Eetun luonnetesti

Tänään se kauan harkittu ja odotettu päivä viimein koitti. Suomen Tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry järjesti luonnetestin 6.7-7.7 Salossa ja meidän vuoro oli tosiaan tänään sunnuntaina. Eetuhan oli saanut valmistautua tulevaan koitokseen koko viikon mökillä (joka sattuu olemaan juuri Salossa) joten minä otin aamulla junan Pasilasta Saloon. Pasilassa junaa odotteli myös muita pihakoiria, jotka olivat matkalla Karjaan näyttelyyn, oli siis todella mukavaa päästä juttelemaan pihisihmisten kanssa jo heti aamutuimaan. Asemalla rapsuttelin pihistyttö Lusia, jonka omistajalle Eetun uimahyppy-kuvat Facebookissa olivat erittäin tuttuja.

Meidän testipäivä käytiin helteisessä säässä, aurinko porotti niskaan ihan pilvettömältä taivaalta. Eetu kuitenkin oli perus-Eetu eli virtaa riitti siitä huolimatta vaikka muille jakaa. Kävin ilmoittautumassa ja jäin siihen katselemaan paria muuta suoritusta ennen omaamme, oli todella mielenkiintoista seurata niitäkin.

Valmiina toimintaan!

Itse testi sujui kyllä lähes juuri niinkuin olin arvellut ja päässäni monesti kuvitellut. Eetun itsensä kannalta testi alkoi parhaalla mahdollisella tavalla; keppileikillä! Sehän tarttui keppiin oitis, ei halunnut päästää irti ja pientä urinaakin leikin lomasta kuului. Olisinkin ollut todella pettynyt jos se olisi mennyt uudesta paikasta, tilanteesta ja leikittäjästä niin hämilleen ettei olisi lähteny leikkiin mukaan. Mutta Eetu on Eetu ja siitä olisi ollut aivan ihanaa leikittää tuomari-tätejä pitempääkin mutta sitten pitikin jo suunnata seuraavalle etapille.

Ja seuraava kohde olikin sitten kelkka ja se olikin se kaikista pahin ja meidän testin avaintekijä. Kaikista tehtävistä olinkin kyllä arvannut että se olisi Eetulle se epämieluisin ja sitä se toden totta olikin, huhhuh! Kyllä se urisi ja murisi ja kiskoi remmissä taaksepäin ja joka ikiseen suuntaan mihin vain pääsi ja rupesi jo ihan kakomaan pannassaan. Kun kelkka oli jo paikallaan ja minä lähdin sitä lähestymään, Eetu ei tullut perässä tekemään tuttavuutta ollenkaan. Siinä sitten seistiinkin melkoinen tovi, kun herra ei halunnut sitä inhotusta lähestyä ollenkaan. Kaikkea kokeiltiin, totuteltiin pipoon ja hihaan mutta edes tuomarin avustuksella ei saatu sitä haluttua reaktiota. Kyllä se sitä kävi ihan pikaisesti katsomassa mutta perääntyi lähes samantien ja sitten ei ois voinut enää vähempää kiinnostaa. Siitä tosiaan saatiinkin toimintakykyyn -15 pinnaa ja merkinnäksi -1.

Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa kuinka kamala toi kelkkahemmo oli.

Sen jälkeen olikin tuomarin hyökkäyksen vuoro. Ensin Eetu jonkin aikaa vain seisoi vierelläni hölmistyneenä että mikä ihme juttu tääkin on, mutta sitten se peruutti selkäni taakse pakoon ja urisi ja murisi hanakasti vastaan, hyvähän se sieltä äiskän selän takaa on uhitella! Tuomarin kommetti jälkikäteen olikin että "kyllä tää sun koirasi olisi jättänyt sut kuin nallin kalliolle!" Sen kyllä tiesinkin, se on pari kertaa tehnyt samalla lailla lenkilläkin. Mamma saa siis pärjätä ihan omillaan päällekävijöitä vastaan. Mutta palautuminen tästäkin oli jälleen välitön, heti kun tuomari otti hupun pois oltiin taas kavereita ja tuomari kehui Eetua varsinaiseksi pusupojaksi.

Sitten alkoikin sujua paremmin. Haalarista Eetu ei ollut oikein moksiskaan, teki vain pienen nopean väistöliikkeen (miten sattuikin saamaan siitä just mahtavan kuvan!) mutta se siitä, matkaa jatkettiin. Tynnyrikin sai vieriä perässä ihan rauhassa, pikkaisen vain vilkaistiin niskan taakse että mikä se siellä kolisee. Ja tynnyrin luona pysähdyttiin sitä vielä katsomaan ja todettiin se täysin vaarattomaksi, siinähän oli hyvä hetki jaella vähän pusuja taas.

