Match Show 17.7

Eilinen mätsäripäivä ei alkanut ihan toivotulla tavalla; itselläni oli hirveä känkkäränkkä-päivä ja flunssaakin pukkasi niin pahasti päälle että aiemmin päivällä vielä tuntui siltä ettei jaksa lähteä ollenkaan. Sitten kuitenkin ajattelin että näitä hyviä harjoittelu mahdollisuuksia olisi vain tämä Helsingin mätsäri ja Keravan mätsäri nyt heinäkuun lopussa ennen oikeita näyttelyitä, joten raahauduttiin paikalle kuitenkin.
Täällä Etelä-Suomen alueella on tosi huonosti mätsäreitä nyt kesän loppupuolella ja se näkyikin osallistujien VALTAVASSA määrässä. Kaduin päätöstä tulla paikalle lähes samantien; jotenkin se ihmisten ja koirien paljous ja etenkin ihmisten hössötys alkoi ahdistamaan ja mietinkin useaan otteeseen oliko tässä nyt oikeasti edes mitään järkeä. Lisää koiria vaan valui paikalle lisää ja lisää ja tapahtuma alkoikin myöhässä. Päivä oli aurinkoinen, mutta tuulinen eikä onneksi helteinen niin koiratkin jaksoivat vähän paremmin. Koda oli innokas ja halukas tekemään tuttavuutta kaikkien kanssa, mutta pysyi silti rauhallisena omana itsenään ja malttoi hyvin mielensä ja olin siitä tyytyväinen, Eetun kanssa olisi varmasti ollut yhtä tuskaa.

Eipä kerennyt omaa vuoroa kauan stressata, sillä me oltiin jo heti ekassa parissa ja isoissa pennuissa siis. Olin asettanut meille kaksi tavoitetta: että juoksuosuudet menisi hyvin ja että ei ainakaan ihan koko aikaa istuttaisi. Ja sanotaanko nyt näin että ainakin siinä juoksussa onnistuttiin todella hyvin. Parikehässä meillä meni hyvin, Koda aloitti seisominen varmasti ja luontevasti, tuomarin käsittely meni niinkuin pitikin häntä heiluen, se ei ole koskaan ollut ongelma. Juoksu meni todella hyvin, ei peitsattu kertaakaan ja kuuleman mukaan Koda otti vain pari pientä laukka-askelta ja olen etenkin tyytyväinen siihen miten korkealla ja iloisesti se kannatteli häntäänsä, kun joissain harjoituksissa se on juossut häntä alhaalla. Meidän parina oli narttu ja se merkkasikin ruohikon oman juoksuosuutensa aikana mutta Koda oli mahtava ja juoksi koko ajan nenä pystyssä eikä tarvinnut jäädä jälkiä haistelemaan. Juoksun jälkeen vein Kodan liian lähelle toista koiraa ja sitten se istuminen alkoi ja pieni ääni alkoi pääni sisällä mulle huutamaan että ÄLÄ NYT TEE TÄTÄ MULLE.  Tuomari tutki onneksi sillä hetkellä toista koiraa jotan peruutin Kodan kanssa metrin verran ja sitten taas seistiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Koda osaa kyllä halutessaan seistä niin hienosti, se osaa ottaa ihan itse oikean oppikirjamaisen asennon ja tarvittaessa pienellä avustuksella korjata asentonsa myös ihan itse. Ja punainen nauha meille sitten napsahti mutta sillä hetkellä se oli sellainen työvoitto että tuntui ihan kuin oltais voitettu joku valion titteli.:D

Stella osallistui mätsäreihin kanssa ja sen menoa kehässä oli kyllä ilo katsella, se tyttö on niin reipas ja iloinen ja tahtoisi päästä ravaamaan niin kovaa kuin vain pääsee. Myös Stella kävi nappaamassa punaisen nauhan omasta paristaan ja koska puolisiskokset olivat koko mätsäreiden ainoat tollerit niin täysi tolleriedustus oli taattu punaisten kehässä.

Mutta kun kyseinen kehä alkoi niin oltiin oltu paikalla jo lähes 4 tuntia ja se näkyi kyllä etenkin Kodassa. Kehä tuli luonnollisesti ihan täyteen koiria, mutta Kodan hermot piti ihan loistavasti, se seisoi kuin tatti ja tuijotti nakkia. Harmi vain että se seisoi aina juuri tietenkin niinä hetkinä kun tuomari tutkaili muita koiria ja heti alkoi istuminen kun tuomari tuli omalle kohdalle. Juokseminen meni jopa paremmin kuin pari kehässä eikä se vetänyt toisten koirien perään ollenkaan. Sen jälkeen seistiin taas ja hienosti seistiinkin (kuvista näkee) pitkältä tuntuneen minuutin verran ja meidän takana ollut koira kellahti siinä vaiheessa maahan kierimään ja oli ihan siinä Kodan perässä kiinni ja alkoi haistelemaankin ja tästäkään Koda ei edes korvaansa letkauttanut vaan seisoi edelleen kuin patsas.

Olin tästäkin hyvin tyytyväinen mutta tätäkään seisotusta ei tuomari nähnyt. Ja sitten tuli täysi stoppi, Koda vaan yksinkertaisesti väsähti ja lysähti maahan eikä sieltä enää noussut. Se alkoi tukeutua minuun ja vaikka kuinka nostin ja kannustin sitä niin ei vain pentu enää jaksanut. Joten ei sijoituttu punaisissa tällä kertaa. Sillä hetkellä se harmitti ihan vietävästi koska tiesin että se seisoi hienosti ja antoi kaikkensa mutta kävi vain vähän huono tuuri, olisihan se ruusuke ja pokaali kivalta hyllyssä näyttänyt. Mutta erittäin hyvää ja arvokasta treeniä ja kokemusta saatiin, Keravan mätsäreissä sitten uudestaan.