Taipparikurssin toinen tunti

Taipparikurssin edellisestä kerrasta oli kerennyt kulua jo kaksi viikkoa mutta eilen suunnattiin taas kohti Vantaan Petikkoa toistamiseen. Ilma oli ihanteellinen peltotreeneille; aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta toisaalta kova tuuli teki kelistä koirille melko haastavan damien etsimiseen.
Eilisellä tunnilla oli huomattavaa parannusta viime kertaiseen yleiskäyttäytymiseen kaikkien koirien kohdalla, kaikki malttoivat nyt olla nätisti ja hiljaa ja odottaa omaa vuoroaan, vaikka toinen olisikin ollut täydessä vauhdissa daminsa perässä. Oli ihan erilainen tatsi tuohon tekemiseen ja vapautunut olo, kun ei koko ajan tarvinnut tapella koiran kanssa ja käskeä sitä rauhoittumaan. Nyt kun Kodakin oli rento ja rauhallinen, niin nautin eilisestä treenistä todella paljon, juuri tuollaisina päivinä Kodan kanssa on niin kivaa tehdä hommia, vaikkei se edes olekaan mikään maailman miellyttämishaluisin koira. Mutta se kuitenkin lähtee aina yrittämään annettua tehtävää, tekee parhaansa ja haluaa tehdä yhteistyötä, joten eihän sitä muuta voi vaatia.:)

Tollojonossa oltiin valppaina, mutta nätisti.

Aloitettiin eilinen tunti yhdellä yksinkertaisella luoksetulolla, jotta saataisiin koirat kuulolle. Koda pyyhälsi kevät rinnassa pari metriä minusta ohi, mutta palasi sen jälkeen kuitenkin nätisti sivulle.

Meillä oli eilen sopivasti lisäkäsiä treeneissä mukana, joten saatiin vähän kuviakin.

Sen jälkeen otettiin muutama minuutti daminpitoa. Jätkän silmät syttyivät taas heti, kun damikassi avattiin ja sisältö kaivettiin esille. Oli kyllä selkeästi ollut meidän damilenkeistä hyötyä, sillä Koda kantoi damia kauniisti ympäriinsä pudottamatta sitä kertaakaan ja aina pysähdyksessä palautti sen kivasti käteen.

Tämän jälkeen siirryttiinkin markkeerauksiin. Tällä kertaa ohjaajamme oli se, joka heitti damit koirille. Kodahan meni tästä vähän hämmennyksiin, sillä damin löydettyään se lähti viemään damia ohjaajallemme, eikä heti minulle. Järkeenkäypää ja loogista siis sinänsä, olihan se juuri se täti joka sen damin heitti, sillehän se kuuluu palauttaa! Onneksi toisella yrittämällä tultiinkin jo päätä pahkaa mamman luokse. Kaikilla koirilla oli eilen enemmän tai vähemmän hieman pöllöpäivä ja ensimmäiset kokeilut menivätkin vähän puskaan, mutta kaikki saivat hienosti petrattua ja hyvät suoritukset toisella kerralla.

Yksittäisen markkeerauksen jälkeen haastetta lisättiin tekemällä kaksi ykkösmarkkeerausta heti peräkkäin. Meillä oli nyt siis kaksi eri daminheittäjää, ensimmäinen dami heitettiin eteen, toinen vasemalle. Koda hakeutui hyvin damille, mutta hämääntyi taas kerran vieraasta daminheittäjästä ja kiikuttikin damin taas häntä heiluen hänelle. No, ei siinä mitään, otettiin suosiolla hieman lyhyempi välimatka ja heitettiin dami uudelleen ja heti kun Koda löysi damin niin lähdin kutsumaan sitä minun luokse ja nyt onnistui. Toisen damin etsinnän aikana piti käydä merkkaamassa yksi puska, mutta sen jälkeen keskityttiin onneksi taas olennaiseen ja dami tuotiin takaisin.

Eteen heitetyn damin nouto.

Vasemmalle heitetyn damin nouto.

Tuo kesken tehtävien merkkailu jatkuu siis vielä edelleen. Vaikka käytänkin sen tehtävien välissä syrjemmällä pissalla, niin siltikin se aina silloin tällöin nostaa kinttuaan kesken kaiken. Se vie paljon keskittymistä ja energiaa muuhun, joten siitä on kyllä pakko päästä pois tavalla tai toisella tulevaisuudessa. Pojat on poikia minkäs teet, mutta pissatauot on sitten erikseen! Tai sitten nämä harjoitukset ovat sille sellaisia, että pitäisi lähteä niitä jo vähän vaikeuttamaan sillä kertausta on kyllä tullut melko paljon.

Lopuksi tehtiin yksittäistä markkeerausta vielä kerran. Koirat alkoivat jo selvästi väsyä ja Kodassa se näkyi pienenä harhailuna, se saattoi juosta suoraan damin yli vaikka taatusti näki sen. Näinä hetkinä pitäisi osata lopettaa ajoissa ettei vaan ylitee mitään, mutta halusin saada vielä yhden hyvän suorituksen ja onneksi tehtiin vielä kerran! Sillä tuo meidän illan viimeinen nouto oli varmasti koko tunnin paras meidän osalta. Lyhensin suosiolla matkaa, kun huomasin koiran väsymyksen, mutta Koda jaksoi silti ampaista vielä kunnon juoksuun. Se juoksi suoraan damille ja suoraa tietä takaisin ja dami kauniisti käteen. Olin muutenkin eilen todella positiiviesti yllättynyt ja tyytyväinen Kodan palautuksiin kaiken kaikkiaan.

Meille tuleekin taipparitreeneistä nyt parin viikon tauko, mutta onneksi saadaan tottakai korvauskerrat ja seuraavalla kerralla onkin vuorossa hakua. Veikkaisinpa, että se onkin enemmän jätkän mieleen, sillä se pitää juuri sellaisesta (dami)treenistä, missä se ei itse nää mihin dami (tai riista ym) piilotetaan, vaan sen pitää oikeasti hakemalla hakea ja etsiä se, siihen hommaan se jaksaa kyllä keskittyä täysillä eikä anna periksi ennenkuin löytää etsimänsä. Sitä odotellessa siis!
Sen lisäksi ohjaajamme kertoi haluavansa päästä eroon muutamasta variksesta, joten saadaan vihdoin ja viimein oma varis pakkaseen!

Kuvasin pojua eilen myös koulutehtävää varten (tarkoituksena oli vähän leikkiä eri värien kontrasteilla) ja lopputuloksesta, jossa punaturkki on valkoista taustaa vasten, tulikin todella kiva.:)