Näyttelyharjoituksia.

Aloitettiin Kodan kanssa tänään tie kohti näyttelykehiä. Meidän näyttelykurssihan alkoi oikeasti jo viikko sitten, mutta jouduttiin missaamaan ensimmäinen tunti, joten oltiin siis tänään ihan ensimmäistä kertaa tositoimissa. Keli oli viileä ja sateinen, mutta se ei Kodaa haitannut ollenkaan, oikeastaan päinvastoin. Meidän lisäksi tunnilla oli 15-kuinen amstaffi narttu. Pidän siitä, että koiramäärä noilla Uudenmaan koirakoulun kursseilla on pieni (max 4koiraa) niin saadaan paljon yksityiskohtaista opetusta myös ryhmätyöskentelyn ohella. Koirat on kuitenkin niin yksilöitä ja kaikilla ei toimi samat keinot kuin muilla, niin on todella hyvä että pystytään löytämään henkilökohtaisesti kaikille ne juuri oikeat keinot.

Koda oli todella ihana käsitellä tänään. Se oli heti alusta lähtien rauhallinen ja kärsivällinen, mutta samalla myös  sopivan innokas ja energinen. Kodan toko-tausta on hyvin vahva ja se näkyi harjoituksissa heti. Kun minä pysähdyin, oli jätkän peppu menossa samantien maahan ja se pyrki koko ajan sivulle edessä olemisen sijaan. Lähdettiinkin siis ihan vaan siitä, että saatiin Koda seisomaan käskystä ilman istumista, vaikka minä pysähdyksissä olinkin. Aluksi se tarjosi koko ajan istumista, mutta sitten alkoi tapahtua pieniä "ahaa"-elämyksiä. Sitten vaan lähdettiin pidentämään seisottamisaikaa, ei siis ollenkaan tänään keskitytty jalkojen asettamiseen oikein tai hampaiden katsomiseen ynnä muuhun, niiden aika tulee sitten myöhemmin kun paikallaan seisominen on varmaa.

Kyllä me vielä noi kaikki jalat saadaan oikein alle.:D

Juoksukierros ei ollut Kodalle mikään ongelma ja sen minä tiesinkin. Siinäkin vaan heijastui tokon vaikutus; Koda ottaa ihan mahtavasti kontaktia ja katse on koko ajan mun silmissä. Siinä siis pitäisi vain saada Kodan katsetta vähän enemmän suoraan, jotta tuomari pystyisi näkemään sen pään muodon ja liikkeet olisivat hiukan vapaammat. Kun amstaffi otettiin mukaan kehään juoksutahti vähän kiihtyi ja meinasi tulla kiire kaverin perään, mutta siinäkin se pienen kiihtymisen jälkeen malttoi taas hienosti mielensä ja juoksi kiltisti ja rauhallisesti.

Lopputunnista Koda tarjosi seisomista jo ihan omasta takaa, heti kun tultiin kehään se seisoi todella kauniisti paikoillaan, rinta rottingilla eikä tarvinnut namiakaan enää kuonossa kiinni pitää. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen tähän päivään, en olisi uskonut että jo ekalla tunnilla edistytään näin paljon. Nyt sitten vähän harjoitellaan omalla ajalla, lauantaina on taas noutokurssi ja sunnuntaina meillä on yksityistunti näyttelykehässä.
Saas nähdä, jos saadaan tää homma hyvin pakettiin tässä kuukauden aikana niin eiköhän sitä pidä käydä kokeilemassa uusia oppeja vielä heti tän kesän aikana, edes jossain Match Showssa. Sen lisäksi olen ajatellut Kodan ilmoittamista Lahdessa järjestettävään Tolleri-show:hun syyskuun alussa. Meidän kouluttajan arvion mukaan Koda on todella hyvännäköinen, hyvin liikkuva ja kaunispäinen ja arvioi että saattaisi pärjätäkin mallikaasti oikeassa kehässä.