolle pysähtyi ja merkkasi todella tarkasti, jota ei ensimmäisessä kokeessa tehnyt lainkaan joten siinä parannettiin! Pian tämän jälkeen kuitenkin Koda yhtäkkiä kyyristyi maata vasten ja alkoi vaanimaan jotakin. Ja ennen kuin ehdin kieltää, niin pienen kuusen alta pyrähti lentoon teeri. Kodalla ei ollut tarvetta lähteä sen perään, mutta tässä vaiheessa oli jäljestysmotivaatio jo kärsinyt sen verran, ettei se jaksanut keskittyä enää, joten treenimielessä mentiin loppuun asti.
Tosin tästä ei jäänyt itselleni hirveän hyvä maku, sillä kyseinen tuomari meni itse edellä tallaten jälkeä, joten ei Kodalle jäänyt oikein muuta roolia kuin vain tulla tuomarin perässä. Enkä sitten viitsinyt asiasta mainita, kun en löytänyt oikeata tapaa ilmaista asiaa.. Loppujäljeltä, noin 50 metriä ennen kaatoa jäljen vierestä löytyi vielä kuollut verinen varis (hyh,mitähän lie sillekin käynyt!) ja se oli Kodan mielestä hyvä palkinto, sillä sen jälkeen sitä ei saanut jäljestämään enää millään, eikä sorkkakaan kiinnostanut sitä läheskään yhtä paljon kuin yleensä.
Joten nollille jäätiin tässä kokeessa. Tuomarikin jälkikäteen harmitteli, että miten sattuikin noin huono tuuri lentävän lähdön jälkeen. Myöhemmin sain kuulla, että juuri tuolla alueella oli nähty uroshirviä laiduntamassa, mokomat sitten eksyivät juuri meidän jäljelle. No, toisaalta olen ihan tyytyväinen ettei törmätty noihin sarvipäisiin jäljenpilaajiin ihan livenä kuitenkaan! Siskonikin hyvin tokaisi illalla, että Koda vissiin lauantain menestyksen jälkeen halusi nostaa riman ihan ylös asti ja jäljestää kokonaisen hirven pelkän sorkan sijaan.:)
Eipähän kuitenkaan todellakaan tyhjin käsin jääty tänä viikonloppuna! Sertin lisäksi saatiin taas roppakaupalla uusia kokemuksia, sekä uusia koirakontakteja ja tuttavuuksia. 

Mutta joo, tässä taisikin sitten olla meidän mejäilyt tällä kertaa. Tai ainakin tälle kesälle. Itselläni ei ole kyllä minkäänlaista intoa eikä motivaatiota lähteä näihin karkeloihin nyt enää ennenkuin koira on varmempi ja tarkempi. En jaksa stressata tästä asiasta, koira on kuitenkin vielä nuori ja näihin kekkereihin kerkiää myöhemminkin vielä. Ollaan kuitenkin saatu ensimmäiset kokemukset tästäkin, eikä nyt enää jännitä lähteä mukaan näihin hommiin, jos sille päälle vielä joskus tulevaisuudessa sattuu.

Nyt me keskitytään tuohon BH:n ja perustottiksen hiomiseen heinä-elokuu. Torstaina meillä alkaa kolmen opetuskerran mittainen BH:n tehokurssi, jossa tulee henkilöryhmä sekä kaupunkiosuus-treeniä. Olisi mahtavaa saada se nyt syksyllä pois alta, niin voidaan ruveta kunnolla PK-hommiin. Palveluskoirien päämaja sijaitsee juuri täällä Keravalla, niin koulutuksia, kokeita ja tapahtumia on tällä alueella paljon ja niihin olisi viimeistään ensi kesänä päästävä kyllä jo mukaan. Startataan nyt lähiaikoina myös parissa möllitokokokeessa, että saan vähän käsitystä miten Koda käyttäytyy tällaisessa uudessa tilanteessa.
Ensi sunnuntaina koittaa myös Kodan MH-luonnekuvaus, siitä tulee takuulla mielenkiintoista!

Ja tottakai lopuksi vielä:

Onnellinen ja komea palkintopoju!