UMN:n näyttelykurssi part 2.

Tänään oli Uudenmaan noutajien näyttelykurssin toinen ja samalla viimeinen treenikerta. Jatkettiin siitä mihin jäätiin ja aloitettiinkin heti suoraan ryhmäkehätreeneillä, eli oltiin koko porukka yhdessä isossa ringissä ja juostiin ympyrää. Viime viikolla juoksu meni Kodan osalta vähän laiskasti ja nenä maassa, mutta tällä kertaa juoksu oli taas iloista ja reipasta, itseasiassa ei olla varmaan edes koskaan oikeassa kehässä juostu niin kovalla tahdilla kuin tänään.

Sen jälkeen otettiin pareittain mätsäritreeniä, jossa molemmat ohjaajat kopeloivat koirat ensin yksitellen läpi, sekä juoksuttivat edestakaisin ja sen jälkeen kolmiota. Sitten juostiin yhdessä vielä ympyrää. Oltiin Kodan kanssa Didin ja Hennan parina (kuinka ollakkaan :D). Koda juoksee syystä tai toisesta paremmin toisen perässä kuin joukon kärjessä, sillon pitää helposti jäädä odottamaan kaveria, mutta toisten perässä mennään hyvin siinä muiden imussa mukana.

Turkkikin oli tänään paremmassa kuosissa, viime viikolla oli vähän bad hair-day.

Sen jälkeen treenattiin pareittan vielä vierekkäin juoksua, siltä varalta että pääsisi joskus esim. paras uros/narttu-kehään (juupajuu!) ja se muuten oli hankalaa, ainakin tosiaan Kodan ja Didin osalta kun koko ajan olisi tehnyt mieli leikkiä tottakai. Eipä oltukaan sellaista edes treenattu ennen, mutta toisella yrittämällä meni jo selkeästi paremmin. Sovittiinkin Hennan kanssa että treenataan tätä sitten yhteistreeneissä jatkossa.

Lopuksi otettiin taas "tuomarin" kopelointia ja ryhmäkehässä seisomista ja juoksuttamista, tosi arvokasta ja hyvää häiriökoiratreeniä. Eipä ollut tuossa kopeloinnissa mitään ongelmaa niinkuin ei ole koskaan ollutkaan, molemmille ohjaajille heilutti häntää ja nuoli kättä, Koda antoi katsoa koko purukalustonja käydä kaikki paikat läpi. Tuo tuomarin käsittely on se Kodan lempihetki kehässä, se vaan nauttii huomiosta, ihmisen kohtaamisesta ja lääppimisestä. Viimeksi se tosiaan vaan Kouvolan ryhmänäyttelyssä nautti siitä niinkin paljon, että istahti vaan maahan odottelemaan lisää rapsutuksia.:) Eipä siinä, söpöähän se on ja kertoo siitä kuinka ihmisrakas otus poju on, mutta nuorten kehässä sitä voisi silti jo vähän käyttäytyä, etes mamman mieliksi.

Mutta kaiken kaikkiaan hyvää ja arvokasta lisätreeniä ja itseluottamusta tähänkin hommaan saatiin, joten kyllä kannatti käydä! Näillä me sitten mennään kohti toukokuun näytelmiä.

Tässäpä tämä mun kaunis ERIn arvonen näyttelypuudeli.:')