Pimeää huonetta kohti käveltäessä Eetu sipsutti tyylikkäästi haalarin päältä, hyvä jalkojen pyyhkijä jätkän mielestä siis! Pimeässä huoneessa en tietenkään oikein tiedä mitä Eetu ensimmäisen sermin takana teki, mutta tuomarilta kuulin että sinne oli surissut samaan aikaan paarma ja se oli Eetun mielestä mielenkiintoinen. Se kuitenkin jatkoi pienen ihmettelyn jälkeen matkaa ja löysi perille ilman että tarvitsi kutsua sitä kertaakaan. Olisi vaan itse pitänyt malttaa olla vielä vähän pidempään hiljaa ja kehumatta koiraa, mutta en todellakaan vaan ollut varma missä vaiheessa kehuminen oli jo sallittavaa.

Seinältä kuului enimmäkseen haukuntaa ja vähän myös matalaa murinaa ja tuomareiden mukaan oli pepsodent hymyäkin vilauteltu ja tuomari sanoi että ihan hyvin voisi kuulemma ehkä jopa käydäkin kiinni. Tämä oli itselleni se suurin ja oikeastaan ainoa yllätys testin aikana, on vain niin vaikea kuvitella Eetua puremassa. Mutta tässäkin oli palautuminen jälleen välitön ja tuomari oli oitis taas aivan ihana kaveri jolta sai rapsutuksia ja jonka syliin piti punkea pusuttelemaan.

Viimeisenä olikin sitten enää laukaukset ja niissäkään ei mitään yllättävää ollut, täysin laukausvarma ja viilipytty kaveri, ei korvaansa lotkauttanutkaan. Mutta sen kyllä tiesinkin, sillä Eetu ei pelkää esimerkiksi uudenvuoden raketteja ollenkaan.

Oliks toi muka joku pamaus häh?

Oltaisiin ilman tuota kelkka-episodia saatu tulokseksi +127 mutta siitä tuli tosiaan se -15 pistettä joten lopputulos oli LTE +112. Ei sillä, olen tuohon tulokseen todella, TODELLA tyytyväinen! Olin jotenkin ajatellut että ehkä saataisiin sellaiset 70-90 pinnaa joten yläkanttiin meni! Ehkä pitäisi vaan alkaa luottaa tuohon otukseen vähän enemmän ja että kyllä sekin pystyy ja siinä potentiaalia on.:)

Tässä luonnetesti vielä kokonaisuudessaan, tuomareina toimivat Tarja Matsuoi ja Lea Haanpää.

I Toimintakyky	-1	Pieni
II Terävyys	+3	Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu	+1	Pieni
IV Taisteluhalu	+ 2	Kohtuullinen
V Hermorakenne	+1	Hieman rauhaton
VI Temperamentti	+1	Erittäin vilkas
VII Kovuus	+1	Hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys	+3	Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus	+++	Laukausvarma
Loppupisteet: +112

Tuomarin mukaan Eetu olisi paljon itsevarmempi, jos sillä olisi enemmän kokemuksia ja sitä otettaisiin enemmän erilaisiin tilanteisiin mukaan ja olen täysin samaa mieltä ja jollain tasolla olen tiedostanut sen itsekin. Ollaan Eetun kanssa vaan tosiaan oltu yksinkertaisesti vähän laiskoja. Se on kuitenkin melko rohkea koira eikä stressaa uusia paikkoja tai tilanteita tai ihmisiä, sen into on vain mielenkiintoa ja energiaa eikä levottomuutta tai pelkoa.

Maailman paras ADHD aropupu.<3

Eetu sai luonteensa lisäksi kehuja ulkonäöstään, että on kuulemma todella kivan näköinen koira. Nyt sitten taisi puraista se näyttelyinto Eetunkin kanssa. Treenattu ollaan tosiaan 0 tuntia mutta ainoa tie on ylöspäin! Kyllä meidän pieni kotikoirakin selkästi tarvitsee uusia elämyksiä ja tämä päivä todisti että olisi todella mukavaa tutustua lisää pihis-ihmisiin ja piireihin. Joten ehkä meitä vielä nähdään uudestaan jossain! :)
Tämä oli kaiken kaikkiaan tosi mukava ja ennen kaikkea erittäin opettavainen päivä. Nyt tietää mitä on tulevaisuudessa luvassa myön Kodan kohdalla ja nyt tiedostan myös sen että Kodan kokeita ajatellen minun pitää itse tsempata itseäni enemmän. Oli todella, siis TODELLA vaikeaa olla huomiomatta koiraa ja olla katsomatta siihen päin ja olla kiskomatta hihnaa, vaikka yritin vain katsoa että se ei sotke itseään siihen. Saatoin itse nimittäin vaikuttaa joihinkin tilanteisiin, etenkin siellä pimeässä huoneessa.

Kuvat (c) Elisa Reunanen